Välit poikki vanhempiin..?

["suru"]

Erinäisten syiden ja oman jaksamisen takia haluaisin pistää välit vanhempiini poikki. Mutta siinä menisi sitten samalla koko minun sukuni, koska vanhempani mustamaalaisivat minut ja perheeni heille täysin. Haluan myös pitää yhteyttä nuorempiin sisaruksiini, jos katkaisen välit vanhempiini, he estävät yhteydenpidon. Olisitko valmis luopumaan koko omasta suvustasi? Itse alan pikkuhiljaa kallistua siihen oman mielenterveyden vuoksi, vaikka surku ja sukudraama siitä seuraisi.

 

["Kaisa"]

Aika hyvin sais meillä vanhemmat puhua suvun ympäri et menettäisin koko sukuni. Miten pieniä pikkusisaruksesi ovat?

 

[oletko]

oletko harkinnut psykiatria

 

["suski"]

Onko sun pakko panna välejä poikki? Etkö voisi vain lopettaa yhteydenpitoa ilman, että sanot mitään lopullista?

 

["a p"]

[QUOTE="Kaisa";22413755]Aika hyvin sais meillä vanhemmat puhua suvun ympäri et menettäisin koko sukuni. Miten pieniä pikkusisaruksesi ovat?[/QUOTE]

11v. Minun vanhempani ovat täysin häiriintyneitä. Salassa varmaan voisin sukulaisia nähdä, mutta he tuskin haluavat vanhempieni vihoja niskaansa asettumalla "puolelleni", kuten vanhemmat yhteydenpidon näkisivät. Sukujuhlista sun muista puhumattakaan.

 

["a p"]

[QUOTE="suski";22413791]Onko sun pakko panna välejä poikki? Etkö voisi vain lopettaa yhteydenpitoa ilman, että sanot mitään lopullista?[/QUOTE]

Jos en esim. vastaa puhelimeen, niin äitino soittaa miehelleni ja jos mies ei vastaa niin soittaa miehen suvun läpi että missä ollaan kun ei vastata. Esim. miehen vanhemmat eivät tajua olla vastaamatta ja saavat sitten niskaansa humalaisten raivoa ja kuulevat kuinka kamalia me muka ollaan ja huonosti kohdellaan vanhempia. Kausittain soittelu on jopa päivittäistä. Jos ei käy vierailulla niin puheluita voi tulla monta päivässä. Joten ei tuosta eroon pääse kuin sanomalla että nyt loppu ja numeroa vaihtamalla.

 

["Kaisa"]

[QUOTE="a p";22413798]11v. Minun vanhempani ovat täysin häiriintyneitä. Salassa varmaan voisin sukulaisia nähdä, mutta he tuskin haluavat vanhempieni vihoja niskaansa asettumalla "puolelleni", kuten vanhemmat yhteydenpidon näkisivät. Sukujuhlista sun muista puhumattakaan.[/QUOTE]

on kyl pahimoileen pieni.. et tarvii vanhempien luvan jotta voi tavata sinua. Miten sisaruksesi jakselee heidän kanssa, tarvisko hänki apua?

 

["Kaisa"]

[QUOTE="a p";22413798]11v. Minun vanhempani ovat täysin häiriintyneitä. Salassa varmaan voisin sukulaisia nähdä, mutta he tuskin haluavat vanhempieni vihoja niskaansa asettumalla "puolelleni", kuten vanhemmat yhteydenpidon näkisivät. Sukujuhlista sun muista puhumattakaan.[/QUOTE]

on kyl pahimoileen pieni.. et tarvii vanhempien luvan jotta voi tavata sinua. Miten sisaruksesi jakselee heidän kanssa, tarvisko hänki apua?
Mä varmaan yrittäisin olla jonkulaisissa väleissä siihen asti kunnes sisarus no täyttänyt sen 15v ja saa "ite päättää" yhteyden pidostaan

 

["vieras"]

No vähennät vaan yhteydenpitoa. Pidät yhteyttä vain silloin kun se oikeasti itsestä tuntuu hyvältä. Eli alat laittaa rajoja itse. EI tarvi lopullista/ehdotonta tiukkaa päätöstä, että nyt kokonaan välit poikki.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";22413841]No vähennät vaan yhteydenpitoa. Pidät yhteyttä vain silloin kun se oikeasti itsestä tuntuu hyvältä. Eli alat laittaa rajoja itse. EI tarvi lopullista/ehdotonta tiukkaa päätöstä, että nyt kokonaan välit poikki.[/QUOTE]

Kuten yllä kerroin, tämä on mahdotonta. Alkaa sen päiväinen hulabaloo, sättiminen, mielipuoliset syytökset ja soittorumba. Sisaruksille olen koittanut apua saada ja he käyvätkin tukiperheessä viikonloppuisin.

 

[Yainaba]

Ymmärrän hyvin, mutta omasta kokemuksesta täytyy sanoa että hyvää teki ottaa kunnon etäisyys sellasiin ihmisiin joista ei seurannut kuin mielipahaa. Oma elämä on helpottunut tuplasti kun ei tarvii enää katella ja kuunnella sitä pas*aa mitä suvun puolesta tuli vastaan. Joskus tulee mieleen joitain kivoja juttuja mitä on ollut, mut ne ei valitettavasti kanna mihinkään sillon kun tilanne on muuten läpimätää.
Ainakin mun vointi koheni, mä en usko että veri ois vettä sakeempaa tässä tapauksessa. Ja samalla kun loppu se päivittäinen pas*a niin samalla tuli tilaa uusille ihanille asioille elämässä.

sen verran erilainen tilanne mulla että mulla on kuitenkin toiseen vanhempaan ja sitä kautta toisen puolen sisaruksiin hyvät ja lämpimät välit.

 

["a p"]

Meille jäisi toki miehen suku, joka on suuri ja asuu lähellä. Mutta omassa suvussa on henkilöitä joihin haluaisin pitää yhteyttä. Joskus ajattelen, että kumpa vanhempani kuolisivat niin asia olisi kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Kamalaa, tiedän.

 

["joo"]

Hmm.. Humalaisia, 11 -vuotiaan vanhempia. Siitä mä lähtisin, eli lapset pois sieltä ja pian, jos ne on kännissä koko ajan. Siinähän ne menee välitkin lopullisesti.

Uskotko sä että sun sukulaiset on zombeja, jotka eivät kykene itsenäiseen ajatteluun, kun uskot että välit menee automaattisesti heidänkin kanssaan? Mä en ymmärrä miksi pitää väkisin roikkua huonoissa ihmissuhteissa. Usko pois, alkusokin jälkeen voit itsekin paljon paremmin kun hankkiudut näistä ihmisistä eroon.

 

["vieras"]

Kauhea tilanne, koska sisarus on noin pieni. Et oikein voi häntäkään jättää. Kunhan hän aikuistuu, ei varmaan ole mitään väliä, vaikka katkaisisitkin välit. Jos sukujuhlat siksi menee, ei sille mitään voi. Uskoisin kuitenkin ainakin osan suvusta pysyvän väleissä.