Vaikea tilanne. Olen kertakaikkiaan ihan umpikujassa.

["hukassa"]

Omat vanhempani ovat alkoholisteja. Mielenetrveysongelmia on ja todella haastavaa käytöstä. Heidän kotinsa on aina aivan saastainen, todellakaan ei voi lasta lattialle laskea. Joudun aina katsomaan että äiti pesee kädet ennen kuin koskee vauvaan, pesee kunnolla ja kuivaa talouspaperiin, koska puhdasta pyyhettä ei talossa ole. Hän voi oikeasti elää viikonkin pesemättä käsiään tai itseään muutenkaan, samat vaatteet voi olla päällä monta viikkoa ja suihkussa saattaa käydä pari kertaa kuussa, korkeintaan 4 kertaa. Mitään ei siellä uskalla syödä ja vessassa käynti on inhottavaa, koska käsien pesuun ei ole saippuaa, eikä käsipyyhettä (kuljetan käsidesiä mukana). Äitini kovasti haluaisi lastenlastaan nähdä ja lapseni on hänelle tavallaan henkireikä, joka hieman hillitsee pahinta käytöstä. Hän ei kuitenkaan ikinä voi tulla meille, aina lupailee ja lupailee, mutta kuitenkaan ei tule. Meidän pitäisi käydä aina siellä,, vähintään kerran viikossa tai muuten soittelee joka päivä ja kyselee koska tullaan, miksei tulla ja kiukuttelee, vaikka selittäisin että on muuta menoa jne.

Olen todella väsynyt tilanteeseen. Lapseni on nyt 7kk ja viihtyisi jo lattialla, kyläillessä mummolassa täytyy kuitenkin olla sylissä. Pian lapsi alkaisi kävellä, mutta ei voi laskea minnekkään tuolla, itsekin vaihdan ensitöikseni omat vaatteet ja lapsen vaatteet kun kotiudutaan. En haluaisi ollenkaan viedä lastani sinne tai antaa vanhemmilleni syliin. Äitini vielä kuvittelee että antaisin lapsen hänelle hoitoon..ei ole tapahtumassa. Sukuni kuitenkin painostaa minua pitämään yhteyttä äitiini ja varsinkin lapsenlapsen riistäminen on heidän mielestään julmaa ja ajan äitini kuulemma kuolemaan, jos sen teen. Olen yrittänyt auttaa kaikin tavoin, mutta en vain jaksa enää siivota heidän taloaan viikottain kun se on aina pian samassa kunnossa ja aikuisen ihmisen pesulle passittaminen on niin vaikeaa. En jaksa vanhempieni käytöstä ja katkaisisin oman henkisen jaksamisen vuoksi välit heti, jos se ei tarkoittaisi samalla sitä että koko suku menee samalla. Miehen suku on etäinen ja ystäviä on vain muutama. Jään ihan yksin! Mutta tälläisenään tilanne syö minut elävältä.

 

["vieras"]

Ei mun mielestä sun tartte välejä katkasta. Senkun ilmotat niille, että et voi lasta tuoda heille, koska siellä on niin saastaista. Ootko sä sanonut asiasta?

Jos ei tule käymään, eikä siivoa asuntoa, niin minkä sä voit tehdä? Sano sukulaisille myös samat asiat.

 

["Anna"]

Tiedät jo nyt syvällä sisimmässäsi, mitä sinun pitää tehdä.

Tekeekö äitisi tilanne sinulle, saatikka sitten lapsellesi mitään hyvää? Kyseessä on SINUN elämäsi, ei sukusi. Sinulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta pitää yhteyttä sukuusi, jos se tuottaa sinulle vain tuskaa.

Älä anna äitisi riippua sinussa tai kiristää sinua. Saattaa vaikuttaa julmalta neuvolta, mutta sinun ja lapsesi hyvinvointi ovat sinulle tärkeimmät asiat. Valitettavasti addiktien pitää usein antaa käydä ihan pohjalla, ennen kuin he tajuavat oman tilanteensa ja ottavat siitä vastuun.

Samoin sinä tulet kärsimään juuri niin pitkään, kunnes otat omasta tilanteestasi vastuun. Kukaan muu paitsi sinä ei pakota sinua tapaamaan ihmisiä, jotka syövät henkistä hyvinvointiasi.

Tiedän tämän omakohtaisesta kokemuksesta

 

["vieras"]

Ei kai välejä tarvitse kokonaan katkaista, mutta ehkä pitäis antaa enemmän painoarvoa lapsen ja sinun omille tunteille ja tarpeille kuin sukulaisten (vaikka he rakkaita olisivatkin).
Etkö pysty sanomaan äidillesi että ette nyt tule yms. ? yritätkö olla kiltti tyttö että saisit heidän hyväksyntänsä?
Sinähän olet nyt aikuinen nainen jolla on oma lapsi ja varmasti tiedät mikä teille on hyväksi.(?)

 

[LisaMarie]

Olisiko ny oiva paikka motivoida vanhempia päihdehoitoon? Mä hyväksyn melko rajunkin kiristyksen ja uhkailun, jos ihminen vaan saadaan näkemään tilansa ja hakutumaan hoitoon, koska siten voidaan kuitenkin lopulta pelastaa ihmisen henki. Juovan alkoholistin keski-ikä Suomessa on 48 vuotta.
Usein mielenterveysongelmatkin paranevat, kun alkoholismi hoidetaan ja jos ei parane, ainakin niitä voidaan tehokkaammin hoitaa, kun tiedetään mikä on todellinen tilanne. Päihderiippuvainen on lähes aina ainakin masentunut, ahdistunut ja paniikkihäiriöinen ja kuitenkin kyse onkin vain päihderiippuvaisen krapulasta, joka on jotain ihan muuta kun normi ihmisen oksetus ja paskatus.
Tarvitsetko tosiaan tuota sukua tueksesi, vai onko niinpäin, että sieltäpäin käytetään sinua hyväksi? Ystävyys pitää ansaita omalla käytöksellä ja sitä vanhempasi eivät selvästikään tee.
Joskus on otettava karu "parempi yksi ruumista kuin kaksi" ajattelu ja pelastettava itsensä. päihderiippuvainen voi sairastuttaa pikkuhiljaa lähellään olevat vakavastikin ja ihan fyysisiin sairauksiin! Mulla esim oli Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, pitkittynyt masennus, issias ja ADHD ja kaikki vaan seurausta siitä, että elin alkoholistin kanssa! (Enkä mä voinu uskoa, vaikkajopa lääkärini välillä vihjaili siihen suuntaan, koska eihän minuun jonkun muun tekemiset voinu niin vahvasti vaikuttaa...Mutta kyllä se jatkuva stressi vaan vaikuttaa!)

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";23170680]Ei kai välejä tarvitse kokonaan katkaista, mutta ehkä pitäis antaa enemmän painoarvoa lapsen ja sinun omille tunteille ja tarpeille kuin sukulaisten (vaikka he rakkaita olisivatkin).
Etkö pysty sanomaan äidillesi että ette nyt tule yms. ? yritätkö olla kiltti tyttö että saisit heidän hyväksyntänsä?
Sinähän olet nyt aikuinen nainen jolla on oma lapsi ja varmasti tiedät mikä teille on hyväksi.(?)[/QUOTE]

Äitini voi soittaa joka päivä kymmenen tai vaikka sata kertaa, jos laitan puhelimen äänettömälle. Jos vastaan ja sanon ettei sovi, inttää koska sopii. Jos sanon etten tiedä, että palataan asiaan, niin soittaa joko samana päivänä myöhemmin tai seuraavana päivänä. Jos sanon edelleen että soitellaan myöhemmin niin suuttuu, soittaa kaikki sukulaiset läpi ja haukkuu minut ja nyt on jopa soitellut mieheni vanhemmille ja haukkunut minut ja kyselee missä ollaan ja ollaanko käyty heillä. Koen olevani paha ihminen, jos hylkään sairaat vanhempani, sillä se varmasti tarkoittaa jonkin sortin romahdusta äidilleni ja lisävastuuta sisaruksilleni, jotka myös väsyvät tilanteeseen.

 

[eri vieras]

[QUOTE="a p";23170741]Äitini voi soittaa joka päivä kymmenen tai vaikka sata kertaa, jos laitan puhelimen äänettömälle. Jos vastaan ja sanon ettei sovi, inttää koska sopii. Jos sanon etten tiedä, että palataan asiaan, niin soittaa joko samana päivänä myöhemmin tai seuraavana päivänä. Jos sanon edelleen että soitellaan myöhemmin niin suuttuu, soittaa kaikki sukulaiset läpi ja haukkuu minut ja nyt on jopa soitellut mieheni vanhemmille ja haukkunut minut ja kyselee missä ollaan ja ollaanko käyty heillä. Koen olevani paha ihminen, jos hylkään sairaat vanhempani, sillä se varmasti tarkoittaa jonkin sortin romahdusta äidilleni ja lisävastuuta sisaruksilleni, jotka myös väsyvät tilanteeseen.[/QUOTE]

Oletko sä sanonut sen syyn miksi sä et käy niillä? Että siellä on niin likasta, että sua kuvottaa. On aika luonnollista, että äitisi on loukkaantunut kun ei tiedä syytä.

 

[dfdf]

[QUOTE="vieras";23170652]Ei mun mielestä sun tartte välejä katkasta. Senkun ilmotat niille, että et voi lasta tuoda heille, koska siellä on niin saastaista. Ootko sä sanonut asiasta?

Jos ei tule käymään, eikä siivoa asuntoa, niin minkä sä voit tehdä? Sano sukulaisille myös samat asiat.[/QUOTE]

Juuri näin. Äitisi voi valita, siivoaako kotinsa ja itsensä vai tuleeko teille kylään. Hänellä on yllinkyllin vaihtoehtoja tavata lastenlastaan. Turha sinun on tuntea syyllisyyttä, jos äitisi ei näistä kumpaakaan halua tehdä. Se on silloin hänen oma valintansa, etkä sinä voi asialle mitään.

 

["a p"]

Olisiko ny oiva paikka motivoida vanhempia päihdehoitoon? Mä hyväksyn melko rajunkin kiristyksen ja uhkailun, jos ihminen vaan saadaan näkemään tilansa ja hakutumaan hoitoon, koska siten voidaan kuitenkin lopulta pelastaa ihmisen henki. Juovan alkoholistin keski-ikä Suomessa on 48 vuotta.
Usein mielenterveysongelmatkin paranevat, kun alkoholismi hoidetaan ja jos ei parane, ainakin niitä voidaan tehokkaammin hoitaa, kun tiedetään mikä on todellinen tilanne. Päihderiippuvainen on lähes aina ainakin masentunut, ahdistunut ja paniikkihäiriöinen ja kuitenkin kyse onkin vain päihderiippuvaisen krapulasta, joka on jotain ihan muuta kun normi ihmisen oksetus ja paskatus.
Tarvitsetko tosiaan tuota sukua tueksesi, vai onko niinpäin, että sieltäpäin käytetään sinua hyväksi? Ystävyys pitää ansaita omalla käytöksellä ja sitä vanhempasi eivät selvästikään tee.
Joskus on otettava karu "parempi yksi ruumista kuin kaksi" ajattelu ja pelastettava itsensä. päihderiippuvainen voi sairastuttaa pikkuhiljaa lähellään olevat vakavastikin ja ihan fyysisiin sairauksiin! Mulla esim oli Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, pitkittynyt masennus, issias ja ADHD ja kaikki vaan seurausta siitä, että elin alkoholistin kanssa! (Enkä mä voinu uskoa, vaikkajopa lääkärini välillä vihjaili siihen suuntaan, koska eihän minuun jonkun muun tekemiset voinu niin vahvasti vaikuttaa...Mutta kyllä se jatkuva stressi vaan vaikuttaa!)

Olen yrittänyt ja aina äitini lupaa. Hän joutui sairaalaan muutamaksi päiväksi ja lupasi lopettaa tupakoinnin ja juomisen kun on sairaalassa, mutta oli kuitenkin salakuljettanut viinat mukaan. Olen uhannut ja esim. sanonut että lapseni kanssa ei kahden jää ennen kuin on raitistunut. Itse havahduin tilanteeseen kun aloin saamaan paniikkikohtauksia ihan ilman syytä, tilanne on vaan kertakaikkiaan niin ahdistava.

 

[5yå]

Minä palkkaisin varmaan siivoojan vanhempien kotiin ja patistaisin heidät päihdehoitoon! Pakkohan kunnaltakin on tuohon tilanteeseen puuttua jos asuntokin ja heikentää terveyttä.

 

["a p"]

Oletko sä sanonut sen syyn miksi sä et käy niillä? Että siellä on niin likasta, että sua kuvottaa. On aika luonnollista, että äitisi on loukkaantunut kun ei tiedä syytä.

Olen sanonut ja siivonnut talon useasti ja kehottanut pitämään siistinä jne. Olen myös käsien pesusta maininnut, vaatteiden vaihdosta ja pesulla käymisestä. Ei mene jakeluun. Siellä voi ihan oikeasti olla keittiön lattialla oikein paksu tahma, johon on sitten jäänyt kaikkia eläinten karvoja ja ulosteita, ruokaa, juomia jne.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="a p";23170741]Äitini voi soittaa joka päivä kymmenen tai vaikka sata kertaa, jos laitan puhelimen äänettömälle. [/QUOTE]

Alkoholistia, joka ei harrastaisi puhelinterroria ei ole keksittykkään. Usko pois, jo ennen kännykän keksimistä puhelin+alkohokisti oli katastrofaalinen yhdistelmä ja kännykkä onm tehny siitä viellä pahemman.
Äitisi on oppinut, että se mitä sanot, on aina ristiriidassa tekojesi kanssa -niinkuin meillä läheisillä aina on. Eli äiti tietää, että sanot EI, mutta kun hän riittävästi painostaa, hän saa syyllistettyä sinut sanomaan juu.
Sinun on selkeästi kerrotaava rajat äidillesi, mutta mietittävä ne niin, että pystyt ne myös pitämään, koska tosiaan, äiti on tottunut siihen, että et kuitenkaan saa rajojasi säilytettyä, vaan hän osaa ne murtaa. Alkoholisti tietää aina mikä on kenenkin arka kohta ja lyö juuri siihen, on se sitten ulkonäkö taoi joku luonteenpiirre, niin juuri siihen osuu.
Hae itsellesi tietoa alkoholismista, aloittaa voi vaikka näistä:
Alkoholi ja ihminen
Onko läheiselläsi alkoholiongelma? - Al-Anon - Vertaistukea alkoholistien läheisille
Suomen AA - Nimett
Minnesota-hoitokeskus
Avominne - Hyvässä hoidossa Sinulla on mahdollisuus saada Itsesi takaisin!
Myllyhoito
Mikään, mitä sinä teet tai jätät tekemättä ei sinänsä vaikuta vanhempiesi päihteiden käyttöön, mutta kun asetat ne rajasi, voi tulla vastaan tilanne, jossa he huomaavat, että heidän elämänsä voisi olla parempaa ilman juomista ja alkavat hakeutua hoitoon. Niin kauan kun sinä hyppäät käskystä, ei heillä ole tarvetta tehdä asialle yhtään mitään.:hug:

 

[sairas suku]

jos sukulaiset painostaa, käännä asetelma. kysy mitä toinen on aatellu asialle tehdä ite paitsi jatkaa mahdollistamista.

 

["a p"]

Minä palkkaisin varmaan siivoojan vanhempien kotiin ja patistaisin heidät päihdehoitoon! Pakkohan kunnaltakin on tuohon tilanteeseen puuttua jos asuntokin ja heikentää terveyttä.

Ei sitä aikuista ihmistä vaan väkisin saa hoitoon Suomessa. Eivätkä itse mene vaikka mikä olisi. Siivoojan palkkaaminen olisi hyödytöntä, tai sitten se saisi käydä joka toinen päivä. Eivät vaan siivoa ollenkaan. Mitään.

 

[miunmau]

Meillä on vähän sama tilanne, että isovanhemman luokse on hankala mennä kyläilemään, koska siellä on niin sotkuista (ainut kuka siellä siivoaa, on minä, käyn siellä noin kerran viikossa ).

Vanhempaa lasta en voi ottaa sinne enää ollenkaan mukaan, mutta nuorempi (9kk) istuu vierailuajan (noin tunti) isovanhemman sylissä tai syöttötuolissa, joka vietiin sinne juuri sen takia, kun lattialla ei voi olla.

Muuten tämä isovanhempi näkee lapsenlapsiaan aina, kun hän käy meillä kylässä.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="a p";23170852]Ei sitä aikuista ihmistä vaan väkisin saa hoitoon Suomessa.[/QUOTE]

Ei saa pakkohoitoon, se on totta, mutta mä tunnen monta, jotka läheiset on pakottanu -ja jotka ovat raitistuneet. Tavallaan oma miehenikin kuuluu tähän kastiin. Mä sanoin, että mä en jaksa tätä paskaa enää hetkeäkään, vaan lähden psykiatriselle osastolle lepäämään just nyt. Mies oli tietysti ympäripäissään, heitti mun puhelimen seinään ja sanoi, ettet mene yhtään mihinkään ja jotenkin se kaaos päätyi siihen, että me oltiin päihdehoitolaitoksessa viellä samana yönä.
Mä näen sen niin, että kun mä asetin rajani ja kieltäydyin enää mistään yhteistyöstä ja jaksamisesta ja ilmoitin kertakaikkiaan lähteväni lomalle, miehelle iski hätä, ja se oli valmis mihin tahansa.
Tiedän myös naisia, jotka puoliso on ykisnkertaisesti vieny hoitolaitoksen pihalle matkalaukun kera ja sanonu, että ihan sama mitä teet, mutta kotiin et tuu, jos et hoitoa käy läpi ja nilläkin ulkoinen motivaatio on muuttunut hoidossa sisäiseksi motivaatioksi ja elävät tänään raittiina.

 

["vieras"]

Tiukasti vaan sanot, että tulee/tulevat teille kylään suihkun raikkaina ja selvinpäin ja te ette mene heille, koska lapsi ei voi liikkua noin likaisella lattialla. Jos asia ei sovi niin sitten ei sovi, mutta tähän ei ole vaihtoehtoa. Suvulle voi sanoa, että teille voi kyllä tulla kunhan on kunnossa, mutta te ette mene mummolaan jos lasta ei voi laskea siellä lattialle lian vuoksi. Sinun tehtäväsi ei ole paapoa heitä ja siivota heille. Minä olin ennen tälläinen. Vasta kun täytin 30 niin aloin sanoa omia ehtojani ja vastaan toisten sanomisille. Siinä on kuule mummi itkenyt monet itkut kun olen niin kamala, mutta onpahan oppinut tavoille ja sen ettei hänen pillinsä mukaan tanssita. Niin ja muulla suvulla ei väliä. Ei ole minulla ystäviä, eikä kovin sukuakaan johon pidän yhteyttä. Lapset ei vaan saa tauteja tai psyykenhäiriöitä läheisistäni sen vuoksi kun joku vaatii minua tekemään vastoin tahtoani.

 

["Anna"]

Sun vanhempasi eivät koskaan raitistu pysyvästi, ellei heillä ole siihen sisäistä motivaatiota.

Sisäinen motivaatio syntyy silloin, kun he itse tajuavat oman tilanteensa. Yleensä se tapahtuu silloin, kun he jäävät itsensä kanssa kahden kesken ja ovat pakotettuja kohtaamaan omat tekonsa.

Niin kauan kun yrität kiskoa heitä sieltä ylös, he riippuvat sinussa ja imevät kaiken elinvoimasi.

Sinun vastuullasi ei ole pelastaa vanhempiasi.

Sinun vastuullasi on VAIN JA AINOASTAAN oma ja vauvasi hyvinvointi.

Et tarvitse tuollaisten ihmisten hyväksyntää. Hyväksy itsesi, hyväksy omat tarpeesi.

 

["nalle"]

Ensinnäkin tunnen suurta sympatiaa sinua kohtaan. Toiseksi hyvin samankaltaisen tilanteen läpikäyneenä en voi neuvoa kuin muuta, että ensisijaisesti sinulla on vastuu omasta ja lapsesi hyvinvoinnista. Jos tilanne tuntuu sinusta ahdistavalta, olisi hyvä jos pystyisit puhumaan siitä jonkun puolueettoman ihmisen kanssa. Tämä auttoi ainakin minua, sillä liian läheltä tilannetta katsovat ihmiset (sukulaiset) eivät välttämättä pysty näkemään tilannetta sinun kannaltasi vaan murehtivat vaan äitiäsi. Tämä syyllistäminen oli minulle arkipäivää ja vasta nyt monen vuoden jälkeen kun vanhempani ovat jo kuolleet sukulaiset ovat myöntäneet minulle, että jouduin liian paljon kantamaan huolta. On aivan turhaa paasata alkoholistille siivoamisesta tai muusta koska niin kauan kuin alkoholisti ei näe oman toimintansa seurauksia paasaaminen menee kuuroille korville. Sanoit, että koet olevasi paha ihminen jos hylkäät sairaat vanhempasi. Se on tuttu tunne jokaiselle lapselle joka joutuu kantamaan tällaisia huolia vanhemmistaan, mutta yritä päästä sen ajatuksen yli. Kysymys on rajanvedosta siihen, että mihin tarvii suostua ja mihin ei. Voimia sinulle, kirjoittaisin lisääkin mutta nyt lapsi heräsi päiväunilta

 

["Anna"]

Kasvoin itse perheessä, jossa vanhemmilla oli hyvin paljon mielenterveysongelmia ja taloudellisia vaikeuksia. Isäni pahoinpiteli äitiäni ja ajoittain minua ja siskoani myös fyysisesti, henkinen väkivalta oli arkipäivää. Opin kiltiksi tytöksi, muutuin näkymättömäksi, siedin kaikenlaista kiusaamista ja hyväksikäyttöä, muut talloivat minua miten halusivat.

Tätä jatkui vuosia, kunnes tajusin, että kukaan muu ei mua pelasta kuin minä. MINÄ valitsen, millaista kohtelua otan vastaan nykyään. Lapsena minulle sattui lukuisia ikäviä asioita, mutta niille ei voi enää mitään.

 

["a p"]

Kiitos noista linkeistä, niihin olen tässä nyt kotitöiden ohella tutustunut.

 

[noei]

[QUOTE="a p";23170741]Äitini voi soittaa joka päivä kymmenen tai vaikka sata kertaa, jos laitan puhelimen äänettömälle. Jos vastaan ja sanon ettei sovi, inttää koska sopii. Jos sanon etten tiedä, että palataan asiaan, niin soittaa joko samana päivänä myöhemmin tai seuraavana päivänä. Jos sanon edelleen että soitellaan myöhemmin niin suuttuu, soittaa kaikki sukulaiset läpi ja haukkuu minut ja nyt on jopa soitellut mieheni vanhemmille ja haukkunut minut ja kyselee missä ollaan ja ollaanko käyty heillä. Koen olevani paha ihminen, jos hylkään sairaat vanhempani, sillä se varmasti tarkoittaa jonkin sortin romahdusta äidilleni ja lisävastuuta sisaruksilleni, jotka myös väsyvät tilanteeseen.[/QUOTE]

Miksi et sano todellista syytä äidillesi ja myös sukulaisille? Vanhempasi ovat aikuisia ja heillä on vastuu omasta elämästään, EI SINULLA.
Sinä et hylkää vanhempiasi vaan vanhempasi ovat hylänneet sinut! Ota järki käteen ja mieti aivoilla.
Unohda hetkeksi tunteet joilla sinua härskisti kiristetään.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";23170741]Äitini voi soittaa joka päivä kymmenen tai vaikka sata kertaa, jos laitan puhelimen äänettömälle. Jos vastaan ja sanon ettei sovi, inttää koska sopii. Jos sanon etten tiedä, että palataan asiaan, niin soittaa joko samana päivänä myöhemmin tai seuraavana päivänä. Jos sanon edelleen että soitellaan myöhemmin niin suuttuu, soittaa kaikki sukulaiset läpi ja haukkuu minut ja nyt on jopa soitellut mieheni vanhemmille ja haukkunut minut ja kyselee missä ollaan ja ollaanko käyty heillä. Koen olevani paha ihminen, jos hylkään sairaat vanhempani, sillä se varmasti tarkoittaa jonkin sortin romahdusta äidilleni ja lisävastuuta sisaruksilleni, jotka myös väsyvät tilanteeseen.[/QUOTE]

Sun äiti laittaa sun päälle oman taakkansa. Et ole tosiaankaan paha ihminen, vaikutat paremminkin hyväsydämiseltä ihmiseltä jota on helppo syyllistää ja vedellä naruista ja jolle voi purkaa oman pahan olonsa. Moni olisi sinun asemassasi katkaissut jo yhteydenpidon.

 

["vieras"]

Sukulaiset usein toimivat niin, että kun eivät jaksa itse auttaa ja tavata sitä alkoholistia, niin luovuttavat kaiken vastuun sille kilteimmälle ihmiselle. Se vähentää omaa syyllisyyttä, kun voi ajatella, että pitävät muka edes huolen siitä, että alkoholistin oma lapsi käy katsomassa. Kun sinä käyt tapaamassa äitiäsi, niin sukulaiset voivat olla silloin ajattelemasta häntä kokonaan.

 

[kmkm]

Mun isäni alkoholisoitui äitini kuoleman jälkeen kun olin yläasteikäinen. Kun sitten jäi yksin asumaan, minun ja sisarusteni kotoa muuton jälkeen, niin sen talosta tuli kans saastainen. Siellä haisi viina ja tupakka ja lika niin että siellä käynnin jälkeen todellakin oli pakko käydä itse suihkussa ja vaihtaa joka ikinen vaatekappale. Mulla oli jopa ulkotakkikin erikseen siellä käymistä varten kun sekin alkoi haista hirveälle. Ymmärrän siis ap:n tilannetta hirveän hyvin. Kun sitten aloin odottaa esikoistani niin mietin kans noita juttuja, että miten voin sellaiseen taloon mennä vauvan kanssa, kun vielä tupakoi sisätiloissa, ja kun en sellaiseen voisi mennä niin mitä sanoo tuore isoisä kun sanotaan ettei tulla ollenkaan käymään sinne. Mutta sitten isäni kuoli äkillisesti ennenkuin esikoiseni syntyi. Surullista kun ei lapsenlastaan ehtinyt näkemään ja tietenkin kaipaan isääni, mutta toisaalta asia oli kuitenkin myös helpotus - ei tarvinnut miettiä noita juttuja mitä ap nyt joutuu miettimään. Säästyin niiltä. Mutta voin hyvin kuvitella ap:n tilanteen.

ehkä sinun ap tosiaan kannattaisi nyt ajatella ennenkaikkea itseäsi ja vauvaasi eikä äitiäsi. Hanki vaikka lisää ystäviä jos muutoin se ole sosiaalista verkkoa. Mutta sitä suuresti ihmettelen että sukulaiset painostavat mummolassa käymiseen. Tietävätkö he, millainen sotku siellä on ja millaista elämää äitisi elää? jos tietävät niin luulisi ymmärtävän ettei sellainen paikka oo pienelle vauvalle tai lapselle hyvä.