Välillä tuntuu, ettei meidän mielipiteellä ole mitään väliä...

["Turhautunut"]

Anteeksi, että valitan, mutta tuli tämmöinen turhautunut iilis ja tuntuu siltä, että se on pakko purkaa ulos.

Välillä tuntuu siltä, ettei meillä vanhemmilla ole mitään sananvaltaa meidän pojan hoitojärjestelyistä. Siis puhun nyt terveysjutuista. Poikaa kun pitää viedä milloin puheterapiaan, milloin lääkärille, milloin minnekin. Ja kaikkialla pitäisi olla kummankin vanhemman olla mukana, vaikka nytkin jo tekee tiukkaa mahduttaa kaikki tuo töitten ja opiskelujen kanssa. Vaikka vuorotellaankin, niin silti meille tulee jo ihan liikaa poissaoloja pojan menojen takia. Mies on saanut kuulla siitä töissä ja minulla taas on useampikin kurssi rästissä, kun melkein jokaisesta poissaolosta tulee jotain lisätehtävää.

Erityisesti tällä hetkellä kiukuttaa yhteispalaveriajat, jotka tuntuvat kummasti osuvan aina huonoon aikaan. Yhtäkkiä vaan ilmoitetaan, että palaveerataan tuolloin ja tuolloin ja meidän vanhempien on vaan sopeuduttava siihen ja yrittää jotenkin sumplia itsemme sinne. Ollaan esitetty toive, että jos palaveriaika vois olla puolen päivän aikoihin, mutta eipä sekään onnistunut tällä kertaa. Ja se erityisesti kismittää, että me saadaan aina kuulla siitä viimeisenä.

Emmä tiedä valitanko nyt han turhasta. Tuntuu vain siltä, että aina meidän vanhempien pitää joustaa eikä meitä kuunnella.

(No, ei kai me ihan yksin tässä olla. On fysioterapeutti ilmaissut mielipiteensä siitä, että meiltä pitäisi kysyä ensin eikä sopia asioista vaan virallisten tahojen kesken.)

 

["vieras"]

Ei ole tuosta, onneksi, kokemusta, joten en tiedä kuinka hyvin onnistuu noiden kanssa sopiminen. Minä kuitenkin kylmästi ilmoittaisin, että emme pääse tuolloin ei voi mitään. Ja antaa lista sopivista ajoista. Vaikka joka kerta jo etukäteen, kun on eri tahoihin yhteydessä, joiden tietää tulevan ehdottamaan palavereita. Ole asiallinen ja pahoittelevakin, mutta päättäväinen.

Äläkä sorru liikaa selittelemään miksi ei onnistu, kerrot enintään lyhyesti, että työt tai opiskelut estävät valitettavasti tapaamisen juuri tuolloin. Ja sitten ehdotat niitä muita aikoja tai jotain ratkaisua.

 

[Rigel]

Mitä ovat nämä "yhteispalaveriajat", joista ette voi ilmoittaa, ettei aika sovi? Palaveria tuskin pidetään ilman teitä? Ja vaikka vaaditaan molempia vanhempia, kerroit jo, että vuorottelette. Se on varmasti järkevää ja kun selitätte syyn, luulisi että se tulee myös ymmärretyksi.

Annoit vähänlaisesti tietoa. Oma kokemukseni on koulumaailmasta, jossa tapaamisaikoja järjestetään tarvittaessa vaikka iltaisin... Se tuntuu toisaalta olevan ihan asiakkaiden vaatimuksenakin.

 

["liisu"]

Kyllä teilläkin pitää olla sananvaltaa. Eikä kannata mennä joka palaveriin yhdessä, vaikka kuinka sitä joka kerta toivottaisiin. Itse olen monissa työryhmissä palaveerannut työn kautta ja harvoin lapsen molemmat lapset pääsevät paikalle. Molempia toivotaan paikalle useimmiten siitä syystä, ettei vanhempi kokisi jäävänsä "ammattilaisten jyräämäksi."

Eiköhän noiden palaverien ole tarkoitus auttaa teitä ja ennenkaikkea lastanne. Jos ne kuitenkin tekevät elämästänne muutenhankalaa kannattaa miettiä ratkaisuja. Ja ottakaa asiat puheeksi ihan noissa palavereissa.

 

["Turhautunut"]

Yhteispalaverilla tarkoitan siis yhteistä tapaamista, missä on mukana päiväkodin edustaja, neuvolan täti, pojan terapeutit (fysio-, puhe-, ja toiminta) ja muita virallisia tahoja, jotka ovat pojan kanssa tekemisissä tavalla tai toisella. Sekä tietenkin me, tai siis toinen meistä. Vuorottelemme tässäkin. Palaverissa mietitään pojan yhteistä hoitosuunnitelmaa.

Viime vuonna yritettiin vaihtaa palaveriaikaa paremmaksi, mutta se ei käynyt päinsä, koska kaikilla on niin tiukat aikataulut ja se kun oli jo sovittu muiden taholta, niin sitä ei haluttu muuttaa. (Minkä minä tietyllä tavalla ymmärrän, mutta silti on vähän 'poljettu' olo.)

Olen ajatellut ottaa asian puheeksi seuraavalla kerralla. Tavallaan se, että fysioterapeutti kertoi oman kantansa asiasta tuo tietynlaista turvaa ja rohkeutta. Tuntuu, että emme ole ihan yksin tämän asian kanssa.

 

["vieras"]

Ai siis teillä ei ole aikaa lastanne koskeviin palavereihin ja se vaikeuttaa teidän opiskelua ja työelämää? No voi herranen aika... anteeksi nyt vaan mutta en voi käsittää tuollaista itsekkyyttä. Meidän perheessä ainakin lapset ovat kaikki kaikessa ja vastaavassa tilanteessa naputtaisin siitä jos työ- tai kouluelämä ei ymmärrä lapsen "sairauden" hoitotoimenpiteisiin kuuluvaa aikaa. Jää kotiäidiksi ja lopeta se naputus!

 

["Turhautunut"]

Kieltämättä asiassa on myös tuo puoli enkä kiellä, etteikö koulun ja miehen pomon suhtautuminen meidän tilanteeseemme harmita. (Varsinkin, kun luokanvalvojani on äiti itsekin ja toivoisin hänen ymmärtävän meidän tilanteen.) Rästitöissä tosin ei ole mitään kiinteetä deadlinea (jos koulun päättymispäivää ei lasketa), joten niitten tekemisessä voi joustaa vähän. Ymmärrän kyllä heidän suhtautumisensa osittain, sillä niitä poissaoloja kertyy ajoittain paljonkin. Silti se harmittaa.

Harmistukseni tänään (tai siis eilen, jos ihan tarkkoja ollaan) tuli lähinnä siitä, että etenkin nuo palaveriajat tuntuvat olevan sellaisia, että niitä ei voi millään muuttaa. Että jos kyseinen aika ei olekaan sopiva, niin se on sitten siinä eikä sille voi tehdä mitään muuta kuin sumplia jotenkin sitä aikaa.

Toivottavasti kukaan ei nyt ajattele, että nuo pojan hoitotoimenpiteet ja hoitopalaverit olisivat minulle sellaisia tapahtumia, mihin en haluaisi osallistua. (Anteeksi, jos annoin sellaisen kuvan. Silloin, kun ärsyttää, niin asiat näkee monesti vaan yhdeltä kantilta.) Siitä ei ole kyse. Mielelläni minä osallistun palavereihin ja vien häntä puheterapiaan ja sen sellaiseen. Onhan poika minulle tärkeä. <3

Se vaan ärsyttää/ärsytti, että jos esim. se palaveriaika on huono, niin sitä ei voi muuttaa eikä siitä voi edes keskustella etukäteen. Tuntuu/Tuntui siltä, että meidän mielipiteitä ei oteta huomioon tässä asiassa. Se siinä kismittää.

(Pitänee kai mainita vielä, että tämä ei onneksi päde jokaiseen hoitomuotoon, esim. terapiakäynteihin.)

Ja mitä kotiäidiksi jäämiseen tulee. En usko, että se on hyvä ajatus. Minulla on kuitenkin koulua jäljellä vain reilu vuosi ja tahdon saada tutkinnon ja sitä kautta työpaikan jotta voin osallistua elantomme tienaamiseen. Tahdon turvata lapselleni hyvän lapsuuden, sellaisen missä ei tarvitse murehtia siitä, onko varaa ruokaan tai harrastuksiin. Itse olen köyhästä perheestä, en halua lapseni kokevan samaa.

 

["sanna"]

Kuinka usein teillä on noita menoja? Kuinka usein yhteispalavereja?

 

[Karju]

Ei ainakaan meitä ole vaadittu terapioihin tai lääkäreihin molempia vanhempia mukaan, ei ole edes pyydetty.

 

["huoh"]

Kantsis tehdä terveitä lapsia.

 

["vieras"]

[QUOTE="huoh";23521390]Kantsis tehdä terveitä lapsia.[/QUOTE]

Niin ällöttävä kommentti,häpeäisit!

 

["riiviöiden äiti"]

Ymmärrän paremmin kuin hyvin tunteesi. Minulla siis 2 lasta joista vastaavat palaverit ja terapiat, ja lasten ollessa tarhaikäisiä olin opiskelija . Minulla jäivät opinnot e-lasten hoitamisen vuoksi kesken, en yksinkertaisesti pystynyt käymään koulua tarpeeksi, jäin muutamaksi vuodeksi omaishoitajaksi kotiin.
Nyt palaamassa työelämään ja syksyllä opiskelemaan, saas nähdä kuinka käy kun viime viikolla oli 3 palaveria ja 2 muuta käyntiä.
Mutta kyllä meillä minä voin ilmoittaa ettei sovittu aika käy, mutta harvoin teen niin koska paljon hankalampi on sovittaa 4-7 kiireisen ja varatun työntekijän aikatauluja.

 

["Turhautunut"]

Puheterapia on kerran viikossa. Lääkäriaikoja tulee noin kolmen kuukauden välein 2+ lääkäriltä (OYS:n aika, kotikunnan poliklinikka-aika sekä mahdolliset muut erikoislääkärit). Palaveriaika on kerran vuodessa. Tietty menoihin kuuluvat myös lapsen sairastelut, mitä pakostakin tulee. (Onko se muuten normaalia, että lapsi on flunssassa melkein jokaisena kuuna? Kun välillä tuntuu, että se on tavallista herkempi noitten flunssien suhteen.)

Nyt kun tätä aamulla lukee, niin hieman nolottaa ja tuntuu, että ylireagoin eilen. Kun eihän tuossa ole periaatteessa niin hirveästi menoa. Ehkä se eilen tuntui jotenkin niin kauhean stressaavalta. Kai se johtuu tästä keväästä, kun on kiireitä koulun puolesta.

 

["madame"]

tuota siis tietysti isoista sairaaloista tulee aika itekseen,mutta kyllä sen pitäisi voida vaihtaa jos se ei sovi.

mitä tulee sitten päiväkodissa,tai koulussa järjestettäviin tapaamisiin, niin tiedän tunteen että ärsyttää kun elto ja kelto ym sopii vaan jonkun ajan ja ilmoitta vaan että tässä olis tällänen aika. sehän on minun lapseni minusta silloin pitäisi kysyä minulta että mitkä päivät sopisi meille

 

["Turhautunut"]

[QUOTE="riiviöiden äiti";23521445]Ymmärrän paremmin kuin hyvin tunteesi. Minulla siis 2 lasta joista vastaavat palaverit ja terapiat, ja lasten ollessa tarhaikäisiä olin opiskelija . Minulla jäivät opinnot e-lasten hoitamisen vuoksi kesken, en yksinkertaisesti pystynyt käymään koulua tarpeeksi, jäin muutamaksi vuodeksi omaishoitajaksi kotiin.
Nyt palaamassa työelämään ja syksyllä opiskelemaan, saas nähdä kuinka käy kun viime viikolla oli 3 palaveria ja 2 muuta käyntiä.
Mutta kyllä meillä minä voin ilmoittaa ettei sovittu aika käy, mutta harvoin teen niin koska paljon hankalampi on sovittaa 4-7 kiireisen ja varatun työntekijän aikatauluja.[/QUOTE]

Hyvä saada välillä vähän vertaistukea. Tulee heti sellainen olo, että ei ole yksin. Toivon, että saat opintosi sujuvat hyvin vaikka välillä voi ajan kanssa tehdäkin tiukkaa.

 

["Turhautunut"]

[QUOTE="madame";23521519]mitä tulee sitten päiväkodissa,tai koulussa järjestettäviin tapaamisiin, niin tiedän tunteen että ärsyttää kun elto ja kelto ym sopii vaan jonkun ajan ja ilmoitta vaan että tässä olis tällänen aika. sehän on minun lapseni minusta silloin pitäisi kysyä minulta että mitkä päivät sopisi meille[/QUOTE]

Juuri tältä minusta tuntuu.

 

[pyöröovella]

[QUOTE="Turhautunut";23520965]Yhteispalaverilla tarkoitan siis yhteistä tapaamista, missä on mukana päiväkodin edustaja, neuvolan täti, pojan terapeutit (fysio-, puhe-, ja toiminta) ja muita virallisia tahoja, jotka ovat pojan kanssa tekemisissä tavalla tai toisella. Sekä tietenkin me, tai siis toinen meistä. Vuorottelemme tässäkin. Palaverissa mietitään pojan yhteistä hoitosuunnitelmaa.

Viime vuonna yritettiin vaihtaa palaveriaikaa paremmaksi, mutta se ei käynyt päinsä, koska kaikilla on niin tiukat aikataulut ja se kun oli jo sovittu muiden taholta, niin sitä ei haluttu muuttaa. (Minkä minä tietyllä tavalla ymmärrän, mutta silti on vähän 'poljettu' olo.)

Olen ajatellut ottaa asian puheeksi seuraavalla kerralla. Tavallaan se, että fysioterapeutti kertoi oman kantansa asiasta tuo tietynlaista turvaa ja rohkeutta. Tuntuu, että emme ole ihan yksin tämän asian kanssa.[/QUOTE]



En usko, että olette ainnoita, kun tätä aikaa seuraa ja lukee joiitakin kirjoja...
Mut onko kauheesti vaihtoehtojakaan aina?
http://koti.netplaza.fi/~paula/xyz/pakkokertoa.htm

http://koti.netplaza.fi/~paula/xyz/pakkokertoa.htm

 

[pyöröovella]

[QUOTE="Turhautunut";23520965]Yhteispalaverilla tarkoitan siis yhteistä tapaamista, missä on mukana päiväkodin edustaja, neuvolan täti, pojan terapeutit (fysio-, puhe-, ja toiminta) ja muita virallisia tahoja, jotka ovat pojan kanssa tekemisissä tavalla tai toisella. Sekä tietenkin me, tai siis toinen meistä. Vuorottelemme tässäkin. Palaverissa mietitään pojan yhteistä hoitosuunnitelmaa.

Viime vuonna yritettiin vaihtaa palaveriaikaa paremmaksi, mutta se ei käynyt päinsä, koska kaikilla on niin tiukat aikataulut ja se kun oli jo sovittu muiden taholta, niin sitä ei haluttu muuttaa. (Minkä minä tietyllä tavalla ymmärrän, mutta silti on vähän 'poljettu' olo.)

Olen ajatellut ottaa asian puheeksi seuraavalla kerralla. Tavallaan se, että fysioterapeutti kertoi oman kantansa asiasta tuo tietynlaista turvaa ja rohkeutta. Tuntuu, että emme ole ihan yksin tämän asian kanssa.[/QUOTE]



En usko, että olette ainnoita, kun tätä aikaa seuraa ja lukee joiitakin kirjoja...
Mut onko kauheesti vaihtoehtojakaan aina?
http://koti.netplaza.fi/~paula/xyz/pakkokertoa.htm

 

[pyöröovella]

[QUOTE="Turhautunut";23520965]Yhteispalaverilla tarkoitan siis yhteistä tapaamista, missä on mukana päiväkodin edustaja, neuvolan täti, pojan terapeutit (fysio-, puhe-, ja toiminta) ja muita virallisia tahoja, jotka ovat pojan kanssa tekemisissä tavalla tai toisella. Sekä tietenkin me, tai siis toinen meistä. Vuorottelemme tässäkin. Palaverissa mietitään pojan yhteistä hoitosuunnitelmaa.

Viime vuonna yritettiin vaihtaa palaveriaikaa paremmaksi, mutta se ei käynyt päinsä, koska kaikilla on niin tiukat aikataulut ja se kun oli jo sovittu muiden taholta, niin sitä ei haluttu muuttaa. (Minkä minä tietyllä tavalla ymmärrän, mutta silti on vähän 'poljettu' olo.)

Olen ajatellut ottaa asian puheeksi seuraavalla kerralla. Tavallaan se, että fysioterapeutti kertoi oman kantansa asiasta tuo tietynlaista turvaa ja rohkeutta. Tuntuu, että emme ole ihan yksin tämän asian kanssa.[/QUOTE]



En usko, että olette ainnoita, kun tätä aikaa seuraa ja lukee joiitakin kirjoja...
Mut onko kauheesti vaihtoehtojakaan aina?
...ttp://koti.netplaza.fi/~paula/xyz/pakkokertoa.htm