Ä
"äiti"
Vieras
Ja tähän sitten ei tarvitse tulla reuhaamaan kuinka unikoulu on vaaraksi lapselle.
Elikä, meillä 7kk ikänen lapsi joka pitää nukuttaa syliin (tuntien homma, sätkii ja potkii, kiukuttelee ja äidillä selkä kovilla) tai sitten vaunuihin jotka sanovat kohta sopimuksen irti jatkuvasta keikuttelusta jota myös voi jatkua tunninkin että nukahtaa. Myöskään en koe vaunuja enää turvallisena nukkumispaikkana koska nousee istumaan toisinaan.
Sänkyyn jos saa nukkumaan tuolla sylissä nukuttamisella, herää kohta ja vaatii maitoa (korvikkeella on nykyään). Ei siis rauhoitu jos ei saa maitoa. Ja syöttää pitää sylissä, puoli tuntia lisää tuskaa äidin selälle. Herää syömään 2-4 kertaa yössä, mielestäni ihan turhaan, koska jos laitan 50ml maitoa, juo siitä ehkä 10ml ja nukahtaa. Tutti ei kelpaa, ei ole sitä koskaan syönyt. Päivällä syö kolme ateriaa (enempää ei mene) ja ihan hyvät määrät, plus neljä tai jopa kuusi 2desin korvikepurkkia menee vuorokauden aikana. Osa tuosta menee öisin.
Yöheräilyt alkaa vaatia veronsa, olen umpiväsynyt koska olen huono itse nukahtamaan uudestaan kun yöllä joudun heräämään, eli valvon helposti jopa siihen asti että vauva taas herää. Imettäessä nukuttiin todella hyvin, mutta imetys loppui lääkekuurini vuoksi. Välillä itken illalla ja odotan kauhulla yötä, päiväunia en voi nukkua koska en osaa, kokeillut olen monet kerrat.
Millainen unikoulutus olisi hyvä? Että oppisi nukahtamaan itsekseen ja yösyötöt jäisi pois, alkaisi ehkä päivällä mennä sitten neljä kertaa kiinteätä ruokaakin. Koska huomattavasti paremmin syö päivällä, jos yöllä on heräillyt vähemmän.
Vauva nukkuu vielä toistaiseksi meidän kanssa, omassa pinnasängyssään (vaunut menee boikottiin nyt) sillä oma huoneensa on remontin keskellä, isompien lasten kanssa en halua laittaa nukkumaan.
Vauva on todella itsepäinen tapaus, kokeilin eräänä iltana nukuttaa sänkyyn silittelemällä ja taputtelemalla ja hyräilemällä ja hyssyttelemällä, tunnin kuluttua annoin periksi raivoamiselle ja nukutin syliin...
Itku ei siis ole sellaista hätäitkua, vaan selvää kiukuttelua, sellaista raivoamista kun ei palvelu pelaa kuten pitäisi. Ja nämä itkut tunnen, isommat olleet samanlaisia, esikoisen kanssa yövenkoilut jatkuivat kaksivuotiaaksi, ei ikinä enää! Toisen kanssa onnistuin jotenkuten unikoulutuksessa mutta tuosta on jo aikaa enkä muista enää miten se homma hoitui.
Olisiko neuvoja?
Elikä, meillä 7kk ikänen lapsi joka pitää nukuttaa syliin (tuntien homma, sätkii ja potkii, kiukuttelee ja äidillä selkä kovilla) tai sitten vaunuihin jotka sanovat kohta sopimuksen irti jatkuvasta keikuttelusta jota myös voi jatkua tunninkin että nukahtaa. Myöskään en koe vaunuja enää turvallisena nukkumispaikkana koska nousee istumaan toisinaan.
Sänkyyn jos saa nukkumaan tuolla sylissä nukuttamisella, herää kohta ja vaatii maitoa (korvikkeella on nykyään). Ei siis rauhoitu jos ei saa maitoa. Ja syöttää pitää sylissä, puoli tuntia lisää tuskaa äidin selälle. Herää syömään 2-4 kertaa yössä, mielestäni ihan turhaan, koska jos laitan 50ml maitoa, juo siitä ehkä 10ml ja nukahtaa. Tutti ei kelpaa, ei ole sitä koskaan syönyt. Päivällä syö kolme ateriaa (enempää ei mene) ja ihan hyvät määrät, plus neljä tai jopa kuusi 2desin korvikepurkkia menee vuorokauden aikana. Osa tuosta menee öisin.
Yöheräilyt alkaa vaatia veronsa, olen umpiväsynyt koska olen huono itse nukahtamaan uudestaan kun yöllä joudun heräämään, eli valvon helposti jopa siihen asti että vauva taas herää. Imettäessä nukuttiin todella hyvin, mutta imetys loppui lääkekuurini vuoksi. Välillä itken illalla ja odotan kauhulla yötä, päiväunia en voi nukkua koska en osaa, kokeillut olen monet kerrat.
Millainen unikoulutus olisi hyvä? Että oppisi nukahtamaan itsekseen ja yösyötöt jäisi pois, alkaisi ehkä päivällä mennä sitten neljä kertaa kiinteätä ruokaakin. Koska huomattavasti paremmin syö päivällä, jos yöllä on heräillyt vähemmän.
Vauva nukkuu vielä toistaiseksi meidän kanssa, omassa pinnasängyssään (vaunut menee boikottiin nyt) sillä oma huoneensa on remontin keskellä, isompien lasten kanssa en halua laittaa nukkumaan.
Vauva on todella itsepäinen tapaus, kokeilin eräänä iltana nukuttaa sänkyyn silittelemällä ja taputtelemalla ja hyräilemällä ja hyssyttelemällä, tunnin kuluttua annoin periksi raivoamiselle ja nukutin syliin...
Itku ei siis ole sellaista hätäitkua, vaan selvää kiukuttelua, sellaista raivoamista kun ei palvelu pelaa kuten pitäisi. Ja nämä itkut tunnen, isommat olleet samanlaisia, esikoisen kanssa yövenkoilut jatkuivat kaksivuotiaaksi, ei ikinä enää! Toisen kanssa onnistuin jotenkuten unikoulutuksessa mutta tuosta on jo aikaa enkä muista enää miten se homma hoitui.
Olisiko neuvoja?