Hae Anna.fi-sivustolta

Vaeltamassa Gran Canarialla 2012

Viestiketju osiossa 'Yleistä matkailusta' , käynnistäjänä Paavo ja Tuula, 06.02.2012.

  1. Paavo ja Tuula Jäsen

    liittynyt:
    09.11.2009
    Viestejä:
    87
    Saadut tykkäykset:
    27
    Vaeltamassa Gran Canarialla 4-18.1.2012

    1. vaellus:
    Kävelimme n. puolen kilometrin matkan bussipysäkille ja pääsimme matkaan heti kahdeksan jälkeen. Melko pian Playa del Inglesin asutuksen jälkeen noustaan mutkittelevaa ja kapeaa asfalttitietä pitkin korkealle vuoren rinteille, josta on päätä huimaavat näköalat alas rotkoihin. Vuoristo on karua tähän aikaan, koska kaikki kasvillisuus on ruskeaa ja kuivaa. Vain kylien kohdalla on vihreämpää ja hotellien ympäristöön on istutettu palmuja.

    Perille San Bartolomeen pääsimme klo. 9 tienoilla. Olemme lähteneet tästä kylästä kerran aiemmin vaeltamaan ja tämän päivän reitti alkoi samalta kadulta kuin vuosien takainenkin.

    Korpela nro 12: SAB BARTOLOME – CRUZ GRANDE – DEGOLLADA DE LA MANZANILLA – SAN BARTOLOME

    Pituus 14 km, kesto 4 h 30 min. Nousua ja laskua 370 m. Sopii hyvin myös hyväkuntoisille aloittelijoille.

    Reitti nousee kylän keskustasta jyrkkiä ja kapeita katuja pitkin ylöspäin. Kylän yläpuolella on kaunis kappeli ja hautausmaa. 10 minuuttia kappelin jälkeen tullaan polun alkuun ja lähes asumattomalle alueelle. Polku on kivetty ratsupolku ja vie Tirajanan rotkon reunoille. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta tuuli vilvoitti melkoisesti. Näkyvissä on vuorten rinteillä taloja ja teitä. Yksi juoksija ohitti meidät, mutta vaeltajia emme tavanneet nousun aikana. Saavuimme Cruz Grandeen, josta reitti jatkuu soratietä pitkin kohti Degollada de la Manzanillan solaa. Soratiellä käveleminen on vaivatonta, mutta hiukan puuduttavaa ja pitkästyttävää. Muutama pyöräilijä ohitti meidät reitillä.

    Manzanillan solasta San Bartolomeen menevän polun olemme kulkeneet toisin päin vuosia takaperin. Polku on aluksi kivetty ja alhaalla näkyy viljelyksiä ja pieniä kyliä. Luonnonrauhan rikkoi välillä kaksi enduromoottoripyörillä ajanutta nuorukaista. Meteli oli melkoinen ja meitä suututti moinen polun jauhattaminen. Kivetyn polun osuuden jälkeen kuljimme soratietä eteenpäin. Mantelipuissa oli samaan aikaan sekä manteleita, että kukkia. Päädyimme kylän keskustaan etsimään bussipysäkkiä. Kysyimme sijaintia poliisilta, joka neuvoi meitä auliisti. Joimme lumumbat baarissa aukion laidalla bussia odotellessamme.



    2. vaellus:
    Heräilimme puoli seitsemältä ja valmistauduimme vaellukselle riittävin eväin ja juomin. Tiesimme, että päivästä tulee pitkä bussi/taksimatkoineen. Loppiaispäivään verrattuna bussissa oli huomattavasti enemmän matkustajia, enimmäkseen vaeltajia. Päätepysäkkimme Tejeda on kaunis kylä vuoren rinteellä. Sää oli lämmin ja taivas pilvetön. Tilataksi saapui paikalle muutaman minuutin odottelun jälkeen ja pääsimme matkaan kohti Degollada del Sargentoa. Näköalat vuoren reunamilla kulkevalta tieltä ovat henkeäsalpaavat. Asfaltti on uusittu lähiaikoina ja kaiteet ovat kaunista puuta.

    N. 20 minuutin taksimatkan jälkeen saavuimme Degollada del Sargentoon, joka on näköalapaikka tien varrella. Näköalapaikan alapuolella on lähes tasaisen näköinen alue korkean vuoren päällä. Siellä on maanviljelystä ja jyrkkä putous alkaa heti peltojen viereltä. Tiet näkyvät kiemurtelevina nauhoina vuoristossa.

    Landscapes nro. 23: DEGOLLADA DEL SARGENTO – CRUZ DE MARIA – SAN NICOLAS

    17 km, melko vaativa/vaativa. Kesto 5 t 25 min. Nousua 300 m, laskua 1200 m.

    Reitti lähtee mäntymetsässä jyrkkää polkua pitkin kohti Cruz de Mariaa. Oikealla näkyy vuoristoa, sekä meri ja Teiden huippukin oli näkyvissä. Vasemmalla näkyy vuoristoa ja pieniä kyliä. Söimme eväitä huikeissa maisemissa. Reitiltä on hyvät näköalat useamman tunnin ajan, vaikka kuljetaankin mäntymetsässä. Saimme kulkea luonnon rauhassa, sillä koko päivänä emme tavanneet ketään muita ihmisiä. Muutama haukka liiteli taivaalla, mutta linnun laulua ei kuulunut.
    Polulta olisi voinut poiketa Altavistan näköalapaikalle, mutta reitin pituuden vuoksi jätimme sen väliin. Monet vaeltajat jättävät autonsa Degollada del Sargentoon ja kävelevät edestakaisen lenkin Altavistaan. Päättelimme tämän siitä, että jatkopolku oli melko vähän käytetty.

    Metsäisen osuuden jälkeen saavuimme aukealle alueelle n. reitin puolivälissä. Siellä on metsitys käynnissä ja pienet taimet on suojattu verkoilla. Kasteluletkuja risteili pitkin kumpareita. Tästä alkoi reitin yksitoikkoinen osuus. Polku kulkee paljaalta kumpareelta toiselle ja vasemmalla puolella on näkyvissä enimmäkseen kasvihuoneiden kattoja. Oikealla puolella näkyy meri ja vuoristoa. Sää oli helteinen ja vettä kului. Muutama vuohi laidunsi kumpareilla. Olimme katsoneet reittiin kuluvan ajan tuntia liian lyhyeksi, joten meille tuli hiukan kiire loppumatkalla. Laskeutuminen San Nicolasiin alkaa jyrkästi kivettyä polkua pitkin. Kivet ovat tiilenpunaisia ja niitä pitkin oli helppo harppoa. Jatkossa kuitenkin kiveys loppuu ja polulla on vieriviä kiviä. Sauvat olivat erittäin tarpeelliset välineet tässä laskussa. Pienen tasanteen jälkeen loppumatka liikutaan entisellä viljelysalueella, jossa on vesikanavien jäänteitä. Kivet vierivät jalkojen alla, joten malttia tarvittiin kiiruhtaessakin. Vuohilauman kellojen kilinä kuului tasanteelta ja siellä oli valtava lauma juomassa. Lopulta pääsimme kylän laidalle ja kiiruhdimme kohti kirkkoa ja bussipysäkkiä. Kysyimme pysäkin sijaintia pari kertaa ja niin vain ehdimme pysäkille minuuttia ennen bussin tuloa.

    Totesimme, että reitin loppuosan olisi voinut jättää kulkematta ja kääntyä takaisin aukean alueen alettua reitin puolivälissä. Jyrkkä ja pitkä laskeutuminen kohti San Nicolasia on rasittava ja hankala vierivien kivien vuoksi. Näköalakaan ei korvaa vaivaa, sillä kylä näkyy polulle vasta loppuvaiheessa ja muuten alueella on vain kasvihuoneita ja tähän aikaan vuodesta kulottunutta maisemaa.

    Bussimatka San Nicolasista Puerto de Moganiin oli elämys sinänsä. Kuljettaja työnteli melkoista vauhtia rinteillä ja jutteli samalla rennosti matkustajan kanssa, sekä tööttäili tutuilleen pitkin matkaa. Turvallisesti päästiin perille Puerto de Moganiin. Siellä jouduimme odottamaan 50 minuuttia jatkobussimme lähtöä.




    3. vaellus:
    Lähdimme aamulla kahdeksalta taksilla kohti autovuokraamoa. Pyysimme kuitin kuljettajalta ja autovuokraamo maksoi meille sen mukaan edestakaisen taksimatkan hotellille. Paperiselvitysten jälkeen lähdimme ajamaan kohti reittimme alkua Tasarticoa. Sinne ei ole bussiyhteyttä, emmekä ihmettele sitä ajaessamme kapeaa ja mutkaista vuoristotietä. Lähin bussipysäkki on 8 km:n päässä Degollada de Aldean tasanteella. Pääsimme kuitenkin kiemurrellen kapeaa tietä pitkin Tasarticoon, mikä on pieni kylä vuorten välissä. Parkkeerasimme auton kylän reunustalle ja valmistauduimme matkalle.


    KORPELA nro. 30: TASARTICO – GUI GUIN RANTA – TASARTICO

    Pituus 14 km, kesto 5 h 30 min. 900 m nousua ja laskua. Taso: vaativa.

    Reitti alkaa kylästä, josta kuljetaan n. 700 m soratietä kasvihuoneiden välistä. Näköalat eivät ole kovin kauniit tässä vaiheessa. Jyrkkä nousu kohti DEGOLLADA DE AQUAS SABINAA kohti on alhaalta katsottuna melkoinen urakka. Polku nousee hyvin jyrkästi kohti vuoren solaa ja lämpimällä kuluu vettä paljon. Vaellussauvoista on paljon apua kiivetessä jyrkällä polulla. Saavutimme solan n. tunnin kuluttua. Näköala on huikea kohti Tasarticoa ja karuja vuoren seinämiä. Toisella puolella on vehreämpää ja näkyvissä on maalaistalo, sekä sähkölinja sinne. Kaukana näkyi myös meri ja pari laivaa. Söimme eväät tällä näköalapaikalla.

    Polku kohti rantaa laskeutuu ensin hyvin jyrkästi mutkitellen ja ajoittain kallion reunuksille kivettynä. Kasvillisuus on vehreämpää rannan puoleiselle seinämällä ja joku pensas aloittaa jo kukintaa. Osan laskeutumisesta saimme tehdä varjossa, mikä virkisti kuuman nousun jälkeen. Reilun tunnin laskeutumisen jälkeen lähestyimme rantaa ja sen muutamaa kivettyä ”taloa”. Joitakin palmuja kasvaa rotkon pohjalla ja ennen rantaa liikutaan ”ruokotunnelissa”. Rannan lähellä on pieni kasteluallas, jossa uiskenteli joutsen. Otimme siitä kuvia, ettei tarina menisi mielikuvituksen puolelle. Ennen rantaa on kivetty rakennus, jossa toimi baari. Ruokaa olisi ollut tarjolla ja talon lähellä leijaili houkutteleva kalan tuoksu.

    Rannan tuntumassa on useita, osin ränsistyneitä, kivettyjä taloja ja useissa niistä näytti olevan asukkaita. Nuoria ihmisiä liikkui koirineen talojen läheisyydessä kastelemassa kasvimaitaan. Emme tiedä, millaisia asukkaita nämä ihmiset olivat. Kalliolla oli talon rauniot ja sen vierellä telttoja jyrkänteellä. Aasi laidunsi rotkon pohjalla ruokoviidakossa. Merellä näimme kaksi laivaa, joissa oli ihmisiä kannella. Luultavasti olivat turisteja meriretkellä. Emme laskeutuneet aivan vesirajaan saakka, vaan lähdimme paluumatkalle samaa reittiä pitkin. Tämä vaellusreitti on ilmeisen suosittu, sillä näimme useita muita vaeltajia päivän aikana. Osa liikkui ilman vaellussauvoja ja ihmettelimme, kuinka he pärjäävät loukkaantumatta vierivien kivien kanssa polulla.
    Osan paluureitistä saimme kulkea taas varjossa, mutta aurinkoista polkua oli riittämiin päivän aikana. Olimme hotellilla puoli kuuden aikaan tyytyväisinä päiväämme.


    4. vaellus:
    Sää oli aamulla hiukan pilvinen, mutta lämmin, joten päätimme lähteä vaellukselle. Valitsimme kohteen, joka on lähellä. Bussi Palmitos Park´iin kulkee hotellimme viereiseltä kadulta, joten suunnistimme sinne hiukan ennen kymmentä.


    Korpela nro 11: PALMITOS PARK – BARRANCO DE LOS PALMITOS – PALMITOS PARK

    Pituus 10 km, nousua ja laskua 450 m, 3 h 30 min. Taso kohtuullinen.

    Päästyämme Palmitos Park´ iin huomasimme, että puiston vierestä kulkeva tie on suljettu lukitulla portilla, aidalla ja kieltomerkeillä. Tietä pitkin pääsi aiemmin n. kilometrin nousulla ylös näköalapaikalle, josta reitti jatkuu Barranco de los Palmitosin rinteille. Ihmetellessämme tilannetta näimme poliisin tulevan portille päin. Hän sanoi, että tie on ollut suljettuna muutaman vuoden takaisesta metsäpalosta saakka ja on nykyään pelkästään yksityisaluetta. Poliisi selitti, että jonkun matkan päästä lähtee Ayacauresin tie ja sitä pitkin pääsee näköalapaikalle. Lähdimme tallustelemaan asfalttitietä takaisin Maspalomasin suuntaan ja mietimme, mitä tehdään. Pysäytimme taksin ja pääsimme lähtemään kohti näköalapaikkaa, jonka nimeksi ei kuljettaja hahmottanut ollenkaan opaskirjassa mainittua Cima Pedro Gonzalez. Tietä piti palata monta kilometriä, ennen kuin pääsimme Ayacauresiin johtavalle tielle. Kuljettaja ihmetteli monta kertaa määränpäätämme ja lopulta hän tiesi mihin mennään, kun hän keksi ehdottaa Mirador Ayacauresia. Sillä nimellä näköalapaikka tunnetaan. Istuimme taksissa n. 15 minuuttia mutkaisella vuoristotiellä, ennen kuin pääsimme perille. Palmitos Park näkyy rotkossa alapuolella. Kuljettaja antoi meille puhelinnumeronsa, josko haluaisimme palata taksilla hotellille iltapäivällä.

    Takkuisen alun jälkeen lähdimme kulkemaan soratietä pitkin kohti Barranco de los Palmitosia. Soratietä kuljetaan n. 1,5 km ja sen varrella on muutamia taloja. Näköala alaspäin Ayacauresin kylään ja tekoaltaalle, sekä sitä ympäröiville vuorille on kaunis. Olemme kulkeneet joskus aiemmin vaelluksella Ayacauresin läpi, nousseet ylös näköalapaikalle ja laskeutuneet Palmitos Parkiin.

    Reitti nousee kivisen rotkon ja mutkittelevan jyrkän polun kautta vuoren rinteelle, joka on muodostunut liuskeisista kivistä. Näköalat alas Palmitos Parkiin ja kylään ovat kauniit. Jatkossa liikutaan mäntymetsässä ja kumpareilla. Avarassa maisemassa näkyy alhaalla palmuja ja muutama talo, sekä viljelyksiä. Saimme muutaman vesipisaran päällemme ja ukkonen jyrähteli vähän aikaa. Maisema on ruskea ja karu tähän aikaan vuodesta. Reitillä on lopussa pieni lenkki, muuten palataan samaa polkua takaisin. Mukava ja helppo reitti, joka lyheni hiukan suljetun tien osuuden vuoksi.
    Mirador Ayacauresilta tilasimme taksin hakemaan meidät.


    5. vaellus:
    Sää oli aurinkoinen ja lämmin ja halusimme lähteä vielä vaelluspolulle. Matkustimme bussilla Puerto Ricoon, mistä lähtee suosittu vaellusreitti Arguineguiniin.

    Korpela nro 2: PUERTO RICO – NORJALAISTEN PALMUAUKIO – JUNTA DE LOS CAMINOS-KUKKULA – PATALAVACAN RISTI – ARGUINEGUIN

    Pituus 12 km, aika 4 h, nousua ja laskua 400 m, taso helppo.

    Reitti on nimetty norjalaisten reitiksi, sillä matkan varrella on norjalaisen klubin jäsenten istuttama palmumetsikkö, jossa on pöytiä ja penkkejä eväiden nauttimista varten. Klubilaiset myös järjestävät kävelyretkiä puistoon.

    Kävely alkaa Puerto Ricon bussiasemalta ja nousee katuja pitkin ylös näköalatasanteelle ja sen jälkeen soratielle Puerto Ricon yläpuolelle. Harjanteelle näkyy hotellialuetta ja rantaa molemmilla puolilla. Soratie on melko yksitoikkoista käveltävää. Ihmisiä oli sankoin joukoin liikkeellä sekä soratiellä, että rinteillä risteilevillä poluilla. Enimmäkseen oli keski-ikäisiä tai vanhempia ihmisiä liikkeellä, mutta myös muutamia lapsia vanhempiensa kanssa. Näköalat vuorille ja rannikolle vaihtelevat matkan varrella. Norjalaisen puiston vierellä oli paikallinen nainen myymässä virvokkeita kulkijoille ja penkeillä istui runsaasti ihmisiä. Kävelimme siitä ohi ja nousimme Junta de los Caminos-kukkulalle, josta on hyvät näköalat joka suuntaan. Matka jatkui soratietä pitkin kohti Arguineguinia. Tien varrella on muutama maatalo ja viljelyksiä. Suuria kurpitsoja köllötti valtavalla pellolla. Matka jatkui harjanteelle ja sitä pitkin Patalavacan ristille vuoren harjanteella. Sieltä näkyy Arguineguin alueen hotelleille ja rannalle. Laskeuduimme jyrkkää ja vierivää polkua pitkin alas ja ehdimme juuri pysäkille bussin porhaltaessa paikalle. Päivä oli helteinen ja oli miellyttävä päästä ilmastoituun bussiin ja hotellille.

    Vuoristo on tähän aikaan karu ja ruskea. Sää oli lomamme aikana hyvä muutamaa pilvistä päivää lukuun ottamatta. Yöt olivat yllättävän viileitä, joten yönseutuina lämpimät vaatteet olivat tarpeen. Palaamme joskus uudelleen Maspalomasiin, mutta keväämmällä. Silloin maisema on paljon vehreämpi ja värikkäämpi. Seuraava vaellusmatkamme suuntautuu kuitenkin uusiin maisemiin huhti-toukokuun vaihteessa, Korfulle.

    Kuvia vaelluksistamme löytyy:
    http://tuulanjapaavon.galleria.fi
     
    Last edited: 06.02.2012
  2. Palmito Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.12.2011
    Viestejä:
    24
    Saadut tykkäykset:
    10
    Kiva lukea kertomuksianne :)

    Yritimme muutama vuosi sitten päästä tuolle Palmitos Parkilta alkavalle reitille, mutta emme keksineet ratkaisua. Taksi jätti meidät puiston kulmille ja siellä sitten totesimme, että reittiä on vaikea lähestyä. Onpa tylsää, että yhteys puuttuu edelleen.

    San Bartolomen reitin olen myös kulkenut. Kauniita maisemia, mutta tosiaan jossain vaiheessa hiukan tylsääkin tarpomista.

    Ricosta Arquineginiin olen myös kulkenut. Tämä reissu tehtiin matkatoimiston oppailta saadun monistekartan perusteella, joten mentiin yhdessä kohdassa väärään suuntaan ja tultiin viimeinen kilometri yön pimeydessä. Auringonlasku oli vuorilla kaunis.
     
  3. amaria Vierailija

    no, mekin lähdimme Korpelan kirjan mukaan Palmitos parkilta alkavalle reitille, missä piti aloittaa tien nousulla Helga Meinhofin urheiluhotellille, mutta reitin alkupää olikin suljettu suurella, kameravalvotulla metalliportilla. Yritimme käydä kysymässä neuvoa Palmitos Parkin lippuluukulta, mutta sieltä saimme tylyt pakit. No, hetken pähkäilimme mitä tehdä, kunnes mieheni päätti että "ohitamme" portin puskan kautta. Näin menettelimme ja pääsimme tielle, joka siis nousi "ulrike meinhofin" tyhjälle ja hylätylle urheiluhotellille. Siitä sitten eteenpäin ja reitille, joka itsessään oli melko vaikea siksi, että tieosuuden jälkeen oli melkoista kivilouhikkoa ja reittimrekinnät eli pienet kivikasat oli vaikea erottaa. Itse jäin passiin aurinkoiseen mäntyrinteeseen ja mieheni kävi kyllä reitin kokonaan. Sitten patikoimme takaisin Palmitos Parkille ja odotimme pääsevämme bussilla takaisin Inglesiin. No, parkki oli kiinni ja viimeinen bussi oli mennyt jo ajat sitten. Ei auttanut muuta kuin lähteä kipittämään asfalttitietä rannikolle päin. Sinänsä ihan kivaa, matka oli pitkä, mutta hiljaista oli ja auringonlaskua oli kiva seurata "kanjonissa". Vihdoin pääsimme ensimmäiseen kylään ja siellä oli ihana ulkoilmabaari, missä olut maistui. Taksin bongasimme siitä vierestä ja pääsimme "kotiin". Kiva reissu!
     
  4. Patikka Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.02.2012
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kiitos mukavista matkakertomuksista. Olemme lähdössä maaliskuussa muutamaksi viikoksi Inglesiin ja matkan pääasaillinen tarkoitus on patikointi vuoristossa. Kuljemme kohteisiin busseilla, mutta Globalin sivuilta sain käsityksen, että lippusysteemi on vaihtunut. Onko tietoa, toimiiko vielä saaristo-lippu "tarjeta insular", vai millaisilla korteilla sellä nykyään matkustetaan?
     
  5. Paavo ja Tuula Jäsen

    liittynyt:
    09.11.2009
    Viestejä:
    87
    Saadut tykkäykset:
    27
    Ko. lipusta meillä ei ole ikävä kyllä mitään tietoa. Gran Canarialla olemme maksaneet aina kuljettajalle rahalla.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti