?
*****
Vieras
Ei halua viettää meidän kanssa aikaamme enää lainkaan.
Kotona ei ole ja tilanne kriisiytynyt koska viettää aikaansa juoppokämpällä. Olen hakenut pois ja sinne se aina karannut uudelleen.
Nyt joutuu pois kotoa ja päihteiden käytön estämiseksi on sijoitettuna väliaikaisesti kunnes saa perhekotipaikan.
Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta, ei liikuta mikään. Äitini, mummonsa syövänkin ohitti olankohautuksella ja alkoi samassa vaatimaan jotain lupaamiani farkkuja.
Vaatteet ja raha ovatkin ainoa asia, josta saan hänet innostumaan. Muuten olen hänelle kuin ilmaa. Jos soitan, hyvä että puhuu mitään mumisee vaan. Ei vastaa kysymyksiin, harvoin kertoo yhtään mitään. Ikinä ei kysy mitä sisaruksilleen kuuluu. On sanonutkin suoraan ettei kiinnosta.
Jos soittaa, soittaa aina halutakseen jotain. Tiedän sen heti äänensävystä jo ensimmäisestä sanasta. Tällä hetkellä vihaa meitä koska emme "anna asua kotona". Faktahan on se että kotona asumikseksi sitä lusmuilua ei voinut kutsua enää pitkään aikaan. JOs kotona oli, ei tehnyt mitään. Jos vaadimme häneltä jotain, alkoi agressiiviseksi. Sitten alkoi levottomuus, kiire meikata ja pukea ja lähteä ... ja viimeset raivarit kun ei suostuttu kuskaamaan sinne juoppokämpälle. JOtenkin tuntuu että onko sillä joku persoonallisuushäiriö? Masennusta varmaan ainakin on, on kieltäytynyt kaikista keskusteluavuista ja tukimuodoista. No, tuolla perhekodissa saa sitten "hoitoa" niihinkin.
Mutta tää sattuu, sattuu niin lujaa. Mietin teenkö oikein. Jos vaan rakastan niin jospa se lakkaisi juomasta ja olisi ihmisiks muutenkin?
Mietin olenko myöhässä? Olisiko pitänyt vaatia tiukempaa otetta ammattiauttajilta jo silloin kun jäi kiinni varasteluista 13- vuotiaana, kun sekakäytti viinaa ja pillereitä 3 x 14-vuotiaana ja pelkäsimme hänen kuolevan? Silloin vielä uskottiin kodin parantavaan tukeen ja voimaan, tukimuotoja saimme mutta kuten aikaisemminkin sanoin, kaiken on hän jättänyt kesken.
Kuinka paljon sisarukset kärsivät? Ovat joutuneet näkemään ja kuulemaan paljon. Osassa huomaa sen pelon, jännityksen kun isosisko on kotona.
Mitä ihmettä teen?
Kotona ei ole ja tilanne kriisiytynyt koska viettää aikaansa juoppokämpällä. Olen hakenut pois ja sinne se aina karannut uudelleen.
Nyt joutuu pois kotoa ja päihteiden käytön estämiseksi on sijoitettuna väliaikaisesti kunnes saa perhekotipaikan.
Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta, ei liikuta mikään. Äitini, mummonsa syövänkin ohitti olankohautuksella ja alkoi samassa vaatimaan jotain lupaamiani farkkuja.
Vaatteet ja raha ovatkin ainoa asia, josta saan hänet innostumaan. Muuten olen hänelle kuin ilmaa. Jos soitan, hyvä että puhuu mitään mumisee vaan. Ei vastaa kysymyksiin, harvoin kertoo yhtään mitään. Ikinä ei kysy mitä sisaruksilleen kuuluu. On sanonutkin suoraan ettei kiinnosta.
Jos soittaa, soittaa aina halutakseen jotain. Tiedän sen heti äänensävystä jo ensimmäisestä sanasta. Tällä hetkellä vihaa meitä koska emme "anna asua kotona". Faktahan on se että kotona asumikseksi sitä lusmuilua ei voinut kutsua enää pitkään aikaan. JOs kotona oli, ei tehnyt mitään. Jos vaadimme häneltä jotain, alkoi agressiiviseksi. Sitten alkoi levottomuus, kiire meikata ja pukea ja lähteä ... ja viimeset raivarit kun ei suostuttu kuskaamaan sinne juoppokämpälle. JOtenkin tuntuu että onko sillä joku persoonallisuushäiriö? Masennusta varmaan ainakin on, on kieltäytynyt kaikista keskusteluavuista ja tukimuodoista. No, tuolla perhekodissa saa sitten "hoitoa" niihinkin.
Mutta tää sattuu, sattuu niin lujaa. Mietin teenkö oikein. Jos vaan rakastan niin jospa se lakkaisi juomasta ja olisi ihmisiks muutenkin?
Mietin olenko myöhässä? Olisiko pitänyt vaatia tiukempaa otetta ammattiauttajilta jo silloin kun jäi kiinni varasteluista 13- vuotiaana, kun sekakäytti viinaa ja pillereitä 3 x 14-vuotiaana ja pelkäsimme hänen kuolevan? Silloin vielä uskottiin kodin parantavaan tukeen ja voimaan, tukimuotoja saimme mutta kuten aikaisemminkin sanoin, kaiken on hän jättänyt kesken.
Kuinka paljon sisarukset kärsivät? Ovat joutuneet näkemään ja kuulemaan paljon. Osassa huomaa sen pelon, jännityksen kun isosisko on kotona.
Mitä ihmettä teen?