Vaimon arveluttava matka

mutta kun tämä Kain vaimo onkin kahden kanssa,
kai Kaikin saa, jos vaimo joutaa. Olen luullut, että naiset ei harrasta tuollaisia hurvitteluita, mutta Kain vaimo nyt ainakin. Mies parka

 

Kalle,
minuun sattuu puolestasi. Jos vaimosi elää vieressä toista rakkautta, ei teillä taida yhdesä olla enää mahdollisuuksia. Keskity oman elämäsi suunnitteluun ja mene eteenpäin.
Suojele itseäsi, koska muuten menet aivan rikki. Olethan jo suunnitellut oman asunnon hankkimista; vie sitä eteenpäin. Minä suosittelen nimenomaan, että muutaisit, etkä jäisi entiseen yhteiseen asuntoonne, joka on täynnä muistoja. Elämällä on varmaan sinulle paljon vielä annettavaa, jos olet valmis ottamaan vastaan. Yksin kotona murehtimalla se ei onnistu.

 

Aika monet ihmettelee voiko tällaista olla. Kyllä sitä on ja aika paljon. Moni mies on aivan rikki, kun vaimot toteuttavat tasa-arvoa.
Kaisulla on erittäin hyviä mielipiteitä. Kain kannattaa pitää yhteyttä muihin naisiin keskustelun merkeissä.

 

Joo, kyllä tulee vanhoja muistoja mieleen. Eräässäkin kauppalassa aikoinaan asuessani oli siellä muuan tunnettu liikeyritys, jonka iäkäs omistaja piti aivan avoimesti parikymmentä vuotta nuorempaa naimisissa olevaa työntekijäänsä sussunaan.

Naista kutsuivat kaikki lempivaimoksi, siis selän takana. Lempivaimon mieskin oli samassa lafkassa jossain pikkuhommassa, säälistä kai annettu hänelle sekin työ. Ilmeisesti mies tiesi että pomo höyläsi muijaa päivät päästään, mutta oli juuri tuollainen hiljainen ja saamaton nössö joka katseli juttua tumput suorina, kun ei sille mitään voinutkaan.

Maailmaan mahtuu kaikenlaisia. Kain kannattaisi ainakin ruveta käyttämään kortsuja, kun eihän sitä tiedä keitä muita tuokin pomo hässii siinä sivussa. Tulee vielä pöpöjä.

 

Totta kai tämä on minusta hirveää. En haluaisi vaimoni olevan sukupuoliyhteydesä toisen miehen kanssa. Sallin sen nyt tämän yhden romanssin loppuunviemiseksi ja perheeni säilyttämiseksi, tosiasiassa minulla ei ole parempia vaihtoehtoja. Eiköhän romanssi lopu siihen, kun pomo löytää uuden vakituisen. Ei hänkään ole mikään naistenmiestyyppi, ero otti koville, koska pomon vaimo oli jättäjä toisen miehen takia. - En usko tautivaaraan, silti ajatus toisen jäljillä olosta inhottaa, samoin selän takana olevat jutut, tunnen väkeä paljon vuosien varrelta vaimon tyäpaikalta, pomonkin.

 

Ero ottaa aina koville, mutta ei anna oikeuttaa lohduttautua toisen vaimolla. Se ei ole kummallekaan mikään puolustus, tekosyy vain. Sanon muuten näin naisena, että älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan, sillä syylliset etsivät aina oikeutuksia teoilleen ja kaunistelevat tarinoita, lisäävät niihin itselleen edullisia elementtejä jne. Sinisilmäinen ei saa olla.

Onkin sitten ihan eri juttu, että jatkat liittoasi kainalokepin kanssa linkuttaen ja siedät, mitä siedät ja on pakko. Sinulla on täysi syy ja oikeus olla raivoissasi, purkaa pettymyksesi ja vihasi ulos ja näyttää se myös kohteille. Jos aina vaan painat sisällesi kaikki asiat, pakahdut niihin. Voit olla myös varma siitä, että herrasväen työpaikalla sinua ei panetella, voisi olla ihan hyvä näyttää tai kertoa jollekin tutulle siellä, että et hyväksy ja paina villaisella tapahtunutta. Nolouteen ei sinulla ei ole syytä.

Vaikka odotteletkin romanssin hiipumista, järjestele silti elämäänne jossakin määrin tulevaisuutta ajatellen. Järkeä ja kylmää harkintaa pitää käyttää tunneasioissakin ja varsinkin siihen, mikä liittyy aineellisiin asioihin ja lasten tulevaisuuteen. Koska olen tehnyt työtä pykälien ja ihmisten asioiden kanssa, olen oivaltanut niiden tärkeyden ennakoivina toimenpiteinä. Monen monta riitaa ja epäoikeudenmukaisuutta olisi vältetty, jos olisi tehty aikanaan oikeat asiakirjat.

Voimia sinulle ja päättäväisyyttä. Kun ensi järkytys on mennyt ohi, ryhdy töihin, mitään vahinkoa ennakoinnista ei ole, hyötyä kylläkin, vaikka asiat kääntyisivät mihin suuntaan.

 

""mies""

Mikä mahtaa olla oma tarinasi? Luulen että meillä jokaisella, joka tähän ketjuun osallistuu, on jollain lailla omakohtaisia kokemuskai aiheesta...

Minulle ehkäpä kolahtaa siksi, että olen itsekin rakastunut pomooni. Kemiaa oli vaikka millä mitalla puolin ja tosin, mutta mitään sopimatonta ei tapahtunut. Pomoni oli äärimnmäisen korkeamoraalinen mies, enkä itsekään olisi pettänyt poikaystävääni. Lopetin noihin aikoihin kuitenkin seurustelusuhteeni, kun en enää tuntenut muuta kuin ystävyyttä poikaystävääni kohtaan, ja myös pomollani avioliitto rakoilli. Minulla taisi muutenkin olla kolmenkympin kriisi päällä, ja hänellä neljän kympin kriisi.

 

Valitettavasti minä olen elänyt Kain elämän tässä kohtaa hyvinkin tarkasti, siitä minä tiedän mitä todennäköisesti tapahtuu.

Ja samalla tiedän, että siitä jää erittäin syvät arvet. Ja lähes parantumattomat haavat, jos avioliitto päättyy tähän kriisiin.
Jos kain avioliitto pelastuu, niin hän alkaa kokoamaan luottamusta vaimoonsa, mutta jos avioliitto päättyy. Niin Kain täytyy alkaa koota luottamusta jokaisen tapaamansa naisen kanssa, ja se onkin isompi suo.

 

Parempi tossun alla kuin taivasalla?

Itsestäänkin pitää pitää huolta ja tuollasta ei tarvitse sietäää.
Muutos tilanteeseen voi korjata asioita, johonkin suuntaan jokaista. Ero -> Uusi terve ihmissuhde, täälä tietääkseni eletään noin kerran ja on se ihme, että siinäkin pitää kärsiä!
Tänä päivänä lähdetään erisuuntiin paljon pienemmästäkin asiasta, koska arvostetaan itseämme, emme halua tuhlata aikaa huonoon suhteeseen. Huono suhde ei ruoki, eikä me ruokita huonoa suhdetta.

Kai:lle neuvoksi, nainen vaihtoon ennen kuin hajotat itsesi täydellisesti. Se mitä on tapahtunut jokus ennen aikoja niin on aika huono keppihevonen tähän tapahtumasarjaan. Yksi asia on että miten haluat että lapsesi näkevät isänsä, rikkirevittynä nöyryytettynä myttynä josta ei voi hakea turvaa? Jo lasten takia tuosta suhteesta on lähdettävä vaikka yön selkään.

Niin ja sitten, Kai mietippä hieman mitä tunnet naista kohtaan, sanot että syvää rakkautta, vai yhteenkuuluvuuden tunnetta, turvallisuutta jnejne. Mies sekoittaa rakkauden ja sitten tälläiset toiset tunteet turhan helposti, tai tuurtuu luulemaan niitä rakkaudeksi.

Mene ja hommaa se elämä, elä miehenä!

 

Ympärillä oleville läheisille on sattunut kaikenmoista, myös työympäristössä. Oma roolini on liittynyt asioihin, jossa näitä sotkuja selvitellään. Surullisia tarinoita, mutta myös selviämistarinoita, toisinaan loppujen lopuksi myös petetyn onneksi kääntyneitä. Minä olen oppinut mahdottoman paljon ihmisestä, hyvässä ja pahassa. Suvaitsevammaksikin olen tullut.

Työ on opettanut, että rakkauden huumassa ei saa unohtaa käytännön asioita ja realismia. Paperit kuntoon, se säästää monelta raastavalta ja sydäntäsärkevältä tilanteelta. Ei siinä ole kysymys luottamuksen puutteesta, jos avioehto tehdään. Se on nykypäivän realismia ja karsii onnenonkijat, jos toisella omaisuutta on. Tai turvaa heikomman, tapauksista riippuen.

Perusluottamusta ihmiseen tuo kaiken näkeminen ei ole vienyt, onnekseni olen säilyttänyt sen. En tarkkaile ihmisiä epäluuloisesti, päin vastoin. Tietoista petosta ja toisen ihmisen hyväksikäyttöä tai loukkaamista en kuitenkaan hyväksy millään tasolla. Tukeni menee aina loukatulle.

Omakohtaiseet elämän kolhut ovat vähän toisenlaisia, mutta ihan piisalle on riittänyt.

 

""olen yli 50-kymppinen mies ja yksityiselämäni on aika kiinni perhheessäni.""

Juuri tuosta syystä onkin erittäin viisasta jakaa elämä tasapainoisesti useisiin osa-alueisiin. Yksi tapa rakentaa nelikenttä on käyttää jakokriteerieinä hyötyä/hyödyttömyyttä ja toisaalta tunnetta/järkeä. Järjen ja hyödyn yhdistelmää edustaa työ, tunteen ja hyödyn yhdistelmää perhe- ja rakkaus/sukupuolielämä, järjen ja hyödyttömyyden yhdistelmää harrastukset sekä tunteen ja hyödyttömyyden yhdistelmää aidot ystävyyssuhteet (aidot ystävyyssuhteet ovat määritelmän mukaan hyödyttömiä eli palkitsevia itsessään).

On riskialtista olla kokonaan yhden tai kahden osa-alueen, tyypillisesti työn ja perheen varassa. Tavallinen tarina keski-ikäisen miehen romahduksen takana on työn menetys, mistä seuraa, että vaimo heittää pihalle, jolloin vieraannutaan perheestä. Ihmisen mielenterveys kestää tällaisia iskuja paljon paremmin, jos hänellä on harrastuksia ja hyviä ystäviä.

 

Haluaisin vielä korostaa sitä, että mitä riippumattomampia eri elämänalueet ovat toisistaan sitä parempi. Erityisesti työ ja rakkauselämä kannattaa pitää erillään. On varmaan todella ikävää olla samassa työpaikassa ex-kumppanin kanssa varsinkin, jos ero on ollut kivulias. Ja toisaalta siitä, että kumppani on myös työkaveri, pomo tai alainen, ei ole mitään hyötyä.

Myöskään harrastuspiirien sekä perhe- tai rakkauselämän sekoittaminen ei välttämättä ole hyväksi, vaikka mahdolliset vahingot jäävätkin pahimmassa tapauksessa paljon pienemmiksi - ja jos harrastukset eivät ole vakiintuneita ryhmäaktiviteetteja, vahinkoa ei tarvitse tulla ollenkaan. Myönteisenä puolena on, että riitoja vapaa-ajasta tulee vähemmän, jos on yhteisiä harrastuksia.

Myös ystävyyssuhteiden pitäminen erillään sukupuoli- ja perhe-elämästä on viisasta. Jos ystävät eivät ole yhteisiä, he eivät voi joutua valitsemaan puoltaan, jos suhteen osapuolet joutuvat vakaviin riitoihin.

Jos ainoat ystävät ovat työkavereita, huonosti menee. Koska jos työ menee, katkeavat helposti myös kaveruussuhteet. Toisaalta ristiriidat työasioissa voivat pilata hyviä ystävyyssuhteita.

Harvalla ihmisellä nykypäivänä työ on myös harrastus. Jos harrastuksesta aikoo tehdä leipäpuun, kannattaa miettiä menisikö siitä maku, jos sitä tekisi työkseen. Toisaalta työn lisäksi on hyvä hankkia jokin harrastus eli työhön ei kannata käyttää kaikkea energiaa.

Ystäviä voi tietysti löytyä harrastuspiireistä. Usein kuitenkin harrastustuttavuudet ovat melko pinnallisia ja ajankäytöllisesti rajoittuneita. Harrastuspiireissä ei useinkaan mennä tuttavuudessa kovin henkilökohtaiselle tasolle, mikä on ihan hyväkin, koska yhteisen tekemisen vuoksihan seuraa pidetään. Sen vuoksi niin sanotusti sielunhoidollisia tarpeita varten on hyvä olla ihan muita kavereita.

 

Luulen, että vaimoni pettää minua. Hän sihteerinä firmassa ja hänen esimiehensä otti avioeron. Ero otti miehelle koville. Hän otti lomaa ja lähti etelään, mies pyysi vaimoni mukaansa. Vaimoni vetosi miehen hankalaan tilanteeseeen ja ettei ollut hyvä, että esimies matkustaa yksin. Tietysti kielsin. Vaimoni vetosi uskottomuuteeni häntä kohtaan. Naimisissa olemme olleet 7 vuotta, uskottomuuteni sattui ennen tätä seurusteluaikana. Vaimo on nelikymppinen, minä 51. Aviossa olen ollut yhden naisen mies, luulen vaimonikin olleen uskollinen tähän saakka. Siellä he nyt ovat Turkissa viikon lomalla.

Näen painajasia vaimostani ja hänen pomostaan etelän lomalla. Pelkään, että tuollaiset olosuhteet johtavat siihen, että vaimoni on uskoton minulle; sen vaimoni soittaessaan kertoi, että heillä on yhteinen hotellihuone. Myönnän oman hairahdukseni, mutta tämä rangaistus on liian ankara. Elän tätä viikkoa vain pelot mielessäni.

Mitä täällä kitise, ota ero