T
"Tiiu"
Vieras
Minulla on sisko sekä veli ja olemme kaikki toisillemme jotenkin todella etäisiä. Jos näemme jossain on vaikeaa keksiä puhuttavaa ja helposti tulee sellainen vaivaantunut hiljaisuus. Asumme kaikki samassa kaupungissa nykyisin mutta silti ei tule pidettyä yhteyttä.
Esim. Eilen eräs sukulaiseni kysyi mihin veljeni oli lähtenyt lomalle ja onko viikon vai kahden reissu. Hävetti kun en edes tiennyt, että veljeni on lähtenyt jonnekin lomareissulle. Kun mietin koska olen viimeksi nähnyt veljeäni oli se masliskuun alussa. Muutenkin veljeni on todella hiljainen. Saapuu kyllä aina juhliin yms. Mutta ei puhu oma-aloitteidesti mitään, kysyttäessä vastaa hyvin lyhyesti (yleensä joo tai ei). Joskus törmään yöelämässä tai kaupassa veljeeni ja hävettää tunnustaa edes nimettömänä, että tilanteet vaivaavat minua. Pysähtyy ikäänkuin juttelemaan mutta ei kumminkaan muuta kuin tervehtii ja vastailee joo/ ei jos kysyn jotain. Baarissa jää hiljaa seisomaan pöydän viereen.
Siskoni taas on alkoholisti sekä sekakäyttäjä ja hänestä ei koskaan voi sanoa varmaksi tuleeko paikalle vai ei ja jos tulee niin missä kunnossa. Varsinkin lasten syntymän jälkeen odotan aina jännityksellä siskoni tapaamista. Hän kun saattaa ilmaantua paikalle niin tolkuttomassa kunnossa että horjuu ympäriinsä eikä pysty puhumaan kokonaisia lauseita vaikka yrittää. Selvinpäin siskoni on ihan mukava mutta niitä selviä hetkiä on nykyään todella harvoin.
Ihmettelen vain miten sitä voikaan vieraantua sisaruksistaan näin pahasti. Enkä voi kuin pohtia olenko minä heidän mielestään yhtä "omituinen".
Esim. Eilen eräs sukulaiseni kysyi mihin veljeni oli lähtenyt lomalle ja onko viikon vai kahden reissu. Hävetti kun en edes tiennyt, että veljeni on lähtenyt jonnekin lomareissulle. Kun mietin koska olen viimeksi nähnyt veljeäni oli se masliskuun alussa. Muutenkin veljeni on todella hiljainen. Saapuu kyllä aina juhliin yms. Mutta ei puhu oma-aloitteidesti mitään, kysyttäessä vastaa hyvin lyhyesti (yleensä joo tai ei). Joskus törmään yöelämässä tai kaupassa veljeeni ja hävettää tunnustaa edes nimettömänä, että tilanteet vaivaavat minua. Pysähtyy ikäänkuin juttelemaan mutta ei kumminkaan muuta kuin tervehtii ja vastailee joo/ ei jos kysyn jotain. Baarissa jää hiljaa seisomaan pöydän viereen.
Siskoni taas on alkoholisti sekä sekakäyttäjä ja hänestä ei koskaan voi sanoa varmaksi tuleeko paikalle vai ei ja jos tulee niin missä kunnossa. Varsinkin lasten syntymän jälkeen odotan aina jännityksellä siskoni tapaamista. Hän kun saattaa ilmaantua paikalle niin tolkuttomassa kunnossa että horjuu ympäriinsä eikä pysty puhumaan kokonaisia lauseita vaikka yrittää. Selvinpäin siskoni on ihan mukava mutta niitä selviä hetkiä on nykyään todella harvoin.
Ihmettelen vain miten sitä voikaan vieraantua sisaruksistaan näin pahasti. Enkä voi kuin pohtia olenko minä heidän mielestään yhtä "omituinen".
