Vain mun mies osaa olla näin täydellisen itsekäs.

[pännii]

Olen viikon ollut flunssassa, josta ääneni on vielä painunut ja jäänyt paha yskä jäljelle. Nyt kun ehdotin miehelle että koiran tarvitsisi päästä pidemmälle lenkille, tämä kysyi että jaksanko lähteä. Siis mitä vit**a????!! Kyllä minä vähän oletin että mies ottaa vihjeestä vaarin ja pistää hihnan käteen. Ja ihan yhteinen on koira!! Minä en tajua kuinka tuo voi olla niin vit**n itsekäs, ei se koiraa käytä kuin silloin vasta kuin pyydän, tai marisen, marmatan, räjähdän ja vaadin!

 

[---]

No kai vastasit, että et jaksa?

 

[Täti tylsistynyt]

Mun mies sanoo aina mulle että "No jos se on sulle jotenkin hirveen vaikeeta"
kun pyydän tekemään jotain. Nykyään oon alkanut vastaamaan sille heti takaisin samalla tavalla.

 

[as if]

Ei miehille pidä vihjailla vaan sanoa/pyytää suoraan.

 

[pännii]

Mulla ottaa niin päähän tuo itsekkyyden määrä aina välillä. Mitään muuta ei osata ajatella kuin omaa napaa. Omia jälkiä ei osata siivota, ruikutetaan aina jostain, mistään ei kanneta minkäänsortin vastuuta. Ihan kuin olisin joutunut vasten tahtoani äidiksi tolle!

Minä joudun ruikuttamaan että siivoaisit kaverina, mies ei osaa edes kaupassa käydä omin nokkinensa, mun pitää aina olla matkassa! En tajua mihin se itsenäinen aikuinen mies hävisi silloin kun me muutettiin yhteen, minä en ainakaan osoittanut sitä menemään matkoihinsa!


Sorry, pakko purkaa nyt johonkin.

 

[pännii]

Mun mies sanoo aina mulle että "No jos se on sulle jotenkin hirveen vaikeeta"
kun pyydän tekemään jotain. Nykyään oon alkanut vastaamaan sille heti takaisin samalla tavalla.

No ihan sama virsi, hieman erilaisilla sanankäänteillä. "Etkö sinä olet tehnyt/miksi et/sinä aina/en minä/kuka muka, ai minä vai?? No en ainakaan minä!!"

Minä en halunnut teini-ikäistä aikuista miestä kotiini ruikuttamaan palvelua!

 

[Saraldo]

Mun mies on sanonut mulle, että hän ei vihjeitä ymmärrä, joten jos jotain haluan, se pitää sanoa niin kuin se on. Eli tuossa tapauksessa mun olisi pitänyt sanoa, että vietkö koiran pitemmälle lenkille, itse en vielä jaksa.

 

["vieras"]

Juu minä mietin kans omasta miehestä miten se on pysynyt hengissä poikamiehenä ollessaan kun on ihan kädetön ja avuton nykyään. Se ei osaa edes keittää kahvia huutamatta keittiöstä "äääiiiitiii, missä suodatinpussit on?" vaikka suodatinpusseja on säilytetty vuosikaudet samassa kaapissa. Tietääkseni minulla on vain yksi lapsi, ja se lapsi ei ole lähemmäs kolmekymppinen ja parrakas!

Itsekkyys on ihan älytöntä. Mitään ei voi oma-aloitteisesti tehdä, ei edes vaihtaa lapselle vaippaa tai viedä roskia, vaan kaikesta pitää erikseen sanoa (=lopulta jankuttaa ja huutaa). Kaupastakin mies saattaa tuoda herkkuja vain itselleen, ei varmasti huomioi minua mitenkään. Joskus mietin mitä hel*ettiä oon nähny joskus siinä, mutta tässä sitä nyt ollaan ja pysytään. :/

Aa pee, älä huoli, et ole yksin.

 

["rtee"]

Tuossa oli kyllä nyt se vika että oletit, että mies ymmärtää vihjeen. Miehet ei lue naisten ajatuksia ja vielä kun ajattelevat itse usein täysin erillä tavalla. Niille pitää sanoa suoraan, ei vihjailla.

 

[Chala]

Kannattaa jatkossa vaan sanoa suoraan niin säästyt todella paljolta turhalta murheelta.

 

[Siss]

Mä oon niin kiitollinen mun miehestä, se kun on ihan omatoiminen aikuinen ihminen. Eksä oli just tommonen luuseri, joka ei itse saanut mitään aikaiseksi, tänäkin päivänä on monennetta vuotta "väliaikaisessa" työssään kouluavustajana ihan mielettömän huonolla palkalla, kun ei ole vaan saanut aikaiseksi mitään muutakaan. Siivota ei osannut, sotki vaan.

 

[Anatolia]

Miksi pitää vihjailla, miksi ei voi suoraan sanoa että veisitkö koiran pitkälle lenkille?

Ei puoliso ole ajatustenlukija, ja miehet nyt vaan tajuaa asioita joskus eri lailla kuin me naiset. Sen kanssa oppii kyllä elämään

 

[Criminal Mind]

Rankkaa

 

[Kais]

Älä vihjaile vaan sano suoraan.

 

[Katherine Wheel]

Mulla oli joskus vuosia sitten exän kanssa asuessani jalka ihan helvetin kipee, hyvä kun pääsin liikkumaan etana vauhtia nilkuttaen. Sanoin exälle että vies toi koira ulos. Juu en vie, sun koiras oli vastaus...

 

[hmph]

Mä en nyt saanut tuosta aloitusviestistä samanlaista dramatiikkaa irti.
Tietty jos paljon kaikkea muuta pohjalla niin voihan se kuppi kaatua tuostakin nurin. Mutta niinkuin moni on täällä jo kirjoittanut niin sano miehelle suoraan että vie koiran ulos koska olet kipeä, arvuutteluleikit kannattaa jättää oikeasti mukavaksi ajanvietteeksi pimeneviin iltoihin.

 

["vieras"]

Ei miehet ymmärrä vihjeitä. Älkää ainakaan hankkiko lapsia..

 

[idiootti]

kannattais varmaan sanoa suoraan mitä haluat eikä vihjailla. turha sitten valittaa jos et ite tee asiaa selväksi.

 

["vieras"]

Aloittaja vihjaisi, että koira pitäisi viedä pitkälle lenkille ja mies vihjaisi, että koira on aloittajan. Ei aloittajakaan näköjään mikään ajatustenlukija ole.

Joo, joo, yhteinen koira. Ihan varmasti, voin kyllä arvata kumpi sen on marisemalla marissut hankittavaksi.

 

[pännii]

Miksi pitää vihjailla, miksi ei voi suoraan sanoa että veisitkö koiran pitkälle lenkille?

Ei puoliso ole ajatustenlukija, ja miehet nyt vaan tajuaa asioita joskus eri lailla kuin me naiset. Sen kanssa oppii kyllä elämään

Mä tajuisin jos kyse nyt olisi siitä että se ymmärtää asioita erillä tavalla kuin naiset. Mutta kyse on aikuisesta miehestä, joka on siihen asti huolehtinut KOIRASTAAN ihan itse, samoin siivouksestaan, pyykistään ja kauppareissuistaan. Sitten kun minä astuin kehiin, kaikki oma-aloitteisuus hävisi kuin pieru Saharaan, eikä mies enää ymmärrä kuinka huolehtia omista asioistaan.

 

[pännii]

[QUOTE="vieras";24529908]Aloittaja vihjaisi, että koira pitäisi viedä pitkälle lenkille ja mies vihjaisi, että koira on aloittajan. Ei aloittajakaan näköjään mikään ajatustenlukija ole.

Joo, joo, yhteinen koira. Ihan varmasti, voin kyllä arvata kumpi sen on marisemalla marissut hankittavaksi. [/QUOTE]

No eipä se sunkaan ajatustenlukutaito mitenkään yyberkehittynyt ole. Koira oli miehellä ennenkuin muutimme yhteen. Koirista tykkäävänä lenkitän, ostan ruuat ja maksan kulut lääkkeistä ja muusta ihan tasapuolisesti, nyt tosin sekin homma on jäänyt mulle kokonaan.

 

[Hmm..]

Ei miehille pidä vihjailla vaan sanoa/pyytää suoraan.

peesi

 

["huh"]

No eipä se sunkaan ajatustenlukutaito mitenkään yyberkehittynyt ole. Koira oli miehellä ennenkuin muutimme yhteen. Koirista tykkäävänä lenkitän, ostan ruuat ja maksan kulut lääkkeistä ja muusta ihan tasapuolisesti, nyt tosin sekin homma on jäänyt mulle kokonaan.

äsken se koira vielä oli yhteinen...

 

[pännii]

[QUOTE="huh";24530040]äsken se koira vielä oli yhteinen...[/QUOTE]

Noniin, nyt päästäänkin näköjään tähän aiheeseen.

Tottakai se koira on yhteinen jos yhdessä pidämme siitä huolta. Omistajuus on miehellä, mutta ihan samalla tavalla meillä on yhteinen koti, yhteinen pyykkikone, yhteinen eteisen matto, yhteinen koira, koska pidämme huolta yhdessä (yksin?).

Jos minä olisi alkuviestissä sanonut että mies ei käytä lenkillä omaa koiraansa, olisi tullut noottia siitä että hyljeksin koiraa. Onko nyt taas mikään hyvä?

Korjasin sen asian, että minä en ole ruikuttanut koiraa. Koira oli ennen minua. En käsitä minkä takia tästä nyt pitää riitaakin haastaa.

Kumma juttu kun täällä itse aihe menee aina piiloon ja aletaan puhumaan tikusta asiaa että ihan varmasti pääsisi jotakuta näykkimään. Hyvä mammat, te jaksatte rulettaa vuodesta toiseen.

 

[Maanantaikappale]

Mun exä oli ihan samanlainen. Mitään ei voinut tehdä omatoimisesti ja pyytämättä. Sitten kun se sai jotain tehdyksi päivien/viikkojen ruikutuksen jälkeen, niin mun olisi pitänyt olla palvomassa ja kiittelemässä, kun hän on niin hienosti saanut astiat laitettua tiskikoneeseen tjn. Joopa joo.

Suhde päättyi sitten siihen, kun exä ei enää jaksanu meiän tappeluita ja halus olla vapaa. Jep, mun syyksihän sekin meni, että välillä meni hermot toisen loisimiseen ja välinpitämättömyyteen ja joutu vähän virittelemään keskustelua siitä, kuinka parisuhteessa asioita jaetaan.

Kaikesta huolimatta rakastin sitä ärsyttävää miestä valtavasti. Rakastan edelleen.