vanha ystäväni muuttui

[vieras]

Oltiin tämän ystäväni,sanotaan häntä nyt vaikka Minnaksi,kanssa kuin paita ja peppu ekalta luokalta lähtien(16v sitten). Hän oli meillä tosi paljon, voisi sanoa että "aina", oli yötä ja söi ja oli mukana mökki yms pitemmilläkin reissuilla, oli ihan kuin osa meidän perhettä,puuttuva siskoni. Näin jatkui aina ysiluokalle asti, jonka jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle. Alkuun pidettiin yhteyksiä,kirjoteltiin,soiteltiin,käytiin kylässä puolin ja toisin.
3vuota sitten menin naimisiin ja sain lapsen.Yhteydenpito väheni, ymmärrettäväähän se tietysti. Kirjoteltiin silti ja nähtiinkin. Nyt kun odotan toista lasta, tuntuu,ettei hän hlua enää olla tekemisissä. Jos soitan,hän ei vastaa, jos laitan tekstiviestin,kestää pitkään ennekun vastaa ja silloinkin jotain ympäripyöreää. Itse jos laittaa tosi harvoin viestiä,se on lähinnä joku juoru jostain muusta. Kirjeisiin ei vastaa enää. Syyksi sanoo,että on kiire töissä (kaupan kassa)

Joo,elämäntilanne on eri, hänellä ei ole miestä eikä lapsia,hän on työelämässä. Mutta näinkö tosiaan loppuu kaikki juteltava? Viimeksi kun nähtiin,minä höpötin kaikkea maan ja taivaan välillä (yritän puhua mahd.vähän perheestäni) mutta hän oli hiljaa,kun kysyin miksi, ei kuulema ollut mitään sanottavaa..

En tiedä jaksanko enää jatkaa tätä yksipuolista yhteydenpitoa Olen yrittänyt varovasti kysellä onko hänellä kaikki hyvin,hän tietää,että minulle voisi puhua kaikesta. Meistä on tullut ihan vieraita toisillemme
Mitä mieltä olette, kannattaako jatkaa,kun toista ei tunnu kiinnostavan enää?

 

[mä]

En jatkais. Jos selkeesti toista ei kiinnosta, niin ei sitä väkisinkään voi pakottaa. Itselläni oli samanlainen ystävä ja lopetin häneen yhteydenpidon.

 

[mimmu]

En jaksais yrittää pitä ystävyyttä hengissä.

 

[*]

Ihmiset muuttuu ja elämäntilanteet muuttaa ihmistä. Todennäköisesti olet itsekin muuttunut vaikket sitä ehkä itse huomaa.
Mulle on monesti käynyt että on vuosia ollut kaveri jonkun kanssa, mutta kun elämäntilanne on muuttunut on tullut tarve erityylisille ystävyyssuhteille ja vanhat on katkenneet - joskus molempien, joskus toisen taholta ja aloitteesta. Tiettyjä polkuja vain kuljetaan yhdessä ja sitten polut haarautuu muualle. Ei siinä sen suurempaa dramatiikkaa minusta ole.
Voihan kaverisi olla myös kateellinen sinun perheestäsi, vaikea sanoa kun en tiedä mitkä hänen toiveensa perheen/elämän suhteen on.

 

[ap]

Ihmiset muuttuu ja elämäntilanteet muuttaa ihmistä. Todennäköisesti olet itsekin muuttunut vaikket sitä ehkä itse huomaa.
Mulle on monesti käynyt että on vuosia ollut kaveri jonkun kanssa, mutta kun elämäntilanne on muuttunut on tullut tarve erityylisille ystävyyssuhteille ja vanhat on katkenneet - joskus molempien, joskus toisen taholta ja aloitteesta. Tiettyjä polkuja vain kuljetaan yhdessä ja sitten polut haarautuu muualle. Ei siinä sen suurempaa dramatiikkaa minusta ole.
Voihan kaverisi olla myös kateellinen sinun perheestäsi, vaikea sanoa kun en tiedä mitkä hänen toiveensa perheen/elämän suhteen on.

tottakai olen itsekin matkan varrella muuttunut (toivottavasti ainakin) Mutta harmittaa vaan,sillä tämä "Minna" oli mulle todella tärkeä kaikki ne vuodet, kurja vaan unohtaa kaikki

 

[*]

Niinpä, onhan se kurjaa kun tärkeä ihmissuhde kariutuu. Samalla lailla kuin seurustelusuhde loppuu, tulee avioeroja jne. Yleensä aina toinen ainakin jää suremaan kun toinen haluaa jatkaa omaa elämää.
Jos ette vielä ole täysin puhumattomissa väleissä ja voitte puhua kaikesta kuten kerroit, niin etkö voi kaverillesi sitten suoraan sanoa, että et saa mitään kaverisuhteestanne tuollaisenaan ja että ois paras kertoa syy mikä kaveriasi riepoo, että käytöksensä on hanurista. Ainakin oisit yrittänyt, sen jälkeen ei enää muuta voi.