valehteleva mies

onko joku yleismaailmallinen ilmiö, et miehet syöttää valkoisia valheita joka asiasta, etenkin mitä tulee miehen tuttavapiiriin? itse huomaan silloin tällöin, että joku mieheni kertomista jutuista ei pidäkään paikkaansa, ja sitten vaan ihmettelen, että minkä helvetin takia SIITÄKIN TAAS piti valehdella.

ollaan oltu seitsemän vuotta yhdessä, nyt naimisissa. viitisen vuotta sitten miehellä oli jonkin aikaa toinen nainen, minkä seurauksena heitin mieheni pellolle. kuitenkin melko pian palasimme yhteen, ja vaikka kaikki on periatteessa hyvin, niin pienet valkoiset valheet saavat aina karvat pystyyn, ja alan epäillä pettämistä.

onko muilla samanlaista? toisaalta en haluaisi huolestua turhaan, kun huomaan että miehelläni tuntuu olevan pakonomainen tapa valehdella aina kun huomaa joutuvansa pulaan jostain. Hän liioittelee, muuttaa totuuksia, vähättelee ja peittelee asioita. Hän valehtelee myös minun kuullen esimerkiksi puhelimessa tuttaville. (Jos on unohtanut tehdä jotain, niin ei voi myöntää suoraan vaan aina on joku muu selitys)

onko muilla kokemuksia parisuhteesta valehtelijan kanssa?

 

Ei tulisi kuuloonkaan sulattaa valehtelua tai edes hätävalheita jatkuvana tapana. Selkärangatonta se on.
Ketkuilua ei kestä kukaan. Kieltäminen on parempi kuin hätävalhe.
Kaikkea ei todellakaan tarvitse kertoa, sillä salaisuuksiahan meillä on kaikilla. Eikö?

 

Meillä vähän vastaava tilanne. En ole tosin huomannut, että muille valehtelisi, mutta mulle ja lapsille ""keksii tekosyitä"" tai valkoisia valheita.
En mä itsekään 100% rehellinen ole, mutta en jää niistä kiinni ja valehtelen vain, jos tiedän asian loukkaavan toista pahasti. Eli se, mitä ei tiedä, ei voi satuttaa.
Mua ärsyttää miehessäni ihan arkipäiväisissäkin asioissa ""ketkuilu"" eli aina jos luulee pääsevänsä helpommalla, niin keksii jotain epätoivoista.
Ja muksuillekin valehtelee pienistäkin asioista.
Raivostuttavaa!!

 

Koeta puuttua asiaan kertomalla, ettet pidä potaskan puhumisesta. Lapset pitävät teitä kaikessa esimerkkeinä.
Eivät ne ymmärrä, jos isä puhuu yhtä ja tekee toista.
Tapa tarttuu ja oikean ja väärän raja on mahdoton hahmottaa.

 

Samaa paskaa meil himas..Salakavalasti käytän niit hyväkseni ku riidellään..

 

Jotenkin patologista tuollanen jatkuva valehtelu on. Lyhytjännitteiset ihmiset ei usein tajua totuuden kertomisen arvoa vaan ne keksii aina sellaisen vastauksen mikä kulloinkin heitä parhaiten palvelee just siinä tilanteessa. Sen pitemmälle ne ei edes asiaa ajattele, ja siitä huomauttaminen on niitten mielestä vaan niuhottamista.

Ei tollasille tyypeille tuu pieneen mieleenkään että ne tuhoaa toisten ihmisten perusluottamuksen ja lopulta niitä ei usko oikein kukaan enää silloinkaan kun ne joskus harvoin sattuu puhuun totta. Ne ei parane tosta tavastaan koskaan, joten samaa sontaa on odotettavissa kunnes kuolema (tai tuomari) teidät erottaa. Sellasen tyypin pitäminen aviopuolisona on pitemmän päälle aika lailla turhauttavaa. Maailma on jo niin täynnä paskanpuhujia että sellaista ei enää kotona tarvittais. Kyllä oman puolison puheisiin pitäis voida luottaa.

 

Taas malliesimerkki naisten kaksinaismoralismista... Puhutaan miesten valehtelusta, ja miestä haukutaan ellien yhteisäänellä paskanpuhujaksi. Ellit itse tosin saavat valehdella, koska ""totuus loukkaisi pahasti"" tai koska ""mitä ei tiedä, ei voi satuttaa"".

Mutta kun mies heittää edes arkipäiväisen valkoisen valheen, hän on heti raivostuttava ketku! Haloo, missä menee suhteellisuudentaju?!?

Minusta on helvetin paljon pahempi valehdella asiasta, jonka tietää loukkaavan toista, kuin valehdella vaikka ostaneena maitoa kaupasta vaikka ei sitten ostanutkaan. Näinkö se naisten logiikan mukaan meneekin? Jos rakastun toiseen naiseen, niin siitä ei pidä kertoa koska sehän voisi loukata toista... huh huh...

 

Exani oli paatunut valehtelija. Sanoin hänelle miljoona kertaa, että älä valehtele, mikään totuus ei satuta niin paljon kuin valhe.

Ja ihan olemattomistakin asoista valehdeltiin: kysyin, soitiko tänään jo äidillesi, vastaus en, vaikka sitten selvisi, että oli soittanut ja aivan vastaavia!

Meillä kyllä oli muitankin ongelmia, kuten patologinen saituus, toisen tavaroiden penkominen ja väkivaltaisuus, joten kyllä se ""hupi"" päättyi sitten aikanaan.

Voin vain kokemuksesta todeta, että ei siitä valehtelemisesta ""parane"" ikinä.

 

En tiedä miksi joillakin on vain pakko ladella valkoisia valheita. Exäni oli oikea malliesimerkki, ei ehkä valehtelusta, mutta asioiden sanomatta jättämisistä. Mikä taas minun rehellisyyden perikuvan asteikolla vastaa jo valehtelua.

Esim. yhteen muutettiin, niin mies unohti sanoa että hänellä on kulutusluottoa, joka pitää joskus maksaa poiskin. Sitten muisti sanoa, kun kotiin tuli yllättäen 10 000 markan lasku ja rahaa ei ollut tasan penniäkään säästössä.
Jos lähti kauppaan käymään, minkä reissun oletin kestävän max tunnin, niin viipyi 4 tuntia. Kysyin, että missä oli ollut, niin vastasi että kaupassa. Kun ihmettelin, että ihanko k-marketissa sait neljä tuntia kulumaan, niin muisti käyneensä tankkaamassa autoa. Kun ihmettelin, että kauanpa pitää tankata autoa, niin muisti olleensa kaverilla kylässä.

Eihän noissa mitään, mutta todella raivostuttavaa nyhtää joka helvetin asia ulos ihmisestä. Hän ei vain voinut sanoa asioita kuten ne ovat, vaan kaikki oli niin SALAPERÄISTÄ.

Nykyisin kun joudutaan yhteisten lasten takia vielä joskus olemaan yhteyksissä, hän jatkaa edelleen samaa linjaa. Sanoo, että voitko ottaa lapset ens viikonloppuna kun mulla on tuolla lähikaupungissa käyntiä illalla. Odottaa että minä alan utelemaan ja kaivelemaan että mitäs sä siellä. Ja nykyään kun minua ei kiinnosta ei paskan vertaa vaikka painuisi kuuhun koko ukko, enkä tasan varmasti kysele, niin ex-mies meinaa tulla hulluksi kun en utelekaan eikä saa olla salaperäinen. Hänen on lopulta itse saatava sanoa mitä menee tekemään, vaikka olen sanonut ettei minua kiinnosta minne menee. Ihan vittuillessaankaan en kysele, tukehtukoot omiin salaisuuksiinsa.

 

Pitää kysyä olemmeko olleet naimisissa saman miehen kanssa vai identtisten kaksosten aivan kuin olisi omaa historiikkiä lukenut.Minun exäni vain ""unohti"" kertoa ennen papin aamenta,että velkoja oli n.200 000 tuhatta,eikä pitänyt minään.
Unohtui pariksikin päiväksi jonnekin,ei muistanut ilmoittaa ym.
ajattelen juuri samalla lailla,että kun ei koskaan tarvitsisi nähdä/kuulla hänestä enää mitään,mutta välillä on pakko valitettavasti..

 

kohtalotovereita näköjään löytyy.

viimeinen selitys miksi valehteli, oli ""päätin vähän muuttaa totuutta, kun olisit kuitenkin ollut turhaan mustasukkainen, ja vetänyt vääriä johtopäätöksiä"" (kertoi mulle itse keksityn version siitä missä oli tavannut erään liiketuttavamme. naiselta kuulin sattumalta eri version. uskottavamman, mutta todenko?)

minkälaisia johtopäätöksiä pitäisi vetää valehtelusta?

 

että viitsiikö sitä tyhjää valheitten lässytystä kuunnella loppuikänsä omalta puolisoltaan. Kyllä kannattaa miettiä toisenkin kerran. Valehtelijat ovat ihan oma parantumaton läskipäärotunsa.

Minulla on aikoinaan ollut tuollainen kelju poikaystävä ja mieheni eksä on oikein valehtelijoitten kuningatar. Juu ja lapset on siinä oppineet myös hyville tavoille, siis itsekin päästelevät milloin mitäkin juttua muka täytenä totena. Valitettavasti (siis heidän kannaltaan) eivät ole mitään ruudinkeksijoitä heistä kukaan, joten sotkeutuvat aina lopulta omiin valeisiinsa.

Ei tuollaisille viitsi mitään luottoasiaa enää kertoa. Me pidämmekin vakavammat asiamme omana tietonamme. Valehtelijat on suljettu siitä ringistä pois. Joutavanpäiväisistä haastetaan kun sitten ei olekaan mitään väliä keksiikö ne juttuja omasta päästään va onko asialla jotain todellisuuspohjaa.

 

Exäni valehteli kaikesta ja luikerteli sillä tavalla vastuusta. Mm. väärensi diplomi insinööri todistuksen vanhempia varten, kun ei saanut valmistuttua (ja ikääkään ei tuolloin ollut kuin vaivaiset 33v), valehteli muuttavansa mun kans yhteen ja huonekalutkin kuskattiin uuteen kämppään mutta ei ollut aikomustakaan muuttaa, hänestä oli parempi ratkaisu hämätä mua ja kuskata kamat uuteen kämppään kun kertoa, että muutosta ei tule mitään. Se oli viimeinen pisara ja jätin mokoman ukon.
Valehteli kaikesta ihan pienestä ja turhastakin,joten voi sanoa, että teki valehtelusta taidetta.

 

Valehtelu on ikava tapa ja esimerkkinne ovat varsin synkkaa luettavaa. Pettamista, velkoja ym...

Asiassa on kuitenkin toinen puoli, eli valkoiset valheet ja se, mista ne johtuvat. Yhdella kaverillani on mustasukkainen ja kontrollinhaluinen avovaimo. Han on omalla kaytoksellaan tehnyt kaveristani patologisen valehtelijan.

Nainen paattaa jotain ja pitaa sita yhdessa sovittuna. Kun kaverini sitten toimiikin toisin, alkaa hirvea riita. Niinpa kaverini peittelee jatkuvasti aivan normaalejakin asioita avovaimoltaan.

Kaikista kuvaavimpia on kuitenkin hanen avopuolisonsa esittamat kysymykset, joihin ei voi vastata oikein. Esimerkkina kaverini entinen seuraelama. Mita voi vastata, kun tama nainen kysyy kaiken kansan kuullen: ""Oliko ex:si paremman nakoinen tai parempi sangyssa kuin mina?"" Vaikeneminen on myontymisen merkki, kiertely tai puheenaiheen vaihto samoin. Myontyminen saa aikaan itkuraivarit ja kieltaminen samoin, koska mies mukamas valehtelee.

Vahemmastakin sita alkaa sepitella omiaan. Kysymys tietenkin kuuluu, miksi kaverini katselee niin alytonta daamia. Noh, kai niilla hyvatkin hetkensa on.

 

Olen ollut pitkässä suhteessa patologisen valehtelijan kanssa. Järkyttävintä on kun ne eivät raukat erota niiden valhemaailmaa todellisuudesta. Ne elävät omissa valheissaan ja ne ovat ainoita tosia.

Kamalinta oli kun tämä heitti mut nurkkaan, niin sanoi saman tien katso kun olet hullu, hyppäsit mun niskaan ja sieltä itse nurkkaan. Älä vaan kerro kenellekkään että minä olisin tehnyt tuon. Kun itse hulluna teet tuollaista.

Jotenkin meinasin siinä tilanteessa kyllä seota. Eivät muuten tajua nämä ihmiset itse valehtelevansa. Mun mielestä ovat sairaita. Nyt olenkin eroamassa tästä paskiaisesta.
Tämä yksilö myös pettää, mutta minähän vain kuvittelin kaiken. Mitään eivät tienneet ne ihmiset jotka heidät näkivät, olivat hulluja nekin.
Tuo puhelinkäytös on aivan kuin suoraan meiltä.
Ja kuinka monta kertaa olin aikoinaan vetästä kahvit henkeen kun kertoi kylässä sellaisia satuja, että ei totta hiventäkään.
Ja yritti vielä saada lapsetkin valehtelemaan. Vei lapset tapaamaan uutta naistaan ja pyysi lapsia valehtelemaan missä olivat olleet. Silloin multa paloi käämit ja otin yhteyttä lastenvalvojaan, oli pakko lopettaa lasten manipulointi, olisi muuten menettänyt oikeuden tavata.

Eli kyllä näitä on, varo vaan mihin vielä joudut. Olen itse nimittäin nyt todella pahassa liemessä tämän valehtelijan takia. En voi kertoa mutta ole kiltti, varovainen, olethan??

 

""Asiassa on kuitenkin toinen puoli, eli valkoiset valheet ja se, mista ne johtuvat. Yhdella kaverillani on mustasukkainen ja kontrollinhaluinen avovaimo. Han on omalla kaytoksellaan tehnyt kaveristani patologisen valehtelijan.

Nainen paattaa jotain ja pitaa sita yhdessa sovittuna. Kun kaverini sitten toimiikin toisin, alkaa hirvea riita. Niinpa kaverini peittelee jatkuvasti aivan normaalejakin asioita avovaimoltaan.""

Hyvä pointti Inhorealistilta!
Olen itse joutunut ""taistelemaan"" saadakseni mieheni irti tällaisesta käyttäytymisestä. Edellisessä suhteessaan hän ei ollut enää uskaltanut kertoa mitään asioistaan koska vastassa aina oli arvostelua ja syyttelyä.
Pikkuhiljaa mies ymmärsi, että minulle voi kertoa asiat juuri niin kuin ne ovat ilman että joka asiasta seuraa riitaa, mykkäkoulua tms.