Hae Anna.fi-sivustolta

Vaikuttaako mieli ulkoiseen todellusuuteen?

Viestiketju osiossa 'Kristallipallo' , käynnistäjänä Habanero, 11.01.2018.

  1. Habanero Vierailija

    Minkä verran voimme luoda omaa todellisuuttamme mielen voimalla? Jos keskittyy johonkin toiveeseen tai asiaan niin vetääkö sitä puoleensa ja asia toteutuu jossain muodossa? Ainakin iselleni on käynyt usein niin, olen pohtinut jostain asiaa niin melkein kirjastosta tai muualta putoaa asiaa käsittelevä kirja kouraan tai mediassa osuu silmiin aiheesta tietoa. Myös joitain toiveita on toteutunut, osa aika pieniä mutta kuitenkin. Jos jaksaa ajatella positiivisesti ja kuvitella hyviä asoita niin kohtaako sitten enemmän hyviä juttuja kuin masentuneena tai kiukkuisena?
     
  2. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    2 848
    Saadut tykkäykset:
    664
    Näin lyhyesti: Kyllä. Me itse luomme todellisuutta koko ajan, ja vaikutamme siihen ajatuksillamme.
     
  3. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    26 918
    Saadut tykkäykset:
    1 627
    Kyllä vetää puoleensa sitä mihin keskittyy, samoja kokemuksia kuin ap:llä tuosta että "kirja putoaa syliin" yms.
     
  4. iitsi Vierailija

    Oletko tutustunut vetovoiman laki - teorioihin? Tuo kuvaamasi sopii hyvin niihin.
     
  5. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    2 848
    Saadut tykkäykset:
    664
    Mullakin on toi. Ja sit siitä yleensä vielä aukeaa juuri se oikea sivu.
     
  6. Master Starkiller Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    13.03.2017
    Viestejä:
    1 994
    Saadut tykkäykset:
    623
    Joo. Mulle on kans käyny, jotta jos on tarpeeks uskonut ja toivonut, niin se on toteutunut. Yleensä non ollu jotain piäniä, mutta jos on joku isokin toive/unelma/haave, niin senkin saa kyllä varmasti toteutuun. Se vaatii sitten vaan suhteutetun määrän uskoa ja toivoa. Eli vaikka kaikki varmasti ymmärsi, niin selitän silti.:)
    Mitä isompi toive, sitä enemmän uskoa ja toivoa. Mitä piänempi toive, sitä vähempi riittää.
     
  7. 'wink' Vierailija

    Eli; jos tarpeeksi jotain toivot, se *ehkä* toteutuu. ..? Kuten yleensäkin, kaikilla...

    On muuten ristiriidassa monen aikaisemmin sanomasi asian kanssa. Mm. jokainen, joka elää kurjissa oloissa (esim. Afrikan nälänhädässsä), vain toivoo parempaa ja on positiivisella mielellä ja kappas: ruokaa!

    Tiedän; oli äärimmäinen esimerkki, mutta mihin sinä vedät rajan? Aikaisemmin olet "naureskellut" em. mielipiteille.

    Oletko muuttanut elämänkatsomustasi?
     
  8. Habanero Vierailija

    Olen kyllä tutustunut, luen nytkin yhtä aiheeseen liittyvää kirjaa. Mietin vain miten kohtalo, karma ja sattumakin sopivat yhteen vetovoiman lain kanssa? Niinkun Wink tuolla hyvin laitto esimerkki nälkää näkevistä, niin miten he ovat luoneet kohtalonsa tai miten voivat sitä muuttaa?
     
  9. Chill Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    10.01.2018
    Viestejä:
    209
    Saadut tykkäykset:
    75
    Voimme ajatuksin vaikuttaa siteiden vahvuuteen. Toive on kuitenkin egoperusteinen aika usein, materiaalinen, omaa statusta tai persoonaa jotenkin kannatteleva elämässä. Toki näitä tarvitaan ilman muuta, meillä on pakkokin olla joku rooli elämässä ja joku tarkoitus näille kokemuksille, ajatuksille ja toiminnoille, mutta ne eivät voi olla itsetarkoitus henkisellä tiellä.

    Vieläkin menisin itse sinne tietoisuuteen, ettei huku kaiken maailman epämääräisiin yritelmiin ja haahuiluun, kulje pää kiinni egon vaihtuvissa toiveissa, elämyshakuisuudessa ja näiden kautta kiinnikkeiden muodostamisessa hyvä-huono akselilla suhteessa omaan elämään. Karma astuu sitten mielestäni tässä kuvaan. Mitä vahvemmat siteet on ajatuksellisesti oman itsensä pönkittämiseen tai oman asemansa edistämiseen, ilman kykyä huomioida muita ja tehdä valintoja ilman jonkinlaista tietoista heräämistä, sen vahvemmin virittäydymme HALUN ja VOIMAKKUUDEN tilaan. Ehkäpä se mitä haluaa ja miksi - taas ne motiivit ovat olennaiset. Niitä voisi enemmänkin miettiä. Mutta kyllä, vetovoiman laki toimii.
     
  10. Chill Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    10.01.2018
    Viestejä:
    209
    Saadut tykkäykset:
    75
    Jännä ilmiö sinänsä tuo Karma ja ego-mielen luomat siteet. Mitä tuo mieli yksin tekisi ilman kehoa, olemassaolon polttopistettä ja luotua kuvaa, kuvitelmaa siitä, sen (egomielen) tarpeista, onnelliseksi tai onnettomaksi tekemisestä ja elämisestä yleensäkin. Mielihalut ja tarpeet vaihtelevat aika usein.

    Tänään haluan sitä ja huomenna tätä. Ylihuomenna olen taas tyytymätön, ja etsin taas jotain uutta. Tämähän on loputon tie, halun ja riippuvuuksien tie, lyhytjännitteisen tarpeiden ja mielihalujen täyttymisen tie.

    Niin, jos taas puhutaan johdattamisesta, mistä täällä vähän sivuttiin. Mikä silloin toimii? Mieli, mielihalu vaiko juuri virittyminen kuulemaan, mikä vie minua askeleen edemmäksi. Olisiko silloin muu kuin oma mieli edistämässä asioita, nähden pienten askeleiden merkityksen tuon yksilön elämässä. Vai onko sekin vain lyhytjännitteistä viihdettä, jonka ego-mieli katsoo hetkellisen mielijohteensa täyttyessä laitetuksi rastiksi ruutuun. Ego-mieli voi toki kilvoitella henkisillä tavoitteillakin ja tämän persoona-egon saavutuksilla henkilökohtaisina oivalluksina. Mutta mitä ne todellisuudessa ovat....Toki tarvitsemme kaikki nämä kokemukset, mutta harhaan voi jäädä monella tavalla kiinni vain uudenlaisin viritelmin.
     
  11. Chill Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    10.01.2018
    Viestejä:
    209
    Saadut tykkäykset:
    75
    Wink puhui ruuasta mielen suuntaamana toiveena, mutta sehän on myös fyysinen tarve, elinehto. Maslow on puhunut jo aikanaan tarvehierarkiasta. Ruuastakin voi tosin tulla kiinnike- negatiivinen riippuvuus, erityisesti länsimaissa, jolloin suhde ruokaan vääristyy. Kiinnitykset ovat mielen tasolla muodostuneet tunne-ajatus-siteinä olemassaolemiseen negatiivisiksi.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  12. Paperinaru Vierailija

    Minulle on myös sattunut ns. vastausten syliin putoamista pienissä asioissa. Ehkä en huomaa, että isompiakin vastauksia tarjotaan.
    Chill kirjoitti:
    Mitä vahvemmat siteet on ajatuksellisesti oman itsensä pönkittämiseen tai oman asemansa edistämiseen, ilman kykyä huomioida muita ja tehdä valintoja ilman jonkinlaista tietoista heräämistä, sen vahvemmin virittäydymme HALUN ja VOIMAKKUUDEN tilaan. Ehkäpä se mitä haluaa ja miksi - taas ne motiivit ovat olennaiset. Niitä voisi enemmänkin miettiä. Mutta kyllä, vetovoiman laki toimii.
    Entä jos asia on toisinpäin, että tarvitsee itsensä pönkittämista myönteisessä mielessä, mutta vastausta ei kuulu?
     
  13. Chill Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    10.01.2018
    Viestejä:
    209
    Saadut tykkäykset:
    75
    Puhutko heikosta itsetunnosta vai sitten jotenkin huonosta suhteesta mennisyyteen ja kokemuksiinsa siinä. Mitä haluat pönkittää, hyvää oloa, hyvinvointia, omanarvontuntoa, yhteyttäsi muihin ihmisiin omana itsenäsi ja vahvana itsenäsi, vai mitä? Voitko vielä tarkentaa...
     
  14. Chill Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    10.01.2018
    Viestejä:
    209
    Saadut tykkäykset:
    75
    Vai etsitkö korkeampaan itseesi ja tietoisuuteesi syvempää yhteyttä ja tämän kautta varmuutta, johdatusta ja levollisuutta. En saa nyt oikein selvää, kun näillä on kuitenkin aika suuri ero. Vai jonkinlaista näiden välimuotoa, jos muutamalla sanalla avaisit. :)
     
  15. Chill Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    10.01.2018
    Viestejä:
    209
    Saadut tykkäykset:
    75
    Jos kokee olevansa itseltään ja elämältään hukassa, se voi olla hetkellisesti huono tunne, mutta toisaalta tarpeellinen kokemus juuri henkiseen kasvuun. Henkinen kasvu ei etene suoraviivaisesti vaan siinä on kausia ja syklejä. Paperinaru sanoi, että oli huomannut pieniä johdatuksia. Hyvä näin.

    Ehkäpä kyse on lopulta siinä, että oppii vastustamaan ulkopuolelta tulevia haluja ja energioita, alhaisempia energiasiteitä ja kiinnittymisiä. Eikä kiinnitä itseään ja arvoaan tähän katoavaan ego-mieli-persoonaan. Huomaa, että itsessä ja toisissa on se korkeampi tietoisuus taustalla. Tosin tähänkään ei voi hypätä tietoisuudessa tuosta vaan. Tarvitsemme kokemuksia ego-mielestä pitkään. Se on iso pala ns. purtavaksi. Ei ehkä yhden elämän juttu, vaan satojen, jopa tuhansien elämien. Jos etsii kiertoteitä voi taas tempautua harhaan mukaan, vaikka kuvittelee olevansa ns. pitkällä.

    Ehkäpä sen oman yhteyden hakeminen itselleen luontaisella tavalla, hiljentyä, virittyä korkeampaan tietoisuuteen ja pyytää ohjausta. Jollekin se on luonto, taide, toiselle rukoilu, toiselle meditaatio, toiselle yhteyden hakeminen kirjoittaen ja vastauksia kysyen, toiselle energiahoidot, muu auttamistyö tai monenlaisten asioiden yhdistelmä, jollekin lukea kirjoja ja etsiä niistä vastauksia... teitä on niin monenlaisia.

    Lopulta voi kysyä, mikä minua sisäisesti eniten kiehtoo, sydämen toive, inspiraatio. Mitä haluan tuoda lisää tähän maailmaan, kauneutta, totuutta, hyvyyttä, rehellisyyttä, oikeamielisyyttä, lähimmäisenrakkautta jne. Jokaiselle löytyy se oma tie.

    Vain mieli arvottaa ja erottaa meitä toiminnastamme täällä. Tuot joka tapauksessa oman itsesi tänne, ja lopulta korkeamman itsesi tietoisuuden ja johdatuksen. Tiellä jokainen askel on tärkeä, itse matkalla olo siis. :)
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  16. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    2 848
    Saadut tykkäykset:
    664
    Kohtalot, kurjimmatkin, päätetään elämien välitilassa. Niilläkin on tarkoituksensa, vaikka sitä onkin vaikea täällä maan päällä ymmärtää, saati sitten hyväksyä. Olemme koko ajan kotona, valossa, emme vain muista sitä. Siksi kärsimme tämän fyysisen avaruuspukumme sisällä niin paljon. Elämä on sielujen oppikoulu, mutta olemme koko ajan yhteydessä kotiin. Olemme oikeastaan koko ajan kotona. Tämä maailma ei ole se oikea koti, vaan pelkkää harhaa, kuin unta vain. Mielen projektiota. Vaikka kuinka paljon joutuisimme kärsimään, olemme silti turvassa. Kaikki tämä päättyy, ja ymmärrämme taas että mistä tässä olikaan oikeasti kysymys.

    Välitilassa elämämme käydään omissa sieluryhmissä läpi, tavataan rakkaita ja levätään. Palautumisen jälkeen tehdään sielunsuunnitelma. Kenenkään ei ole pakko syntyä uudelleen jos ei jaksa tai halua. Onhan elämä sen verran rankka kokemus meille kaikille, silti vaikka se olisi yltäkylläistä. Silti on surua, sairautta, kuolemanpelkoa yms. ainakin jos aikuisuutta pitkälle elää. Mitään todellista hätää ei silti ole. Olemme vain unohtaneet, että olemme koko ajan turvassa Jumalan luona.

    Useimmiten valitsemme uuden elämän, sillä kun palaamme kotiin, tunnemme kuin emme olisi olleet hetkeäkään poissa. Sillä todellisuudessa emme ole olleet hetkeäkään poissa. Elämä täällä on lyhyempi kuin silmänräpäys. Oikeastaan sitä ei edes ole, sillä olemme ajattomassa tilassa. Kaikki tapahtuu nyt. Ei ole menneisyyttä tai tulevaa. Vain täällä koemme menneisyyden ja tulevan, sillä olemme ihan itse kehittäneet lineaarisen aikakäsityksen. Tämä aikakäsitys ei pidä enää paikkaansa tuolla puolen. Silti pystymme "siellä" käsittelemään, mitä "täällä" (tai jossakin muualla galaksissa) "on tapahtunut" , onko sielunsuuunnitelma toteutunut, ja miten etenemme "seuraavaksi". Tämä menee minultakin yli ymmärryksen, vaikka tästä kirjoitan. Aikajutut ovat ihmisaivoilla vaikeita käsittää.
     
    Last edited: 12.01.2018
    • Tykkään Tykkään x 1
  17. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    2 848
    Saadut tykkäykset:
    664
    Kaikenkaikkiaan erinomainen teksti. Se on totta että henkinen kasvu tapahtuu sykleissä ja kausittain. Toki sitä voi tapahtua koko ajan vähän, mutta kausittain tulee niitä kunnollisia henkisen kasvun täyslatauksia, kunnes taas vähän hiljenee. Olen huomannut. :) Toisilla se voi tietysti toimia jollain muullakin tavalla, siitä en tiedä, mutta omasta puolestani allekirjoitan tämän. :)
     
  18. Paperinaru Vierailija

    Tarkoitan juuri noita kaikkia. Osuit niin oikeaan, että hymyilyttää.
     
  19. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    2 848
    Saadut tykkäykset:
    664
    En tiedä tuliko mun nyt vastattua tähän kysymykseen ollenkaan niin että kaikki ymmärtäisivät mitä ajan takaa, mutta kohtalon ja karman näkökulmasta yritin vastata. Tarkennan vielä tekstiäni tähän; Kaikki eivät usko sattuman olemassaoloon lainkaan, vaan uskovat että ihan KAIKELLA on tarkoituksensa, (vaikka taisinkin tuolla kirjoittaa että kaikella on tarkoituksensa. Sitä olisi pitänyt selittää lisää tai vaihtaa jokin muu sana tilalle). Itse en ole tämän linjan kannattaja, vaan uskon myös sattumaan. Sattuma on mielestäni ikäänkuin persoonallinen kaveri joka hyppii paikasta toiseen aiheuttaen välillä tahattomasti kaaosta ja välillä iloa ja harmoniaa. Sattuma on kuin pieni lapsi.

    Hmmm... (n) Tekisi mieli maalata sattuma... täytyykin kaivaa tarvikkeet välittömästi esiin...
     
    Last edited: 12.01.2018
  20. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    2 848
    Saadut tykkäykset:
    664
    Oli pakko tarkistaa. En kirjoittanutkaan sinne, että KAIKELLA on tarkoituksensa... nyt ne tarvikkeet...
     
  21. Master Starkiller Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    13.03.2017
    Viestejä:
    1 994
    Saadut tykkäykset:
    623
    Viisas ja hyvä kirjootus siitäkin hualimatta, jotta ajattelen kohtalosta yhä samoin kuin siinä kohtalo-ketjussa mikä täälä oli jonkin aikaa sitten.:) Ja tällöin myäs erilaasesti kuin sä. Mut ei se mitään. Miälipiteet ja erilaasuuret on rikkaus.:)
     
  22. Master Starkiller Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    13.03.2017
    Viestejä:
    1 994
    Saadut tykkäykset:
    623
    Joo. Olin kans joskus sitä miältä, jotta kaikella on tarkootus, mutta ajateltuani silloon asiaa rupesin myäs uskomaan sattumaan.
     
  23. Paperinaru Vierailija

    Aivan selvästi näitäkin, vaikka toisinaan luottamus horjuu ja sitten jälleen näytetään porkkanaa :). En oikeastaan erota näitä asioita joista kirjoitit myös edellisessä vastauksissa, ne kuuluvat minulla yhteen.
     
  24. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    2 848
    Saadut tykkäykset:
    664
    Niin, sä tarkoitit nyt sitä kun puhuttiin siitä että voiko kohtaloaan muuttaa vai ei, ja sun mielestä se oli tiukka ei, kun mä taas ajattelin sitä vapaata tahtoa kulkea tapahtumaovista tai jättää kulkematta, jolloin pystyy kulkemaan eri teitä. Ja sanoin että joskus kohtalo on päätetty, joskus ei. Tarkoitin sillä lähinnä sitä, missä ja milloin ihminen kuolee. Tässä kirjoituksessa ajattelin kohtalona sitä, missä ja milloin ihminen syntyy. Sitä ei voi enää muuttaa jos niin on päättänyt.
    Tai.. Hmmm... Voikohan sittenkin... ? Johtuukohan fyysisistä syistä riippumattomat, yllättävät keskenmenot ja kohtukuolemat siitä, että sielu muuttaakin mieltään, eikä tahdokaan syntyä?(n)
     
    Last edited: 12.01.2018
  25. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    2 848
    Saadut tykkäykset:
    664
    Tuo porkkanavertaus sopii hyvin tähän. :)
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti