Vaikea asia ... 16-vuotias ei ole kiinnostunut perhe-elämästä ollenkaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *****
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

*****

Vieras
Ei halua viettää meidän kanssa aikaamme enää lainkaan.
Kotona ei ole ja tilanne kriisiytynyt koska viettää aikaansa juoppokämpällä. Olen hakenut pois ja sinne se aina karannut uudelleen.

Nyt joutuu pois kotoa ja päihteiden käytön estämiseksi on sijoitettuna väliaikaisesti kunnes saa perhekotipaikan.

Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta, ei liikuta mikään. Äitini, mummonsa syövänkin ohitti olankohautuksella ja alkoi samassa vaatimaan jotain lupaamiani farkkuja.

Vaatteet ja raha ovatkin ainoa asia, josta saan hänet innostumaan. Muuten olen hänelle kuin ilmaa. Jos soitan, hyvä että puhuu mitään mumisee vaan. Ei vastaa kysymyksiin, harvoin kertoo yhtään mitään. Ikinä ei kysy mitä sisaruksilleen kuuluu. On sanonutkin suoraan ettei kiinnosta.

Jos soittaa, soittaa aina halutakseen jotain. Tiedän sen heti äänensävystä jo ensimmäisestä sanasta. Tällä hetkellä vihaa meitä koska emme "anna asua kotona". Faktahan on se että kotona asumikseksi sitä lusmuilua ei voinut kutsua enää pitkään aikaan. JOs kotona oli, ei tehnyt mitään. Jos vaadimme häneltä jotain, alkoi agressiiviseksi. Sitten alkoi levottomuus, kiire meikata ja pukea ja lähteä ... ja viimeset raivarit kun ei suostuttu kuskaamaan sinne juoppokämpälle. JOtenkin tuntuu että onko sillä joku persoonallisuushäiriö? Masennusta varmaan ainakin on, on kieltäytynyt kaikista keskusteluavuista ja tukimuodoista. No, tuolla perhekodissa saa sitten "hoitoa" niihinkin.

Mutta tää sattuu, sattuu niin lujaa. Mietin teenkö oikein. Jos vaan rakastan niin jospa se lakkaisi juomasta ja olisi ihmisiks muutenkin?

Mietin olenko myöhässä? Olisiko pitänyt vaatia tiukempaa otetta ammattiauttajilta jo silloin kun jäi kiinni varasteluista 13- vuotiaana, kun sekakäytti viinaa ja pillereitä 3 x 14-vuotiaana ja pelkäsimme hänen kuolevan? Silloin vielä uskottiin kodin parantavaan tukeen ja voimaan, tukimuotoja saimme mutta kuten aikaisemminkin sanoin, kaiken on hän jättänyt kesken.

Kuinka paljon sisarukset kärsivät? Ovat joutuneet näkemään ja kuulemaan paljon. Osassa huomaa sen pelon, jännityksen kun isosisko on kotona.

Mitä ihmettä teen?
 
Voimia, sitä tarvitset!

Oiskos sieltä perhekodin kautta mahdollisuus teidän päästä yhdessä terapiaan, siis ohjattuja keskusteluja äidin ja tyttären välille.

Sisaruksista, heidänkin pitäisi päästä purkamaan pahaa oloaan jotenkin, asiaa ei saa vaan haudata ja olla niinkuin isosiskoa ei olisi olemassakaan. Keskustelutukea, terapiaa heille myös. Hae apua MT-toimistosta tms.
 
Yritä pitää puhevälit. Älä syytä suotta itseäsi. Se pitää tehdä, minkä tietää oikeaksi.

Menneet on menneitä ja nyt on nyt. En yhtään ihmettele, vaikka myöhemmin nuori saisi persoonallisuushäiriödiagnoosin.

*jos olisin kirjautunut, etsisin halaushymiön*
 
Taitaa käyttää pillereitä ja viinaa sekaisin nytkin. Sitähän tuo rahan kinuaminen voi olla, että saa noita huumeita. Juoppokämpillä ei välttämättä pelkkää viinaa vedetä. Huumeet vetää just tollaseksi passiiviseksi eikä mikään kiinnosta, ja masentuneeksi.
 
Voi jeesus, se on teini. Muiden hoidettavaks vaan niin ei tarvi itse kärsiä. Onneksi omat vanhempani eivät olleet noin idiootteja!

No, mieluummin muualla kuin vetämässä viinaa itseensä kuin sieni jossain epämääräisessä porukassa... se on joskus katkaistava raa'alla kädellä ja siihen hyvin harvoin pystyvät vanhemmat kotioloissa.

On olemassa nuoruuden normaaleja kokeiluja ja sitten ihan oikeita, isoja ongelmia...
 
Taitaa käyttää pillereitä ja viinaa sekaisin nytkin. Sitähän tuo rahan kinuaminen voi olla, että saa noita huumeita. Juoppokämpillä ei välttämättä pelkkää viinaa vedetä. Huumeet vetää just tollaseksi passiiviseksi eikä mikään kiinnosta, ja masentuneeksi.

Kuinka pitkään huumeet / pillerit näkyy elimistössä? Kävi sossun pakottamana pissaamassa purkkiin, silloin ainakin oli negat.
 
Voi jeesus, se on teini. Muiden hoidettavaks vaan niin ei tarvi itse kärsiä. Onneksi omat vanhempani eivät olleet noin idiootteja!

No onneksi, sinusta kasvoikin oikein myötätuntoinen ja ihanan oloinen ihminen sitten....

Kuitenkin, on ajateltava myös perheen muita lapsia. Pahimmassa tapauksessa yhden murrosikäisen sekoilut aiheuttavat psyykkisiä ongelmia sisaruksilleenkin, vanhemmista puhumattakaan.
 
Jaa. No en oikein ymmärrä, miksi tuon ikäisen pitäisi olla sisarukseistaan kiinnostunut, kun mun tuntemat hyvin harvat aikuisetkaan on kiinnostunut mistään muusta kuin omasta navasta. eikä varsinkaan lasten isovanhemmat. raha raha ja raha heitä kiinnostaa ei mikään muu. silti saavat asua kotonaan eikä heitä roudata minnekään toisten kasvatettaviksi, kun heillä sitä rahaa on. rikkaat saavat olla vapaasti rahasta kiinnostuneita. ei heitä kiinnosta kukaan muu kuin raha ja oma napa.

ihan normaali lapsi. viina ja sekakäyttö se on huono. tosin olin itse aika itsetuhoinen myös noin 20v. en tajunnut omaa parastani. alkoholia meni.
 
Riippuu ihan aineesta. Kannabis on sellainen joka näkyy pisimpään. Mutta jos käyttää opiaatteja, ne eivät näy kun muutaman päivän. Ja esim. amfetamiini näkyy vain vähän aikaa. Tosin käytöksen perusteella ei kuulosta pirin käyttäjältä. Ja lääkkeethän ovat nykyään melkolailla korvanneet ne huumeet, mitä siis suurin osa kansasta pitää huumeena (piri, heroiini, kokaiini, ekstaasi, lsd). Niiden tilalla on yleisesti ottaen lääkeaineita joita saa apteekista ja katukaupasta.

ja ei en missään nimessä halua maalata piruja seinille ja toivon jaksamisia nuoren kanssa! Itellä vaan kaikenmaailman hörhöily alkoi alkon ja pillereiden yhteiskäytöllä. Ei kiinnostanut enää mikään muu, se mikä ennen oli kiinnostanut, oli yhdentekevää. Ei kiinnostanut olla muissa porukoissa kun niissä päihdeporukoissa. Tosin samat "oireet" sopii masennukseenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo vielä;22534942:
kaikki aikuiset jotk ameille soittavat, sotitavat aina halutakseen jotain. pitäsköhän soittaa niille aikuistenkotipaikka? laittaa ne jonnekin laitokseen?

Fiksut ymmärtää ettei sijoituksen perusteena ole se, että teini kinuaa jotakin vaan tuo muu käytös.
 
ja kuinka moni poika tekee kotona jotain?

Onko sitten ihan ok että nuori käy kotona vain nukkumassa ( = lataamassa akkujaan että jaksaa taas .. ) ja syömässä ja sitten lähtee, ei vastaa puhelimeen. Opiskelut ihan retuperällä.
Joskus kun saanut sen kotiin haettua VÄKISIN on kamalassa kunnossa, kotona oksentaa ja huutaa. Sekö sitten on ihan normaalia ja ok.. sisarukset kuuntelee sängyissään ja pelkää.

Ehkä tuo on sit normaalia joissain perheissä, saahan täältä lukea että monet isukit harrastaa tuota silloin tällöin.

Itsellä kuitenkin pahimpana tässä päällä HUOLI nuoresta!! Pelkään aina milloin sille sattuu jotain pahaa. Pelkään että kun haluaa lopettaa tuon "juhlimisen" on jo liian myöhäistä, ei osaa olla ilman alkoholia. Pelko ja huoli aina läsnä. LUottamusta ei ole. Ja sun mielestä se olisi ok?

Toivottavasti mietit näitä asioita sitten kun omat taaperosi ovat kasvaneet isommiksi.
 
[QUOTE="joo";22534955]jos äitisi, mummonsa, ei ole hänestä välittänyt paskan vertaa, vaan oma napa kiinnostaa, nin miksi hänen pitäisi olla kiinnostunut?[/QUOTE]

Täh? missä niin lukee... meillä on kyllä aina olut hyvät sukulaissuhteet ja nuorella läheisiä.
 
Kannattaa lukea Päihdelinkin keskustelupalstaa, siellä on Kotikanava-alue missä vanhemmat keskustelevat noista asioista. Siellä on ymmärtäväistä porukkaa ja vertaistukea! :)
 

Yhteistyössä