Välisi appivanhempien/muun miehen perheen kanssa

["Miniä"]

Koetko olevasi osa perhettä, tulette hyvin toimeen yms.? Vai onko tilanne päinvastainen?

Esikoisen odottajana kiinnostaa myös kuinka lapsen (meidän tapauksessa anopin ensimmäinen lapsenlapsi joten on ihan sekaisin) syntymä on vaikuttanut? Tiedän että kulunut aihe mutta miehen perheen kanssa vietetyn lomareissun jälkeen on mulla aika pinnalla Jotenkin tuntuu että en millään sopeudu perheeseen samalla tavalla kuin appivanhempien toinen miniä. Haluan tietty lapsen takia pitää välit kunnossa siihen suuntaan, ja miehen takia myös kun ovat oman perheeni tapaan tosi läheisiä keskenään. Että en ole niitä "valitse vanhempiesi tai minun välillä" -naisia, mutta vähän pohdin miten tilanne kehittyy...

 

[Chala]

Ihan hyvät välit on. Nykyään.. Alkuun hieman hankaluuksia, kaikenlaista skismaa johtuen juoruista ja ennakkoluuloista sekä anopin halukkuudesta kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Hänelle on ollut hieman hankalaa hyväksyä se että mä en rakasta häntä vaan poikaansa ja perheensä kanssa yritän tulla parhaani mukaan mutten oman mielenterveyteni kustannuksella Olemme kyllä ihan yhteisymmärryksessä nykyään.

Esikoisen syntymän jälkeen tunsin saaneeni tietyllä tapaa uudenlaisen hyväksynnän, oli ensimmäinen sitä sukupuolta oleva lapsenlapsi ja sitähän oli odotettu. Myöhemmin sitten onkin saatu moneen kertaa vääntää ja esikoisen kohdalla myös pahoittaa mieltä hänen hyvinkin mielenkiintoisista kasvatusnäkemyksistään ja suoranaisista käskyistään jotka eivät ole ihan yks yhteen meidän näkemyksiemme kanssa menneet.

Tätä nykyä osaan sanoa suht suoraan häntä sopivast näpäyttävällä muttei vielä loukkaavalla tavalla kun mua alkaa ärsyttää juttunsa tai jos sanoo tai tekee jotain mikä tosiaan menee yli. Ja mä olen se joka useammin ehdottelee miehelle että treffataan sukulaisiaan, hänelle riittäisi vähempikin

Itse lähinnä lasten takia haluan pitää tiiviit välit, mutta miehen isästä kyllä tykkään tosi paljon, olen vähän niinkuin adoptoinut hänet sijaisisäkseni ja hänen kanssaan juttu aina lentää

 

[sugarplum]

Minulle tulee aina kamalan ulkopuolinen olo kun olen mieheni sukulaisten seurassa...

Kun alettiin olemaan yhdessä, mieheni sai kuulla veljiltään kommenttia että " olisit sä paremmanki saannu" jne. Äitinsä ( eli nykyinen anoppini ) ei tahtonut hyväksyä minua laisinkaan, olinhan kaapannut hänen poikansa =D Minä pahatahtoinen miestä vanhempi kahden lapsen äiti joka vain tulee raskaaksi ja tekee miehen elämän surkeaksi =D Noh, vielä ei ole saatu sitä raskautta aikaseksi, niin en sitten ollutkaan niin pahatahtoinen kuin anoppini luuli ja nykyään tullaan ihan hyvin toimeen keskenämme.
Mieheni veljien kanssa en oikein osaa vieläkään jutella, heistä saa vielä sellaisen viban että en kelpaa seuraan. Kummankaan toisia osapuolia en ole koskaan tavannut, tulevat aina vain yksin käymään...
Mieheni isä ei osaa ottaa miestäni edes mukaan seuraan, joten minäkin jään ulkopuoliseksi, mutta se ei oikeastaan edes haittaa =)

 

[fsdfs]

Ok välit. Anoppi ei tuppaudu eikä päällepäsmäröi, ei ole sen luonteinen, mutta auttaa jos kysytään. Minä en silti oikein viihdy esim. anoppilassa ja tilanne on vain pahentunut lasten syntymän myötä. Onneksi välimatkaa on kuitenkin muutama sata, joten ei kovin usein tarvitsekaan.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Hyvät välit molempiin anoppeihin. Toiseen yli 100 km... :saint:

Ja äijän veljen vaimon kanssa lemme kuin sisarukset. Äijän sisarpuoleen ei ole juuri mitään sidettä, ei ole äijälläkään, eivät ole koskaan asuneet samassa perheessä ja suoraan sanottuna niin herttainen kuin hän onkin, en jaksa niin ravistettavaa vätystä kauaa kerrallaan.

 

[Susimieli]

Paremmat välit kuin omaan äitiini jonka kanssa olen jatkuvasti törmäyskurssilla.
Ensimmäinen lapsen lapsi tulossa molempien vanhemmille, ja hieman harmittaa kun oman äidin kanssa välit jatkuvasti hiertävät.

 

[a.p.]

Susimieli, hyvä näkökulma asiaan että se voi olla tosiaan noinkin päin se ongelma, eikä aina anopin ja miniän suhteessa. Ikävää että äitisi kanssa on ongelmia, toivottavasti tilanne paranisi.

Itse olen oman äitini ja perheeni kanssa hyvin läheinen, ja he suhtautuvat ihanasti minuun ja elämääni. Muutin kotoa hieman ennen 18. syntymäpäivääni, silti olemme päivittäin tekemisissä ainakin puhelimitse. Vanhemmat toimivat suhteeni aina niin että auttavat ja neuvovat silloin kun tarvitaan, mutta antavat minun aikuisena ihmisenä hoitaa omat asiani eivätkä puutu niihin ellen sitä pyydä.

Miehen perheen suhteen tilanne on tosiaan erilainen...tiedostan kyllä että minussakin on varmaan vikaa, voisin varmasti yrittää kovemmin säilyttäää positiivisen ajattelutavan yms. Jotenkin vain hermostun aina älyttömästi kun anoppi määräilee (ei ehkä pahalla mutta on sitä tyyppiä) ja he esittävät arvioita minusta vaikka eivät tunne lainkaan luonnettani yms. Silti aina käyttäydyn kiltin tytön tavoin ja vasta yksin ollessani sitten mieli pahana asiaa pohdin...

Ärsyttävää on myös se, miten perheen toinen miniä suhtautuu avomieheeni hyvin omistavasti. Hän on luonteeltaan sellainen ylettömän avoin ja kovaääninen, "olen aina oikeassa"-tyylinen. Hänen suhteensa mieheni veljeen on kestänyt kauemmin kuin meidän, ja hän kuvittelee kai olevansa ainoa joka voi tuntea mieheni. (vaikka olen itsekin tutustunut häneen alunperin jo vuosia vuosia sitten.) En pidä hänen tavastaan hössöttää enemmän minun mieheni kuin omansa kimpussa, ja jatkuvasta muistuttelusta miten hän on silloin ja silloin hölmöillyt. Olenhan itsekin ennen suhdettamme juhlinut jatkuvasti mieheni kanssa ja viettänyt paljon muutenkin aikaa, tunnen kyllä hänen sekoilunsa...mutta tunnen myös hyvin herkän puolen hänestä, huolehtivan, hellän ja ajattelevaisen, ja uskonpa tuntevani sen tätä naista paremmin.

Anteeksi hillitön avautumiseni, en pysty puhumaan tästä paljoa miehelleni, kun pelkään loukkaavani häntä...

 

[tällaista myös]

Paremmat välit kuin omaan äitiini jonka kanssa olen jatkuvasti törmäyskurssilla.
Ensimmäinen lapsen lapsi tulossa molempien vanhemmille, ja hieman harmittaa kun oman äidin kanssa välit jatkuvasti hiertävät.

No, minulla vielä pahempi eli oman äidin kanssa välit poikki. Anoppi on siis ainoa "aikuinen nainen" joka on sukulaiseni jolta voi saada vanhemman naisen näkökulmaa. On hörhö ja vähän alkoholisti, mutta silti sentään joku, kun omaa äitiäkään ei ole.

Oman äitini kanssa väkivaltaa ja muuta taustalla, ja aikuisiälle jatkunut ainainen haukkuminen, sättiminen, arvostelu ja sen muistuttaminen että "olisi pitänyt abortoida sinut, kadun kun synnytin".

 

[:)]

Kaikkii muihin välit on hyvät paitse miehen veljen vaimoon..ei halua olla meidän kanssa tekemisissä..en tiedä miksi.

 

[Kais]

Miulla on hyvät ja lämpimät välit miehen vanhempiin ja sisaruksiin,paitsi yhteen.Tämän yhden henkilön kanssa ei ole hyvät välit, ei myöskään miehellä,vanhemmilla ja sisaruksella.
Miehen perhe otti miut hyvin vastaan sukuun,olen yksi perheenjäsenistä.

 

[BootyPeppi]

Hyvät välit. Tosin uskovainen anoppi koittaa välillä muistuttaa minua siitä, että minun kuuluu vaimona seurata miestäni. Mieheni taas hyväksyy minut ja minun näkemykseni.