Vähättelyä vv-oireista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimmi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mimmi

Vieras
En ymmärrä ihmisiä, jotka vähättelevät toisten vv-oireita. Sanovat että on heilläkin hikoilua ym. mutta eivät aio käyttää hoitoja, koska jaksavat oikein hyvin oireista huolimatta. Oikein ryvetään siinä että muka kärsitään marttyyrin lailla.
Se on ihan sama kuin sanoisi unettomalle: ""Kärsin minäkin unettomuudesta mutta en valvo koko yötä murehtimassa sitä""

Jos on kunnon vv-oireet niin varmasti siihen ottaa minkä lääkkeen tahansa, jos siitä on vähänkin apua.
Minä ainakin olen vuosia kärsinyt niin hikoilusta kuin palelemisestakin, mitkä nyt eivät yksinään mitään haittaa. Kärsin myös toisinaan unettomuudesta, mikä sekään ei yksin ole iso haitta.
Mutta jos mieli on jatkuvasti maassa, mikään ei kiinnosta eikä elämä ole elämisen arvoista, niin varmasti haluan hormonihoitoa oireisiin.¨

Olen 48v ja luulen että minulla on ollut vv-oireet jo 5v. Olen tehnyt elämästäni sietämättömän itselleni kuin myös perheelleni. Paluuta entiseen ei ole, mutta jos saisi edes elämänilon takaisin.

 
Olen samaa mieltä kanssasi. Itsekin ajattelin vielä viisi vuotta sitten, että minähän en sitten mitään hoitoa vaihdevuosiini tarvitse. Lääkärin kysyessä, että onko oireita, katsoin aika kummissani. Minullako oireita?! Ei kai nyt kenelläkään 37v voinut olla vielä vaihdevuosi oireita!
Nyt sitten olen 42v ja käytän lääkitystä. Niin se vaan menee... Enää en vähättele kenenkään oireita, koska omani olivat kovin sietämättömiä.

Toiset pääsevät helpommalla kuin toiset. Olen onnellinen niiden puolesta, jotka helpommalla pääsevät. Pahat vv-oireet voivat suistaa koko perheen raiteiltaan.

Tsemppiä ja jaksamista!

 
Olen 44-vuotias kärsinyt jo vuoden oireista. Olin ja olen edelleen ymmälläni mikä minulle oikein tuli? mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Kuukautiset muuttuivat erittäin runsaiksi, olin ylienenerginen, hikoilin, mieli maassa, levoton olo,ärtynyt. Koko perhe on edelleen ihmeissään minun kanssa, ryven oireissani edelleen. Olen sietämätön ihminen, haluaisin olla oma itseni, ja elämänilo takaisin. Jumppaan lähes päivittäin, koska se helpottaa hetkeksi, mutta lihakset jumittuvat niin, että niska hartiaseutu antaa inhottavia oireita, ym ym.... Kävin lääkärissä fsh arvo vielä normaali, mutta hormoonihoitoa kehotti aloittamaan, kaikki oireeni siis saattavat johtua alkavista vv:sta. Onnea niille joilla ei ole oireita, mutta ei näitä oireita pidä vähätellä!
 
Minä itkeskelen välillä hysteerisenä välillä väsyneenä kaikkeen. En tunne enää itseäni, enkä viitsi kellekään alkaa valittaan asiasta. Mitä nyt ukko tuijottaa pitkään toisinaan ja ymmällään.
 
Hei ei anneta periksi näille ällöille oloille, koitetaan nujertaa ne keinolla millä hyvänsä. Ei me vielä lakastuta. Oireet on kamalia, mutta pakko löytää positiivista energiaa jostain. ei näitä pidä vähätelläkkään. Iloa joulun odotukseen naiset me näytetään vielä!
 
Joo mä en todellakaan tiedä kamalampaa olotilaa kuin minulla tällä hetkellä on. Mä en ikinä uskonut että voisin muuttua ihmisenä näin paljon. Olin kuin viulunkieli, ärtynyt enkä kestänyt mitään. En miestä, lapsia, kotia en työtä en sukulaisia, en ystäviä. Halusin eroon koko maailmasta. Erakoiduin, minä joka olin ennen täynnä elämäniloa.
Ainoa joka minua kiehtoi oli kaikki kielletty. Sain sisältöä elämälle tekemällä kaikkea tyhmää, en viitsi edes kertoa mitä. Oli vain pelkkää tyhjää muuten.
Söin masennuslääkkeitä, eivät auttaneet.
Voivatko ne edes auttaa jos kyseessä on hormonihäiriö?

Koitetaan kestää ja jos tästä suosta joskus nousen, niin tulen kertomaan koko maailmalle mitä ovat vaihdevuodet.
Älkää pilatko elämäänne niiden takia. Minä tein niin.
 
Kyllä kuulostavat tutuilta nuo jutut.
Vuosi sitten olin ihan pois pelistä.
Sitä ihmettelen, kun neuvolassa käydessä eivät hoitsut suostuneet uskomaan, että minulla 46 v, olisi mitään vv-vaivoja. Yölliset hikoilut, ylikierroksella käynti, pään ympärillä kuin puristusrengas ym. ym. En kyllä ikinä enää mene sille naiselle, oli muutenkin niin koppavan tuntuinen, että vieläkin puistattaa.
Onneksi sentään löytyi ymmärtäväinen lääkäritäti, joka otti tosisaan asiani, ja otettiin kokeet ja sain hoitoa (geeliä) noihin VAIVOIHIN (sillä niitä ne sanan varsinaisessa merkityksessä ovat). Nyt on paljon paremmin, tosin joskus vielä tulee öitä, jolloin ei saa kunnolla nukuttua kun on hiestä yltäpäältä märkä, mutta parempi kuitenkin kuin se karmea aikaisempi olotila.
Ei oo helppoo, ei!
 

Yhteistyössä