Vaativa, itkuinen, tempperamenttinen pikkumies - kokemuksia?

[vähän väsyttää]

Poika on nyt 10 kk, ja koko ikänsä ollut todella itkuinen ja vaativa. Mitään fyysistä syytä ei ole löytynyt, enemmänkin taitaa olla kyse tempperamentista. Hän on kolmas lapsemme, ja aivan eri lajia kuin isommat sisaruksensa olivat pienenä. Hän itkee ja huutaa paljon, ja ääni on tooosi kova. Hän viihtyy vain kun viihdytetään tai sylissä. Hyviä hetkiäkin onneksi on - kyllä hän osaa olla pikkuinen aurinkokin. Välillä vain mietin, onko tämä normaalia.. Minkälainen hän on kun kasvaa isommaksi? Voiko tämä enteillä esim. adhd:ta? Auttakaa, olen tosi väsynyt tämän rakkaan pikkupalleron raivoon ja tyytymättömyyteen. Kertokaa kokemuksianne, tarvitsen valoa tunnelin päähän. Ja jos ei sitä, niin jotain tietoa kuitenkin...

 

[ap]

uuups

 

[Vieras]

Meillä oli aikoinaan just tuollainen tyttö. Nyt jo 6v ja edelleenkin vaativa, luonnetta löytyy ja vielä todettu aistiyliherkkyys. Aistiyliherkkyys on saanut nuo kaikki asiat luonteessa tuntumaan hankalilta. Kun saimme tämän diagnoosin niin osaamme suhtautua paremmin. Vauvana ja isompana olimme pulassa ja meitä katsottiin oudosti, ettemmekö saa lapseen mitään kuria! Mut luonne on vaan vaativa ja aistiyliherkyys päälle niin "soppa on valmis". Nyt vähän helpompaa isompana.

 

[ap]

en luovuta, ylös! : )

 

[ap]

Kiitos! Lisää kokemuksia?

 

[KolmeKertaa]

Ei sitä tiedä, joillakin vaan on helposti ärsyyntyvä ja stimulaatiolle altis hermosto. En tiedä auttaako se diagnoosi, sehän annetaan siinä kouluiän kynnyksellä sitten. Lapsi tarvitsee erittäin turvallisen ja samana toistuvan arjen, jossa asiat voi ennakoida ja niiden järjestyksen tietää.

 

[ap]

vielä?

 

[tytön äiti]

meillä 1 v 3 kk lapsi ja alusta lähtien ollut tosi itkuinen ja vaativa, viihdytettävää lajia, mutta kuitenkin nyt itkun määrän vähennyttyä hieman (allergidiagnoosi), niin ihana. Mutta mielessä käynyt monesti, että miten muiden lapset pysyvät edes hetken paikallaan...

 

[Mamma_82]

Moi vähän väsyttää!!! Meillä on nuorempi tyttö nyt 1,2 vuotta ja hänellä kyllä tempperamenttia löytyy.. Iso sisko on sit ihan erillainen.... Vuoden iässä vanhempi tyttö oli tosi hiljainen ja kiltti.... Noi sun mitteet ja kysymykset on ihan tuttuja... Samaa olen itse miettinyt.. etteenki tota Adhd juttua koska olen lähihoitaja opiskelija ja tunnetusti tieto lisää tuskaa ja huolta ja tollasiin kaikkiin asioihin kiinnittää huomiota....

 

[mä]

siis mitenn on mahdollista että onkin oikeasti olemassa vaativampia vauvoja/ lapsia? mua kun on vähän väliä joku koettanut syyllistää oman tahtolapseni kanssa, kun en vaan osaa kasvattaa! eihän siihen muu vaikuta.

itse kyllä koen myötätuntoa ap:ta kohtaan. meillä oli vauva aika just sellasta että sylissä tai tissillä viihty, muuten ei missään hetkeäkään yksin.. ikää tuli lisää..piti helpottaa vaan ei helpottanut! hankalammaksi vaan meni, nyt on 4v ikää pojalla ja kyllä räiskyy ku homma ei mee niin ku hän tahtoo! (on hänessä ihanat puolensakin tietty), mutta tossa vuosi sitten olin äärimmäisen uupunut hänen kanssaan/takiaan. oikeastaan oma aika äidille usein on ainoa mikä on auttanut. olen myös miettinyt ylivilkkautta, mutta neuvola täti vaan sanoo että kyllä se siitä rauhottuu kun ikää tulee.