Vääristynyt minäkuva

[Urheilu-hullu]

Hei vaan!!!

En nyt tiiä olenko väärällä palstalla mutta kirjoittelenpa nyt kuiteskin...Onko muilla mennyt laihdutus "yli" ja tullut pakkomielteeksi?!?
Mulla näin on päässyt käymään..Lihoin raskausaikana 20kg, joista 12 lähti heti ja loput jäi kunnes aloitin tammikuussa hurjan urheilun ja nyt painan vähemmän kuin ennen raskautta...

Olen toisaalta tyytyväinenkin, mutta nälkä laihduttaa lisää kasvaa koko ajan...Vaivaannun suunnattomasti kun ihmiset kyselee paljonko olen laihtunut...Moni varmaan nauttisi tilanteesta mutta minä se vaan haluan laihtua lisää!!!Olen 165cm pitkä ja painan 59kg...

Treenaan kovaa ja lähes veren maku suussa oikeastaan joka ikinen päivä!!!Tiedän että lihakset tarvitsee myös välipäivän mutta minulle on tullut pakonomainen tarve "rääkätä" itseäni...Jos en sitä tee niin tuntuu kuin lihoisin ja paisuisin silmissä...Ainakin omissani!!!
Alkaa jo itseäkin hirvittämään kuinka pahasti olen riippuvainen urheilusta...Suunnitelen menoni ja kaikki niin että varmasti pääsen salille, jumppaan tms...unohtamatta pitkiä lenkkejä vaunujen kanssa!!!
Lisäksi kärsin AIVAN järkyttävistä omantunnon tuskista jos sorrun suklaaseen tai muuhun himoitsemaani herkkuun...´Tuntuu kuin kaikki ilo elämästäni haihtuu tämän pakkomielteeni takia!!!Jos herkuttelen niin treenaan entistä kovemmin tai menen ylimääräiselle lenkille.

Mulla on joku aivan älytön tarve olla timmissä kunnossa ja kropastani ei saa näkyä yhtään että olen synnyttänyt!!!Miksi en osaa armahtaa itseäni vaan "rääkkään" itseäni näin...No kroppa on tietysti ihan hyvässä kuosissa ja mieli toisaalta lepää kun pääsee urheilemaan jatkuvan kotiäitiyden välissä...Mutta olen addiktoitunut urheiluun ja jatkuvaan painonhallintaan...Onko kohtalotovereita?

 

[AkateeminenMamma]

Mä olen ollut painonhallinta/hallitsemattomuus urallani myös tuossa tilanteessa.

Nyt on hyvin ja on ollut jo pitkään mutta yhä se vaatii jatkuvaa ajatustyötä ja motivaation ylläpitoa, että ei lipsahda pahoihin tapoihin juuri noiden ylilyöntien suuntaan. Tosin, kun tasapainoon pääsi niin siinä pysyminen on tullut kaiken aikaa vain helpommaksi Normaalitila ei enää vaadi ponnisteluja ainoastaan ne tilanteet, kun meinaa taas mennä pakon puolelle vaativat tsemppiasennetta.

Minun reseptini:
Aseta selkeät tavoitteet rasvaprosentin, kehosi mittojen senteissä ja kilojen suhteen tässä tärkeysjärjestyksessä. Pitäen huolen siitä, että tavoitteesi ovat yhtenevät yleisen terveysajattelun kanssa. Eli tavoitteesi pitää olla sellainen, että rasvaprosentti on vähintään alin normaali ikäisellesi naiselle, painoindeksisi pysyy normaalin rajoissa ja mittanauhan lukemat ovat sellaiset, että suhteessa kahteen edelliseen tavoite on realistinen.

Hae neuvoja ravintoterapeutilta ja liikunnan ammattilaisilta. Jos siihen rahaa joutuu käyttämään niin se kannattaa vähistäkin sillä kyseessä on oma mielenterveys ja fyysinen terveys. Säästää sitten vaikka niistä suklaista Etsi tietoa asialliseen tieteelliseen tutkimukseen perustuvista julkaisuista. Kotimaisten yliopistojen piirissä tehdyt tutkimukset ovat hyvä lähtökohta.

Itselleni pyrin aina muistuttamaan, että paremmat tulokset saa jokatapauksessa silloin, kun muistaa myös levon tärkeyden. Elämäntavat on tarkoitus korjata sellaisiksi, että ne ovat helppoa arkipäivää eivätkä aiheuta päänvaivaa mihinkään suuntaan. Status quo painon, ruokamäärien ja liikunnan suhteen pitää olla sellainen, että oma saavutettu tavoitekroppa pysyy ilman stressiä.

Älä jää pakkomielteiden kierteeseen - nyt on hyvä tilaisuus murtautua ulos, kun itse kerran näet ongelmasi. Minua auttaa pysymään kaidalla tiellä myös se, että ajattelen millaista esimerkkiä haluan näyttää lapsilleni ja se ei ole pakonomaisesti treenaava kehoansa vihaava hermoraunio vaan terve, riittävän kaunis ja kohtuudella ja ilolla liikkuva äiti.

Tsemppiä!

:hug:

 

[harmaahiiri]

Kuulostaa tutulta eli täällä yks kohtalotoveri ainakin jossain määrin :wave: Mulla painoa kertyi raskaudessa 20 kiloa ja pudotettavaa synnytyksen jälkeen jäi n. 7 kiloa joista parhaillaan pyrin eroon.

Tällä hetkellä mun urheilu ei ole karannut niin pahasti käsistä kuin pari vuotta sitten kun asuin ulkomailla. sillon urheilin joka päivä pari tuntia, tarkkailin syömisiä, laskin kaloreita ja tarkotus oli ainoastaan pudottaa painoa ja kyllähän se putosi hieman liikaakin. Nyt urheilen suht kohtuudella 6-7 tuntia rankkaa urheilua per viikko ja pidän joka viikko yhden lepopäivän joka on samalla karkkipäivä. Kaloreita en enää laske vaan syön kun on nälkä, mutta yritän kuitenkin syödä terveellisesti.

En yhtään ihmettele että meillä äidellä tulee mieletön urheiluvimma synnytyksen jälkeen koska yleisenä ihanteena on hoikka ja kiinteä kroppa johon ei suinkaan raskausarvet, suonikohjut tai raskauden aikana kertyneet "ylimääräiset" kilot kuulu.

Muutos voi alkaa vasta sitten kun tiedostaa sen tarpeen. SIis tosi hyvä asia että oot hoksannut olevasi hieman "sivuraiteilla". Nyt vaan alat miettiä kierteestä ulospääsyä ja jos et sitä ite löydä niin kysy apua ystävältä tai ammattilaiselta.