Hae Anna.fi-sivustolta

Väsynyt yksinhuoltaja

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä tumma nainen, 06.07.2008.

  1. No johan... Vierailija

    ...oli taas oikea älynvälähdys!

    Eiköhän Suomessa useimmat mene edelleenkin vapaa-ehtoisesti naimisiin. Mutta minkäs teet enää myöhemmin, jos mies osoittautuu kypsymättömäksi, alkaa metsästää uutta nuoruuttaan, päättää ottaa hatkat tai mitä tahansa.

    Miksi syyllistät naista, äitiä? Miehelläkö ei ole vastuuta? Mies on yhtälailla ollut mukana tekemässä lapsia, miksi vain äiti väsyy ja joku vielä kehtaa irvailla!? Voi elämän kevät, kasvaisit sinäkin aikuiseksi... Lienee turha toivo...
     
  2. hetkonen Vierailija

    minun mielestäni jotkut ihmiset on hirveitä kärttykasoja.

    Itse kuuntelin kiukuttelevaa työkaveriani kuukausia ja olin kurkkua myöden täynnä.
    Asiakkaat olivat idiootteja, muksut hirveitä, ex-mies täys paska, omat vanhemmat perseestä aina puuttumassa joka asiaan, miten pitää loskassa kävellä kilsa töihin joka aamu jne..
    Natinati aamusta iltaan ja se sai hirveitä pultteja mitättömistä pikkuasioista.

    Viime viikolla mä sanoin duunikaverille, kun se kitis lapsiensta kiukutteluista, että mieti nyt vähän. Sähän oot ite pahempi kuin pieni lapsi.
    Sulla on ihanat terveet lapset, sulla on duuni jossa tienaa ihan ok eikä kukaan hengitä niskaan, on lyhyt työmatka ei oo siitä kuluja, on vanhemmat jotka hoitaa sun muksujasi aina kun ne on kipeenä tai sun tarttee mennä jonnekin, miehesi maksaa elarit ja lapset saa mennä isänsä luokse koska tahansa. Lopuks tokasin että mun mielestä sun asiat ovat ihan hyvin.

    Työkaveri rupes puolusteleen taas, miten ex-mies sitä ja lapset tätä...ei tajunnu yhtään että itse oli pahempi kuin alakouluikäset.

    Ihan sama onko sulla lapsia vai ei, jos ero tulee, ei sen takia tartte olla kuin perseeseen ammuttu karhu. Ei se tilanne muille huutamalla, lapsille kiukkuamalla, ainakaan parempaan suuntaan muutu. Eikä se väsymys ainakaan siitä yhtään vähene, jos on ku maansa myyny.

    Suuttua saa, meuhkata ja itkeekin saa, mutta ei sitä tartte olla naama rutussa muille ihmisille kuukaus/vuoskaupalla.

    Mun mielestä ihan sama ootko sä yksinhuoltaja vai et, sillon kun sulla on kykyy olla rauhallinen, taito ottaa asiat asioina, miettii miten mistäkin asiasta päästään kunnialla eteenpäin, kyky hapee apua ystäviltä, sukulaisilta tai ammattiauttajilta, niin sillon ei tartte huutaa eikä haukkuu ketään. Ei ees sitä eksää.

    Ei ketään voi pakottaa olemaan parisuhteessa jos toinen ei haluu.
    Eikä ketään voi pakottaa isäks tai äidiks ,jos sillä ei kerta kaikkiaan oo tahtoo, haluu, kykyä huolehtia jälkikasvustaan. Ihan sama vaikka se ne kersat oliskin saanu aikaan, jos toinen ei haluu, niin aika vähän siinä on tehtävissä.

    Ei ihmisen oo pakko jäädä vellomaan johonkin ikävään asiaan loppuiäkseen.
    Jos asialle ei kertakaikkiaan voi mitään, niin eiks se olis helpompi rämpiä siitä yli mahollisimman nopeesti, miettii miten tilanteesta pääsee kaikkein pienimmin vaurioin parempaan suuntaan?

    Elämä on yhtä valintatilannetta. Joskus sattuu huonot kortit käteen, joskus paremmat. Niiden kanssa on elettävä ja kulloseenkin tilanteeseen olis hyvä sopeutua äkkiä. Jos jää menneitä murheita vatvomaan, kaikki mukava ja hauska jää kokematta.
     
  3. nm:lle hetkonen Vierailija

    Kirjoittelin aikoinaan ahkerasti tällä yh-palstalla. Sitten jatkoin kirjoittelua elleissä ex-yh-ellinä.

    Joskus tulee ikävä yh-vuosia. Vuosiin mahtui paljon ihania asioita.

    Löydän itsessäni ikäviä piirteitä ja sitten yritän parantaa tapani.

    Tänään minulla ei ole mitään valittamista. Sairauslomani päättyi eilen ja olen nyt vuosilomalla.
    Kävin aamulla vasta avatussa kenkäkaupassa ja ilokseni löysin aivan ihanat nilkkurit.
    Mietin tässä mitä teen seuraavaksi. Lehdet on luettu. Onneksi Hesarin määräaikaistilaus päättyy huomenna. Pääsen lukemisessa vähemmällä.

    Katsoin eilen netistä yle areena-sivulta jonkun keskusteluohjelman. Haastateltavina kaksi rauhanturvaajien vaimoa. Heillä tuntui olevan kovin raskas arki yksin lapsista vastaajina.
    Minua tavallaan huvitti naisten puheet. Olin tavallaan samanlaisessa tilanteessa.
    Lasten isä oli jatkuvasti matkoilla kotimaassa ja ulkomailla. Pääsin tavallaan helpommalla, kun hän oli reissussa. Sitten taas sitä silitystä ja pyykkiä reissujen välissä.

    90-luku tuntuu jo kovin kaukaiselta ajalta. Jotkut asiat kuitenkin aina pulpahtavat mieleen jostakin asiasta.

    On ihana elää tätä hetkeä. Tiedän mitä on väsymys. Olen pantannut vuosilomia kevääseen ja sitten kaaduin jäällä. Olo on nyt erittäin levännyt, kiitollinen ja iloinen.

    Kiitän yh-vuosistani. Ne ovat elämäni opettavaisimmat vuodet. Ilman niitä olisin paljon henkisesti köyhempi.
     
  4. ihime ukko Vierailija

    itseki yksin huoltajana kaksi vuotta mut hei mä oon kuite mies rankkaa on ollut mut lapsesta saa myös yllättävän paljon voimia vähä kaipaa sitä toista siihen elämään et ois tasa painosta mut elämä ei todellakaan mene niinkö suunnittelee ei voi mitää ku haluaa parasta omalle lapselle
     
  5. Myöslapseton Vierailija

    Ei aina omia valintoja. Tuttavaperheen isä kuoli kun lapset oli 1,3 ja 5 vuotiaita. Äiti jäi yksin. Tuo äiti on aina selvinny ja saavuttanu elämässä enemmän kuin sinä tuut ikinä tekeen. Sinunlaiset ihmiset on liian tyhmiä tajutakseen tällaisia asioita.
     

Testaa, mitä persoonallisuustyyppiä edustat: punaista, keltaista, vihreää vai sinistä

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti