Hae Anna.fi-sivustolta

Vanha koira

Viestiketju osiossa 'Lemmikit' , käynnistäjänä Ida, 08.05.2006.

  1. Norelec Vierailija

    Tuli aika hyvästien, ikuisesti Sinua kaivaten

    Älä seiso haudallain itkien;
    en ole siellä, nuku en.
    Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
    olen timantinhohde lumessa.
    Olen aurinko,
    joka kultaa viljaa,
    syyssade, joka putoaa hiljaa.
    Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
    olen ylitsesi maahan uuteen
    matkaavien muuttolintujen lento.
    Olen öisten tähtien loiste hento.
    Älä seiso haudallain itkien;
    en ole siellä - kuollut en."
     
  2. oulunpoeka Vierailija

    tänään 9.1.2012 vanha herra 16v pääsi vehreille laitumille. epileptisiä kohtauksia ollut n.3 vuotiaasta asti silloin tällöin,nisät alkoivat turvota n.2 vuotta sitten ja nyt joulu aattona alkoi "yskä". hengitys kävi raskaaksi,eilen aamulla kuono turposi sekä posket "valahti" alas tuoden mukanaan myös apaattisuuden,tänä aamuna oli etujalatkin turvonneet,joten tein raskaan päätöksen päästää herra lepoon. lääkäri vielä varmuudeksi katsoi herran läpi ja totesi päätökseni olleen oikea koska imusolmukkeissa vikaa ja keräsi nestettä kehoon,hengitys oli jo todella työlästä. herra haudattiin tyttären kanssa sanginsuun eläinten-hautausmaalle heti "nukutuksen" jälkeen.

    en olisi uskonut tämän näin koville ottavan,täytyy myöntää että kyyneleet ovat valuneet,välillä kun tytärtä seurannut,tuntuu että se ottaa tän paljon paremmin kuin minä.
     
  3. T&B Vierailija

    Haluaisin mielipiteitä, rehellisiä, kun en itse osaa päätöstä tehdä. Koirani (8kg, hieman liian laiha, seropi) on nyt reilu 15v. Kipulääkkeenä menee Metacam ja se on mennyt jo puolisen vuotta, sitä ennen kokeilu muitakin kipulääkkeita joista ei apua, lisäksi virtsankarkailuun Propalin siirappi (mennyt reilun vuoden). Propalin menee kun muuten pissii unissaan alleen. Koira on yhä hieman kipeä, särkyä on ilmeisesti selässä ja jaloissa. Nukkuu 22-23h/vrk. Kuorsaa välillä todella kovasti. Maate meno on kankeaa, välillä nukkuu ns. takapuoli seinällä, eilen jopa ns. niskansa päällä, muu vartalo seinää vasten (pystysuorassa!!! kaatui siitä sitten selälleen ja minä autoin takaisin maate, kun ei itse päässyt); eli tuntuu että vartalo vaan jää johonkin asentoon. Yleensä pääsee kyllä maate ihan hyvin. Nousu on hyvin kankeaa, ei pääse nopeasti ylös, kun pääsee pedistään pois niin takajalat luisuu koko ajan vartalosta kauemmas. Luistelee siis kävellessään. Kun on pitkään nukkunut samassa asennossa liikkeelle lähtiessä on selkä kyyryssä kuin kissoilla =kipua?
    Hieman tuhrii kakalla, silloin tällöin pedissä näkyy ns. jarruviivoja...
    Koiran maha ei kestä mitään muuta kuin Friskiesin purkkiruokaa tai kuivamuonaa. Mitään herkkuja ei voi antaa kun ne koira oksentaa hetkenpäästä ulos. Uloste on todella kuivaa ja aika kovaa. Eläinlääkärin neuvolla annamme nyt levolacia pieniä määriä ruuan seassa. Ja siis tällä hetkellä koira syö vain pehmeää purkkiruokaa. Syö aikas vähän. 1 isosta friskiesin purkista syö n. 4pv. Ja kun keskittyy syömiseen niin takapää ei pysy kasassa ollenkaan vaan takajalat on ruokakipon molemmin puolin, kun valuvat siihen.
    Lenkille ei haluaisi lähteä varsinkaan iltaisin. Koira pitää kantaa kävelytien viereen (asutaan rivarissa), muuten pissaa ja kakkaa heti ovesta ulos päästyä vaikka käytäisiin kuinka usein ulkona. Ei siis jaksa pidättää yhtään kauempaa.
    n. viikko sitten kakkasi muutamana päivänä sisälle, kun oli jokin pukama tai pieni osa peräsuolta ulkonevana ja punoittavana (sellainen pikkurillin pään kokoinen punainen pallura) oli peräaukon yläpuolella. Mutta se hävisi ja vaiva meni ohi.

    nyt siis haluaisin tietää koska on oikea aika päästää koira paremmille metsästysmaille? Onko tuo enää koiran arvoista elämää. Mies sanoo että pitäisi viedä jo piikille, kun hänen mielestään lenkitys on koiralle jo kärsimystä. Koiralla on verikokeet ok, keuhkot ja sydän kuunneltuna ok. Hammaskiveä on tosi paljon, mutta ei voi enää rauhoittaa sen poistamiseksi, eikä voida antaa mitään puruluita kun maha ei kestä. Mitä tehdä? Onkohan täällä enää ketään joka viitsisi vastata.
     
  4. järkyttävää! Vierailija

    Jos tämä lukemani on totta niin voi kauhistus. Kiireesti piikille!! Muuta en osaa sanoa, tuota pitkitettyä kärsimystä ei enää voi selitellä kiintymyksellä, rakkaudella, ei millään.
     
  5. anna Vierailija

    Armahda jo hyvä ihminen koiravanhustasi! Tuo on rääkkämistä. /:(
     
  6. Sinkka Vierailija

    Kyllä rakastit koiraasi ja se myös sinua. Emme haluaisi erota, mutta aika loppuu ja kipeä päätös on tehtävä koiran parhaaksi. Nyt se varmaan on jo päässyt autuammille niityille ja tuskat ja vaivat jäivät tänne. Minäk suren pientä koiraani Jasmia, joka lähti luotani 30.8.2011. Koeta kestää.
     
  7. Anniina Vierailija

    Tänne pitää aika-ajoin palata, lukemaan näitä suunnattoman kaihoisia ja kauniita viestejä. Itken joka kerran kun näitä luen. Toivon että tämä vanha ketju säilyy.

    Omista koiristani kolme rakasta on jo sateenkaarisillan tuolla puolen. En lakkaa kaipaamasta heistä yhtäkään. Kuvat lohduttavat, niitä katselen usein.

    Kaksi pientä hauvelia nukkuu parasta aikaa vieressäni. Toinen on vielä nuori, toinen jo melkein vanhus. Käyn ajoittain jo läpi uutta, tulevaa ja väistämätöntä menettämisen tuskaa. Mutta samalla iloitsen jokaisesta jäljelläolevasta terveestä päivästä, ja teen kaikkeni että koiraystäväni viettävät mahdollisimman onnellisia hetkiä.
     
  8. mäyriksen mamma Vierailija

    Ensimmäinen koirani piti viedä piikille 5-vuotiaana koska se puri naapurin poikaa. koira oli kiltti, ja naapuri kiusasi aina kaikkia koiria - jopa omaansa. Ihminen voitti, rakas koirani hävisi.

    Toinen rakkaani eli 17-vuotiaaksi. 14-vuotiaana leikattiin nisäkasvain ja siitäpä tyttö piristyi niin, että jahtasi oravia puuhun ihan loppuun saakka. Kun kesken juoksun pysähteli ja huohotti ja välillä "yski", todettiin että sillä oli selvästi kipukohtauksia, ja kyyneöl silmässä vietiin nukkumaan.

    Nykyinen poitsu on vasta 3,5 joten toivottavasti meillä on vielä monta vuotta yhdessä.

    Koirasta pitää muistaa, että se on laumaeläin ja näinollen vähättelee eikä halua näyttää kipujaan. (Sairas yksilö karkotetaan laumasta). Siksi tulee olla reilu ja seurata niitä kipuja ja reaktioita tarkkaan. Silloin kun koira laskee alleen eikä pääse enää kunnolla liikkumaan, on aika viedä kaveri nukkumaan. Se kärsii. Kova paikka, tiedän, mutta se on riippuvainen meistä ja meisän tulee olla epäitsekkäitä siinä vaiheessa kun kaverilla ei enää ole hyvä olla.

    Voimia kaikille joilla se on edessä pian, ja pitkää yhteistä onnea niille, joilla sitä vielä kestää.
     
  9. Tuulia Vierailija

    Pikkukoirani, 13 ja 1/2 vuotias menetti viime kesänä kuulon toisesta korvasta. Nyt on toinenkin korva miltei kuuro. Turkki alkoi harventua kevättalvella. Kevään aikana huomasimme että ennen sisäsiisti koiramme ei jaksa enää koko yötä pissaamatta. Yön aikana saattaa olla kaksikin lammikkoa jossain. Pissa on alkanut myös haista voimakkaasti ammoniakille. Virtaa kyllä riittää leikkiinkin asti. Lenkille lähtee aina hyvin iloisena. Mahtaako kukaan tietää, johtuisiko tuo pissavaiva jostain vakavammasta sairaudesta?
    Kyllä tuntuu todella vaikealta ajatella että rakkaasta perheenjäsenestämme täytyy kohta luopua. Kunpa ei tarvitsisi tehdä sitä päätöstä...
     
  10. Ida ap. Vierailija

    Olen ketjun aloittaja ja palasin pitkästä aikaa lukemaan viestejä. Kiva, että ketju elää yhä.

    Käytä koirasi eläinlääkärillä. Meilläkin alkoi isojen lammikkojen sisälle tekeminen noin vuosi ennen koiran kuolemaa. Liittyy jotenkin munuaisten toimintaan ja saimme eläinlääkäristä lääkettä, joka auttoi aikansa. Lopulta tietysti mikään lääke ei voi pitkittää elämää loputtomiin.

    Luopuminen on haikeaa. Oma 15-vuotias kissani alkaa olla jo vähän "rähjäisen" näköinen ja nukkuu tosi paljon. Hiljalleen teen jo surutyötä. Kärsimystä en katsele.
     
  11. tiina Vierailija

    Samoin, rakkaani pikkuinen täyttää 15v ja dementia näyttää pahenevan.
    Itkemme mieheni kanssa joka päivä tätä luopumisen tuskaa.
    Joudun viemään pikkuisen salaa lopetettavaksi.
    Saan tappajan syyllisyyden taakan kai loppuelämäksi, mutta koen tekeväni pikkukullalleni palveluksen.
    Nyyh!
     
  12. Kalkkeutuma Vierailija

    Aamusta on varattu aika rakkaan ystävän viimeiselle lääkärikäynnille. Papparaiselle olis tullu ens kuussa kunnioitettavat 16v mittariin. Viime syksynä harmaahapsin kuulo ja näkö huononi aika äkkiseltään. Kyllä se eteensä näki ja sillointällöin kuuliki vielä, mutta aika huonosti. Aina tähän viikkoon mennessä pappa söi hyvin, juominen oli vähän niin ja näin aina välillä. Niskat sen verran jäykät oli, että tartti väkisin käyttää korkeempaa vesiastiaa. Loppuviimein ystävän tasapaino alko olemaan jo aika huonoa, mutta kuitenki pysty kävelemään hyvin lenkkejä. Mutta jos sohvalta piti hypätä alas, niin yleensä siinä kävi niin, että tultiin rähmälteen. Ja parina viime viikkona pappa oli kohtuu levoton, että ilmeisesti kipuja alko jo olemaan. Mutta huomisesta tulee varmasti kohtuu rankka päivä. Mutta toisaalta on se helpotus kun tietää, että enään ei satu ja kaikki on hyvin. Vaikka ystävyys loppuu, muistot jää ikuisiksi...
     
  13. Tänään lähti rakas koirani pois näiltä niityiltä. Kova on ikävä, älyttömän kova. Vanha pappahan se oli ja jotenkin olin pyrkinyt ajatukseen jo totuttelemaan, mutta yhtä tyhjän kanssa. Pahalta se tuntuu. Ainoa tapa päästä yli on miettiä miten ihanat vuodet ja muistot meillä oli ja kuinka vilpittömän onnellinen koira oli koko elämänsä! Viime aikoina en enää tunnistanut koiraa samaksi, into elämään tuntui hiipuneen. Jalat eivät kestäneet enää kävelyä yhtään, häntä ei heilunut. Koirasta näki, että se ei vain enää jaksanut.
    Minun mielestäni se on oikea aika nukuttaa rakas lemmikki pois, turha toista on enää kiusata. Onneksi jäljelle jää kasapäin muistoja ja rapsutuksia. Tiedän että sillä oli hyvä ja kaunis elämä.
     
  14. rosi Vierailija


    Vie koirasi heti eläinlääkärille viimeiselle piikille! Olet sen hänelle velkaa siitä pyyteettömästä rakkaudesta , jota hän on sinulle antanut. Älä anna enää karsiä! Kokemuksesta tiedän, että sinulle tulee hyvä olo, kun tiedät tehneesi oikein, vaikka se tilanne on todella vaikea.
     
  15. Hessu Vierailija

    Meillä todettiin 9 v chihuahualla viime syksynä paha sydämen vajaatoiminta. Aloitettiin NelioVet lääkitys, jonka seurauksena rakkaamme virkistyi ja hoikistui. Kohta siitä alkoi runsas juominen ka tarpeiden teko sisälle. Luulimme sen ensin johtuvan nesteenpoistolääkkeestä, mutta syyksi paljastui sokeritauti. Rakkaamme myös virtsasi verta (virtsatietulehdus). Tämä hoitui lääkkeellä. Sokeritautiin saimme lääkityksen, mutta pistäminen oli vaikeaa kun koira yritti purra ja vinkui aina pistäessä. Sokeritauti diagnoosin jälkeen koiramme sokeutui muutamassa päivässä ja muuttui poissaolevaksi ja apaattiseksi.
    Koiran elämänilo sammui, pilke silmistä katosi. Tänä aamuna tein viimeisen palveluksen. Nyt on iso ikävä ja suru suunnaton.
     
  16. Ida ap. Vierailija

    Osanottoni! Teit sen, mikä sinun pitikin. Vaikka se raskasta onkin.
     
  17. lumikero Vierailija




    Toivottavasti olet tajunnut viedä jo koiran piikille, tuo on kamalaa eläinrääkkäystä. :( En ymmärrä miten ihmiset ovat niin itsekkäitä että ajattelevat pelkästään omaa kärsimystään vaikka eläin kärsii vierellä. Jos koira on kuuro ja sokea, jalat ei toimi, syöminen vaikeaa, ulostetta tulee joka paikkaan, syöpää yms..älkää epäröikö viedä rakasta lemmikkiänne piikille. Miettikää mikä on sitä eläimen arvoista elämää.

    Itsellä ei koiraa ole, mutta silti luin koko ketjun ja sain vertaistukea kun jouduin viemään kissani piikille muutama päivä sitten. Syöpä oli levinnyt joka paikkaan kehossa vaikka 2 vkoa sitten kissa oli vielä elämänsä kunnossa. Vaikea uskoa todeksi että rakas lemmikki on nyt poissa eikä kukaan tule enää työpäivän jälkeen vastaan eikä herätä aamuisin. Elämäni raskain päivä tähän mennessä oli päästää kisu unille. :(
     
  18. rosi Vierailija


    Kerro meille T&B, mikä on nyt koirasi tilanne. Toivottavasti ole päästänyt lemmikkisi tuskistaan, vaikka se päätös ja sen toteutus onkin äärimmäisen raskasta. Minäkin edelleen suren ja ikävöin koiraani, vaikka aikaa on kulunut siitä päivästä.
    Koirasi luottaa sinuun ja uskoo, ettet anna sille tapahtua mitään pahaa. Ole nyt sen luottamuksen arvoinen ja älä anna sen kärsiä.
     
  19. rosi Vierailija


    Kerro meille T&B, mikä on nyt koirasi tilanne. Toivottavasti ole päästänyt lemmikkisi tuskistaan, vaikka se päätös ja sen toteutus onkin äärimmäisen raskasta. Minäkin edelleen suren ja ikävöin koiraani, vaikka aikaa on kulunut siitä päivästä.
    Koirasi luottaa sinuun ja uskoo, ettet anna sille tapahtua mitään pahaa. Ole nyt sen luottamuksen arvoinen ja älä anna sen kärsiä.
     
  20. ansu Vierailija

    Heippa!!
    Pari päivää sitten rakas koira lopetettiin. ): Sillä oli syöpä levinnyt jo selkärangan ja keuhkojen alueelle. Olin jo varautunut siihen, mutta kun sain tietää että en näe sitä enää niin kyllä siinä itku tuli. Koira oli ollut rinnallani koko ikäni ja sen menettäminen tuntuu aina pahalta. Olen päättänyt opiskella eläinlääkäriksi ja auttaa eläimiä parhaani mukaan.
     
  21. Koiran omaishoitaja Vierailija

    Minulla on kohta 14-vuotias, sairas, sokea ja ilmeisesti lähes kuurokin koira. Lopetus on viikkojen kysymys. Juuri tulin eläinlääkäriltä ja lisättiin nesteenpoistolääkitys sydänvikaan, joka on vakava-asteinen. Olen lopetuttanut useita koiria, mutta miksi tämän koiran kohdalla se on nyt niin vaikeaa??? Monet yhteiset vuodetko? Oli minulla yksi 14-vuotias koira ennenkin, mutta siltä löydettiin kasvaimia ja se oli kivulias, silloin päätös oli helpo(mpi). Tämä tapaus ei näytä kärsivän. Mikä jumala minä olen päättämään toisen kuolemasta?? Entä jos se nukahtaa itsellään? Mutta. Todennäköisesti menee pari viikkoa, niin olen varannut lopetusajan. Olenhan niin pitkällä, että olen lukenut tämän ketjun viestejä ja kirjoittanut oman. Olkaa hengessä mukana....
     
  22. rosi Vierailija

    Kyllä päätöksen tekeminen on rankkaa, ja se lopetuspäivä elämän kauheimpia päiviä. Mutta ajattele ystävääsi, sen elämä ei enää ole oikeanlaista koiranelämää. Varaa aika mahdollisimman nopeasti, koska koirasi vaistoaa, mitä suunnittelet. Minulla oli sellainen tilanne, että ne sydän-ja nesteenpoistolääkkeet tehosivat jotenkuten, mutta koira ei kestänyt mitään rasitusta ja lenkkeilytkin loppuivat vähitellen. Joskus oli parempiakin päiviä ja koira oli pirteä, jolloin ajattelin, että tästä vielä jatketaan yhdessä. Mutta sitten aloin pohtia sitä, että koira yrittää viimeiseen asti esittää reipasta, ja silloin kun sen vointi näyttää huonolta, se on jo todella kipeä. Varasin ajan tutulle eläinlääkärille ja sanoin, että aika on saatava heti, ettei koira hätäänny minun tuskastani. Samana päivänä menimme ja se oli ohi. Lääkäri sanoi, että ei ollut huono päätös, ja että koira olisi milloin tahansa voinut menehtyä kotona. Nyt on mennyt aikaa yli kuukausi ja vieläkin on kova ikävä. En kuitenkaan olisi antanut itselleni anteeksi, jos olisin löytänyt koirani kotiin tullessani kuolleena. Sen oli hyvä nukkua rauhallisesti syliini ja lähteä tuskattomasti.
    Ole nyt jämäkkä ja tee päätös, sure aikasi ja ole tyytyväinen oikeaan ratkaisuusi. Tsemppii!!!
     
  23. marek Vierailija

    Meidän vanhukselle on tilattu nyt aika lopetukseen, 13 vuotias ja kipulääkkeitä käytetty jo viisi vuotta.
    Eläinlääkärillä käytetty useaan otteeseen joka vuosi ja niin on menty vuosi kerrallaan eteenpäin. Nyt vain oli jo niin raskas kesä, eikä kävely ole maistunut herralle ollenkaan. Perheen kanssa olemme tulleet siihen tulokseen, että talvesta tulee liian raskas koettelemus, kun herra haluaa nukkua edelleen ulkona yöt muttei siihen enää kykene, paleltaa.
    Kaikki vanhuuden oireet ovat tulleet pikkuhiljaa hiipimällä; joku päivä on vain huomannut että herran luonne on muuttunut omapäisemmäksi, kiukuttelee kuin pikku lapsi, haluaa AINA seuraa ja kävelee perässä ja läähättää. Juo vettä paljon. Yksin oloa ei siedä ollenkaan. Ja ne kivut jaloissa ja selässä...:(
    Kyllä sen huomaa kun eläin vain ei enää jaksa. Kunhan ihminen on vain rehellinen itselleen. On vain pakko kovettaa itsensä ja tilata aika viimeiseen käyntiin.
    Pahin on siis vielä edessä, mutta mukana aion olla viimeiseen hengenvetoon saakka ja silittää vanhaa herraa nukutuksen aikana. Sen olen herralle velkaa.
     
  24. rosi Vierailija


    Kyllä teet ihan oikein, et ajattele itseäsi vaan koiraasi. Kyllä sen viimeisen eläinlääkärireissun hyvin kestää, kun ajattelee vain, että kaverin kivut ja paha olo loppuu nyt. Ja se tilanne on kuitenkin sillä tavalla hyvä, että näkee itse miten tuskattomasti toinen nukkuu pois. Ja kun on mukana silittämässä ja juttelemassa, jää itselle hyvä mieli koko tapahtumasta. Jälkeenpäin sitten tulee ikävä ja suru, jotka ei millään meinaa hellittää. Kuitenkin muisto ystävän viimeisistä hetkistä on hyvä, ja se on tässä pääasia. Yritä olla reipas silloin viimeisenä päivänä, vaikka se on vaikeaa.
     
  25. sepi Vierailija


    Jokainen joutuu luopumaan lemmikistään. Se, missä vaiheessa se tehdään on osoitus lemmikkiin kohdistuvasta rakkaudesta ja siitä, kuinka itsekäs ihminen on ja paljonko hän pelkää menettämisen tuskaa.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti