Välirikko oman siskon kanssa...mielipiteitä.

[aihe sen verran arka että vakkari harmaana nyt]

Minulla on välit katkenneet sisareeni ja itse yritin sovitella välejämme saamatta vastakaikua. Mistään elämää suuremmasta tässä ei ole kyse ja tuntuu että siskoni on katkera jostain menneistä, lapsuudessa tapahtuneista asioista joista minä en mielestäni ole vastuussa. Hän kokee että minua on lellitty enempi tai jotain. Lisäksi hän ei hyväksynyt uutta suhdettani. Sain vauvan viime vuonna eikä siskoni tullut edes lapseni ristiäisiin. Kortin lähetti. Sain kiertoteitse nyt kuulla että hän on saanut vauvan pari viikkoa sitten, en edes tiennyt että hän oli raskaana :/
Minusta tuntuu todella pahalta ja tuskin tarvitsee kutsua odottaa lapsensa ristiäisiin. Olen hänen vanhempien lastensa kummi ja ennen meillä oli ihan hyvätkin välit. Minulla on ikävä hänen lapsiaan ja olen hyvin surullinen ettei hän ole kertaakaan soittanut ja kysynyt omasta vauvastani mitään Ei onnitellut vauvan syntymästä vaikka laitoin hänelle viestiä kun taaskaan ei puhelimeen vastannut.
Olen hänelle pitkin talvea aina välillä yrittänyt soittaa mutta koskaan hän ei ole puheluihini vastannut. Osuimme kerran kasvotusten jolloin myös yritin sovintoa hieroa saamatta vastakaikua.
Olen hänen lapsilleen lähettänyt syntymäpäivinä kortit kuten joulunakin. Jotenkin minusta tämä kaikki tuntuu nyt niin tekopyhältä että ei huvita korttejakaan lähetellä kun en saa lapsia tavatakkaan samoin jo ärsyttää hänen korttien lähettely lasten merkkipäivänä kun ei mitään muuta mielenkiinota osoita enää. Olen suutuksissani jo ajatellut lähettää korttinsa takaisin (lapsellista juu mutta ette usko miten olen pahoillani kun en tiedä mitä lapsilleni asiasta selittäisin, ihmettelevät kun eivät serkkujaan saa tavata)


Onko ideoita mitä tässä voisi tehdä vai annanko asian vain olla? En toisaalta halua näyttää hänen lähettämiään korttejakaan kun lapsetkin selvästi ovat pahoillaan näinä hetkinä kysymyksineen joihin minulla ei ole vastauksia.
Toki sisarusten välille riitoja tulee mutta tämä on minusta jo kohtuutonta kun kyse alkaa olla yli vuoden kestäneestä mullittelusta eikä hän voi edes kunnolla kertoa mikä mättää!

 

[mami]

...aikuiseksi ensin!!

 

[koittaa jotenkin]

vielä selventää asioita, esim. kirjoittamalla tunteistasi ja siitä miten kiva olis jos voisitte olla tekemisissä ihan jo lastenkin takia.
Myös joltain muulta vois saada tietoa tuosta asisasta, siis mikä se juttu on mikä siskon mielestä on niin suuri, että sisaruus saa jäädä, parasta olis jos hän itse vois siitä sulle kirjotitaa tai puhua, mutta edes sitten jonkun muu kautta, ellei muuten.
tosi kurja tilanne...

 

[ap]

Ei ole oikein ketään jolta voisi tietoakaan saada...hän ei suostu puhumaan äitimmekään kanssa. Äitimme käy kyllä kyläilemässä heillä mutta on sanonut että sisko miehineen ei puhu hänen kanssaan oikein mitään...että lasten kanssa äitimme hetken leikkii ja lähtee sitten pois. Ja kyse on ISOSISKOSTANI, 4 vuotta vanhemmasta ja itsekin olen jo yli kolmekymppinen että ihan kakaroita tässä ei iän puolesta olla

 

[vieras]

Millaiset välit teillä on vanhempiinne? Vai vihoitteleeko siskosi heillekin? Jos vaikka äitisi osaisi kertoa, mistä on kyse.

 

[Sabira]

Kirjoita kirje ja kerro suoraan miltä susta tuntuu tuollainen käytös. Älä syyttele vaan kerro omista tuntemuksistasi ja lastesi tunteista. Kysy miksi siskosi käyttäytyy noin. Jos hän ei vastaa tai kieltää kaikki, niin anna olla. Vaikea varmaan toteuttaa mutta näin varmasti paras.

 

[niinn]

Ei ole oikein ketään jolta voisi tietoakaan saada...hän ei suostu puhumaan äitimmekään kanssa. Äitimme käy kyllä kyläilemässä heillä mutta on sanonut että sisko miehineen ei puhu hänen kanssaan oikein mitään...että lasten kanssa äitimme hetken leikkii ja lähtee sitten pois. Ja kyse on ISOSISKOSTANI, 4 vuotta vanhemmasta ja itsekin olen jo yli kolmekymppinen että ihan kakaroita tässä ei iän puolesta olla

no mutta millainen siskosi on noin muuten, ihan normaali vai ei, siis en tarkoita pahalla mutta luulis nyt että (vaikka kuinka katkera olis) niin vois ainakin syyn sanoa. Ei o mahdollista että olis jotain tosi kamalaa sattunut nyt myöhemmin, vaikka sun miehen ja hänen välillä? Kuulostaa vaan niin oudolta toi koko juttu, siis hänen käytös, ei sun =)
Jossain vaiheessa sun pitää kyllä sitten vaan luovuttaa, itsesi vuoksi. Jättää ovi auki, vaikka laitat kortin/kirjeen ja kerrot tunteesi ja laitat että jätät väkinäisen yhteydenpidon kokonaan, mutta jos hän haluaa olla tekemisissä niin mielihyvin jatkat sitten. Parempi sitten antaa olla kun ikuisesti itseään kiduttaa, jos toinen ajattelee noin.

Toivottavasti saat tukea omalta perheeltäsi ja vaikka vanhemmiltasi, ettei toi ihan kamalasti haittaa sun elämääsi vaikka kurjaa onkin.

 

[ap]

Ei ole oikein ketään jolta voisi tietoakaan saada...hän ei suostu puhumaan äitimmekään kanssa. Äitimme käy kyllä kyläilemässä heillä mutta on sanonut että sisko miehineen ei puhu hänen kanssaan oikein mitään...että lasten kanssa äitimme hetken leikkii ja lähtee sitten pois. Ja kyse on ISOSISKOSTANI, 4 vuotta vanhemmasta ja itsekin olen jo yli kolmekymppinen että ihan kakaroita tässä ei iän puolesta olla

no mutta millainen siskosi on noin muuten, ihan normaali vai ei, siis en tarkoita pahalla mutta luulis nyt että (vaikka kuinka katkera olis) niin vois ainakin syyn sanoa. Ei o mahdollista että olis jotain tosi kamalaa sattunut nyt myöhemmin, vaikka sun miehen ja hänen välillä? Kuulostaa vaan niin oudolta toi koko juttu, siis hänen käytös, ei sun =)
Jossain vaiheessa sun pitää kyllä sitten vaan luovuttaa, itsesi vuoksi. Jättää ovi auki, vaikka laitat kortin/kirjeen ja kerrot tunteesi ja laitat että jätät väkinäisen yhteydenpidon kokonaan, mutta jos hän haluaa olla tekemisissä niin mielihyvin jatkat sitten. Parempi sitten antaa olla kun ikuisesti itseään kiduttaa, jos toinen ajattelee noin.

Toivottavasti saat tukea omalta perheeltäsi ja vaikka vanhemmiltasi, ettei toi ihan kamalasti haittaa sun elämääsi vaikka kurjaa onkin.

Sisko on kyllä ihan normaalijärkinen tapaus noin muuten, hoitaa lapsensa hyvin, yhden ja saman miehen kanssa ollut koko ikänsä, hyvä työ, oma torppa jne jos nyt nuo ovat joku mittari ihmisyyden mittarissa. Kai hänelle on iso ongelma sitten se, että minulla ei käynyt yhtä hyvä onni ja olisin heti ekalla kerralla löytänyt sen oikean. Tältä minusta ainakin tuntuu että hän pitää minua nyt roskasakkina kun lapsillani ei ole samaa isää jne.
Olen toki ylpeä siskostani että hänellä elämässä asiat ovat menneet putkeen,mutta en minä hyvänen aika ole ainoa nainen maailmassa joidenka lapsilla on eri isät jne. Itse en muutoin ole mikään alkoholisti tms vaan ihan tavallinen tallaaja ja saanut hyvää palautetta lapsistani ja heidän hoidostaan että tällaisestakaan ei ole kyse että minä olisin muutoin jotenkin hunningolla.
Kai hän sitten vain häpeää minua

Loukkaa niin suuresti kun nämä vauva ajatkin ovat ainutlaatuisia ihmiselämässä. Jos häntä myöhemmin joskus kaduttaa, hän ei koskaan saa tilaisuutta nähdä lastani vauvana enkä samoin minä saa koskaan mahdollisuutta nähdä hänen pientä tulokastaan vauvana. Tuntuu niin pahalta.