Vaimon muuttunut persoonallisuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja trader
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

trader

Uusi jäsen
30.03.2010
1
0
1
Tervehdys kaikille, tulihan sitä tunnukset hankittua tännekin vaikka en olisi uskonut kaipaavani vertaistukea..

Mutta pitemmittä puheitta asiaan:

Olemme kolkyt ja risat pariskunta, perheeseen kuuluu lisäksi kaksi lasta vaimon entisestä liitosta. Pitkäaikainen haaveemme on vihdoin toteutunut: Vaimo on raskaana! Yhteinen lapsi on kovasti toivottu, yritystä on takana yli 2 vuotta joka ei ole ollut aivan helppoa aikaa, mutta toinen toistamme tukien olemme selvinneet ehjinä tähän pisteeseen.

Nyt, kun raskausviikkojen määrä on toisella kymmenellä, huomaan elämän muuttuneen kovasti. Onnellisia päiviä meillä ei enää ole, koko ajan samaa paskaa, kiukuttelua, itkua ja huutamista päivästä toiseen. Onnellinen päivä on sellainen kun olen mahdollisimman vähän kotona. Tuntuu kuin vaimoni olisi muuttunut aivan toiseksi ihmiseksi, jonka suurinta huvia on kiukutella, ärsyttää ja haastaa riitaa.

Mainittakoon, että "normaalitilanteessa" riidat toki kuuluvat silloinkin elämään, vahvoja ja räiskyviä persoonia kun olemme. Olemme kuitenkin järkeviä aikuisia ja rakastamme toisiamme, joten riidat loppuvat yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin.

Nyt tuntuu ettei mikään enää auta. Tiedän raskaushormoneista, ja tiedän että ne vaikuttavat moniin naisiin varsin vahvasti. Meininki tuntuu kuitenkin koko ajan olevan sellainen, että ärsytetään toista niin kauan että älyää lähteä. Olen yrittänyt olla pitkämielinen, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yritän parhaani mukaan olla provosoitumatta vaikka kuinka yritetään, mutta ihminen vain olen minäkin. Rouva itse asiassa tuntuu saavan vain lisää vettä myllyynsä, kun huomaa minun välttelevän konfliktia.

Kaiken huipuksi meillä on kotona aika iso remontti meneillään, joka ei tietenkään helpota asiaa, varsinkin kun tuli vähän yllättäen eteen. Tästä työmaasta olen vetovastuussa, luonnollisesti, kun liippaa aika läheltä omaa ammattiani. Taloudellinen vastuu hommasta on myöskin minulla, hoidan rahoituksen, hankin tarvikkeet, tekijät yms. Yritän itse tehdä mahdollisimman paljon, kun raha ei ainakaan tässä taloudessa puussa kasva. Palkaksi tästä tulee vain vittuilua(kiitoksia en tarvitse), ja kauheita riitoja jos esimerkiksi en ole kysynyt vaimon mielipidettä jossain pikkuasiassa. Kun mielipidettä kysyn, ei vastausta meinaa saada, tai sitten tulee itku, kun on muutenkin niin raskasta ja sitten vielä tällaisilla asioilla vaivataan. Alan olemaan aika voimaton tekemään enää fyysisesti tai henkisesti mitään, jokainen aiheeton kiukunpuuska vie nykyään kaiken motivaation loppupäiväksi. Töissä on hyvä olla, kunhan pääsen lähtemään töihin ennen vaimon heräämistä.

Mistä apua? Neuvolaan olen ajatellut ottaa yhteyttä josko sieltä jotain mielentervayspalveluja olisi saatavilla, tosin helvetti repeää kun tämän ääneen sanon. Mitä mieltä olette, varsinkin jos olette kärsineet samasta ongelmasta, miten toimisitte sijassani? Tuntuu että joo-joo-miestä olen leikkinyt ihan tarpeeksi (en ole oikeasti sellainen), mutta tuntuu tosi pahalta laittaa raskaana olevalle kullalle kova kovaa vastaankaan.



 
Kokeilepa toimia juuri päivnvastoin kuin mielesi tekisi, eli kun tuntuu, että vaimo yrittää kiukutella sinut ulos huushollista, mene ja halaa. Älä painosta seksiin, pidä hyvänä vaan. Voipi olla, että se vaimo niissä hormonihuuruissaan testaa sinua ja rajojasi - itse ainakin tunnustan tehneeni niin. Minunkaan mieheni ei ymmärtänyt mitä hain, ennenkuin kerran tv:ssä oli vastaavanlainen kohtaus eräässä ohjelmassa. Mies toimi siinä "oikein" eli tarjosi hellyyttä, ja mieheni ihmetteli, miksi ihmeessä. Silloin se asia puhuttiin läpi. Me naiset olemme vähän konstikkaita välillä. :ashamed:
 
Ja jatkoa edelliseen - tsemppiä, tuo vaihe menee kyllä ohitse. Toki synnytyksen jälkeenkin on vielä vähän omituiset oltavat, mutta ennen pitkää se tuttu nainen löytyy sieltä taas :)
 
Vaimo näytti minulle tämän viestin ja pyysi minua vastailemaan.

Tosiaan ei kannata mitään mielenterveystukia hakea tilanteessasi koska se ei ainakaan kirjoittamasi tekstin mukaan ole tarpeellista, vaan vaimosi käytös kuulostaa ihan normaalilta tuossa tilanteessa :) Jotkut ovat sanoneet että naisesta tulee raskauden aikana kuin perseeseen ammuttu karhu, kun hormonit alkavat jyllämään. Tai ainakin tuo on se yleisempi mitä kuulee :D Toiset kuulema taas rauhoittuvat, jos muuten ovat räiskyviä.

Oma vaimo oli tosiaan ihan samanlainen raskauden aikana. Mikään ei ole hyvin, kaiken tein huonosti, kaikessa on vikaa, kaikki haisee pahalle ym. Hyvä kun ei siitä vetänyt herneitä nenään ja alkanut itkemään että sälekaihtimet on vinossa :D

Raskauden jälkeen se oma tuttu vaimo tulee taas takaisin sieltä, älä huoli. Itse olen todella kärsivällinen luonteeltani, mutta kyllä siinä oli hermot koetuksella. Ei siinä kuule auta muu kuin pitää pää kylmänä ja laskea kymmeneen :) Paljon tukea ja ymmärrystä myös, mutta älä silti ota liian raskaasti jos joskus itsekin suutut. Ihmisiä kun kuitenkin vain ollaan.
 
Ja tässä vaimo :D

Tuo kiukuttelu ja huutaminen on vaan raskaana olevan naisen pahaa oloa. Usko pois, ei se ole helppoa itsellekkään kun kaikki harmittaa ja suututtaa ja kiukuttaa. Se on sellanen kumma tapa ilmaista tarvetta tukeen ja läheisyyteen. Jotenkin tahtoo varmistaa että vaikak olisi miten vaikeeta niin toinen pysyy siinä rinnalla. Ja sitten suuttuu jos toinen ottaa raskaasti eikä ymmärrä että on raskaana. Raskaana sitä näkee itsensä vähän etuoikeutetuksi kiukutteluun.

Sitten kun hormonit tasoittuu viimeistään kun imetys loppuu niin tuttu vaimo sieltä taas tulee :) Tietenkin on aina riski esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja siinä kannattaa sitten ottaa yhteyttä neuvolaan, mutta ei tuon takia.

Tsemppiä ja yritä vaan parhaasi mukaan ymmärtää :D Se palkitaan kyllä!
 
Ai niin ja vielä.

Älä tee suurinta Epic Failia ja kerro vaimollesi että hän on nyt raskaana ja siksi noin vihainen jne jne jne. Ei vaan suhtaudu häneen vakavasti ihan kuin hänen suuttumuksessa olisi jotain järkeäkin. Sillä siitä se paha mieli vasta tulee jos omia tunteita väheksytään niin että ne johtuisivat muka raskaudesta. Ei sitä sillä hetkellä ymmärrä. Vaimosi kyllä pyytää anteeksi käytöstään kun on normalisoitunut.
 
Mulla on toi ihan sama. Ny oon raskaana ja etenki jos mies sanoo, et no oot raskaana ni hän yrittää painaa villaisella ... -sillo mie vasta suutunkin! Jos sanoopi jostain pikkuasiasta, esim. kuinka oon jättäny vaikka lasin johkii mis ei pitäis olla ni saatan purskahtaa itkuun. Tai sitten joku ihan typerä fb -ryhmä johon liittyy, ni saatan suuttua siitäkin. Viimekskin sain oikeen itkupotkuraivarin. Tai siis suutuin ja mies sit piti kiinni ja halas mua ku itkin ni sit oikee huusin ja rimpuilin.

Mut tuo on mulle ainaki pahinta, et aletaan vähätellä noita suuttumisia, et juu juu- oot raskaana. Ja et kaikki pistetään aina raskauden piikkiin (vaikka se siitä siis johtuiskin). Ja mä joka kerta ku rauhotun ni pyydän kyllä aina mieheltäni anteeks ku huomaan kuin typerästi tuli käyttäydyttyä. Mut se ei kyl auta yhtään jos mies sanoo kuin typerä oon ja vaikka lähtee tai suuttuu. Sit mä suutun kahta kauheemmin ja sopu on entistä kauempana..

Mut oo pitkämielinen, varmasti se viimeistään imetyksen loputtua muuttuu ja entinen mukava vaimos tulee taas esiin :) :hug:
 

Similar threads

Yhteistyössä