Vaimo petti, valehteli, 20 onnellista vuotta takana sitä ennen

Yhtäkään suhdetta, lyhyttä, pitkää, hyvää tai huonoa ei korjata pettämällä, sillä saa vain kaiken särjettyä, viimeinenkin koossa pitävä naula irtoaa ja sen irrottaa aina pettäjä.
Olipa tämä provo tai ei niin, ymmärrän, että mies voi yrittää korjata, mutta silloin on luotettava puolisoon, ei kontrolloinnin kautta, vaan vain luottaen ja otettava se riski, että pettäminen tapahtuu uudestaa tai onnen aurinko ei paistakkaan kirkkaalta taivaalta. On yrittettävä yhdessä, puhuttava, mutta osattava jättää jotakin myös taakse ja otettava selkeä riski.
Jos sitten ei onnistuta, niin ei sitten, mutta ainakin on yritetty.

 

Ihmetyttää tuo non saama tyrmäävä palaute aika tavanomaisista kommenteista. Liekö kirjoittajilla ollut jotain vispilän kappaa? Liekö no pettänyt tai naiset sitten olleet liiankin uteliaita muualle? Eikö no ole ollut tarjolla, vieteltävissä kuin mies?

Tulee vaikutelma, että kirjoittajat ovat tuttuja jostain muualta kuin elleistä? Toisaalta joskus kuka tahansa voi joutua sijaiskärsijäksi. Pettymys miehiin tai kokkeihin heijastuu nohon?

Ajan ja iän myötä on tullut ymmärrystä, ettei itseensä tyytymättömään kannata muodostaa suhdetta. Liian suuri stressitekijä kaikessa, myös esimerkiksi. statuksen hankkimisen ja talousvarusteluun osalta. Miellyttämisen tarpeen vuoksi ei ole mitään syytä, halua tai järkeä vastata kenen tahansa kutsuun tai huomioon.

Tosi tervehdyttävä tunne on ystävällisesti kieltäytyä, sivuuttaa tai jättää ilman, että lyö tarkoituksella toista lyttyyn.

 

Yhtäkään suhdetta, lyhyttä, pitkää, hyvää tai huonoa ei korjata pettämällä, sillä saa vain kaiken särjettyä, viimeinenkin koossa pitävä naula irtoaa ja sen irrottaa aina pettäjä.
Olipa tämä provo tai ei niin, ymmärrän, että mies voi yrittää korjata, mutta silloin on luotettava puolisoon, ei kontrolloinnin kautta, vaan vain luottaen ja otettava se riski, että pettäminen tapahtuu uudestaa tai onnen aurinko ei paistakkaan kirkkaalta taivaalta. On yrittettävä yhdessä, puhuttava, mutta osattava jättää jotakin myös taakse ja otettava selkeä riski.
Jos sitten ei onnistuta, niin ei sitten, mutta ainakin on yritetty.

Ajattelin, etten enää jatkaisi kirjoittelua, mutta muutamat tasapainoiset kommentit yrittämisen tärkeydestä kirvoittivat vielä jatkamaan tätä hiukan. Muutama räävitön kommentti loukkasikin aavistuksen, mutta pääasiassa tämä kirjoittaminen tänne on täyttänyt tehtävänsä kohdallani. Pahoittelen, että viittasin tämän olleen fiktiota tai provokaatio, yritin sillä helpottaa irtautumista. Kyllä tämä on ihan totisinta totta.

Uskon anteeksiantoon. Yritän nyt ottaa tuon riskin, kovastikin yritän. Olen tottunut siihen, että vain yrittämällä voi onnistua. Kontrollin harkitsemisestakin minun on aivan pakko luopua, siitä ei tule mitään. Uutta luottamusta rakennan vaimoni tekojen varaan joka päivä ja tarjoan samaa välittömyyttä myös itse. Teen korjaavia toimenpiteitä niiltä osin kuin katson ne omikseni.

Hyökkääjille: tämä on minun tapani elää, minun tapani ratkaista asiaa. Miksi -kysymykset ovat turhia. Tiivistän vielä ydinajatukseni, mistä anteeksiantoni kumpusi: kun elää toisen kanssa pitkän elämän, kohtaa vaikeuksia ja voittoja aidosti yhdessä, niin herkkyys antaa tällainenkin asia anteeksi on aivan toista kuin monissa kahden kuukauden liitoissa. Päätös oli minun, ei kenenkään muun. Ketään en konsultoinut, keltään en kysynyt mitä pitäisi tehdä. Ja tiedän tehneeni oikein omasta näkökulmastani, oli lopputulema elämässä sitten mitä tahansa.

 

Vai onnellinen? Jos onnellinen, niin ei takerru, ei etsi omaansa eikä myöskään toisen mielipiteestä ottaisi tuollaista pulttia. Mutta kun on keskenkasvuinen, katkera, huonosti pidetty, ei ole sinut itsensä kanssa. Eikä ole saanut kunnon mu...heh.

...No päätti vaihtaa nimimerkkiä !

 

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja otaks käteen
Vai onnellinen? Jos onnellinen, niin ei takerru, ei etsi omaansa eikä myöskään toisen mielipiteestä ottaisi tuollaista pulttia. Mutta kun on keskenkasvuinen, katkera, huonosti pidetty, ei ole sinut itsensä kanssa. Eikä ole saanut kunnon mu...heh.


...No päätti vaihtaa nimimerkkiä !
------------------------------------------
Enpä olisi niinkään varma. no:lla on itsetunto paikallaan, hän ei huoju, horju eikä kaadu.

 

THERESE 6 v: "Jos ei ole hermoja, niin tekee paremmin työtä ja ehtii tehdä enemmän asioita"

Uskon anteeksiantoon. Yritän nyt ottaa tuon riskin, kovastikin yritän. Olen tottunut siihen, että vain yrittämällä voi onnistua.

Käsittääkseni olet onnistunut ja saavutat asettamiasi tavoitteita hämmästyttävän nopeasti.

Päätös oli minun, ei kenenkään muun. Ja tiedän tehneeni oikein omasta näkökulmastani, oli lopputulema elämässä sitten mitä tahansa.

Käsittääkseni olet päättänyt jo hyvän aikaa ennen tätä aloitusta ja tehnyt ne valinnat, mistä syistä on seurannut odottamiasi tuloksia. Sitä on luottamus. Ketju jää poliittiseen eloonsa aiheesta.

Kontrollin harkitsemisestakin minun on aivan pakko luopua, siitä ei tule mitään. Uutta luottamusta rakennan vaimoni tekojen varaan joka päivä ja tarjoan samaa välittömyyttä myös itse.

Kontrolliin ei voi luottaa koskaan. Sitä ei voi saada täydelliseksi, kuten ei luottamustakaan.
Arviointikykysi on erinomainen ja ennusteesi tapahtumista ovat olleet luotettavia, joten voidaan hyvin sanoa että olet menestynyt suunnitelmiesi mukaan. Se on ollut mahdollista avoimen ja välittömän vuorovaikutuksen avulla, jolloin voidaan luonnollisesti saada käyttökelpoisempia havaintoja sekä tehdä selkeämpiä tilannearvioita. Siihen luottamus tulevaan perustuu.

Olen avoimesti kateellinen ja yritän vasta pyrkiä välittömyyteen.
"Jos ei löydä vaimoa, voi lähimpään lehteen pistää ilmoituksen, jossa sanotaan että vakka etsii kantta. Sitten voi mennä naimisiin sen kanssa joka vastaa." (Siiri 8v.)

Teen korjaavia toimenpiteitä niiltä osin kuin katson ne omikseni.

MITEN PÄÄTTÄÄ KOSKA MENNÄ NAIMISIIN?
"Ekana täytyy löytää joku joka tykkää samoista asioista ku itte. Jos esimerkiks tykkää jalkapallosta, täytyy löytää vaimo joka tuo chipsejä ja kaljaa." (Alain 10v)

 

Te varmaan pidätte itseänne fiksuina ihmisinä. Mutta ihan itse aiheutetun pahan olonne ja katkeruutenne vankeja olette. Mitä te voitatte tällä? Miksi te hyökkäätte? Toimiston kingit , jos voisitte purkaa vain sitä PMS oireiluanne täällä minulle, niin läheisenne ja työtoverinne säästyisivät. Kokeilkaa miten osaatte loukata?

...tietää kuinka monella toimiston KINGILLÄ on PMS oireita?? Pitäiskö sun käydä joku biologian kertauskurssi...? Laitapas Nonnero jotain statistikkaa asiasta.

Tai sitten voisit kysyä ihan suoraan niiltä kingeiltä. Ai niin, tuskin tunnet kovin montaa. Ne on niitä jotka jättää teikäläisen kutsumatta ruokatunnille ja niistä peliseuroista ei kukaan oo varmaan muistanut taaskaan mainita sulle.
No mutta, onhan sulla tämä tyttöjen palsta missä päästä pätemään kuinka kaikki naiset on pettäjiä ja saatanan kätyreitä. Yhdessä kappaleessa onnistuit taas olemaa marttyyri, mukafiksu ja hermostunut. Joka naisen unelmapaketti siis.

 

THERESE 6 v: "Jos ei ole hermoja, niin tekee paremmin työtä ja ehtii tehdä enemmän asioita"

Käsittääkseni olet onnistunut ja saavutat asettamiasi tavoitteita hämmästyttävän nopeasti.


Käsittääkseni olet päättänyt jo hyvän aikaa ennen tätä aloitusta ja tehnyt ne valinnat, mistä syistä on seurannut odottamiasi tuloksia. Sitä on luottamus. Ketju jää poliittiseen eloonsa aiheesta.


Kontrolliin ei voi luottaa koskaan. Sitä ei voi saada täydelliseksi, kuten ei luottamustakaan.
Arviointikykysi on erinomainen ja ennusteesi tapahtumista ovat olleet luotettavia, joten voidaan hyvin sanoa että olet menestynyt suunnitelmiesi mukaan. Se on ollut mahdollista avoimen ja välittömän vuorovaikutuksen avulla, jolloin voidaan luonnollisesti saada käyttökelpoisempia havaintoja sekä tehdä selkeämpiä tilannearvioita. Siihen luottamus tulevaan perustuu.

Olen avoimesti kateellinen ja yritän vasta pyrkiä välittömyyteen.
"Jos ei löydä vaimoa, voi lähimpään lehteen pistää ilmoituksen, jossa sanotaan että vakka etsii kantta. Sitten voi mennä naimisiin sen kanssa joka vastaa." (Siiri 8v.)


MITEN PÄÄTTÄÄ KOSKA MENNÄ NAIMISIIN?
"Ekana täytyy löytää joku joka tykkää samoista asioista ku itte. Jos esimerkiks tykkää jalkapallosta, täytyy löytää vaimo joka tuo chipsejä ja kaljaa." (Alain 10v)

Lasten suusta se totuus löytyy! Tuo on kaiken hyvän parisuhteen alun (ja onnistuneen jatkonlin) hienoin määritelmä. Me aikuiset vaan turhaan monimutkaisramme asioita. Ja täytyy myöntää että me naiset monimutkaistamme vielä potenssiin kaksi Toivon että saisin taas tuon elämänasenteen takaisin. Täytyy löytää mies joka tykkää samoista asioista.

 

Tiivistän vielä ydinajatukseni, mistä anteeksiantoni kumpusi: kun elää toisen kanssa pitkän elämän, kohtaa vaikeuksia ja voittoja aidosti yhdessä, niin herkkyys antaa tällainenkin asia anteeksi on aivan toista kuin monissa kahden kuukauden liitoissa. Päätös oli minun, ei kenenkään muun. Ketään en konsultoinut, keltään en kysynyt mitä pitäisi tehdä. Ja tiedän tehneeni oikein omasta näkökulmastani, oli lopputulema elämässä sitten mitä tahansa.[/QUOTE]

---

Onko tähän mitään muuta lisättävää, kuin se että, pitkässä parisuhteessa on myös paljon hyviä aikoja ja onnen hetkiä. Ei niitä niin vain pyyhitä pois muistoista. Kun ihminen varttuu ja kasvaa henkisesti, sitä kiinnittää parisuhteessa ja toisessa ihmisessä huomiota muuhunkin kuin seksiin.

Minusta on hienoa, jos pystyt antamaan vaimollesi anteeksi, sillä kyllähän me kaikki elämässämme virheitä teemme. (toiset satuttavat sanoilla, toiset teoilla). Olet hienoluonteinen ja järkevä mies. Vaikka asia ei minulle kuulu, olet minusta tehnyt oikean ratkaisun. Huvittaa vain tällä palstalla nämä kommentit, kuin he tietäisivät jotain toisten ihmisten parisuhteesta ja arvomaailmasta. He eivät ota huomioon, että kaikki ihmiset eivät ole valmiita menemään siitä mistä aita on matalin, tiedät mitä tarkoitan. Heillä on oikeus täällä loukata sanoillaan vaikka ihmistä eivät henkilökohtaisesti tunnekaan. Tiesit sen jo tänne kirjoittaessasikin, se minua huvittaakin (anteeksi), oli kuin olisit ampiaispesään röhäissyt kepillä ja saanut koko parven niskaasi.

Toivotan sinulle ja vaimollesi paljon onnellisia hetkiä elämän varrelle ja hyvää syksyä!

 

Oli mielenkiintoista lukea tarinasi "Petetty". Olen itse lähes täsmälleen samassa tilanteessa tällä hetkellä kanssasi. Olisi tosi hienoa vaihtaa ajatuksia kanssasi enemmänkin.

 

Tästä edespäin vaan mennään.

 

kirjoitanpa minäkin tarinani ja toivon apua ajatuksiini, mitä tekisin. Olen naimissa oleva nelikymppinen neljän lapsen äiti. Tiedän että mieheni on pettänyt minua vuosia ja tällä hetkellä on menossa vakavampi vuosien salasuhde naiseen jonka salaisen puhelin numeron neljä viimeistä ovat 8459, eli siis todellinen on tämä toinen nainen vaikka mieheni kiistääkin kaiken. Viimeisin suhde alkoi nelisen vuotta sitten, täytyi hakea pakseja lääkäriltä kun tehot ei olisi muuten riittäneet tyydyttämään kahta naista yhtäaikaa. Näitä paksejahan otettiin aamulla, kun lähdettiin "töihin" ja kun asiasta mainitsin suututtiin että kyttään häntä... Kyljet olivat hellinä, kun harrastivat seinä seksiä, mitä olen ehdottanut, mutta eihän se nyt oman vaimon kanssa käy. Töistä tullessa haistiin pesemättömälle piloille, mutta siltikään ei myönnetty mitään. Minä olen vain vainoharhainen kuulemma. Lapset ovat vielä suhteellisen pieniä, niin heidän vuokseen olen sinnitellyt, mutta nyt sairastuin tästä stressistä loppuelämäkseni, mikä ottaa päähän...Aloitanko itsekin salasuhteen vai lähdenkö lapsien kanssa miehen seuraavan työmatkan aikana pois, kun ei kerran pysty myöntämään petturuuttaan? Olin ajatellut että jos hän myöntäisi ja lopettaisi suhteensa, niin voisin antaa anteeksi....Ajatukseni ovat aivan rikki ja työmatkakin on reilun kuukauden päästä, niin täytyisi jotain ratkaisuja tehdä...

 

Olen naimissa oleva nelikymppinen neljän lapsen äiti. Tiedän että mieheni on pettänyt minua vuosia

Vuosia olet tiennyt miehesi pettävän, silti olet hänen rinnallaan pysynyt ja lapsiakin tehnyt.
Hittoako nyt kitiset, itsehän olet käytökselläsi luvan antanut.

salaisen puhelin numeron neljä viimeistä ovat 8459

Pettäminen on moraalisesti vääein. Toisen puhelutietojen tonkiminen taas rikos. Ymmärrätkö eron? Mikä sinusta tekee paremman ihmisen kuin miehesi, kun itse syyllistyt laissa rangaistavaan tekoon?

Mistä muuten tiedät, että olet "sairastunut loppuelämäksesi"? Oletko ennustaja? Sittenhän sinun ei tarvitse täällä kysellä tulevaisuudestasi.

 

kirjoitanpa minäkin tarinani ja toivon apua ajatuksiini, mitä tekisin. Olen naimissa oleva nelikymppinen neljän lapsen äiti. Tiedän että mieheni on pettänyt minua vuosia ja tällä hetkellä on menossa vakavampi vuosien salasuhde naiseen jonka salaisen puhelin numeron neljä viimeistä ovat 8459, eli siis todellinen on tämä toinen nainen vaikka mieheni kiistääkin kaiken. Viimeisin suhde alkoi nelisen vuotta sitten, täytyi hakea pakseja lääkäriltä kun tehot ei olisi muuten riittäneet tyydyttämään kahta naista yhtäaikaa. Näitä paksejahan otettiin aamulla, kun lähdettiin "töihin" ja kun asiasta mainitsin suututtiin että kyttään häntä... Kyljet olivat hellinä, kun harrastivat seinä seksiä, mitä olen ehdottanut, mutta eihän se nyt oman vaimon kanssa käy. Töistä tullessa haistiin pesemättömälle piloille, mutta siltikään ei myönnetty mitään. Minä olen vain vainoharhainen kuulemma. Lapset ovat vielä suhteellisen pieniä, niin heidän vuokseen olen sinnitellyt, mutta nyt sairastuin tästä stressistä loppuelämäkseni, mikä ottaa päähän...Aloitanko itsekin salasuhteen vai lähdenkö lapsien kanssa miehen seuraavan työmatkan aikana pois, kun ei kerran pysty myöntämään petturuuttaan? Olin ajatellut että jos hän myöntäisi ja lopettaisi suhteensa, niin voisin antaa anteeksi....Ajatukseni ovat aivan rikki ja työmatkakin on reilun kuukauden päästä, niin täytyisi jotain ratkaisuja tehdä...

Mitäs jos aloittaisit ensin asunnon hakemisesta ja ota selvää miten rahoitat elämäsi lastesi kanssa. Kun perusasiat ovat kunnossa voit siirtyä ns omillesi. On typerää pitää itseään varattuna miehelle, jota suhteenne ei kiinnosta. Miehesi ei ole ansainnut rakkauttasi ja heität helmiä sialle jos kuvittelet miehesi muuttuvat sellaiseksi kun sinä haluat. Mies tulee vinkumaan perääsi mutta anna vinkua koska ei maksa vaivaa.

 

Lapset oli jo saatu, kun tämä alkoi. En tietenkään olisi lapsia tehnyt hänen kanssaan, jos olisin tiennyt pettämisestä. Enkä ole syyllistynyt mihinkään, satuin vain näkemään, numeron viimeiset numerot, kun puhelin soi jälleen kerran ja taas oli sama väärä numero...

 

Lapset oli jo saatu, kun tämä alkoi. En tietenkään olisi lapsia tehnyt hänen kanssaan, jos olisin tiennyt pettämisestä. Enkä ole syyllistynyt mihinkään, satuin vain näkemään, numeron viimeiset numerot, kun puhelin soi jälleen kerran ja taas oli sama väärä numero...

Miehesi on ikuinen metsästäjä. Elämä ilman jännitystä on hänelle liian tylsää.
Näissä tilanteissa ei ole muuta konstia pärjätä, kuin lakata välittämästä, sillä eihän se mies käytöstä kulu. Jos siis hoitaa työnsä ja perheensä suhtkoht hyvin, eipä siinä kannata yksinhuoltajaksi ruveta. Eikä menettää itsetuntoaan. Jos siis pärjäilet asian kanssa kohtuullisen hyvin , lakkaa miettimästä sitä sen enempää.

Vaikka en itse pysty elämään kaksoiselämää, tiedän ja tunnen muutaman ihmisen sellaista viettäneen vuosikymmeniä jo. Puolisot ovat tietoisia asiasta, mutta kyllä heidän liittonsa silti voivat hyvin. Ei se vierasta tarvitseva puolisokaan omaan elämänkumppaniaan toiseen vaihtaisi!
Näissä tuntemissani ihmisissä on naisia ja miehiä ja molemmatkin tekevät samalla tavalla. Silti istuvat vieretysten kylässä ihan tyytyväisinä toisiinsa.

 

Miehesi on ikuinen metsästäjä. Elämä ilman jännitystä on hänelle liian tylsää.
Näissä tilanteissa ei ole muuta konstia pärjätä, kuin lakata välittämästä, sillä eihän se mies käytöstä kulu. Jos siis hoitaa työnsä ja perheensä suhtkoht hyvin, eipä siinä kannata yksinhuoltajaksi ruveta. Eikä menettää itsetuntoaan. Jos siis pärjäilet asian kanssa kohtuullisen hyvin , lakkaa miettimästä sitä sen enempää.

Vaikka en itse pysty elämään kaksoiselämää, tiedän ja tunnen muutaman ihmisen sellaista viettäneen vuosikymmeniä jo. Puolisot ovat tietoisia asiasta, mutta kyllä heidän liittonsa silti voivat hyvin. Ei se vierasta tarvitseva puolisokaan omaan elämänkumppaniaan toiseen vaihtaisi!
Näissä tuntemissani ihmisissä on naisia ja miehiä ja molemmatkin tekevät samalla tavalla. Silti istuvat vieretysten kylässä ihan tyytyväisinä toisiinsa.

eihän se tavara siitä kulu, mutta itse en suostuisi tuollaiseen parisuhteeseen tautiriskien takiakaan.
Ei se taida niin helppoa olla se sivusuhteen hyväksyntä sitten kuitenkaan noilla tuntemillasi pareilla, jos asiaa pitää salailla.

 

Vaikka en itse pysty elämään kaksoiselämää, tiedän ja tunnen muutaman ihmisen sellaista viettäneen vuosikymmeniä jo. Puolisot ovat tietoisia asiasta, mutta kyllä heidän liittonsa silti voivat hyvin. Ei se vierasta tarvitseva puolisokaan omaan elämänkumppaniaan toiseen vaihtaisi!
Näissä tuntemissani ihmisissä on naisia ja miehiä ja molemmatkin tekevät samalla tavalla. Silti istuvat vieretysten kylässä ihan tyytyväisinä toisiinsa.

Jaa, että ihan tyytyväisenä jos täytyy vierasta pillua tai mulkkua saada? Ja joku mainitsi tautiriskin. Onhan se hauskaa ku akka käyttää samoja herperlääkkeitä ku rakastajakin.

 

Niin, ei sitä kaikki ymmärräkään. Enkä omalla kohdallani osaisi tuolla tavalla elää, oli se vieraissa vipeltäjä kumpi tahansa. Mutta jotkut osaavat suhtautua asioihin lunkemmin ja pärjäävät silti hyvin myös kumppaninsa kanssa. Parisuhteita on yhtä monta sorttia kuin parejakin.

Meistä kukin katsoo maailmaa ja muita omasta vinkkelistään. Omat arvot ja maailma ei ole ainut oikea. Tunnen noista pariskunnista toisen aivan teini-iästään lähtien ja nyt jo eläkeläisinä jutustelevat siitä, miten hienoa on olla mummi ja ukki heidän 4 tyttärensä lapsille sekä siitä, miten rikas ja hyvä heidän elämänsä on ollut. Silti edelleen, tosin harvaan, kummallakin on sivuhyppelynsä ja lomamatkansa. Aikanaan tuumasivat ihmisten ihmettelyyn, jotta ei helkkarissa tässä mitään eroja ajatella, vaan haetaan vaihtelua ja virkistystä arkeen. Juu, ja tyttäret ovat kaikki hyvin vahvasti vanhempiensa näköisiä, jotta testata ei tarvitse!

 

Niin, ei sitä kaikki ymmärräkään. Enkä omalla kohdallani osaisi tuolla tavalla elää, oli se vieraissa vipeltäjä kumpi tahansa. Mutta jotkut osaavat suhtautua asioihin lunkemmin ja pärjäävät silti hyvin myös kumppaninsa kanssa. Parisuhteita on yhtä monta sorttia kuin parejakin.

Meistä kukin katsoo maailmaa ja muita omasta vinkkelistään. Omat arvot ja maailma ei ole ainut oikea. Tunnen noista pariskunnista toisen aivan teini-iästään lähtien ja nyt jo eläkeläisinä jutustelevat siitä, miten hienoa on olla mummi ja ukki heidän 4 tyttärensä lapsille sekä siitä, miten rikas ja hyvä heidän elämänsä on ollut. Silti edelleen, tosin harvaan, kummallakin on sivuhyppelynsä ja lomamatkansa. Aikanaan tuumasivat ihmisten ihmettelyyn, jotta ei helkkarissa tässä mitään eroja ajatella, vaan haetaan vaihtelua ja virkistystä arkeen. Juu, ja tyttäret ovat kaikki hyvin vahvasti vanhempiensa näköisiä, jotta testata ei tarvitse!

Aika paljon tiedät vieraiden ihmisten asioista.

 

Meillä puhuttiin puolin ja toisin sen sata kertaa, että pettäminen ei onnistu.

Tai siis onnistuu, mutta se on loppu sitten siihen ensimmäiseen kertaan.
Syyskuun alussa pitäisi lähteä etelään, mutta sattui tuo vaimo jäämään rysän päältä kiinni, joten painoin asian villaisella, kun tuhat kertaa anteeksi pyysi.

Ainoa vaan, että lutka saa painua ihan itsekseen etelään, minä jään täyttelemään avioeropapereita kotiin..
Asian ilmoitan sitten, kun matkalaukut on autossa, ja lähteä pitäisi.

 

Petettynä olosta kokemusta, kostamisesta kokemusta ja kaikesta paskasta mitä tossa pyörii. 16 vuoden suhde.

JA VOIN SANOA, ETTÄ KUN NÄIN KÄY JA TOINEN JÄÄ KIINNI NI VAIHTOON UUSII SATAVARMASTI.

Se on vaan ihmistyyppi joka tekee noin ja se ihminen ei muutu. Se on se tyyppi joka haaveilee merenrannnasta valkosesta hevosesta etc... Ei tule muuttumaan vaikka itse niin kuvitteletikin
, että kerran voi antaa anteeksi se on virhe. Vielä suurempi virhe on kostaa.

Vanha emäntä päättyi meidän pikku pettämis, kosto sekoilun jälkeen mielisairaalaan hetkeksi, että semmosta. Ei sitten pää kestänytkään.

Ja voin sanoa , että oma maailman katsomus naisten suhteen vääristyi todella paljon ja sekoitti kyllä oman elämänkin. Tuli 4 vuotta sekoiltua niin rankasti sikkuna tapahtumien jälkeen, että voisi kirjan kirjoittaa. Tuli loppu viimeks Burn out niin naisiin kun kaikkeen.

Nykyisen kanssa lapsia ja voin lyödä pääni vetoa, että ei ole pettäjä tyyppiä.

Jos et potki emäntää tai isäntää ulos, lisää luvassa ja voin taata, että vaikka uskoisittekin, että näin ei käy niin varmasti käy.

Asia on vähän kaksi teräinen veitsi. Annat anteeksi = toinen katuu noin nanosekunnin vuoden päästä tulee jossain uusi tilaisuus ja tällä kertaa pettäminen vielä helpompaa. Sehän antoi anteeksi.

Kostat = Revit itsesi hajalle kierre valmis ja suhde tuhoon tuomittu.

On vaan tyyppillisä ihmisiä on ne jolla syyhyää ja lipsahtelee ja ne joilla ei syyhyä ja on itsetunto kohdillaan ja näin ei käy.

Jälkimmänen porukka eroo ja kertoo tilanteesta jos nyt sattuisi ihastumaan ei lähde pettämään.

Toinen kasti on nämä low selfesteem persoonat jotka haaveilee kaiken maailman paskasta ja pönkittävät huonoa itsetuntoaan. Se haave maailma ei katoa ikinä piste.

Uskokaa mitä uskotte.

 

Millaista on petetyn anteeksianto ja pettäjän anteeksipyytäminen ja "asiassa kunnostautuminen" nykykään? onko sillä mitään arvoa vai onko se edelleen lupaus ?

 

En löydä vastinetta omalle tarinalleni, joten kirjoitan sen tänne saadakseni kommentteja.

Tausta: olen varsin menestyvä, empaattinen, ahkera, komeakin mies. Olen aina pitänyt naistani suuressa arvossa ja kertonut sen hänelle. Seksiä on ollut lähes päivittäin, ajan myötä muuttunut myös intiimimmäksi ja kuumemmaksikin. Elämään on kuulunut paljon yhteisiä asioita, myös yhteinen menestyvä yritys. Lapsia kaksi, ei ihan pieniä, mutta ei vielä isojakaan, rakkaita. Vaimoni kiinnostui puolisen vuotta sitten vanhasta opiskelukaveristaan ja se johti tsättäilyyn. Tämän asian otin esille ja sanoin, että älä sitten lankea mihinkään. Yhtenä päivänä tajusin, että vaimo oli pettänyt minua tuon toisen miehen kanssa. Otin tietokoneelta selville tsätit ja laitoin seurannan - ja olin henkisessä helvetissä kolme vuorokautta. Suoriinkin kysymyksiin asiasta vaimoni vastasi kieltävästi - samaan aikaan kun tiesin tsättien sisällöt. Viimein en kestänyt enää tuskaa ja sanoin että tiedän kaiken ja että olen valmis yhden virheen pitkän (ja onnellisen!) elon aikana antamaan anteeksi. Ehtona oli vain suhteen täydellinen katkaiseminen niin, että minä näen viestinvaihdon.

Kysymys oli yhdestä fyysisestä kerrasta ja selvityksieni mukaan noin parin viikon - kuukauden tsäteistä.

Elämämme muuttui siis täydellisesti, mutta paljon tuli hyvääkin. Huonona puolena on päässäni oleva surina (käyn terapeutilla kokoamassa ajatuksiani), hyvä se että nyt voimme puhua melkein mistä asiasta tahansa ja seksikin sujuu oikeastaan mainiosti. Aiemmin minä hoidin suurimman osan puhumisesta ja tuskastuin kun en joskus saanut reaktiona. Vaimoni ei piiloutunut syytösten taakse, vaan sanoi että haluaa jatkaa minun kanssani, sanoen etten ollut tehnyt mitään sellaista, että tämän olisin ansainnut.

En vihaa vaimoani, en ole katkera, enkä mieti kostamista. Ongelmanani on silti se, miten luottamus palaa ja missä määrin. Luottamus, joka omalta puoleltani oli täydellinen, kaikissa asioissa.

Tätä palstaa tuskin lukevat ne, jotka elävät tällaisen tapahtuman jälkeen onnellisina elämäänsä, mutta antakaa nyt näkemyksiänne. En kuitenkaan kaipaa mitää "jätä se lutka" -tyyppisiä lässytyksiä, ihmissuhteet kun ovat monimutkaisia ja elämään mahtuu monenlaista ja on se vielä niin lyhytkin, elämä siis.

Olitpa mies tai nainen, niin anna kommenttejasi.

873

 

Äijä lähti ”maailman upeimmasta” suhteesta panemaan vanhaa narkkiakkaa. Vetivät pilvee ja pulkkaa ja kaikkee siltä väliltä. Äitinsä kertoi mulle. Itse en käytä mitään roinaa oon sen verran tylsä, exä oli 7 vuotta kuivilla. Välillä kitisee takasin, ei mitään jakoa. Huumeet on perseestä. Ihmiset sekoilee. Mutta itse olen äärionnellinen että pääsin sen sekopään otteesta. Toki paljon välitin mutta en antanut tarpeeksi kicksejä. So not. Pettäminen on aina perseestä. Siinä rikotaan ihmisiä.