I
isäpuoli(ko)
Vieras
Tilanteemme tuntuu olevan ylitsepääsemätön. Tasapuolisuudesta on puhuttu ja "vannomme ympäristöön" sen nimeen, mutta tilanne on kuitenkin aivan toinen. Kaikki asumme saman katon alla. Esimerkkitilanteita:
- vaimon lapsi oli viikon isällään, meillä meni oikein hyvin, normaalia arkea ja vähän juhlaakin kun oli vuodenvaihde. Vaimon lapsi tuli kotiin, heti samalle illalle 10 vuotiaani oli jättänyt astiat ruokapöydälle, vaikka olemme sopineet, että ne laitetaan koneeseen, kone oli päällä, niin ilmeisesti lapseni jätti ne siksi, olisi tietysti vaimon mielestä pitänyt kuitenkin tiskipöydälle, kuten hänen 10 vuotias teki.. Mitä sitten kun ei koneeseen voinut laittaa ja sattuuhan noita nyt ja sitä paitsi sanoi, että on hän aiemminkin saman huomannut, ei ollut Eka kerta. Sanoin, että lapsellenihan tuosta pitäisi sanoa, eikä minulle, en minä niitä jättänyt..
- lapseni ei aina käännä vaatteita oikein päin kun laittaa ne pyykkikoriin, Joo onhan Se ikävä tietysti niitä jälkeenpäin käännellä, mutta tätäkin harvoin, niin Se on sitten maailman loppu. Omansa esim. Kulkee takkuisessa pitkässä tukassa ja niin lököttävissä housuissa, että persvako välillä vilkkaa (on tyttö) olen joskus maininnut asioista ne huomatessani, en vaimolleni vaan hän tyttärelleen suoraan, vaimokin tuosta aikanaan mainitsi aika ajoin, mutta ilmeisesti luovutti.. Minä olen kyllä omalleni(kin) sanonut asioista tarpeen tullen, mutta eihän kaikki (tai mikään) asia mene kerrlla perille..
siis näitä on pilvin pimein, mutta tuossa pari ihan vaan selventääkseni, mistä asioista kenkä puristaa ja miksi kun hänen lapsensa on paikalla, miksi ne asiat ei niin häiritsemään kun omansa isällään?? En ymmärrä naisten logiikkaa, noinko sitä kohdellaan rakkaansa jälkikasvua ja pahoitetaan niin kuin tahallaan rakkaansakin mieli ja tuo ajankohta on niin selvää, heti kun omansa pasahtaa paikalle, alkaa sättiminen minulle tai suoraan lapsilleni..
- vaimon lapsi oli viikon isällään, meillä meni oikein hyvin, normaalia arkea ja vähän juhlaakin kun oli vuodenvaihde. Vaimon lapsi tuli kotiin, heti samalle illalle 10 vuotiaani oli jättänyt astiat ruokapöydälle, vaikka olemme sopineet, että ne laitetaan koneeseen, kone oli päällä, niin ilmeisesti lapseni jätti ne siksi, olisi tietysti vaimon mielestä pitänyt kuitenkin tiskipöydälle, kuten hänen 10 vuotias teki.. Mitä sitten kun ei koneeseen voinut laittaa ja sattuuhan noita nyt ja sitä paitsi sanoi, että on hän aiemminkin saman huomannut, ei ollut Eka kerta. Sanoin, että lapsellenihan tuosta pitäisi sanoa, eikä minulle, en minä niitä jättänyt..
- lapseni ei aina käännä vaatteita oikein päin kun laittaa ne pyykkikoriin, Joo onhan Se ikävä tietysti niitä jälkeenpäin käännellä, mutta tätäkin harvoin, niin Se on sitten maailman loppu. Omansa esim. Kulkee takkuisessa pitkässä tukassa ja niin lököttävissä housuissa, että persvako välillä vilkkaa (on tyttö) olen joskus maininnut asioista ne huomatessani, en vaimolleni vaan hän tyttärelleen suoraan, vaimokin tuosta aikanaan mainitsi aika ajoin, mutta ilmeisesti luovutti.. Minä olen kyllä omalleni(kin) sanonut asioista tarpeen tullen, mutta eihän kaikki (tai mikään) asia mene kerrlla perille..
siis näitä on pilvin pimein, mutta tuossa pari ihan vaan selventääkseni, mistä asioista kenkä puristaa ja miksi kun hänen lapsensa on paikalla, miksi ne asiat ei niin häiritsemään kun omansa isällään?? En ymmärrä naisten logiikkaa, noinko sitä kohdellaan rakkaansa jälkikasvua ja pahoitetaan niin kuin tahallaan rakkaansakin mieli ja tuo ajankohta on niin selvää, heti kun omansa pasahtaa paikalle, alkaa sättiminen minulle tai suoraan lapsilleni..