Vaimo petti, valehteli, 20 onnellista vuotta takana sitä ennen

  • Viestiketjun aloittaja petetty mutta vahvempi
  • Ensimmäinen viesti
ootpas katkera
Kirjoituksesi oli selvästi suunnattu viestiketjun yleisölle, eikä minulle, oikeastaan hyvä niin.

Tunnistan monia tässä esitettyjä asioita toki itsestäni, eri viikkoina tapahtuneen jälkeen eri intensiteetillä tapahtuneina (laihtuminen, näläntunteen poistuminen, euforiasta murheen alhoon). Nyt asiat ovat päässäni kuitenkin tasaantuneet, siksi aloin tätä asiaa täällä purkamaan tekstiksi. Yhdestä asiasta olen koko ajan ollut varma - siitä ettei tulevaisuutta voi ennustaa. Skenaarioita on loputtomasti. Yritän nyt tehdä mahdolliseksi sen todellisuuden, jota haluan. Muuttuneen tilanteen tunnistan.

Kaikki eivät ole nyt paremmin, vaan eri asiat ovat paremmin. Luottamus voi huonommin, mutta sitä korvaa ennenkokematon avoimuus suhteessa. Kaikkea ei elämässä voi kertakaikkiaan saada, mutta harva myöskään tyytyy kovin vaatimattomaan lopputulemaan oman kohtalonsa ollessa kyseessä.

Epätoivoa ja pelkoa on jokaisen elämässä, kaikissa tilanteissa. Tämän tilanteen kohdallani erottaa se, ettei aikaisemmasta upeasta tukijastani (sitä tukea kyllä riitti elämässäni) eli vaimostani ole tässä tilanteessa tueksi, se olisi aika absurdi ajatus. Tästä minun pitää selvitä lopulta aivan itse. Mikäs sen kasvattavampaa. Olen varmasti saanut oman reilun osuuteni pelosta ja epätoivosta, enempää tai edes samaa en toivoisi kenellekään.

VOI LÄSSYN LÄSSYN LÄÄ! Ehkä vaimosi vaan kyllästy tohon drama queen löpinään. Laihtuminen, euforia, murheen alho, kohtaloa ja epatoivia... Yritä nyt ryhdistäytyä hyvä mies (?) !!
 
Viimeksi muokattu:
no
Valitettavasti tämän ketjun kimppuun hyökkäsivät katkerat ja ongelmaiset ellit; tee valintasi. Joko jätät tämän keskustelun ja kirjoittelet muulla nikillä tai sitten annat niiden räkyttää; oikeastaan meidän ei tarvitse edes miettiä ketkä ovat katkeria, sen osoittaa jo tämä keskustelu. Minä olen päässyt jo näiden rääväellien yläpuolelle, mutta he muistuttavat aina niin ihanasti, että mitä varoa ja kenestä pysyä kaukana.

He heittävät sapelinsa aina takaisin omaan sydämeensä, eivätkä voi koskaan saada tasapainoista elämää, mutta se on heidän valintansa. Tsemppiä ap sinulle, et voi oikeastaan miettimällä ratkaista suhdettasi, mutta omaa päätäsi voit helpottaa. Suhde vaatii molemmilta myös itsenäisyyttä ja ei saa takertua lillukanvarsiin.
 
ou nou :D
^

Voi ziizus tätä ukkelia. Nonnero on aikas osuva nimitys epelille. Kuinkas kauan erostasi olikaan aikaa? 10 vai 21 vuotta? Koitas ny päästä siitä katkeruudesta eroon. Ja ap. Ohita sinä nonneron "viisaat" neuvot. Jotain kertoo, että jätkä mainostaa roikkuneensa naisten palstoille toistakymmentä vuotta. Mulle riittää vuosi. Tsau :D
 
Hellitä jo...
Valitettavasti tämän ketjun kimppuun hyökkäsivät katkerat ja ongelmaiset ellit; tee valintasi. Joko jätät tämän keskustelun ja kirjoittelet muulla nikillä tai sitten annat niiden räkyttää; oikeastaan meidän ei tarvitse edes miettiä ketkä ovat katkeria, sen osoittaa jo tämä keskustelu. Minä olen päässyt jo näiden rääväellien yläpuolelle, mutta he muistuttavat aina niin ihanasti, että mitä varoa ja kenestä pysyä kaukana.

He heittävät sapelinsa aina takaisin omaan sydämeensä, eivätkä voi koskaan saada tasapainoista elämää, mutta se on heidän valintansa. Tsemppiä ap sinulle, et voi oikeastaan miettimällä ratkaista suhdettasi, mutta omaa päätäsi voit helpottaa. Suhde vaatii molemmilta myös itsenäisyyttä ja ei saa takertua lillukanvarsiin.

Nonnero, jos saat kritiikkiä vastauksillesi, se ei tarkoita sitä että kritiikin antaja olisi ongelmallinen.

Seurasin melko huvittuneena keskustelua tänne saakka (ihan kaikkea en jaksanut lukea) ja toivon itsesi kannalta että jatkossa te kotipsykologit vietätte vähemmän aikaa ellit-palstalla ja yritätte etsiä sitä oikeaa elliä itsellesi ihan tosimaailmassa.

En tiedä mitä ihmettä tarkoitat sapelien heittämiselllä omaan sydämeen...(taivas mitä kielikuvia miehet täällä käyttää) mutta itse olen pitkään jatkuneessa, hyvässä parisuhteessa. Luotan mieheeni, enkä ole itse koskaan pettänyt. Elän tasapainoista elämää, enkä ryve katkeruudessa, vaikka joskus asioita meneekin vähän pieleen.
 
Viimeksi muokattu:
no
Alkuperäinen kirjoittaja Hellitä jo...;10632932:
Nonnero, jos saat kritiikkiä vastauksillesi, se ei tarkoita sitä että kritiikin antaja olisi ongelmallinen.

Seurasin melko huvittuneena keskustelua tänne saakka (ihan kaikkea en jaksanut lukea) ja toivon itsesi kannalta että jatkossa te kotipsykologit vietätte vähemmän aikaa ellit-palstalla ja yritätte etsiä sitä oikeaa elliä itsellesi ihan tosimaailmassa.

En tiedä mitä ihmettä tarkoitat sapelien heittämiselllä omaan sydämeen...(taivas mitä kielikuvia miehet täällä käyttää) mutta itse olen pitkään jatkuneessa, hyvässä parisuhteessa. Luotan mieheeni, enkä ole itse koskaan pettänyt. Elän tasapainoista elämää, enkä ryve katkeruudessa, vaikka joskus asioita meneekin vähän pieleen.
Heh kovin on sanomista, mutta "ihan kaikkea en jaksanut lukea"

Todennäköisesti olet ap:n kaltaisessa tilanteessa, missä puolisollasi on sivusuhde, että se niistä sapeleista.
 
hellitä jo...
Heh kovin on sanomista, mutta "ihan kaikkea en jaksanut lukea"

Todennäköisesti olet ap:n kaltaisessa tilanteessa, missä puolisollasi on sivusuhde, että se niistä sapeleista.

Joo, osa viestiketjusta piti vähän oikoa, kun eihän tuollaista tilitystä nainenkaan jaksa lukea.

Olet todella katkera ja selvästi naisiin pettynyt. En tiennytkään että ajattelet ap:n puolisolla edelleen olevan sivusuhde. Ehkä onkin. Sinun itsesi ei kannata enää ikinä hakeutua suhteeseen, koska olet elämään pettynyt, kaikkea epäilevä ja itsesäälissä kieriskelevä nynny.

Enkä vieläkään ymmärrä mitä helkattia mies noilla sapeleillaan yrittää sanoa..?? Ei ihme jos edes terapeuttisikaan ei syyllistänyt vaimoasi pettämisestä.
 
Viimeksi muokattu:
Shit happens
Onneksi olkoon.. Kuulut nyt meihin monilukuisiin miehiin, joille ei pitänyt käydä näin.
Kaikesta päätellen tapahtumien kulku noudattaa samaa kaavaa. Eli tunnustusten jälkeen on kiihkeää ja haluat unohtaa tapahtuneen. Kuitenkin vaimosi jakama asia on sen verran intiimiä, ettet saa kuvaa mielestäsi vaimostasi tämän miehen alta tai päältä.. Oliko se jopa parempaa.. Monesti ei ole, joten sen puoleen voit olla rauhallisin mielin..?
Kohta alta varmasti ainakin miettiä ja jopa kysellä yksityiskohtia ja uhkailla tekeväsi samoin pahentaen luottamuksen rakentumista. No lyhyestä virsi kaunis... Eroon päädytte tekin...
 
petetty mutta vahvempi
Jatkan nyt elämääni osin muuttuneena ihmisenä. Oli erittäin mielenkiintoista kirjoittaa tällaiselle palstalle ja katsoa mitä reaktioita se saa aikaan. Tarinassani ei ole mitään ihmeellistä, mitään mitä ei tapahtuisi jatkuvasti. Oma selviytymiseni asiassa näyttää aiheuttaneen ainakin kummastelua, katkeruutta ja epäuskoa kommentoijien joukossa. Pahoittelen toki lyhytjänteisimpien puolesta vuolasta kirjoitustyyliäni, joka saattaa vaikuttaa joskus (sic) jaarittelevalta ja lätisevältä. Lähinnä tietokirjoja kirjoittaneena en ole kovin hyvä ihmissuhdetarinan kuljettaja, ainakaan vielä. Kun tekee napakan kirjan käsikirjoituksen ja kustannustoimittaja sanookin, että tarvitaan vielä sata sivua lisää, niin helposti siinä oppii pidentämään virkkeitään ja käyttämään tehotonta kieltä.

Tiedän, että olen etuoikeutetussa asemassa monellakin tapaa. Se helpottaa oman pääni tilaa merkittävästi. Joku toinen on vastaavassa tilanteessa työssä jota vihaa, palkalla jolla ei tule kunnolla toimeen ja ystävillä jotka kaikkoavat kun paska iskee tuulettimeen. Ole siinä sitten uutta elämää rakentava ja ajattele kauniita asioita, kun lähimmät hyvät jutut ovat valovuosien päässä.

Sanainen arkkuni alkaa tältä erää tyhjentyä - mutta tiedä vaikka tästä joskus syntyisi oikea kirja. Kirja - joku palstaa lukenut huokaa helpotuksesta, toinen tuntee outoa mielihyvää, kolmas oksentaa kuin se tyyppi pikkubritanniassa.

Tsemppiä ja elämän himoa!

Ja nyt voitte miettiä, että oliko tämä totta vai fiktiota.
 
mies40v
.."20 onnellista vuotta takana sitä ennen "...
..."Seksiä on ja muuttunut myös intiimimmäksi ja kuumemmaksikin. .."

ja blä blä bää - voit samantien lopettaa itsesi huijaamisen, tuohan on ihan bullshit.
20v onnellista aikaa - no eipä taida tosiaan näin olla kun nainen teki mitä teki,
ja luulet että teidän elo on hyvää, seksiä hyvää ja kaikkea - joopa joo.

EIPÄ TAIDA OLLA, koita ymmärrätää se.

Toiseksi, kirjoitat luottamuksesta ja kaikesta, sitten sä itse laitat jotain
ihmeen seurantaa päälle ja nuuskit toisen maililiikennettä, huono omatunto?
Mitä ihmeen luottoa sekään sitten on?

Ole kuin mies, lopeta ruikutus.
Joko nielet asian ja ymmärrät että tämä on vain elämää ja sellaista satuu.
Tai sitten otat ja lähdet, jos et kestä.

Elämä on
 
toinen nainen
.."20 onnellista vuotta takana sitä ennen "...
..."Seksiä on ja muuttunut myös intiimimmäksi ja kuumemmaksikin. .."

ja blä blä bää - voit samantien lopettaa itsesi huijaamisen, tuohan on ihan bullshit.
20v onnellista aikaa - no eipä taida tosiaan näin olla kun nainen teki mitä teki,
ja luulet että teidän elo on hyvää, seksiä hyvää ja kaikkea - joopa joo.

EIPÄ TAIDA OLLA, koita ymmärrätää se.

Toiseksi, kirjoitat luottamuksesta ja kaikesta, sitten sä itse laitat jotain
ihmeen seurantaa päälle ja nuuskit toisen maililiikennettä, huono omatunto?
Mitä ihmeen luottoa sekään sitten on?

Ole kuin mies, lopeta ruikutus.
Joko nielet asian ja ymmärrät että tämä on vain elämää ja sellaista satuu.
Tai sitten otat ja lähdet, jos et kestä.

Elämä on
Kovin katkeroa taas, ap tyyppihän kirjoittaa ihan sydämestään, eikä näytä omaa syyllisyyttäkään peittelevän. Kaikilla on vaikeeta välillä ja saahan siitä tilittää. Oma kohtalosi lienee ollut paskempi, tämähän ruikuttamiselta vasta tuntuukin. Mainoksesta poimittu slogani antaa kivasti ryhtiä kirjoituksellsi...

Sulla ei ole tainnut seksi sujua tai olla elämässä muutenkaan mukavaa.
 
Viimeksi muokattu:
miehinen mies
.."20 onnellista vuotta takana sitä ennen "...
..."Seksiä on ja muuttunut myös intiimimmäksi ja kuumemmaksikin. .."

ja blä blä bää - voit samantien lopettaa itsesi huijaamisen, tuohan on ihan bullshit.
20v onnellista aikaa - no eipä taida tosiaan näin olla kun nainen teki mitä teki,
ja luulet että teidän elo on hyvää, seksiä hyvää ja kaikkea - joopa joo.

EIPÄ TAIDA OLLA, koita ymmärrätää se.

Toiseksi, kirjoitat luottamuksesta ja kaikesta, sitten sä itse laitat jotain
ihmeen seurantaa päälle ja nuuskit toisen maililiikennettä, huono omatunto?
Mitä ihmeen luottoa sekään sitten on?

Ole kuin mies, lopeta ruikutus.
Joko nielet asian ja ymmärrät että tämä on vain elämää ja sellaista satuu.
Tai sitten otat ja lähdet, jos et kestä.

Elämä on
Hih hih, olipa rankkaa tykitystä. Mut ap näytti kyllä vain kirjoittavan (no enpä ihan tarkaan lukenu), että hänen vinkkelistään oli elo onnellista ja oli tyytyväinen. Paskaaks se sulle kuuluu sitten, et sä ainakaan paremmin voi tietää sen puolesta.
 
Viimeksi muokattu:
turinan lopuksi
Niin, mistä voi tosiaan tietää, onko onnellista elo?

...20v onnellista aikaa - no eipä taida tosiaan näin olla kun nainen teki mitä teki,
ja luulet, että teidän elo on hyvää, seksiä ja kaikkea hyvää- joopa joo...

Kyllä ihmiset haluaa sahata itseään linssiin kaiken aikaa ja varsinkin silloin, kun jotain odottamatonta pahaa kohdalle sattuu. Siinä se vertailukohta.

Onko niin, että onnellisuutta on, kun mitään hälyttävää ei tapahdu? Elämä on tasaista ja melko ennustettavaa? Kaikille se ei sittenkään riitä onnellisuuden mitaksi koskaan - ja joillekin vasta taaksepäin katsoessa.

~~~
En kyllä millään tajua kommentteja, joissa teilataan toisen paha olo ja yritetään väkisin silottaa kaikki arvet. Miksei voi olla turhautunut ja katkera, kun menettää ja tulee petetyksi, elämä kolhii ja potkii pahasti?

Tuo alkuperäisen kirjoitushan kuvasi vain sitä ensimmäistä pettymyksen ja kriisin vaihetta. Ensireaktiona on mielialan heilahtelut, yliaktiivisuus, yritys ratkaista ja pelastaa tilanne ja asiat entiselleen. Parisuhteen kriiseissä voi tulla vielä pakonomaista yritystä saada suhde toiminaan entistäkin paremmin, vaikka on kuinka loukattu, kaltoin kohdeltu, ohitettu ja maahan lyöty, henkisesti tapettu. "Rakkaus on kuollut, pelasta minut, pelasta..."

Kaikki eivät tappien ajatusta kestä, vaan alkavat taistelun voitosta uhmaamalla menetyksen ja petetyksi joutumisen kokemusta henkeen ja vereen, jopa itsensä uuvuttaen. Sitähän voinee myös kutsua intohimoksi. Eikö olisi aika luonnollista jäädä makaamaan tuleen ja antaa tappion kirvellä? Miksi osa ihmisistä toimii näin? Antaa myrskyn ja tuulen tuivertaa läpi ja katsoo sen jälkeen, onko riekaleita jäljellä. Tavallisesti ei siinä vaiheessa ole paljoa ihailtavaa itsetunnossa tai elämän laadussa. Shokkikokemus ja siihen reagoiminen on yksilöllistä.

Mutta elämä usein jatkuu tavallaan. Tilanteen voi hyväksyä sellaisenaan tai yrittämällä palata entiseen tai jopa parempaan. liekö niin kuin joissain väitetään, että puolessa vuodessa on shokki jo eletty ja sen jälkeen alkaa tasaisempi tallaus joko parempaan tai entistä elämää mukaillen tai jääden siihen turhautuneisuuden ja apatian tilaan, joka vakiintuu elämän tavaksi. Ehkäpä sitä ei itse edes tajua, koska säästöliekillä on kohtuullisen hyvä ja turvallista elää omia voimavaroja ja energiaa turhaan kuluttamatta. samalla varoo uusia kriisejä, riepottavaa tuskaa, laihtumista ehkä samalla myös suurempaa onnea, jos sellaista absoluuttisesti olisi olemassa.

Mutta eikö tuossakin voi olla hyvä elämä. Miksi pitäisi voittaa itsensä ja toinen hinnalla millä hyvänsä, kuten aloittaja ehkä tekee, vaikkei tiedä tarinansa loppua. Miksi luovuttaminen ja turhautuminen ei olisi ihan yhtä hyväksyttävää? Ihminenhän on tunteva ja sielukas, sitä vastaan on aika turha kamppailla. Tietoisuus ja tahto eivät aina riitä - kaikkeen. pettymyksiä ja petosta voi olla todella vaikea lopullisesti sulattaa. Useimmista kolhuista jää pysyvä arpi, vaikkei aina näkyville ja jatkuvasti silmiin pistävänä.
 
no
Niin, mistä voi tosiaan tietää, onko onnellista elo?

...20v onnellista aikaa - no eipä taida tosiaan näin olla kun nainen teki mitä teki,
ja luulet, että teidän elo on hyvää, seksiä ja kaikkea hyvää- joopa joo...

Kyllä ihmiset haluaa sahata itseään linssiin kaiken aikaa ja varsinkin silloin, kun jotain odottamatonta pahaa kohdalle sattuu. Siinä se vertailukohta.

Onko niin, että onnellisuutta on, kun mitään hälyttävää ei tapahdu? Elämä on tasaista ja melko ennustettavaa? Kaikille se ei sittenkään riitä onnellisuuden mitaksi koskaan - ja joillekin vasta taaksepäin katsoessa.

~~~
En kyllä millään tajua kommentteja, joissa teilataan toisen paha olo ja yritetään väkisin silottaa kaikki arvet. Miksei voi olla turhautunut ja katkera, kun menettää ja tulee petetyksi, elämä kolhii ja potkii pahasti?

Tuo alkuperäisen kirjoitushan kuvasi vain sitä ensimmäistä pettymyksen ja kriisin vaihetta. Ensireaktiona on mielialan heilahtelut, yliaktiivisuus, yritys ratkaista ja pelastaa tilanne ja asiat entiselleen. Parisuhteen kriiseissä voi tulla vielä pakonomaista yritystä saada suhde toiminaan entistäkin paremmin, vaikka on kuinka loukattu, kaltoin kohdeltu, ohitettu ja maahan lyöty, henkisesti tapettu. "Rakkaus on kuollut, pelasta minut, pelasta..."

Kaikki eivät tappien ajatusta kestä, vaan alkavat taistelun voitosta uhmaamalla menetyksen ja petetyksi joutumisen kokemusta henkeen ja vereen, jopa itsensä uuvuttaen. Sitähän voinee myös kutsua intohimoksi. Eikö olisi aika luonnollista jäädä makaamaan tuleen ja antaa tappion kirvellä? Miksi osa ihmisistä toimii näin? Antaa myrskyn ja tuulen tuivertaa läpi ja katsoo sen jälkeen, onko riekaleita jäljellä. Tavallisesti ei siinä vaiheessa ole paljoa ihailtavaa itsetunnossa tai elämän laadussa. Shokkikokemus ja siihen reagoiminen on yksilöllistä.

Mutta elämä usein jatkuu tavallaan. Tilanteen voi hyväksyä sellaisenaan tai yrittämällä palata entiseen tai jopa parempaan. liekö niin kuin joissain väitetään, että puolessa vuodessa on shokki jo eletty ja sen jälkeen alkaa tasaisempi tallaus joko parempaan tai entistä elämää mukaillen tai jääden siihen turhautuneisuuden ja apatian tilaan, joka vakiintuu elämän tavaksi. Ehkäpä sitä ei itse edes tajua, koska säästöliekillä on kohtuullisen hyvä ja turvallista elää omia voimavaroja ja energiaa turhaan kuluttamatta. samalla varoo uusia kriisejä, riepottavaa tuskaa, laihtumista ehkä samalla myös suurempaa onnea, jos sellaista absoluuttisesti olisi olemassa.

Mutta eikö tuossakin voi olla hyvä elämä. Miksi pitäisi voittaa itsensä ja toinen hinnalla millä hyvänsä, kuten aloittaja ehkä tekee, vaikkei tiedä tarinansa loppua. Miksi luovuttaminen ja turhautuminen ei olisi ihan yhtä hyväksyttävää? Ihminenhän on tunteva ja sielukas, sitä vastaan on aika turha kamppailla. Tietoisuus ja tahto eivät aina riitä - kaikkeen. pettymyksiä ja petosta voi olla todella vaikea lopullisesti sulattaa. Useimmista kolhuista jää pysyvä arpi, vaikkei aina näkyville ja jatkuvasti silmiin pistävänä.
Olet tavallaan oikeassa, mutta toisaalta on tärkeää yrittää ennen eroa varsinkin , kun kysymyksessä on pitkä liitto. Emme voi lähteä jokaisesta epäonnistumisesta ja virheestä pois, vaan myös sille pettäjälle on annettava mahdollisuus. Se on tietysti taas hänen valintansa miten hän mahdollisuutensa käyttää ja näkeekö hän yhteisen tulevaisuuden mahdollisena. Jos pettäjä jatkaa pettämistä ja suhtautuu puolisoonsa kuin ilmaa vain, niin ero on ainoa mahdollisuus?

Tietysti ap:n kaltaisessa tilanteessa mennään tietyn kaavan mukaan, miten ihminen reagoi tullessaan petetyksi ja ehkä myös jätetyksi. Shokki on juuri ensimmäinen reaktio ja sitten tulevat muut reaktiot kuvailemallasi tavalla. Mutta reagointi voi myös jatkua pettymyksenä ja masennuksena, jos tilanne päätyy eroon ja kaiken romahtamiseen, mitä ei toivoisi omalle kohdalle sattuvan.

Se, että pettävällä puolisolla olisi ollut asiat jotenkin huonosti parisuhteessa, ei pidä lainkaan paikkaansa. Petos on aina oma valinta ja se on lähinnä omaa henkistä pahoinvointia ja sen laittamisen puolison syyksi ei ole kovinkaan järkevää tässä tapauksessa. Ihmisluonteeseen kuuluu kaikenlaisia asioita; jotkut eivät osaa olla koskaan uskollisia esimerkiksi. Toiset ovat sikoja, vaikka heillä olisi enkeli puolisona.
 
Viimeksi muokattu:
Niin
Samaa mieltä siitä, ettei se pettäminen johdu aina puolison huonoudesta.

Seksiin kun liittyy jollainlailla se uteliaisuuskin, niin silloinhan pettäminen voi tapahtua ajatuksella, onkohan se jonkun toisen kanssa jotenkin erilaista ja parempaa.

Tuohon pettäjät voivat vastata, oliko vai ei?

Kun parempaa se ei ollut, niin silloin aloittajan tilanne on täysin ymmärrettävää.
Heillähän seksi lisääntyi ja yhteenkuuluvuudentunne vahvistui.

Uskoisin ettei tuossa tilanteessa pettäminen toistu.

Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuunasti.
 
Huokaus
Se, että pettävällä puolisolla olisi ollut asiat jotenkin huonosti parisuhteessa, ei pidä lainkaan paikkaansa. Petos on aina oma valinta ja se on lähinnä omaa henkistä pahoinvointia ja sen laittamisen puolison syyksi ei ole kovinkaan järkevää tässä tapauksessa. Ihmisluonteeseen kuuluu kaikenlaisia asioita; jotkut eivät osaa olla koskaan uskollisia esimerkiksi. Toiset ovat sikoja, vaikka heillä olisi enkeli puolisona.

Mistäs sinä tiedät miten pettäjä kokee parisuhteensa ja kuinka huonosti hänellä on asiat. Ei myöskään tarvitse olla minkäänlaista henkistä pahoinvointa, vaan selitys voi olla yksinkertaisesti ihastuminen. Ja tietysti pettäminen on oma valinta -kenes muunkaan?
Tuo ihmisen korottaminen enkeliksi kuulostaa jotenkin hölmöltä. Oletko joku satuihin uskova huu-haamies? Omituisia teorioita sulla on muutenkin. Ei mikään ihme että olet yksin. Kasva pois tuosta masentuneesta ja katkerasta hengestäsi. Itselläsi olisi helpompi hengittää ja lapsetki olisivat onnellisia. Nyt he saavat omituisen kuvan aikuisuudesta ja heistä tulee isänsä kaltaisia luusereita. Ärsyttävää todellakin tuo ihmisten leimaaminen henkisesti huonoksi jos ovat eri mieltä sinun kanssa. Etkö oikeasti tajua, että on toisenlaisiakin ajatusmaailmoja ja ihmiset ovat ehjiä sisältä vaikka kritisoivatkin kirjoituksiasi?Oikein kerjäämällä kerjäät lokaa niskaasi. Minua ei ärsytä ihmisen tyhmyys tai yksikertaisuus, vaan tuo kun kuvittelee olevansa muiden yläpuolella ja olevansa asiantuntija tyttöjen palstalla.
 
Viimeksi muokattu:
Jeesuksen nimeen
Olet tavallaan oikeassa, mutta toisaalta on tärkeää yrittää ennen eroa varsinkin , kun kysymyksessä on pitkä liitto. Emme voi lähteä jokaisesta epäonnistumisesta ja virheestä pois, vaan myös sille pettäjälle on annettava mahdollisuus. Se on tietysti taas hänen valintansa miten hän mahdollisuutensa käyttää ja näkeekö hän yhteisen tulevaisuuden mahdollisena. Jos pettäjä jatkaa pettämistä ja suhtautuu puolisoonsa kuin ilmaa vain, niin ero on ainoa mahdollisuus?

Tietysti ap:n kaltaisessa tilanteessa mennään tietyn kaavan mukaan, miten ihminen reagoi tullessaan petetyksi ja ehkä myös jätetyksi. Shokki on juuri ensimmäinen reaktio ja sitten tulevat muut reaktiot kuvailemallasi tavalla. Mutta reagointi voi myös jatkua pettymyksenä ja masennuksena, jos tilanne päätyy eroon ja kaiken romahtamiseen, mitä ei toivoisi omalle kohdalle sattuvan.

Se, että pettävällä puolisolla olisi ollut asiat jotenkin huonosti parisuhteessa, ei pidä lainkaan paikkaansa. Petos on aina oma valinta ja se on lähinnä omaa henkistä pahoinvointia ja sen laittamisen puolison syyksi ei ole kovinkaan järkevää tässä tapauksessa. Ihmisluonteeseen kuuluu kaikenlaisia asioita; jotkut eivät osaa olla koskaan uskollisia esimerkiksi. Toiset ovat sikoja, vaikka heillä olisi enkeli puolisona.

Herra Ei, hurskastelevasta kirjoitustyylistäsi oletan että olet syvästi uskovainen mies? Suorastaan pyhimys ja oikeaoppinen sanansaattaja.

Kuuluuko sunnuntaisaarnaan kaikkien pettäjien toivottaminen helvettiin? Tai kuten te Hurskaat teette; toivotatte heille jumalan siunausta kammottavita synneistään huolimatta, että he eivät saastuttaisi tätä maailmaa ja kiusausi kaikkia enkelimäisiä pettettyjä aviomiehiä.

Annatteko Pettäjälle mahdollisuuden, jos muistaa pyytää anteeksi joka ikinen päivä koko loppuelämänsä ajan? Annatteko anteeksi sille huoralle, joka oli kahdeksan vuotta avoliitossa ilman että kuuli kertaakaan olevansa kaunis? Sille joka teki ruuat ja siivosi. Sille joka itki itsensä uneen yksinäisyyttän vaikka mies makasi vieressä ja sille joka tapasi miehen, joka kehui häntä kauniiksi ja Pettäjätär jäi siihen tunteeseen koukkuun. Tunsi itsensä kauniiksi. Tunsi että oli elossa taas. Meni ja suuteli. Annatteko anteeksi sille enkelimäiselle petetylle miehelle, joka hakkasi naisen silmät siniseksi saatuaan tietää?

Kategorisointi on oppimattomien tapa hahmottaa maailmaa.
 
Viimeksi muokattu:
onnea vaan
Samaa mieltä siitä, ettei se pettäminen johdu aina puolison huonoudesta.

Seksiin kun liittyy jollainlailla se uteliaisuuskin, niin silloinhan pettäminen voi tapahtua ajatuksella, onkohan se jonkun toisen kanssa jotenkin erilaista ja parempaa.

Tuohon pettäjät voivat vastata, oliko vai ei?

Kun parempaa se ei ollut, niin silloin aloittajan tilanne on täysin ymmärrettävää.
Heillähän seksi lisääntyi ja yhteenkuuluvuudentunne vahvistui.

Uskoisin ettei tuossa tilanteessa pettäminen toistu.

Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuunasti.
Oletus:
Jos on onnellinen ja tyytyväinen ei tarvinne tyydyttää uteliaisuutta ja lähteä merta edemmäs kalaan. Kun lähtee etsimää erilaista ja/tai parempaa, ei ole täysin tyytyväinen tai tyydytetty. Tässä olen samaa mieltä heidän kanssaan, jotka väittävät, että täytyyhän sitä jotain vikaa olla, jos toinen pettää. Niin, hän ei ole tyytyväinen. Mutta voiko toinen koskaan olla varma ja vakuuttaa toisen tyytyväisyys 100 %. Vain markkinamiehet sen tekevät huijatessaan :)!

pettäjä tai utelias, ihan miten halutaan ei siis ole täysin tyytyväinen ja onnellinen toiseen, itseensä tai elämään yleensä. Usein on kyse kahdesta viimeisestä, mutta koska on vaikeaa olla tyytymätön itseen, saa toinen helposti syyn vaikkapa tikusta hakemalla.

Tilanne parisuhteessa on eroa ajatellen jo aivan erilainen, jos molemmat ovat tyytymättömiä toisiinsa, itsensä ja elämäänsä. Yleensä pettäminen sinetöi tällaisen tilanteen. Non ajatus on ihan rakentava, kun hän esittää, että ennen eroa olisi yritettävä. Itseasiassa kannattaisi yrittää jo ennen pettämistä ja uteliaisuutta vieraaseen seksiin ja suhteeseen. Kyllä uteliaisuus on jo uhkarohkeutta, kun lähtee tulella leikkimään. Jokainen aikuinen, normaalin fiksu ja järjissään oleva tietää riskit ja vaarat. Kyllä tiedossa täytyy olla mahdollinen menetys ja kaiken alasajo. mutta silti jotkut tahtovat leikkiä tulella ja saavat siitä nautintoa!

Kun tässäkin ketjussa on viittauksia säätelemättömään rakastumisen viettiperäisyyteen, mikä rinnastetaan hulluuteen, niin siltäkin pohjalta nähtynä terapian tarve olisi pettäjällä, vaikka hän sitookin puolison omaan katastrofiinsa sijaiskärsijäksi. heittää usein sen pahimman tuskan ja seuraukset toiselle eikä aina ihan pelkästä ajattelemattomuudesta, vaan halusta haavoittaa, loukata ja alistaa. Ettei vain aina ja useammin olisi kyse juuri tuosta. Ei mistään runollisesta viettitoiminnasta, uteliaisuudesta tai hallitsemattomasta tapahtumasta kokonaisuudessaan.
 
Viimeksi muokattu:
onea vaan
Toinen ei voi koskaan vastata toisen ihmisen eikä puolison onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä. Se on liikaa vaadittu ja odotuksenakin mahdoton, vaikka varsin tavallinen kuitenkin. Se, miksi ei ole tyytyväinen, on aina jokaisen oma kokemus, vaikka tietenkin on olemassa joitain yleisiä rajoja, kuten henkinen ja fyysinen väkivalta. Yleisellä tasolla siis rikokset ja yleinen moraali voivat määrittää tyytyväisyyden kokemusta. Se, mikä ei ole oikein, ei yleensä lisää tyytyväisyyttä. Mutta silti saattaa olla yksilöllisiä eroja. Joten tyytyväisyys lähtee aina omasta itsestä.

Jos ajatuksena on, että toinen ihminen antaa tyytyväisyyden ja elämän nautinnon, niin olisi varmaan löydettävä epätodellisen sattuman ansiosta (epätodennäköisenä lottovoittoa) puoliso, joka aina myötäilee ja osaa miellyttää toista ajatuksia lukemalla tai lukematta. Täysi mahdottomuus. Toteutunee joissain palvelusuhteissa ja alistussuhteissa korkeitaan ja niissäkin ohjeiden ja määräysten jälkeen. Tosiasiassa moni parisuhde voi olla tuollainen palvelusuhde, jossa odotukset ovat kuin orjalle tai vähempiarvoiselle sekä tunteissa että teoissa. Puolison pitää osata MIELLYTTÄÄ tai hän ei ole tarpeeksi hyvä ja tyydytystä tuova. Kun ratkaisua tyytymättömyyteen sitten haetaan pettämisestä, se on kuin orjakapina, joka usein päättyy huonosti verisin seurauksin.

Ehkäpä nämäkin kielikuvat ovat turhan vahvoja metaforia, mutta nihin sisältyy vahva sanoma - joskus liiankin vahva ja tunneperäinen. Se miksi pettämiskeskustelussa on helposti uskonnollinen sävy, juontuu osin siitä, että uskonto ja etiikka toimivat AIEMMIN ihmisten psyyken moraalinvartijoina ja helvetti oli pelote. Nykyäänhän avioliittohelvetti vain kuvaa olemassa olevaa tilannetta ja arkea. Paha juttu, mutta ei toimi enää ennakoivana pelotteena, vaikka syytä olisi.
 
no
Mistäs sinä tiedät miten pettäjä kokee parisuhteensa ja kuinka huonosti hänellä on asiat. Ei myöskään tarvitse olla minkäänlaista henkistä pahoinvointa, vaan selitys voi olla yksinkertaisesti ihastuminen. Ja tietysti pettäminen on oma valinta -kenes muunkaan?
Tuo ihmisen korottaminen enkeliksi kuulostaa jotenkin hölmöltä. Oletko joku satuihin uskova huu-haamies? Omituisia teorioita sulla on muutenkin. Ei mikään ihme että olet yksin. Kasva pois tuosta masentuneesta ja katkerasta hengestäsi. Itselläsi olisi helpompi hengittää ja lapsetki olisivat onnellisia. Nyt he saavat omituisen kuvan aikuisuudesta ja heistä tulee isänsä kaltaisia luusereita. Ärsyttävää todellakin tuo ihmisten leimaaminen henkisesti huonoksi jos ovat eri mieltä sinun kanssa. Etkö oikeasti tajua, että on toisenlaisiakin ajatusmaailmoja ja ihmiset ovat ehjiä sisältä vaikka kritisoivatkin kirjoituksiasi?Oikein kerjäämällä kerjäät lokaa niskaasi. Minua ei ärsytä ihmisen tyhmyys tai yksikertaisuus, vaan tuo kun kuvittelee olevansa muiden yläpuolella ja olevansa asiantuntija tyttöjen palstalla.
Te varmaan pidätte itseänne fiksuina ihmisinä. Mutta ihan itse aiheutetun pahan olonne ja katkeruutenne vankeja olette. Mitä te voitatte tällä? Miksi te hyökkäätte? Toimiston kingit , jos voisitte purkaa vain sitä PMS oireiluanne täällä minulle, niin läheisenne ja työtoverinne säästyisivät. Kokeilkaa miten osaatte loukata?
 
Viimeksi muokattu:
Onnellinen elli
Te varmaan pidätte itseänne fiksuina ihmisinä. Mutta ihan itse aiheutetun pahan olonne ja katkeruutenne vankeja olette. Mitä te voitatte tällä? Miksi te hyökkäätte? Toimiston kingit , jos voisitte purkaa vain sitä PMS oireiluanne täällä minulle, niin läheisenne ja työtoverinne säästyisivät. Kokeilkaa miten osaatte loukata?

En ole huomannut muita pahoinvoivia ja katkeria tällä palstalla kuin sinut. Yleensä pahoinvoiva saa osakseen sääliä ja sympatiaa, mutta sinä olet niin vastenmielinen, että ei heru. Ja mitäpåä sinäkään kenenkään palstalaisen pms-oireista luulet tietäväsi? Saati työpaikoista.
 
Viimeksi muokattu:
otaks käteen
En ole huomannut muita pahoinvoivia ja katkeria tällä palstalla kuin sinut. Yleensä pahoinvoiva saa osakseen sääliä ja sympatiaa, mutta sinä olet niin vastenmielinen, että ei heru. Ja mitäpåä sinäkään kenenkään palstalaisen pms-oireista luulet tietäväsi? Saati työpaikoista.

Vai onnellinen? Jos onnellinen, niin ei takerru, ei etsi omaansa eikä myöskään toisen mielipiteestä ottaisi tuollaista pulttia. Mutta kun on keskenkasvuinen, katkera, huonosti pidetty, ei ole sinut itsensä kanssa. Eikä ole saanut kunnon mu...heh.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä