vaimoni puolustaa jatkuvasti omaa lastaan ja sättii ohimennen minun lapsiani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja isäpuoli(ko)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

isäpuoli(ko)

Vieras
Tilanteemme tuntuu olevan ylitsepääsemätön. Tasapuolisuudesta on puhuttu ja "vannomme ympäristöön" sen nimeen, mutta tilanne on kuitenkin aivan toinen. Kaikki asumme saman katon alla. Esimerkkitilanteita:

- vaimon lapsi oli viikon isällään, meillä meni oikein hyvin, normaalia arkea ja vähän juhlaakin kun oli vuodenvaihde. Vaimon lapsi tuli kotiin, heti samalle illalle 10 vuotiaani oli jättänyt astiat ruokapöydälle, vaikka olemme sopineet, että ne laitetaan koneeseen, kone oli päällä, niin ilmeisesti lapseni jätti ne siksi, olisi tietysti vaimon mielestä pitänyt kuitenkin tiskipöydälle, kuten hänen 10 vuotias teki.. Mitä sitten kun ei koneeseen voinut laittaa ja sattuuhan noita nyt ja sitä paitsi sanoi, että on hän aiemminkin saman huomannut, ei ollut Eka kerta. Sanoin, että lapsellenihan tuosta pitäisi sanoa, eikä minulle, en minä niitä jättänyt..

- lapseni ei aina käännä vaatteita oikein päin kun laittaa ne pyykkikoriin, Joo onhan Se ikävä tietysti niitä jälkeenpäin käännellä, mutta tätäkin harvoin, niin Se on sitten maailman loppu. Omansa esim. Kulkee takkuisessa pitkässä tukassa ja niin lököttävissä housuissa, että persvako välillä vilkkaa (on tyttö) olen joskus maininnut asioista ne huomatessani, en vaimolleni vaan hän tyttärelleen suoraan, vaimokin tuosta aikanaan mainitsi aika ajoin, mutta ilmeisesti luovutti.. Minä olen kyllä omalleni(kin) sanonut asioista tarpeen tullen, mutta eihän kaikki (tai mikään) asia mene kerrlla perille..

siis näitä on pilvin pimein, mutta tuossa pari ihan vaan selventääkseni, mistä asioista kenkä puristaa ja miksi kun hänen lapsensa on paikalla, miksi ne asiat ei niin häiritsemään kun omansa isällään?? En ymmärrä naisten logiikkaa, noinko sitä kohdellaan rakkaansa jälkikasvua ja pahoitetaan niin kuin tahallaan rakkaansakin mieli ja tuo ajankohta on niin selvää, heti kun omansa pasahtaa paikalle, alkaa sättiminen minulle tai suoraan lapsilleni..
 
uusperhe voi olla helvetti tai ihanuus, riippuu ihmisistä.

Itse olen eronnut nainen.
Se että eron jälkeen menee uuteen parisuhteeseen ei ole yhtä helppoa kuin ekalla kerralla lapsettomana sinkkuna.

Sitä ei voi ottaa sitä ekaa joka tulee vastaan ellei käy tuuri ja löydä ihmistä joka rakastaa vanhempaa ja lasta molempia.
Sen jälkeen on sovitettava kahden perheen tavat yhteen, se ei ole helppoa ja vaatii työtä.

Tulee liian helposti otettua puolisoksi se johon rakastuu itse, mutta joka ei ole sopiva omalle lapselle.
On etsittävä puoliso, joka hyväksyy myös lapsen.

Oletko miettinyt ja tuumaillut kun seurustelitte tätä tilannetta lapsen kannalta. Menikö seurusteluaikananne tämä elämä lasten kanssa hyvin.
Tai oletko mennyt soitellen sotaa kun uuden suhteen perustit.

Mutta kaikesta selviää, teidän pitää puhua ja tehdä pelisäännöt selviksi.
Ensin puhut kaksin vaimosi kanssa ja sitten puhutte koko porukka
 
Tuossa nyt on yks mikä minua pistää "silmään".
Sinun lapsi tekee/jättää tekemättä asioita mitkä kuormittaa toista, joku ne astiat sinne tiskipöydälle JOUTUU viemään ettäolisi siistiä tai että mahtuu syömään iltapalaa..

SINÄ taas kommentoit huomauttelet toisen henkilökohtaisesta ulkonäöstä. Pidät häntä rumana ja vielä sanot sen hänelle.

Noilla esimerkeillä sanoisin että ota se puristava kenkä ja kopauta sillä ittees pari kertaa ottaan, aika pahvi olet.
 
Oletpas sinä nyt herkkis. Tuossa aloituksessa ei ollut yhtään esimerkkiä lasten epätasa-arvoisesta kohtelusta. Sinua vaan ärsyttää, kun vaimo nalkuttaa sinulle pikkujutuista, mutta aika pikkumaiselta itsekin kuulostat.
 
Helpottaa asiaa, jos käsittelee kaikkia yhteisinä lapsina. Kuulostaa oudolta näkökannalta puolustaa lastaan muutenkin. Isot kasvatuslinjaukset sovitaan yhdessä ja kahden kesken, ja lapsille aikuiset yhteisrintamassa sääntöjen suhteen ettei toinen salli mitä toinen kieltää yms.
 
En pidä lasta rumana, yritän huolehtia petussiististä ulkonäöstä. Lapseni jättää JOSKUS nuo mainitsemani asiat tekemättä, onko iselläsi niin täydellinen lapsi, että jatkuvaan noudattaa sovittuja juttuja, meillä ainakin sattuu inhimillisiä erheitä. Kuten myös vaimoni tytär, en nalkuta tuosta hiusten harjauksesta koko ajan, välillä muistutan hienovaraisesti, ja Se oli tuossa vaan esillä siksi, että on vaimonkin lspsessa jotain mistä pitää muistuttaa, ei vaan itse näe sitä, koska sehän on pikku juttu, kuten myös lapsestani mainitsemat asiat.
 
Taistelu siitä kumpi nalkuttaa enemmän kumman lapsesta :D Jotenkin naiivin kuuloista miehen suusta tämä teksti. Jos nyt pitäis olettaa että tosiaan jonkun mies olet. Mutta joo, ei hyvältä vaikuta. Pahinta tuossa jutussa mun mielestä oli se että puutut toisen tyttären vaatetukseen ja ulkonäköön joka voi olla tytölle tosi loukkaavaa, varsinkin mieheltä! Itse et näköjään ymmärrä sitä ollenkaan. Mikä on "perussiisti"??? Ei taida sulla synkata sen tytön(kään) kanssa oikein mukavasti? ;)
 
Minä ainakin olen niin herkkis, että repisin pelihousuni ja pahasti jos saisin tietää että joku kuka tahansa vaikka lapsen isäkin, kirjottaisi nettiin minun tyttärestä että ei harjaa hiuksiaan, ja persvakokin näkyy, niin ai etgä mää suuttuisin, äitinä ja tyttärenä. Ja muutenkin ilmeisesti hieman stressaavatilanne jo muutenkin, niin saattaisin vaikka ottaa ja kun tollasia tempauksia keksit tehdä.

Ja ihan muuten opiksi ja tiedoksi se että nainen sanoo että "Ei ollut eka kerta" ja miehen "Joskus" ovat todellisuudessa kuin "jokaikinen päivä!!" ja "kerran puoleen vuoteen".
 

Yhteistyössä