Vahinkoraskaus, mitä tehdä?!

moi,

Olen raskaana ja täysin vahingossa. Sain tänään tietää. Siis raskaus on ihan alussa, olen tyyliin vasta kolmannella viikolla.

Olen 28 vuotias ja olemme seurustelleet avokkini kanssa jo yli viisi vuotta, ja omistamme asuntomme. eli sikäli tässä ei pitäisi olla mitään järkyttävää.

mutta, määräaikainen työsuhteeni päättyy viikon päästä, eikä mitään jatkoa tai uutta työpaikkaa ole ainakaan vielä tiedossa.

En yhtään tiedä, mitä tehdä tämän raskauden kanssa joka sotki koko pakan. Siis en haluaisi olla työttömänäkään vauvan syntymiseen asti, toisaalta palkkaako minua kukaan lyhyeksi pätkäksi? vai pitäisikö minun vain mennä työhaastatteluihin suu supussa ja vasta myöhemmin paljastaa että ai nii, olen raskaana?

En myöskään ole varma, onko minusta äidiksi vielä -tuntuu jotenkin että vielä haluaisi mennä vapaasti vuoden pari. Pelkään myös, miten lapsi muuttaisi parisuhdettani.

Mutta onko näistä mikään kovin järkevä syy tehdä abortti? Kadunko sitä jälkikäteen?

Onko kukaan kanssa-Elli kamppaillut tällaisten asioiden kanssa?

 

Hei! Sulla on kuitenki todella hyvä lähtökohta. En missään nimessä suosi aborttia, varsinkaan tilanteessasi. Et ole enää liian nuori ja etkä vielä vanhakaan. Jos ei nyt niin milloin on sitten hyvä aika? Tuleeko sellaista? Itsekkin olin työttömänä kun sain tietää raskaudestani. Sain kuitenki määräaikaisen työn. En maininnut raskaudestani mitään vielä tuossa vaiheessa. Työt loppui ja soittivat minut taas töihin kun mahani jo näkyi. Teimme vointini mukaan aina uusia työsopimuksia, koska en halunnut sairaslomalle. Töissä olin viikolle 32 asti, jolloin en enää alkanut edes kirjoittamaan uutta sopimusta vaikka sellaista tarjottiin. Työ oli raskasta ja ruumiillista.
Ei sinunkaan tarvitse siis mainita raskaudestasi.
Ja vaikka sinusta nyt tuntuu että et ole valmis äidiksi, kyllä se muuttuu. Raskauden edetessä sen varmasti huomaat, viimeistään sitten kun saat pidellä pikku-nyyttiä sylissäsi. Minulla on lähipiirissä paljon tuttuja, joilla on käynyt "vahinko". Eikä kukaan heistä ainakaan myönnä katuneensa valintaansa, että vauva pidetään. Vaikka yksi huono esimerkkikin löytyy, nimittäin ystäväni joka sai esikoisensa 18-vuotiaana ja jäi heti yksinhuoltajaksi, mutta oli kuitenki on-off suhteessa lapsen isän kanssa. Isä oli väkivaltainen äitiä kohtaan ja täyspäivä juoppo. Ystävänikään ei ollut tietenkään saanut nuoruuttaan elää tarpeeksi, joten lapsi heivattiin joka viikonlopuksi mummulaan tai jollekkin muulle hoitoon. Tätä jatkui lapsen 3 ikävuoteen asti, kunnes äiti aloitti opiskelut eri paikkakunnalla. Siellä ei enää ollutkaan mummu hoitamassa tai muutenkaan ketään kaveria jonka kanssa lähteä juhlimaan.
Tsemppiä sinulle ja valitsemallesi tielle! Muista kuitenki että sinä olet jo nuoruutesi saanut elää, vaikka tuntuu että sitä haluaa mennä, kyllä se tilanne muuttuu kun lapsi tulee.

 

On ihan totta että sulla lähtökohdat on hyvät, mitä mieltä avokkisi on?

Mitä töihin tulee, niin muistaakseni sitä ei tarvi kertoo haastattelussa, eikä muistaakseni sitä saa edes kysyä. Mikäli kyse on määräaikaisesta niin en kertois, mut jos vakkari paikka ja aikaa vielä kuluu, niin sitten kertoisin, kun olis vähän nolo kertoo koe ajan päätteeksi, et juu oon jäämässä muuten mammalomalle huomenna Eli mielestäni se riippuu tilanteesta ja siittä kuin pitkällä raskaus siinä vaiheessa on kun käy työhaastattelussa.

Ei kaikki työnantajat kammoa raskautta, mutta toki niitäkin löytyy

Minä en usko, että kukaan voi olla valmis äidiksi, ennenkuin saa sen oman nyytin syliin. Varmaankin tietyllä tavalla muuttaa parisuhdetta, mutta eihän sen pitäisi teidän välistä rakkautta muuttaa, kunhan vain muistaa pitää huolen myös parisuhteesta.

Se on sinun päätös onko syysi tehdä abortti järkevä vai ei, siihen ei voi oikeen kukaan ottaa kantaa, vain sinä tiedät mitä elämälläsi haluat tehdä. En tiedä onko koskaan abortin tekoon sellaista syytä, että kaikki voisivat sanoa sen olevan järkevää. Mitä katumiseen tulee, niin se taitaa olla ihmis luonto vähän sellainen, että katuu tekemisiään ja tekemättömyyksiään.

Eräs tuttuni katui nuorempana tehtyä aborttia vielä vuosienkin päästä. Se on aina raskas päätös.

 

Sinulla on oikein hyvät lähtökohdat! Kasvat vanhemmuuteen samaa tahtia, kun lapsesi kasvaa. 9 kk tekee tehtävänsä ja kohta huomaat todella odottavasi että saat tavata lapsesi. Olet vakituisessa suhteessa ja aikuinen ihminen, työpaikka tai ihan normaalit pelot parisuhteesta eivät ole syy tehdä aborttia, sikäli kuulostat kyllä ikääsi lapsellisemmalta. Lapsi ei lopeta elämääsi, vaan tuo siihen niin paljon rakkautta, että et sitä osaa edes kuvitella.

 

enpä tiedä onko hyvä lähtökohta parisuhteenkaan kannalta, jos ei ole ollut toiveissa lapsi. just näitä "liian helpolla" lapsensa saaneita on monet eronneet... mitä ehkäisyä olet käyttänyt? e-pillerihän on varsin luotettava...

 

mistä näitä tulee: kondomia, en voi syödä e-pillereitä -olen kokeillut montaa eri merkkiä ja niistä tule aina pahoinvointikohtauksia. mutta siis ilmeisesti kondomi on vahingossa hajonnut koska olemme olleet ihan huolellisia.

Taru: Avokki oli todella innoissaan kun soitin hänelle aamulla (tein testin töissä =)) että näin on käynyt.
Hän on minua 5 vuotta vanhempi ja siis omien sanojensa mukaan kyllä valmis isyyteen. Hän sanoi kuitenkin myös, että tukee päätöstäni, oli se mikä vaan.

En tiedä, ehkä olen hieman lapsellinen tai ainakin siis innolla pitkittänyt näitä bile"nuoruus" vuosia.
On vaikeaa muuttaa ajatusmallia toiseen.

Kuulostaa ihan älyttömän typerältä, mutta en ole miettinyt raskautta ollenkaan tässä vuosien saatossa, ei ole ollut ajankohtaista, ja jotenkin olen aina kuvitellut että lapsia tehdään "sitten joskus".

 

parisuhde muuttuu nyt vuosien myötä muutenkin, lapsi voi lujittaa sitä ja lähentää. Töitä ja tietynsortin paineita tuo jälkikasvu parisuhteelle kyllä teettää, koska silloin pelissä on muitakin, ja eroon et enää niin vain pääse halutessasi lapsen isästä niinkuin ihan vaan avokista.

Ehkäpä nyt on sitten se aika ruveta "aikuiseksi", ja jättää jotain pois, ja saada jotain ehkä enemmänkin tilalle. Voit rakentaa itsellesi lapsestasi toki riippuen sellaisen äitiyden kuin haluat, mutta ei kaikki meno ja biletys katoa, suurin osa vaan menettää merkityksensä. Ja ne jäljelle jäävät bileet ja matkat yms saavat uuden merkityksen ja arvon.

Minusta elämä ei muutenkaan mene samanlaisena 20v -60v ilman niitä lapsiakaan, kyllä se aina hiljalleen muuttuu. ja muutos voi olla parempaankin. ei nuoruus ja vapaus ole aina se paras vaihtoehto joka ikään.

Ja töihin ei sun perhe-elämäs kuulu. 2kk ennen lomillejääntiä pitää aiheesta kertoa.

 

28v on jo hyvä ikä saada lapsia , jos panttaat pari vuotta, voi olla ettei sitten tärppääkään niin helposti. Ja sitten kun sinulla olisi se toinen lapsi, aina laskisit minkä ikäinen esikko nyt olisi, jonka abortoit. Työelämä kyllä odottaa, ja voithan saada vielä työsuhteen ennen äitiyslomaa. Tosiaan työnantajalle pitää kertoa 2kk ennen, ei ennen kannata. Niin moni raskaus menee kesken kuitenkin.

 

Riippuu siitä, haluatko ylipäätään ikinä lapsia vai et. Jos haluat (ja siltä vähän kuullostaa), niin tottakai pidät lapsen. Et ole enää teini-ikäinen ja elämäntilanteesi kuullostaa ihan loistavalta, joten miksi ei? Ehkä se pahin biletysvaihekin alkaa olla ohi

Mutta ymmärrä kyllä hyvin tunteesi, olisin varmaan tuntenut ihan samoin jos olisin pari vuotta sitten tullut vahingossa raskaaksi.

Työnantajalle ei tarvitse kertoa raskaudesta ennen kuin 2 kk ennen äitiysloman alkua (siis käytännössä n 3 kk ennen laskettua aikaa), ja jos haet jotain lyhyttä hommaa niin eihän sillä ole mitään merkitystäkään. Ei minullakaan ole mitään tietoa mistä suunnasta palkkaa tulee vuodenvaihteen jälkeen. Jos minä tällä alalla jäisin odottamaan vakituista työpaikkaa, niin olisin varmaan viisikymppinen ennen kuin aika lapsen hankkimiseen olisi "sopiva"