menee taas innokkaan kommentoijan, nimimerkki no:n arvioimiseksi, mutta kun antaa aihetta. Petetyksi joutuminen on sen luokan kolhu, että se kirvelee kauan ja kivun muistikuva ei ehkä koskaan täysin häviä. Ehkäpä vaikeus unohtaa tulee menetysten määrästä ja laadusta.
Sellaisen, josta ei oikeastaan välittänyt tai aitoa rakkautta ei ollutkaan, voi unohtaa pian. Puoli vuotta on eron harkinta-aika, ja moni on jo sinä aikana ehtinyt rakastua uudelleen ja solmia parisuhteen. Exä on kaukana historiassa.
Varmaan sellainen, joka on yrittänyt kannatella liittoa vielä pettämisen jälkeenkin, on kokenut suhteen jollain muotoa arvokkaana ja halunnut säilyttää sen ehkäpä hinnalla millä hyvänsä. Jos ero kuitenkin tulee toisen aloitteesta, voi petetystä tuntua, että on antanut enemmän kuin kaikkensa. Varmaan ihminen silloin kokee syvää pettymystä, ristisriitaisia vihantunteita, vaikkakin edelleenkin voi rakastaa ja toivoa. Voisi ihan kysyä, miten sellaisesta selviää.
Ihmisen tunteissa ja elämässä koskettaa sellainen tzunami ja pyörremyrsky, että se varmasti jättää jälkensä elämänarvoihin ja tunne-elämään. Jos myrskyn tuhoa ei i ymmärrä korjata, muuttuu ihmisen elämänasenne ja kasvu voi pysähtyä. Rämettynyt mieli ei näe eteenpäin. Koko elämäntapa voi totaalisesti muuttua.
Lapset, joihin nimimerkki on tukeutunut ja jotka todennäköisesti ovat pitäneet häntä pinnalla, ovat voineet toisaalta ehkäistä pettymyksestä ja erosta toipumista. Arki lasten tai nuorten kanssa ei salli omiin tunnemyrskyihin vajoamista, vihaa on vaikea näyttää. Turvallisen aikuisen moraali ei ehkä edes salli vihan esille tuloa, saati näyttämistä. Eronneita vanhempia myös kehotetaan välttämään toisen vanhemman haukkumista, vihaamista tai mitätöintiä, vaikka se olisi kuinka luonnollinen tapa käsitellä omaa pettymystä.
Varmaan on siis jäänyt paljon pettymystä ja vihaa käsittelemättä. Näissä keskusteluissa se sitten alkaa purkautua samaistumisen myötä. Väkivaltaiset ajatukset voivat näyttäytyä ehkä vasta nyt, kun lapset aikuistuessaan eivät sido tunteita. Toisaalta petetty voi joutua uudelleen kohtaaman sen, ettei enää ole tärkeä. Tulee jätetyksi ja kokee yksinäisyyttä samoin kuin erossa, vaikka tilanne on toinen lasten luonnollisesti varttuessa ja irtaantuessa.
no on ottanut aiemmin usein kantaa lapsiperheiden eroihin. Perheen arjesta huolehtiminen on ollut kirjoitusten perusteella hänen elämäntehtävänsä. on pitänyt panostaa vastuullisuuteen ja velvollisuuteen. Sellaisesta voi myös katkeroittaa itsensä. Katkeruus on niin lähellä vihaa ja väkivaltaakin, että tiedä lopulta, missä mennään. Myös lapset ovat voineet huomaamatta syyllistää itseään isän poikkeuksellisesta velvollisuudesta ja vastuun kannosta tietäen senkin, että mies on joutunut luopumaan ja on yrittänyt perheen eteen enemmän kuin tavallisesti. Kyllä nuoret jo ymmärtävät kuka on pettänyt ja ketä. Onko perheessä marttyyri, jota pitää kohdella erityisesti.
Mitä tällä sitten haluan ilmaista? Petetyn kannattaisi ja pitäisi aina saada käsitellä se viha, jonka pettäminen on synnyttänyt. Mieluiten heti kun on tullut petetyksi. Heti kun ajatus kostosta on mielessä. Aika harva pystynee käsittelemään voimakkaita tunteitaan yksin, joten luotettava ystävä tai ammatti-ihminen voisi olla apuna. on jokseenkin hälyttävää, jos ajatukset alkavat risteillä väkivallan puolella ja rankaisemisessa, kurittamisessa. Kohteeksihan voi lopulta joutua sijaiskärsijä, vaikkapa uusi naistuttavuus.
Kun nimimerkki no kirjoitteli kiikaroivansa naisseuraa hyvin valikoiden, ehkäpä pelokkaasti epäonnistumisen mahdollisuutta ounaillen, niin samalla hänen jutuistaan soivat hälytyskellot. Jotain on vialla ja korjaamatta.
. Vaatii varmaan melkoista kylmäpäisyyttä, mutta olisi varsin tehokas keino sanoa goodbye!