Vanha suola janottaa...

[Janoinen]

Eronnut edellisestä suhteesta 10 vuotta sitten. Pari kuukautta olin sinkkuna, kunnes tapasin nykyiseni.
Tämä edellinen oli ensirakkauteni, suhteemme kesti 3 vuotta.
Viime aikoina tämä entinen on alkanut pyöriä mielessäni ja vertailen nykyistä entiseeni.
Emme ole koko 10 vuoden aikana olleet muutoin tekemisissä kuin kerran sattumalta kaupassa nähneet ja nyt kuukausi sitten tämä mies laittoi facebookissa viestiä, kyseli kuulumisia.
Pidimme pari viikkoa yhteyttä, kirjoitellen niitä näitä ja lopulta tämä mies tunnusti, että kaipaa edelleen... Molemmat olemme samaa mieltä, että suhteemme kaatui siihen, että kaikkea liian paljon, liian aikaisin.
Tiedän, että en voisi hänen kanssaan enää millekkään alkaa, meidän yhteiselo oli sen verran rankkaa. Mutta miksi silti kaipaan häntä ja niitä hyviä hetkiä??

Miten tästä tunteesta pääsee eroon???

 

["terve"]

Tajuammalla että välissä on mennyt 10 vuotta. Te molemmat olette varmasti muuttuneet matkan varrella ettekä enää ole niitä samoja ihmisiä kuin silloin.

Kuten sanotaan. Aika kultaa muistot, joskus liiankin ruusuisiksi. Ensimmäinen rakkaus on aina ensimmäinen ja tuntuu siksikin niin maagiselta. Saahan sitä muistella ja olla kaihoisa.

 

[unohda]

Voithan sä kaivata ja muistella niitä vanhoja hetkiä lämmöllä, mutta ei niitä takaisin saa. Nuoruuden rakkaudet muistuu monesti jotenkin parempina mieleen juuri siksi, että ne tapahtuivat nuoruudessa, kun arki ei ollut yhtä arkista, vastuuta oli vähemmän ja parisuhteessa saattoi rakkauden huumassa sietää sellaista paskaa, mitä ei enää vanhempana todellisuudessa jaksaisi (millä tavalla teillä oli rankkaa?).

 

[Janoinen]

Päällimmäisenä oli ne huonot muistot, yhden hyvän hetken muistin, kunnes tämä exä päätti muistutella muistakin hyvistä hetkistä.
Toiveena oli yhteinen lapsi, mutta nykyisin olen sitä mieltä, että onneksi niin ei käynyt.. Kumpikaan ei olisi silloin ollut valmis vanhemmaksi.
Rakastettiin rajusti, mutta riideltiin vielä rajummin...

 

["jep"]

Päällimmäisenä oli ne huonot muistot, yhden hyvän hetken muistin, kunnes tämä exä päätti muistutella muistakin hyvistä hetkistä.
Toiveena oli yhteinen lapsi, mutta nykyisin olen sitä mieltä, että onneksi niin ei käynyt.. Kumpikaan ei olisi silloin ollut valmis vanhemmaksi.
Rakastettiin rajusti, mutta riideltiin vielä rajummin...

Ihan normia nuorta rakkautta. Ollaan vielä niin ehdottomia ja "mustavalkoisia". Muistot on muistoja ja niihin on kiva palata. Mutta että palauttas entisen tilan? En suosittele. Välissä on mennyt niin paljon jo aikaa.

Sinulla oli nyt hetken aikamatka meneeseen. Mutta aika palata tähän päivään.

 

[Janoinen]

Ei, en voisi edes kuvitella enää tämän ihmisen kanssa alkavani millekkään. Se vain ihmetyttää, että miksi häntä kaipaan???

 

["terve"]

Ei, en voisi edes kuvitella enää tämän ihmisen kanssa alkavani millekkään. Se vain ihmetyttää, että miksi häntä kaipaan???

Ihan normaalia tuokin. Tottakai sitä niitä mukavia juttuja joskus kaipaa. Eihän siinä nyt mitään outua ole. Inhimillinen tunne =) Olihan hän sinun eka rakkaus ja koitte kaikenlaista yhdessä.

 

[Minni:)]

Ei, en voisi edes kuvitella enää tämän ihmisen kanssa alkavani millekkään. Se vain ihmetyttää, että miksi häntä kaipaan???

Jos nykyinen suhde on jo arkista ja yhtäkkiä ensirakkaus-exä ottaa yhteyttä ja alkaa muistuttelemaan kaikesta hyvästä ja sanoo kaipaavansa, niin eihän se mikään ihme ole jos menee pää pyörälle.