Metsänomistaja ottaa rahat, veronmaksaja maksaa päästökaupan
Kun metsänomistaja päättää hakata metsänsä täysin avohakkuulla, hiilinielut pienenevät huomattavasti, koska vanha metsä, joka sitoo paljon hiiltä, poistuu. Uuden metsän kasvu vie vuosikymmeniä, eikä se alkuvaiheessa sido hiiltä yhtä tehokkaasti kuin vanha metsä. Samalla Suomen kokonaishiilinielut pienenevät, mikä vaikuttaa kansallisiin ilmastotavoitteisiin.
Kun hiilinielut eivät riitä kattamaan päästöjä, valtio joutuu paikkaamaan tätä aukkoa ostamalla päästöoikeuksia. Tämä kustannus lankeaa lopulta veronmaksajien maksettavaksi. Toisin sanoen yksittäinen metsänomistaja saa taloudellisen hyödyn hakkuiden muodossa, mutta yhteiskunta kantaa ympäristö- ja taloudelliset seuraukset.
Tilastojen mukaan Suomen metsät ovat olleet jopa hiilen lähteitä joinakin vuosina, mikä on huolestuttavaa. Tämä on selkeä osoitus siitä, että hiilinielujen suojelemiseksi ja vahvistamiseksi tarvitaan parempaa metsienhoitoa, harkittuja hakkuumääriä ja ennallistamistoimenpiteitä. Hiilinielujen pieneneminen johtaa siihen, että Suomi joutuu maksamaan enemmän päästökaupassa ja muissa kansainvälisissä ilmastositoumuksissa.
Tämä johtuu siitä, että EU:ssa ja kansainvälisissä ilmastosopimuksissa, kuten Pariisin sopimuksessa, maiden hiilinielut lasketaan osaksi niiden ilmastotavoitteita. Jos hiilinielut eivät riitä kattamaan osaa päästöistä, erotus pitää kompensoida esimerkiksi ostamalla päästöoikeuksia muilta mailta tai toteuttamalla kalliimpia päästövähennystoimia. Tilanne korostaa tarvetta paremmalle metsienhoidolle ja strategisille päätöksille hakkuumääristä sekä ennallistamistoimista.
Hiilinielut ovat käytännössä "ilmaista" ilmastopolitiikkaa, joten niiden suojeleminen ja vahvistaminen on paitsi ympäristöteko, myös taloudellisesti järkevää.