Vaimo ei halua lisää lapsia :(

Ei mennyt edellisen viestin kirjoittamisesta vuorokauttakaan, kun asiaa alettiin puimaan. Aivan käsittämätöntä kyllä, asiallinen keskustelu täysin ilman verta, kyyneleitä ja desibelejä. Oli aika hämmentävää, kun vaimo on aina ollut sellainen tuuliviiri, josta ei tiedä millä hetkellä räjähtää ja minuutin päästä ei ole mikään.

Asiat saatiin muuten puhutuksi halki, mutta lapsiasialle ei voida mitään. Sain kuulla jälleen, että vaimoa on vaihdettava, jos jälkeläisiä lisää haluan. Vitun masentavaa.

Koulutus- ja työasiasta sanoin, että jotain kehitystä on tapahduttava hänen itsensä vuoksi, oltiin sitten jatkossa yhdessä tai ei. Muutosta en kyllä usko asiassa tulevan, vaikka miten painostaisin.

Vähemmän rakastettavana luonteenpiirteenä hänellä on päivittäinen räjähtely pikkuasioista niin minulle, tytölle, kotieläimille kuin vaikka imurillekin. Kerroin, etten pysty rakastamaan häntä enää niinä hetkinä vähääkään. Nyt sitten onkin ollut kotona pari päivää mukavan rauhallista...
Mutta minkäs sitä kukaan luonteelleen mahtaa, joten takaisin arkeen palattaneen parissa viikossa.

Valitettavasti hän jäi nyt löysään hirteen roikkumaan, kun ei saanut minulta ikuisen rakkauden ja avioliiton vakuuksia, mutta tyttären vuoksi lupasin yrittää. Typerää sinänsä meidän kaikkien kannalta, kun arvaa ettei mikään loppujen lopuksi muutu. Ei mene montaa kuukautta niin kaikki on taas ennallaan.

 

"Saatanpa koittaa joku kerta tuota liikkeelle "pakottamista" vielä, mutta ellei onnistu, niin aletaan olla umpikujassa, josta on vaikea pakittaa."

Eli tavallaan tuo kortti tuli käytettyä nyt ja perääntymään ei enää pysty. "It's up your's" eikun "up to you now"

 

Noi lääkityksen aiheuttamat riskithän ovat kiistattomat, mutta en voi olla ajattelematta, että vaimo siis rakastaa lääkkeitään enemmän kuin minua. Kun eivät ne nyt mitään henkiinjäämispillereitä ole.

Jos hän kärsii vakavasta paniikkihäiriöstä, ne saattavat todellakin tuntua "henkiinjäämispillereiltä", jos tehoavat kyseiseen vaivaan.
Oletpa todella empaattinen aviomies... Oma kuvitteellinen lapsi (vaikka teillä on jo yksi) on tärkeämpää kuin puolison hyvinvointi - tai ainakin kärsimyksen vähentäminen.

Mitä itse kuvittelisit saavasi siitä, jos teille tulisi uusi vauva? Vai luuletko, että se jotenkin taianomaisesti pelastaisi tuon teidän nuhjaantuneen parisuhteenne?

 

Jos hän kärsii vakavasta paniikkihäiriöstä, ne saattavat todellakin tuntua "henkiinjäämispillereiltä", jos tehoavat kyseiseen vaivaan.
Oletpa todella empaattinen aviomies... Oma kuvitteellinen lapsi (vaikka teillä on jo yksi) on tärkeämpää kuin puolison hyvinvointi - tai ainakin kärsimyksen vähentäminen.

Kuules nyt, mä olen 20 vuotta juossut apteekeissa bentsoreseptien kanssa ja joskus hakenut kotiin unohtuneita lääkkeitä kahdensadan kilometrin päästä yöllä, kun entisen kotipaikan tk-päivystys ei ole suostunut joustamaan parin pillerin verran. Lisätään listaan vielä täysi ylöspito, terveydenhuollon kustannukset hammasremontteineen fysikaalisineen päivineen. Ja meinaat, ettei mulla ole oikeutta vaatia toiselta mitään yritystä siinä ainoassa asiassa, joka mulle on tärkeä? Voin kokemuksesta kertoa, että empatia ei ole uusiutuva luonnonvara.

Mitä itse kuvittelisit saavasi siitä, jos teille tulisi uusi vauva? Vai luuletko, että se jotenkin taianomaisesti pelastaisi tuon teidän nuhjaantuneen parisuhteenne?

Rakastaisin ja arvostaisin vaimoni antamaa panosta äärettömästi. Luulen, että sillä päästäisiin aika pitkälle eteenpäin.

 

alkaa keskustelemaan eroasiasta. Joko ero tai toinen lapsi. Onko mitään järkeä vuositolkulla ruikuttaa, että tehdään toinen lapsi, kun vaimos mielipide on tullut täysin selväksi. Vasta siinä 45-vuotiaana jo voi lopettaa ruikutukset, kun tuo raskaaksitulo ei ole enää mahdollista. Ymmärrrän hyvin sen, että miehelläkin voi olla lapsikuume. Uus muija kierrokseen ja voipi tulla vaikka poika seuraavaksi.

 

alkaa keskustelemaan eroasiasta. Joko ero tai toinen lapsi. Onko mitään järkeä vuositolkulla ruikuttaa, että tehdään toinen lapsi, kun vaimos mielipide on tullut täysin selväksi. Vasta siinä 45-vuotiaana jo voi lopettaa ruikutukset, kun tuo raskaaksitulo ei ole enää mahdollista. Ymmärrrän hyvin sen, että miehelläkin voi olla lapsikuume. Uus muija kierrokseen ja voipi tulla vaikka poika seuraavaksi.

No, olen kyllä heittänyt laput silmiltäni, mutta aika näyttää. Myöhäistä ei ole vielä mikään.

En kuitenkaan ajatellut loppuikääni viettää ensin kahden, ja sitten yhden ihmisen yksinhuoltajana.
Ja sitten vaan tilittää nettiin että kun tympäsee.

"Josko onkin niin, että elät vain kerran", laulo Ilkka.

 

Ja meinaat, ettei mulla ole oikeutta vaatia toiselta mitään yritystä siinä ainoassa asiassa, joka mulle on tärkeä?

Jos tarkoitat tässä lapsenhankintaa, niin se ei todellakaan ole asia, jossa voisi tehdä toisen mieliksi! Ei siinä asiassa voi tehdä kompromissia ja suostua, kun puoliso sitä niin kauheasti haluaa, mutta itse ei. Ei kenenkään pitäisi ikinä tehdä niin. Sen, joka hankkii lapsen, pitää itse haluta sitä lasta todella.

 

Jos tarkoitat tässä lapsenhankintaa, niin se ei todellakaan ole asia, jossa voisi tehdä toisen mieliksi! Ei siinä asiassa voi tehdä kompromissia ja suostua, kun puoliso sitä niin kauheasti haluaa, mutta itse ei. Ei kenenkään pitäisi ikinä tehdä niin. Sen, joka hankkii lapsen, pitää itse haluta sitä lasta todella.

Niin, ei minustakaaan. Halusiko vaimo alunalkaenkaan lapsia, vai tekiköhän "vain yhden" pitääkseen miehensä, tavallaan hintana parisuhteesta? Tämä ei tietenkään poissulje sitä, että nykyinen lapsi olisi rakas.

Itsellänikin oli samantapainen valintatilanne takana, onneksi en mennyt siihen, vaikka miestä rakastinkin.

 

En muuten tiedä yhtään, mikä ihmeen "skype highlighting..." ja mistä mokoma ilmestyi.

 

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että ero tuli. Vaimo oli kesän yhtä hunajaa eikä suuttunut edes pienellä provosoinnilla kun joskus koittelin, mutta näytti heti oikean luonteensa tullessaan jätetyksi. Teki tavallaan eropäätöksen pitämisen mulle helpoksi. Ei ihmiset muutu noin vain.

Omasta puolestani olen pelkästään helpottunut, mutta tytön puolesta harmittaa, kun joutuu olemaan keskellä kaikkea sitä loanheittoa, mitä ex nyt harrastaa. Yrittää pilata mun ja tytön välit ja lastenvalvojalle on ehdottanut ensimmäistä, valvottua kahden tunnin tapaamista vasta reilun kuukauden päästä. Koskahan äippä tajuaa, että tekee hallaa vain sekä itselleen että tyttärelleen.

On se hyvä että siitä perkeleestä pääsi eroon.

 

Voimia!!!

Koita pitää mielessäsi kaikki mitä hyvää oot tehny, älä anna sen viedä sua alas.....

 

Voimakas ja varmasti oikea ratkaisu.

Voin äitipuolena kertoa (olen läheltä seurannut, kun miehen exä yrittää sabotoida miehen ja tyttären välejä), että sitä mukaa kun se lapsi kasvaa ja osaa paremmin käyttää omia aivojaan se tajuaa sen kuvion. Se tajuaa kuka yrittää syöttää pajunköyttä ja kenelle.

Kannattaa vaan olla rehellinen. Esimerkki. Lapsen äiti ei kertonut lapsen isälle koska ensimmäinen koulupäivä alkaa ja monelta siellä saa olla saattamassa lasta. Kun tämä tuli ilmi sinne pääsy jyrkästi estettiin. Tuli vittusaatanaa jne jne. Yleisen rauhan vuoksi mies jätti menemättä. Kun tytön vierailuviikonloppu tuli ja tyttö kertoi olleensa pahoillaan kun isi ei ollut siellä myös, kerroimme rehellisesti (äitiä mollaamatta), että isä olisi halunnut tulla sinne kovasti, mutta koska äidille olisi tullut siitä hyvin paha mieli ei isä halunnut pahoittaa äidin mieltä.
Tyttö ymmärsi tämän.

Siihen loan heittoon ei kannata omalta puolelta missään vaiheessa ryhtyä.

Muista myös se, että exän katkeroituminen ei vaikuta sinun elämääsi. Elä omaa elämääsi eteenpäin ja antaa exän katkeroitua yksinään. Vai luuleeko se oikeasti että ajattelet siellä joka päivä, että "voi hitto kun se exä nyt vihaa mua". Sillä se paha olo on, kun sinä porskutat elämässäsi eteenpäin.

Tsemppiä.

 

Kiitos kannustavista kommenteista. Ei tulisi mieleenkään lähteä paskanviskomiseen mukaan ja tuhota oma uskottavuutensa sillä. Eiköhän se lastenvalvojakin ole samanlaisia kostonhimon sokaisemia jätettyjä ennenkin nähnyt.

Mulle tämä oli henkisesti aika helppo asia käsitellä, kun sitä ehti pitkin kesää ajatella ja puntaroida. Nyt vaan eteenpäin kuin mummo lumessa toivoen, että laineet pian tasoittuvat.

 

Hieno ratkaisu! Nyt sitten vaan uutta matoa koukkuun ja siitettävää kohtua metsästämään, toivotaan että seuraavan ympärillä ei kasva tuollaista sekopäätä.

 

Taidanpa kuitenkin jättää ne metsästyshommat muille hetkeksi ja nautiskella yksinolosta. Edellisestä omasta rauhasta onkin jo kulunut pitkä tovi.

Mutta eihän sitä tiedä, ketä vastaan tulee.

 

Mutta jos se yksi lisälapsi on sulle niin tärkeä, että exäkin pantiin kilometritehtaalle, kantsiihan sitä nyt jo vähän kiirusta pitää ettei sitten viimetipassa tule hätiköityä - osuu vielä uusi pöpi äidiksi. Mies voi teoriassa tulla isäksi hyvinkin iäkkäänä, mutta nykyään tiedetään että myös siittiöt heikkenevät iän myötä ja esim. lapsen kehitysvaurioiden riski kasvaa.

 

No olihan tähän päätökseen muitakin syitä, jotka vaa´assa painoivat.

En nyt kuitenkaan lähde hameväen perässä juoksemaan, mutta silmät pidän auki ja seuraavalla kertaa olen viisaampi kumppanin valinnassa. Jos sellainen tilanne kohdalle sattuu.

Ei tässä niin kiire ole, että suinpäin menisin mitään tekemään.

 

No jaa, tietenkään tietämättä mitä muita syitä eron taustalla oli, minusta tämä vaikuttaa aika kylmäävältä. Siis että vaimolta ja jo olemassaolevalta tyttäreltä vietiin koti ja ehjä perhe siksi, että "isi" haluaa uuden lapsen. En halua loukata, mutta toivottavasti en itse koskaan joudu tekemisiin tuonkaltaisen arvomaailman omaavien ihmisten kanssa.

 

No jaa, tietenkään tietämättä mitä muita syitä eron taustalla oli, minusta tämä vaikuttaa aika kylmäävältä. Siis että vaimolta ja jo olemassaolevalta tyttäreltä vietiin koti ja ehjä perhe siksi, että "isi" haluaa uuden lapsen. En halua loukata, mutta toivottavasti en itse koskaan joudu tekemisiin tuonkaltaisen arvomaailman omaavien ihmisten kanssa.

Muistamatta enää, mitä kaikkea ketjussa on tullut kerrottua, niin totean vain, että olihan noita muitakin syitä yllin kyllin. Perhe oli "ehjä" tasan niin kauan kuin mulla pinna kesti venyä.

Nyt kun aikaa on vähän kulunut, alkaa kaikki olla hyvin ja rauha maassa. Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Minä en ole enää kahden ihmisen yh ja exä on päässyt hyvin jaloilleen ja tekeekin jotakin itsensä eteen, pakon edessä. Sitä kautta hän on saanut kummasti itseluottamusta ja voimaa, mikä vie eteenpäin.

Lapsen kannalta näen asian niin, että vaikka isä ja äiti eivät asukaan saman katon alla, molemmat ovat onnellisia ja silloin lapsikin voi olla onnellinen. Ja niin tuntuu nyt olevankin.

 

Laitanpa tähän päivityksen, vaikka se tuskin ketään kiinnostaakaan..

Tytär on mulla nyt joka toinen viikko ja meillä menee oikein mukavasti.

Naisia oli kumma kyllä tämänkin ikäiselle rumilukselle tarjolla vaikka minkälaista, nuorta ja vanhaa. (en käsitä)

Mutta pian tulee puoli vuotta täyteen tiivistä tapailua sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa voi olla oma itsensä eikä tarvitse pantata tunteitaan, ei hyviä tahi huonoja. Hänen kanssaan on niin käsittämättömän helppo olla. Voi olla että tulee vielä jälkikasvuakin..

Elämä on välillä aika mukavaa <3

 

Laitanpa tähän päivityksen, vaikka se tuskin ketään kiinnostaakaan..

Tytär on mulla nyt joka toinen viikko ja meillä menee oikein mukavasti.

Naisia oli kumma kyllä tämänkin ikäiselle rumilukselle tarjolla vaikka minkälaista, nuorta ja vanhaa. (en käsitä)

Mutta pian tulee puoli vuotta täyteen tiivistä tapailua sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa voi olla oma itsensä eikä tarvitse pantata tunteitaan, ei hyviä tahi huonoja. Hänen kanssaan on niin käsittämättömän helppo olla. Voi olla että tulee vielä jälkikasvuakin..

Elämä on välillä aika mukavaa <3

Luin läpi kirjoitukset ja voin vain sanoa että älyttömän hienoa että uskalsit tällaisen päätöksen tehdä. Ja todella upeaa että elämä on asettunut aloilleen kummassakin päässä!! Ei muuta kuin hyvää jatkoa sinulle ja toivottavasti tulee niitä lapsiakin lisää!! (jos sitä toivot) =)

 

Luin läpi kirjoitukset ja voin vain sanoa että älyttömän hienoa että uskalsit tällaisen päätöksen tehdä. Ja todella upeaa että elämä on asettunut aloilleen kummassakin päässä!! Ei muuta kuin hyvää jatkoa sinulle ja toivottavasti tulee niitä lapsiakin lisää!! (jos sitä toivot) =)

Lapsen huoltajuuteen on tulossa muutoksia ja muutun loppukesästä lähivanhemmaksi, joten aina vaan paranee

 

Voi miten hienoa! Onneksi olkoon ja mukavia tulevaisuudensuunnitelmia jatkossakin!

 

Luin viestiketjun läpi juuri ja olen edellisten kanssa samaa mieltä, hienoa että sait asiat järjestykseen. Varmasti oli vaikea ja oikea päätös minkä teit!

Ihanaa kevättä ja kesää ja loppuelämää sinulle ja tyttärellesi !

Lapsenkin on varmasti parempi olla kun vanhemmat ovat tahoillaan onnellisia kuin onnettomia ja yhdessä (kuten mainitsitkin).

 

Minunkin puolestani suuronnittelut alkuperäiselle. Näin sitä elämä heittelee!!