valehteleva mies

[sikuri]

Kenen mies valehtelee? Meillä mies saattaa puhua ihan mitä vaan, ymmärtääkseni ihan viattomista asioistakin. Esim väittää ettei käväissyt olusella treenien jälkeen, vaikka tiedän että kävi tai keksii ihan oman tarinan vieraille siitä mistä joku lasten tavara on hankittu. Mun mielestä on outoa kun itse pyrin puhumaan aina totta. Ja jos en jostain syystä voi puhua totta olen mieluummin hiljaa. Mutta ehkäpä olen sinisilmäinen ja naiivi, kun olen ajatellut että muutkin ne vaan tosia juttelee. Riideltykin asiasta on, mut tapa tuntu istuvan kovin tiukassa, enkä haluaisi tälläisen takia muuten hyvää miestä pistää kiertoonkaan. Eli onko kokemuksia? Parantuuko vaiva vanhetessa? Kuinkas lapset? Heille haluisin opettaa kuitenkin totuuden puhumisen jalon taidon. Kuinkahan isästään ottavat mallia?

 

[hellu]

Kyllä munki mies on toisinaan melkonen satusetä, ja juttuihin tulee vähintäänki rutkasti "lapinlisää". Ja valehtelee mulleki ja joitain asioita jättää kertomatta, on myös aika hyvä manipuloimaan ihmisiä ja uskottelemaan olevansa rehti ja rehellinen kaveri.
Ärsyttää todella kun mies valehtelee pinistäkin asioista, vaikee uskoo sitten isommissakaan jutuissa sitä. On sellanen "viihdyttäjä"-luonne, ja yrittää hauskuuttaa esim vieraita ihan ihmejutuilla ja saada ittensä näyttään tosi mukavalta ja sosiaaliselta, keinolla millä hyvänsä, vaikka sitten keksimällä valheita.
Tosi raivostuttavaa ja herättää epäluottamusta niissä jotka sen todella tuntee! \|O

 

[ihan kuin meillä]

meillä myös mies valehtelee ihan omituisissa asioissa. mä puhun niin kun asiat on. välillä tulee niin nolo olo kun mies on jollekin puhunut jostain asiasta yhtä, ja mä myöhemmin puhun samasta asiasta ihan toista... meillä on lapsia, enkä tiedä miten niille saan opetettua, että puhutaan totta kun isä puhuu mitä sattuu...
oon joskus kysyny et miks puhuu omiaan/valehtelee, mutta vastaus on että mitä sen on väliä...joo, näin on. mitäpä väliä sillä on valehteleeko vai puhuuko totta.
tosi "kiva" kun voi luottaa toiseen, mä en voi uskoa edes laskujen maksua miehelleni, jättää maksamatta ja valehtelee kuitenkin maksaneensa...

 

[tarumix]

täällä samoin asiat mua suorastaan #&%?$!* ko mies keksii omiaan kait se pittää asiasta tehä parempi versio ja muut jaksaa kuunnella ko omiaan lissää oon monestikkii sanona ei se ihan nuin menny tai että mulle sanoit toisin nii minä en oo vaan kuunnellu tarpeeks hyvin tai muuta ja luottoo pitäs jos pitää valehella pienistäkii asioista nii entäs isommosta

 

[Sikuri]

No oho. Oon pitäny omaa miestä tosi outona ton piirteensä kanssa, mutta löytyihän teitä muitakin joilla sama harmi. Oon myös yrittänyt sanoa hänelle etten voi tosiaan mistään tietää milloin valehtelu loppuu. Jos "p...aa" tulee ihan pokkana ilmeenkään värähtämättä, ilman muuta joudun miettimään esim poikien iltojen jälkeen, mikä pitää paikkansa (että ihan vaan poikien kesken pidettiin hauskaa) ja mikä ei. Syöhän se epäily hyvääkin parisuhdetta. On sanonu ettei mun tarvitsekaan kaikkea tietää, hän kyllä kertoo totuuden jos se on merkittävä asia. Joutavista asioista valehteleminen ei hänestä ole edes kunnolla valehtelemista. Mua myös ärsyttää toi että jättää mainitsematta asioita. Kuulen naapurin äidiltä, että miehet kävi kahvilla toissa päivänä. Itse vaan kuvittelin että taisi olla ruuhkaa kotimatkalla. Mun taas tulee ohimennen kertoiltua kenen kanssa oon nähny ja mitä jutellu.