Välit poikki vanhempien kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Aava

Vieras
Tilanne: Nuoret isovanhemmat jotka eivät ole hoitaneet koskaan lapsenlapsiaan. Nyt pyysin yhteistä kaverinaista lapsenvahdiksi jotta pääsisimme ensi kertaa kahdeksaan vuoteen miehen kanssa yhdessä jonnekkin. Tästä äitini loukkantui verisesti ja käski kaverimme valita joko minun tai oman kaveruutensa välillä,minuun äitini laittoi välit poikki sinä iltana kun yhteinen kaverimme oli meillä lastenvahtina. Myös isän kanssa on välit poikki koska äitini ei anna isäni olla tekemisissä kanssamme ennenkuin MINÄ olen pyytänyt äidiltäni anteeksi... eikö kuulostakkin sairaalta!!!
 
Äitini ei IKINÄ ole pyytänyt lapsiani hoitoon ja kun olen kerran vuodessa kysynyt voisiko hän tulla vahdiksi niin AINA on ollut jo omia suunnitelmia,eli koskaan ei ole lapsiani hoitanut ja kun kerroin hänelle kuka meille on tulossa lapsenvahdiksi hän naurahti ja sanoi "onnea vaan,tietääkö se kuinka rasittava erityislapsi "Petteri" on "... (Poika ei ole erityislapsi,vaan vilkas 3,5vee)

Äitini on myös sairaanloisen mustasukkainen isästäni, isä ei saa käydä yksin missään,enää edes meillä tämän välirikon takia :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuulostaa joo:
mutta onko joku erityinen syy miksi isovanhemmat ei voi/saa hoitaa lapsenlastaan?

Äitiäni ei siis vain kiinnosta, synttäreillä hän käy näyttäytymässä muille vieraille,mutta viipyy max. puoli tuntia. Isäni haluaisi viipyä kauemmin mutta äitini vinkuu niin kauan että isän on pakko lähteä kans meiltä. Äitini saa myös raivareita jos kuulee että isäni käy yksin sisarustensa/äitinsä luona,joita äitini inhoaa syvästi.
 
et kyllä pyydä anteeksi. Mitä anteeksi pyydettävää sinulla edes on? Itse olisin sanonut jo suorat sanat siinä vaiheessa kun lastani sanotaan"erityislapseksi" jota ei olisi. Ei tuollaisilla vanhemmilla mitään tee, jotka vaan haukkuvat ja toinen niin saamaton, että ei saa vaimoaan ojennukseen! Anna olla ja jatka omaa elämää ja toivottavasti hoitajakin on sinun puolellasi ja tulee jatkossakin hoitamaan muksujanne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis mitä sun pitäisi pyytää äidiltäsi anteeksi? Sitäkö, että pyysit teille lapsenvahdin. Jotain muuta tässä on nyt takana..

Tämä yhteinen kaverimme oli alunperin äitini kaveri,mutta meistä tuli tämän naisen kanssa kavereita koiraharrastuksen kautta ja mieheni oli tämän naisen miehellä töissä jne. Äitini on siis mustasukkainen koska ystävystyin hänen "löytönsä" kanssa :/
 
voi ei :'(
pahlata tuntuu. äitisi on narsisti. voi ei.
ei sinun tarvitse äidiltäsi anteeksi pyytää. ei sinullakaan ole varmasti helppo lapsuus ollut?
voisitko soitella isällesi, että isäsi saisi hyvän suhteen lapsenlapseensa ?
ei äidistäsi kannata välittää, hän saa kiukutella, vaikka maailman tappiin asti, hän on se joka häviää ja hänelle kun ei mikään kuitenkaan kelpaa ja riitä. Hän kiukuttelee kiukuttelemisen vuoksi ja haluaa että kaikki pyörii hänen napansaympärillä.
Sitä ei kannata eikä pidä hänelle suoda, että kaikki hänen ympärillänsä pyörisi niinkuin hän just haluaisi! ei , vaan isäsikin pitää elää omaa elämää ja pitää yhteyttä lapsen lapseensa -senkin uhalla ja siitäkin välittämättä että äiti siitä raivostuu!!

Äiti kantakoon itse vastuun omista kiukutteluistansa yms. te muut elätte omaa elämäänne ja just niinkuin halutte ja tykkäätte, ilman syylisyyden tunteita yms.
 
Sairaalloisen mustasukkainen äitisi pyrkii hallitsemaan kiukuttelullaan kaikkia läheisiään. Älkää antako sen tapahtua. Yritä olla isääsi yhteydessä kaikesta huolimatta.
 
mulla on kans välit poikki,mutta vaan isäni kanssa:äitini hoitaisi lapsia mielellään mutta isäni mielestä vanhempien kuuluu olla kotona hoitamassa lapsia eikä kulkea missään kuin vasta sitten kun lapset täysikäsiä ja äitini ei sitten "uskalla" tulla lapsenvahdiksi kun pelkää että isäni suuttuu hänelle.Missään emme ole mieheni kanssa vuosiin käyneet kahdestaan,muuta kun lähikaupassa kahdelleen,lapset oli anopilla sen aikaa,mutta pienin oli huutanut koko sen puoli tuntia mitä olimme poissa.
Isäni kanssa on välit poikki myös sellasen asian takia kun jos olemme siellä kylässä hänen kanssa täytyy aina olla samaa mieltä joka asiasta tai muuten on piru irti:viimeksi kolme kuukautta sitten kun porukoillani kävin,ilmaisin mielipiteeni asioihin mistä isä keskusteli niin hän alkoi muistelemaan minun villiä nuoruutta,haukkui huoraksi ja vaikka asia ei liittynyt millään tavalla nuoruusjuttuihin! Sitten alkoi huutamaan pää punaisena että isompi lapseni ei tervehdi häntä niin se on kuulema minun aikaansaannosta että muka haukun häntä pienelle lapselle,tuumasin tähän vain että eiköhän se ole oma vika jos ei näe lapsenlapsiaan kuin muutaman kerran vuodessa ja ei koskaan touhua heidän kanssaan mitään.Sitten kuulema olen huonoin lapsi mitä hänellä on. Isäni ei ole koskaan sanonut olevansa ylpeä minusta,vaikka lapseni olemme miehen kanssa hyvin hoitaneet ,tullaan hyvin toimeen.Että tämmönen isä minulla,en halua olla missään tekemisissä tuollaisen narsistisen kanssa!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja sa:
mulla on kans välit poikki,mutta vaan isäni kanssa:äitini hoitaisi lapsia mielellään mutta isäni mielestä vanhempien kuuluu olla kotona hoitamassa lapsia eikä kulkea missään kuin vasta sitten kun lapset täysikäsiä ja äitini ei sitten "uskalla" tulla lapsenvahdiksi kun pelkää että isäni suuttuu hänelle.Missään emme ole mieheni kanssa vuosiin käyneet kahdestaan,muuta kun lähikaupassa kahdelleen,lapset oli anopilla sen aikaa,mutta pienin oli huutanut koko sen puoli tuntia mitä olimme poissa.
Isäni kanssa on välit poikki myös sellasen asian takia kun jos olemme siellä kylässä hänen kanssa täytyy aina olla samaa mieltä joka asiasta tai muuten on piru irti:viimeksi kolme kuukautta sitten kun porukoillani kävin,ilmaisin mielipiteeni asioihin mistä isä keskusteli niin hän alkoi muistelemaan minun villiä nuoruutta,haukkui huoraksi ja vaikka asia ei liittynyt millään tavalla nuoruusjuttuihin! Sitten alkoi huutamaan pää punaisena että isompi lapseni ei tervehdi häntä niin se on kuulema minun aikaansaannosta että muka haukun häntä pienelle lapselle,tuumasin tähän vain että eiköhän se ole oma vika jos ei näe lapsenlapsiaan kuin muutaman kerran vuodessa ja ei koskaan touhua heidän kanssaan mitään.Sitten kuulema olen huonoin lapsi mitä hänellä on. Isäni ei ole koskaan sanonut olevansa ylpeä minusta,vaikka lapseni olemme miehen kanssa hyvin hoitaneet ,tullaan hyvin toimeen.Että tämmönen isä minulla,en halua olla missään tekemisissä tuollaisen narsistisen kanssa!!

Voi kamala! Onpa sulla kauhea isä. Eihän tommosen kanssa voi kukaan olla tekemisissä. Tosi surullista vaan, että äitis joutuu mukautumaan myös.
 
Meillä on toisiimme välimatkaa alle 2km, molemmat ajavat talomme ohi päivittäin,isä kyllä pystyis "salaa" tulla käymään meillä,mutta en tiedä miksei ole tullut.
Isää mulla on jo ikävä,toivoisin että he eroaisivat jotta isällä olis edes loppuelämän omaa elämää :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja sa:
mulla on kans välit poikki,mutta vaan isäni kanssa:äitini hoitaisi lapsia mielellään mutta isäni mielestä vanhempien kuuluu olla kotona hoitamassa lapsia eikä kulkea missään kuin vasta sitten kun lapset täysikäsiä ja äitini ei sitten "uskalla" tulla lapsenvahdiksi kun pelkää että isäni suuttuu hänelle.Missään emme ole mieheni kanssa vuosiin käyneet kahdestaan,muuta kun lähikaupassa kahdelleen,lapset oli anopilla sen aikaa,mutta pienin oli huutanut koko sen puoli tuntia mitä olimme poissa.
Isäni kanssa on välit poikki myös sellasen asian takia kun jos olemme siellä kylässä hänen kanssa täytyy aina olla samaa mieltä joka asiasta tai muuten on piru irti:viimeksi kolme kuukautta sitten kun porukoillani kävin,ilmaisin mielipiteeni asioihin mistä isä keskusteli niin hän alkoi muistelemaan minun villiä nuoruutta,haukkui huoraksi ja vaikka asia ei liittynyt millään tavalla nuoruusjuttuihin! Sitten alkoi huutamaan pää punaisena että isompi lapseni ei tervehdi häntä niin se on kuulema minun aikaansaannosta että muka haukun häntä pienelle lapselle,tuumasin tähän vain että eiköhän se ole oma vika jos ei näe lapsenlapsiaan kuin muutaman kerran vuodessa ja ei koskaan touhua heidän kanssaan mitään.Sitten kuulema olen huonoin lapsi mitä hänellä on. Isäni ei ole koskaan sanonut olevansa ylpeä minusta,vaikka lapseni olemme miehen kanssa hyvin hoitaneet ,tullaan hyvin toimeen.Että tämmönen isä minulla,en halua olla missään tekemisissä tuollaisen narsistisen kanssa!!

Voi kamala! Onpa sulla kauhea isä. Eihän tommosen kanssa voi kukaan olla tekemisissä. Tosi surullista vaan, että äitis joutuu mukautumaan myös.

sanoppa elä muuta! äitilleni olen monta kertaa sanonut että toi isän touhu on epänormaalia,kun isän mielestä hän on joka asiassa oikeessa,muilla ei saa olla omaa tahtoa,mielipiteitä. Äitillenikin olin ennen vihainen kun hän ei silloin minun nuoruuden aikaan koskaan puolustanut minua:isä sai vetää hiuksista mielinmäärin,haukkua minua sisarusten kuullen,opettajille kävi yläasteen aikaan haukkumassa minut huonoksi ja alkoholisoituneeksi tytöksi(joo join alkoholia melkein joka viikko yläasteella mutta kouluni hoidin kunniakkaasti,keskiarvo oli ysiltä päästessäni 7.5) Ja nykyään sitten isäni haukkuu minua sisaruksilleni että ainoastaan yksi siskoni uskaltaa olla tekemisissä kanssani,sisarukseni ovat vielä alaikäisiä ikähaitari 11-17v. Huvittavaa on myös se että tässä olimme perheeni kanssa kaupassa ja isäni ei edes moikannut meitä kun käveli meistä ohi,tympeesti vaan katteli,koita siinä lapsille selittää miksi ukki ei puhunut mitään!
 
Asun tosin n.40 km päässä vanhemmistani ja sisaruksistani. Siskoni hengailevat usein vanhemmillani, viikolla ja viikonloppuisin. Käyvät äitini kanssa punttisalilla ja lenkillä. Kun minä kyselen, koska sopisi tulla, rupee äitini miettimään milloin jonkun synttäreitä taas vietellään???eli mä olen vain juhlavieras, tosin eivät he tienneet nuorimmaisestanikaan alottiko hän koulun vain eskarin. Olen ollut asiasta jo pitkään surullinen, mutta ikävä kyllä, suru alkaa muuttua välinpitämättömyydeksi, jos he eivät välitä, miksi sitten minäkään, sääli vaan lastemme takia.
 
Lisäksi äitini mielestä vaan ylioppilaat ovat fiksuja ja hyviä ihmisiä. Olen perheeni ainut, joka ei ole yo, olen tosin kouluttautunut ammatillisesti ja kaupallisesti tutkintoja, muttei ne äitini silmissä ole mitään, kun ei omista yo-papereita. Surullista.
 

Yhteistyössä