Vaimo kyllästyi työhönsä ja alaansa

Vaimo opiskeli ammattikorkeakoulusta terveydenhoitoalan tutkinnon ja aloitti alan työt. Hän kyllästyi työhönsä muutamassa vuodessa mm. sen fyysisen raskauden, vastuun ja stressin takia. Tosin paikkaa vaihdettuaan fyysinen rasitus väheni, mutta muut jäivät. Hän ei siis hirveästi nauti siitä ajatuksesta, että virhe töissä voi vammauttaa jotain. Hän murehtii potilaitaan myös kotona ja miettii tekikö virheen tms. Hänen on jotenkin vaikea ymmärtää, että me kaikki teemme joskus virheitä.

Vaimoni kaipaa sellaista "aivot nolla" -työtä, jossa ei ole ihmishenki tai terveys kyseessä. Tietysti tulot olisivat näin ihan eri tasolla kuin nyt...

Onko vaimoni vain sairas stressaaja, laiska työnvieroksuja vai alan vaihtamisen tarpeessa?

Mitä selitän tutuille, jos koulutettu vaimo lähteekin duunarihommiin parin tonnin palkalla?
Pitäähän töissä tietysti viihtyä.
Kokemuksia?

 

Vaimo opiskeli ammattikorkeakoulusta terveydenhoitoalan tutkinnon ja aloitti alan työt. Hän kyllästyi työhönsä muutamassa vuodessa mm. sen fyysisen raskauden, vastuun ja stressin takia. Tosin paikkaa vaihdettuaan fyysinen rasitus väheni, mutta muut jäivät. Hän ei siis hirveästi nauti siitä ajatuksesta, että virhe töissä voi vammauttaa jotain. Hän murehtii potilaitaan myös kotona ja miettii tekikö virheen tms. Hänen on jotenkin vaikea ymmärtää, että me kaikki teemme joskus virheitä.

Vaimoni kaipaa sellaista "aivot nolla" -työtä, jossa ei ole ihmishenki tai terveys kyseessä. Tietysti tulot olisivat näin ihan eri tasolla kuin nyt...

Onko vaimoni vain sairas stressaaja, laiska työnvieroksuja vai alan vaihtamisen tarpeessa?

Mitä selitän tutuille, jos koulutettu vaimo lähteekin duunarihommiin parin tonnin palkalla?
Pitäähän töissä tietysti viihtyä.
Kokemuksia?

Ap, hyvän provon heitit

Vai jos lähtee oikein paska-duunarihommiin... mitähän rouva nyt tekee? No se seuraus olisi että palkka ainakin nousisi jos lähtisi perusduunarihommiin.

 

ymmärrän vaimoasi oikein hyvin.
Jos on epävarma siitä mitä tekee, etenkin terveydenhoitoalalla, vaikkapa lääkkeiden jakelussa, tressi on ihan hirvittävä. Siellä hoitajan virhe voi viedä potilaan hengen.

Mitä enemmän hän tressaa, sitä vaikeammaksi työ käy.

Ja oletko sitä mieltä, että vaimosi on niin tyhmä ettei osaa mitään muuta kuin "aivot narikassa" duunia?

Mitä se kenellekään ulkopuoliselle kuuluu, jos vaimosi vaihtaa tressaavan työnsä pienempipalkkaiseen, mutta henkisesti vähemmän rasittavaan. Eikös se ole täysin vaimosi ja osittain sun asia?

Tukisit ennemmin vaimoasi kuin miettisit mitä muut ammatinvahdoksesta ajattelevat.
Vai laskeeko sun statuksesi kavereiden silmissä jotekin, jos vaimosi ei enää olekaan koulutusta vastaavassa työssä?

Itse olen kouluttautunut 3 kertaa uuteen ammattiin ja mieheni 2 kertaa. Eikä ole kummankaan elämä kaatunut siihen eikä ystävyyssuhteetkaan.

 

kyllästyä työhönsä kuin olla stressaantunut ja epävarma koko ajan siitä mitä tekee.
Jos vaimosi kokee ettei hän jaksa henkisesti tehdä hoitoalan työtä niin ammatinvaihto on ilman muuta paikallaan.
Jos epävarmuus ja virheiden pelko on työn tekemisessä aina päällimmäisenä, vaimosi uupuu ja joutuu jossain vaiheessa burn outin takia sairaslomalle. Etenkin jos työnantaja ei osaa häntä auttaa niin että se itsevarmuus ja usko omaan osaamiseen kasvaisin.

Kun vaimosi henkisestä terveydestä on kyse, siinä ei silloin paina vaakakupissa yhtään, mitä mieltä ystävät ja sukulaiset työpaikan/ammatin vaihdoksesta ovat.

 

hoitoalalla on hyvin erityyppisiä töitä, suosittelen vaihtamaan alan sisällä. Kannattaa myös miettiä miksi vaimosi on väsynyt; mikä häiritsee yöunta ja mitä on arkirutiineissa vaikeaa.

 

Vaimosi kaipaisi nyt työnohjausta. Sitä hän voi saada ainoastaan työpaikkansa kautta. Se auttaisi häntä suhtautumaan stressaaviin tilanteisiin uudella tavalla. Tai sitten ne asiat ovat nykyisellä työpaikalla aivan onnettomassa kunnossa, mikä ei ole uutta hoitoalalla.

Vaimosi voi saada apua myös työterveyshuoltonsa kautta.

 

Minäkin olen vaihtanut alaa ja suosittelen muillekin, jotka asiaa harkitsevat. Opiskelu työn ohella oli rankkaa, mutta kannatti. Töissä kuitenkin vietetään merkittävä osa valveillaoloajasta, joten kyllä sen ajan soisi olevan mielekästä.

Samaa sanoisin aloittajalle kuin "stressi"-nimimerkillä kirjoittanut, että tukisit vaimoasi.

 

Ymmärrän toki ongelmasi, mutten lainkaan huoltasi, että mitä tuttusi niisttä ajattelee. Millainen mies on enemmän huolissaan kavereidensa mielipiteestä (joka perustuu omiin juttuihisi) kuin vaimostaan? Ole mies ja pidä suusi kiinni.

 

Vaimoni kaipaa sellaista "aivot nolla" -työtä, jossa ei ole ihmishenki tai terveys kyseessä.

Hei! Huomauttaisin vain, etteivät hanttihommat ole ainoita töitä, joissa ei ole ihmishenki tai terveys kyseessä. Vaimollasi on siis monia muitakin vaihtoehtoja kuin "alaspäin vaihtaminen". Mitä jos hän opiskelisi lisää ja siirtyisi johonkin paperihommiin terveydenhoitoalalla? Tai hän voisi myös opiskella jotain aivan muuta. Jos opiskelu nykyisen työn ohessa olisi liian raskasta, niin voisihan hän mennä muutamaksi vuodeksi, siis opiskelun ajaksi, töihin johonkin "aivot narikkaan"-paikkaan, ja sen jälkeen sitten valmistuttuaan hakea töitä uudelta alaltaan.

Ja kuten niin moni muukin on kommentoinut, minusta tässä ei ole tärkeintä se, mitä tuttavanne ajattelevat, vaan vaimosi työssä viihtyminen ja jaksaminen. Ihmisten terveydestä ja hengestä vastuussa oleminen on todella rankkaa hommaa, eivätkä kaikki vaan jaksa sitä. (Jaksaisitko itse?)

 

Kun vaimosi henkisestä terveydestä on kyse, siinä ei silloin paina vaakakupissa yhtään, mitä mieltä ystävät ja sukulaiset työpaikan/ammatin vaihdoksesta ovat.

Eipä se suvulle ja kavereille kuulu vaikka syy olisi mikä! Aikuisia kai tässä ollaan kuitenkin.

 

Hei! Huomauttaisin vain, etteivät hanttihommat ole ainoita töitä, joissa ei ole ihmishenki tai terveys kyseessä. Vaimollasi on siis monia muitakin vaihtoehtoja kuin "alaspäin vaihtaminen". Mitä jos hän opiskelisi lisää ja siirtyisi johonkin paperihommiin terveydenhoitoalalla? Tai hän voisi myös opiskella jotain aivan muuta. Jos opiskelu nykyisen työn ohessa olisi liian raskasta, niin voisihan hän mennä muutamaksi vuodeksi, siis opiskelun ajaksi, töihin johonkin "aivot narikkaan"-paikkaan, ja sen jälkeen sitten valmistuttuaan hakea töitä uudelta alaltaan.

Ja kuten niin moni muukin on kommentoinut, minusta tässä ei ole tärkeintä se, mitä tuttavanne ajattelevat, vaan vaimosi työssä viihtyminen ja jaksaminen. Ihmisten terveydestä ja hengestä vastuussa oleminen on todella rankkaa hommaa, eivätkä kaikki vaan jaksa sitä. (Jaksaisitko itse?)

Voin kyllä sanoa että jos ette asu pk-seudulla turha hamuilla toimistohommia. Meitä merkonomeja, merkantteja, tradeja ja ekonomeja on AIVAN LIIKAA ja meilläkään ei tahdo oikein riittää töitä, kokeneillekaan, saati sitten vihreille tulokkaille. Keksikää jotain mistä on paremmat työnsaantimahkut.

Bussikuski? Ai niin mutta siinä vasta ihmiset vaarassa onkin. Ja sitä paitsi ei se terkkarisihteerinkään työ mitään kynsienlakkaamista ole, sekoitappa siinä potilaiden paperit ja johan alkaa hautausurakoitsijalla vanha opel vaihtua uuteen merceedekseen.

 

..terveydenhuolltoalan ammattikorkean käyneet tee nytkin jota kuinkin "duunarihommia parin tonnin palkalla?"

 

..terveydenhuolltoalan ammattikorkean käyneet tee nytkin jota kuinkin "duunarihommia parin tonnin palkalla?"

Kyllä. Tämä on koiran virka paska palkalla mutta näillä mennään.

 

..terveydenhuolltoalan ammattikorkean käyneet tee nytkin jota kuinkin "duunarihommia parin tonnin palkalla?"

Ainakin minun tuntema sairaanhoitaja (ei edes amk) tienaa 3 000 €/kk. Toisaalta eihän tuo ole mikään korvaus vuorotyöstä.

Sitten tunnen erään erikoissairaanhoitajan (amk) joka tienaa 3 000 €/kk nettona!

Molemmat julkisella sektorilla virassa.

 

Ainakin minun tuntema sairaanhoitaja (ei edes amk) tienaa 3 000 €/kk. Toisaalta eihän tuo ole mikään korvaus vuorotyöstä.

Sitten tunnen erään erikoissairaanhoitajan (amk) joka tienaa 3 000 €/kk nettona!

Molemmat julkisella sektorilla virassa.

Olen erikoissairaanhoitaja teholla. Teen kolmivuorotyötä. Olen 60-vuotias ja tehnyt tätä työtä koko elämäni ajan. Pankkitililleni kolahtaa 2.000 - 2.600 euroa kuukaudessa. Ikälisineen, vuorotyökorvauksineen, yötyölisineen päivineen.

 

Olen erikoissairaanhoitaja teholla. Teen kolmivuorotyötä. Olen 60-vuotias ja tehnyt tätä työtä koko elämäni ajan. Pankkitililleni kolahtaa 2.000 - 2.600 euroa kuukaudessa. Ikälisineen, vuorotyökorvauksineen, yötyölisineen päivineen.

Tämä on todellisuutta. Ei mikään kolmen tontun nettopalkka.

 

Vaimo opiskeli ammattikorkeakoulusta terveydenhoitoalan tutkinnon ja aloitti alan työt. Hän kyllästyi työhönsä muutamassa vuodessa mm. sen fyysisen raskauden, vastuun ja stressin takia. Tosin paikkaa vaihdettuaan fyysinen rasitus väheni, mutta muut jäivät. Hän ei siis hirveästi nauti siitä ajatuksesta, että virhe töissä voi vammauttaa jotain. Hän murehtii potilaitaan myös kotona ja miettii tekikö virheen tms. Hänen on jotenkin vaikea ymmärtää, että me kaikki teemme joskus virheitä.

Vaimoni kaipaa sellaista "aivot nolla" -työtä, jossa ei ole ihmishenki tai terveys kyseessä. Tietysti tulot olisivat näin ihan eri tasolla kuin nyt...

Onko vaimoni vain sairas stressaaja, laiska työnvieroksuja vai alan vaihtamisen tarpeessa?

Mitä selitän tutuille, jos koulutettu vaimo lähteekin duunarihommiin parin tonnin palkalla?
Pitäähän töissä tietysti viihtyä.
Kokemuksia?