Vaikeaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja dAdAD
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

dAdAD

Vieras
En tiedä mistä edes alottaisin.. Ehkä siitä kun erosin ex:stä ja muutin koiran kans tänne maalle ihastuksen peräs. Koissu joutu heti häkkiin, sai se muutaman päivän olla sisällä. koira oli silloin rakkainta mitä mulla voi olla vaan. häkkiin piti laittaa vaikka nykyisellä oli ollu aikaisemmin sisäkoira "bulldog" mitä ei voi pihakoirana kasvattaa. mun mielestä MIKÄÄN koira ei oo sitä varten et häkis kasvatetaan. No ehkä hysky ym mitkä pärjää pihalla on ok. mulla on tällänen sileäkarvainen keskikokoinen rakkauspakkaus ja niin seurankipeä kaveri että itkin monta yötä ku se häkis oli. Häkis sillä on lämpöeristetty koppi ja lämpöpatteri, iso häkki mis olla 10x10.mut silti..:( ei menny kauaa ku olin kaverieni työnä yötä koiran kans ja koira karkas yön aikana,mun mies kertoi muutaman päivän päästä kuinka oli saanu soiton poliisilta karkaamisyönä et koira jääny auton alle ja kuollu, ruumis oli sen auton loosteris. ilmoitti mulle siitä ja tottakai uskoin ja olin murheeni murtamana. KUNNES naapuri ilmoitti että koira on löytynyt ja hyvässä voinissa, oli naapksa olla selvinpäinkään olla. meidän vaavi on nukkunu 2kk ikääsestä asti koko yön, herää aamulla 7-8mais ja sitte mä oon jo hyväs voinnis. Musta tuntuu että urin työnä. Hain koiran ja olin eroamas jätkästä luonnollisesti. jätkä selitti ja selitti niin miljoonat eri stoorit et aloin uskomaan sitä.
Tänäpäivänä on tilanne et meiilä on tyttö, 4kk ikäinen. isänsä rakastaa sitä yhtä paljon ku mäki. viinaan on vaan kova menemään mutta ymmärtää itte ettei siitä seuraa kun huonoa. eilen järjesti meille muuta tekemistä ja hoitajan vauvalle, oltiin selvinpäin ja oli mukavaa. tänään otti sitte eilisenki kiinni. tällähetkellä nukkuu keittiönpöydän äärellä. Mä kirjoitan tätä, oon muutaman ottanu ku en jajätkä on sairas, mut kysymys kuuluu:miten pääsen pois, mulla on tuo vauvaki, rakkaampi mulle ku kellekkän ikinä!!
 
Viestisi oli vähän sekava, tosin ehkä sen tarkoitus olikin olla ajatuksenvirtaa.

Sinä siis haluat eroon miehestäsi, mutta olet umpikujassa etkä tiedä miten moisen askeleen teet? Entä se koira, oliko se vielä hengissä, ja jos oli niin oletko ottamassa sen mukaan? =)
 
Pääset pois vain lähtemällä. Vauvan kanssa on varmasti vaikeaa, mutta sinä äitinä varmasti tiedät mikä lapsellesi ja sinulle on parasta. Se mitä tuosta sun kirjoituksesta ymmärsin niin vähän ihmeelliseltä vaikuttaa ainakin tuo koirakuvio ja jos miehesi alkoholinkäyttö on häiritsevää niin sille pitää varmaan tehdä jotain jos päätätte jäädä. Miehen kanssa asioiden halki puhuminen kattavasti, rehellisesti ja selvinpäin voisi olla ensimmäinen askel.

Nuku nyt kuitenkin yön yli ja mieti asiaa lisää huomenna ihan selvinpäin.
 
Koira on hengissä vielä.kai se hengis pysyy kyn ruokkii. ollaan otettu sitä sisälle tutustumaan vauvaan ja kovasti on vauvasta tykännyt. tarkoitan vaan lähinnä että voiko täys juopoosta muuttua parempi mies? Se juoppo mikä valehteli mulle kaikkea älytöntä, voiko se oikeasti muuttua lapsen myötä paremmaksi ihmiseksi??
 
Koira on hengissä vielä.kai se hengis pysyy kyn ruokkii. ollaan otettu sitä sisälle tutustumaan vauvaan ja kovasti on vauvasta tykännyt. tarkoitan vaan lähinnä että voiko täys juopoosta muuttua parempi mies? Se juoppo mikä valehteli mulle kaikkea älytöntä, voiko se oikeasti muuttua lapsen myötä paremmaksi ihmiseksi??

Alkoholistia ei lapsi paranna, turha luulo ja toivo.
 
Alkoholisti ei muutu! Minä tiedän sen omasta kokemuksestani ja se takia jouduinkin jättämään mieheni. Minulla on vuoden ikäinen lapsi tällä hetkellä ja yksinhuoltaja olen. Minulla on myös sisäkoira, joka ensin meinasi olla hyvinkin mustasukkainen pienokaista kohtaan, koska oli tottunut paijailuihin ja rapsutuksiin joka käänteessä.

Kyllä säkin pystyt kun minäkin pystyin muuttamaan elämäni parempaan suuntaan! =) Täällä me nyt kolmisteen ollaan; minä, vauva ja koira. Koira ei ole lainkaan enää mustasukkainen vaan tosi kiltti :)
 

Yhteistyössä