Vanhemmalla iällä

[Mietityttää]

Olen 44-vuotias ja avomieheni on 38 v. Minulla on ed avioliitostani 18 vuotias lapsi mutta avomiehelläni ei ole lapsia. Nyt hän haluaiasi lapsen kanssani (jos vielä edes onnistuu tässä iässä) mutta ainakin yrittää. Itse mietin sitä että olenko jo liian vanha pienen lapsen äidiksi? Kärsiikö lapsi siitä sitten esim. kouluaikana ja sitäkin mietin että kuin jaksasin? Rakastan lapsia ja haluaisin kyllä mutta entäs kun lapsi on murkkuiässä ja itse kuusikymppinen? Olisi kiva kuulla kokemuksia vanhemmuudesta vanhemmalla iällä, miten on onnistunut?

 

[Gilda]

Erittäin vaikea vastata kysymyksiisi. Kaikki on niin kovin yksilöllistä. Ihmiset ovat erilaisia niin fyysiseltä kunnoltaan kuin luonteeltaan.

Olen itse 40-vuotias ja odotan esikoistani. Äitini sai kuopuksensa 42-vuotiaana ja melko hyvin hän on jaksanut. Isäni on pari vuotta vanhempi, ja hän on ehkä joissain asioissa jo hieman ""vaariutunut"" eikä usein ymmärrä nuorimmaistaan. Mutta aika moni saa nykyään lapsia yli 40-vuotiaana, joten sinunkaan tuleva lapsesi ei varmaan olisi luokallaan ainoa, jolla on ""vanhat vanhemmat"".

 

[Ansku]

Heippa!
Itse olen 36v. (pian 37) ja sain 3/2005 kolmannen lapseni. Isommat lapset ovat jo 13v ja 15v ja olivat innolla mukana koko odotus-ajan ja nyt hoitelevat vauvaa innolla. Olen nauttinut tästä pikkukääröstä aivan valtavasti, ihana tunne saada ""tällä iällä"" pikkuinen tuhiseva nyytti. Enkä tunne itseäni tämän ikäiseksi, olen omasta mielestäni (ja muidenkin) lähempänä kolmeakymppiä kuin neljääkymppiä. Eikä ne yöheräämisetkään ole mitään tuskaisia olleet vaikka niitä jotenkin ""pelkäsinkin"", ajattelin etten enää jaksa nousta samalla tavalla ylös kuin silloin nuorempana. Olemme koko perhe yhdessä nauttineet nauttineet tästä pikkuiseta prinsessastamme.
Ja niinkuin edellinen kirjoittaja mainitsikin, nykyään on paljon nelikymppisiä vanhempia.
Omasta puolestani ""suosittelen.""

 

[h&J]

Mitä jos odotatte vaikka lapsenlapsia?On vastuutonta tehdä lapsi tuolla iällä kun koskaan ei tiedä enää tuossa iässä milloin päivät päättyy!Vauvalla on parempi olla nuorten vanhempien kanssa.Jos jostain syystä eläisitkin vielä 20 vuotta olisiko lapsesta mukavaa että parikymppisenä oma äiti on jo ihan mummo joka kuseksii housunsa kuola valuen!

 

[Naksu]

Hei!

Sain toisen lapseni 40-vuotiaana. Fyysisesti että psyykkisesti sekä raskaus, synnytys ja siitä palautuminen ovat menneet todella hyvin. Yöheräämiset ovat tuntuneet, mutta nyt jo onneksi helpottaa ;-). Olen nauttinut kotonaolosta vauvan kanssa, lapsethan ovat aivan ihania! Uskon ,että yhdessä miehesi tarjoaman tuen avulla pärjäät ja jaksat!

 

[TYHMYYDEN HUIPPU]

Hyvä H&J, ota lääkkeesi tai hankkiudu hoitoon tai lue biologian kirjasta ihmisen kehitys uudestaan, 64 v on vielä usein töissä, harvemmin kuseksii housuunsa kuola valuen.

 

[Mietityttää]

Kiitos kannustavista vastauksista joita ""suurin osa"" oli. En kyllä usko että vielä 64 kuseksin housuihini sillä olen pitänyt ja pidän kyllä itsestäni huolta liikkumalla ym. Ja eihän sitä voi nuorikaan ihminen koskaan tietää milloin päivämme täällä päättyvät.

 

[elämää edessä ja takana]

Juuri näin! Itse jäin leskeksi alle nelikymppisenä nuorimmaisen ollessa 4. Eikä asiassa kysytty minun mielipidettäni.. Vanhimman lapseni sain 22-vuotiaana, nuorimman 35 eikä kumpikaan ole koskaan vanhemmuuttani kritisoinut, päin vastoin!

Tuo ""vanhuusraja"" tunnetusti nousee kun itselle karttuu ikää ja elämänkokemusta. Kyllähän sitä itsekin 15-vuotiaana piti jo kolmekymppisiä armottoman vanhoina

Elämä on parasta elää niin kuin sen itse oikeaksi kokee, ja nämä lastenhankkimisasiatkin tietää parhaiten sydämellään!

 

[Mamma46]

Heippa kultaseni (h&J), tässä yksi ikäloppu äiti eli iltatähden syntyessä olin 45. Isot lapset ovat 22 ja 19 v. eli varmaan suunnilleen sinun ikäisäsi - Kaikki meni todella hyvin, synnytys kesti pari tuntia eikä jaksamisen kanssa ole ollut ongelmia ainakaan toistaiseksi (vauva kohta 10 kk).

Ja tuosta mummoudesta: minun äitini on 69 ja käy tyttäreni (19 v.) kanssa cappuccinolla ja shoppalemassa paljon useammin kuin minä, kun en ehdi. Eli kyllä se ikä on korvien välissä ja nuorenakin voi sairastua ja kuolla - valitettavasti.

 

[heidi]

Itse sain kuopuksen 36 v ja kohta olen 39 v. Vanhimmat lapset ovat 13 ja 15. Kyllä itselleni otti yöheräämiset koville ja tuntui että joka paikkaa särki väsymyksestä. Myös synnytyksestä palautuminen vei kauemmin aikaa.

Huutoa ei kestä samalla tavalla kuin aikaisempien lasten kanssa. Pinna on tosin pidempi ja en ole niin ehdoton kuin aikaisempien lasten kanssa. (ehkä siksi kuopus onkin villimpi??)

Mutta, jos sinusta tuntuu niin siitä vaan. Ei kukaan ole sanomaan milloin on oikea ikä tehdä lapsia! Joku kakskymppinen on mummompi kuin nelikymppinen.

ps. monet ystävät kohta 40 v kyllä tekevät vielä lapsia..että kyllä meitä löytyy

 

[h&J:lle]

Vastuutonta on myös yksoikoisten ihmisten tehdä lapsia, mietihän sitä. Saa raukka kehnot geenit ja tulee koulussa kiusatuksi.

Kerro minulle miten monta elinpäivää sinulle on luvattu jäljelläolevaksi!?

 

[Liisa]

Olin 41-vuotias, kun kuopuksemme (nyt 1/2-vuotias) syntyi, edellisen liittoni lapset jo teini-iässä, 12-16 ikävuoden väliltä.
Viimeisin synnytys ei ollut helppo, mutta eivät olleet aikaisemmatkaan. Palautuminen tapahtui suhteellisen nopsaan, yöheräämiset eivät tuntuneet (eivätkä edelleen tunnu) sen rankemmilta kuin nuorempanakaan ja pieni breikki pitkän työrupeaman jälkeen on juhlaa. Koko perhe vaalii pienimmäistä (täytyy vaan pitää huoli, etteivät sisarukset hemmottele häntä pilalle..) eikä mustasukkaisuudesta ole tietoakaan.
Että näin meillä; ei vielä ole tarvinnut samoihin vaippoihin juniorin kanssa turvautua

 

[43 v]

Itse vähän samanlaisessa tilanteessa ja samoja asioita on tässä puitu...

 

[Lyyli]

Mun keeneillä on vastuutonta kai tehä lapsia missään iässä, mutta silti tää 9 kk termiitti on kyllä vaa aivan ihana ja kaikkee ja hyvin on jaksettu.
Ja ei kai se muutama vuosi enää mitään näillä (38 v.) lukemilla.
Joten eiku onnee vaan yrityksellenne.
Oishan se vaa teitin isilleki si ihanaa kun sais oman lellivauvan.
Sellasia näistä kai vähä tuppaa tuleen.
Sitäpaitti, muutaman vuoden päästä kai 40-kymppine synnyttäjä mikää juttu enää oo.
Sen verta paljon ku ainakin meitin duunipaikalla on sellasia yli 30 vuotiaita lapsettomia uraohjuksia.
Paitti mää siis.
Kumpaakaa.

 

[Danuta]

Niin-pä, sain kolmannen ja viimeisen lapseni 42-vuotiaana. Poika on ihana ja jaksaminen helpompaa kuin vanhempien lasten kanssa oli...kun olivat yhtäaikaa pieniä ja silleen. Lisäksi vanhemmat lapset auttavat tosi paljon pikkuisen kanssa. Mutta ongelma oli hirvittävä raskausaika, kolme kertaa ambulanssilla sairaalaan uhkaavan keskenmenon vuoksi ja lopulta poika syntyi keskosena rv 28. Hyvin silti selvisi, mutta työlästä oli. Lopulta päätin, etten enää koskaan hankkiudu raskaaksi enkä aseta omaa enkä lapsen henkeä sellaiseen vaaraan kuin tässäkin oli....kävin sterilisaatiossa keväällä. Anyway, onnea yrityksille. Olen 60 v. kun poika saa ajokortin. Toivoa sopii että kunto ja huumori kestää!

 

[anya]

Minäkin sain kuopukseni 42-vuotiaana. Tyttö on nyt 3-vuotias ja hienosti meillä on mennyt. En tosin epäillytkään etteikö menisi, mutta kun jo odotusaikana kuulin sieltä ja täältä, että miten sinä nyt vielä tuossa iässä...Likalla oli koliikkiakin, mutta osasin jo itkuihin suhtautua melkeinpä huumorilla, koska oli jo yhdestä koliikkilapsesta kokemusta. Esikoisen itkut ja valvottamiset olivat paljon raskaampia kestää kuin tämän iltatähden.

Minulla kuopuksen odotusaika oli kaikkein helpoin; töissäkin olin ihan äitiysloman alkuun asti, toisin kuin esikoista odottaessani, jolloin jouduin jäämään jo 24. viikolla sairaslomalle. Leikkaamaan jouduttiin perätilan takia, mutta sektiostakin toivuin nopeammin kuin toiseksi vanhimman lapsen kohdalla. Kiloja ei tullut kuin kuusi ja nekin jäivät leikkauspöydälle. Nyt, kun on monenikäisiä lapsia, niin pysyy tiukasti mukana nykypäivässä.

 

[Kuopus]

Hei!

Haluan lyhyesti kertoa sinulle ""iltatähden"" kokemuksia näin lapsen näkökulmasta. Äitini sai minut 40-vuotiaana ja isäni oli silloin 45v. Koska minulla on itsellä vanhat vanhemmat (nyt isä 74 ja äiti 69), päätin jo ajat sitten etten ikinä tule tekemään lapsia vanhemmalla iällä (synnytin kyllä esikoiseni 29-vuotiaana, että eihän sekään mikään turhan aikainen ikä ole). Lähinnä koen, että olen aina joutunut kantamaan huolta vanhemmistani, varsinkin, kun äitini terveys on ollut pitkään huonona. Jatkuva huoli on eniten vaikuttanut päätökseeni tehdä ""lapset"" nyt. Joskus myös pelkäsin vanhempieni kuolemaa, mutta sehän taitaa olla kaikkien lapsien pelko jossain vaiheessa. Lapsena myös häpesin (ja nyt nolostuttaa ajatella) vanhempiani, koska tokihan he olivat ulkoisestikin vanhemman näköisiä kuin muiden vanhemmat.
Mutta toisaalta elämästä ei ikinä tiedä eli kuka lähtee ensimmäisenä eikä sitä kuka sairastuu ja kuka ei. Silti vanhempani ovat minulle todella rakkaat ja olen saanut olla heidän kanssaan pidempään kuin esim. ystäväni, jonka isä kuoli muutama vuosi sitten syöpään. Eli elämästä ei tiedä. Ja mistäpä sen koskaan tietää, vaikka minäkin haluaisin 40-kymppisenä vielä sen yhden lapsen (mutta todennäköisesti en).

 

[Anu]

Minä luulen,että suuntaus on siihen,että lapset tullaan tulevaisuudessa yhä enemmän tekemään ns. vanhemmalla iällä. 10-20 vuoden kuluttua on varmaan tosi harvinaista jos joku tekee parikymppisenä lapsia.Nykymaailma korostaa niin paljon jo nyt itsekkyyttä,joten kyllä se näkyy varmasti myös lapsen tekemisessä. Parikymppisenä moni tahtoo nähdä maailmaa ja opiskella,mikä ei ole ollenkaan huonompi juttu! Onpahan elämän tuomaa kokemusta ja viisautta myös jakaa lapsille.( itse sain esikoisen 33 vuotiaana)

 

[Lahja]

Mielestäni 40-kymppinen ei ole liian vanha äidiksi. Ihmisen odotettava elinikä kasvaa kaiken aikaa, naisilla se lienee jo pitkälti yli 80v. 40-kymppinen on siis vasta puolimatkassa. Tulevaisuudessa ei jäädä eläkkeelle 60-kymppisinä. Viime kädessä kysymys on siis omasta jaksamisesta ja tuntemuksista, ei siitä, mitä muut sanovat.
Itse olen saanut ensimmäisen lapsen 29-vuotiaana, ja lisää haluaisin, mutta en heti perään. Parempi äiti olen mielestäni, kun on enemmän elämänkokemusta, vakaampi talous ja ennen kaikkea olen itse tasapainoisempi ihminen kuin 10v. sitten. Moni saman ikäinen (30+v.) ystäväni haluaa perheen, mutta eivät ole (vielä) edes vakituisessa parisuhteessa. Tulevaisuudessa 40-kymppinen synnyttäjä on ihan tavallinen juttu, uskon.

 

[anne]

Ihan tavvvallinen on 40- kymppinen synnyttäjä nykyäänkin. Asia arveluttaa vain naisia, joilla on ennestään jo isompi lapsi, eli on tehnyt lapsia myös nuorena. Kokemuksesta tiedän. Itselläni oli nuorimman ja vanhimman väli 20 v. enkä ollut mikään kummajainen kummallakaan kerralla. Ehdottomasti nainen voi tehdä lapsia aivan niin kauan, kun nainen luonnostaan voi niitä saada. Naisilla luonto puuttuu asiaan, joten liian vanhana ei voi tehdä lapsia!

 

[...]

Itselläni ei ole vielä lapsia (olen 31-vuotias) mutta juttelin asiasta juuri viisikymppisen työkaverini kanssa, ja kyllä se on niin että ennen vanhaan naiset tekivät lapsia niin kauan kuin vain pystyivät. Toisaalta silloin monet myös aloittivat lasten teon hyvin aikaisin, muttei silloin 40-vuotias odottaja ollut mikään erikoisuus. Työkaverini äitikin oli lähes 40-vuotias saadessaan esikoisensa.

Nykyään puhutaan paljon ihmisten itsekkyydestä mutta minusta kyse on myös siitä, ettei monillakaan ole mahdollisuutta tehdä lapsia ennen 30 ikävuotta. Nykyään on pakko opiskella työllistyäkseen, kouluihin pyrkiminen vie oman aikansa ja harvemmin vastavalmistunut uskaltaa ryhtyä lastentekoon.

 

[A-ha]

->Ihan tavvvallinen on 40- kymppinen synnyttäjä nykyäänkin-<

Niin eli siis 400-vuotias =) Kai kuitenkin suhteellisen harvoin nähty tapaus.

 

[heidille]

Kaikki on suhteellista ja riippuu omasta asenteesta. Itse sain esikoisen 35v, eikä yhtään ole väsyttänyt. Toiset ovat ilmeisesti nuorekkaampia Kyllähän tuolla vastaan tulee komikymppisiä, jotka näyttää 50v.lta.

 

[tupuna]

Itse olen päinvastoin nuori äiti, mutta kannustaisin silti vain rohkeasti tekemään lapsia, kun mahdollisuus vielä siihen saattaa olla. En usko, että lapsi tulee kärsimään vanhemmanpuoleisista vanhemmistaan tulevaisuudessa. Kaikki lapset/nuoret häpeävät vanhempiaan jossakin vaiheessa.
Monet julkkishenkilötkin tekevät lapsia yli 40-vuotiaana ja nykyään vanhempia synnyttäjiä alkaa tosiaan olla entistä enemmän.

 

[Kk]

Mie kans nuori äiti (20 kun sain esikoisen). Sanompahan vaan että olipa ikää mittarissa 20 tai 40 niin ihan takuulla meitä kaikkia äitejä jossain vaiheessa väsyttää ja heikkoina hetkinä vituttaakin mutta ihanaa se on silti, nimittäin olla äiti.

Äkkinäinen luulisi että 20 vuotias jaksaa enemmän kuin 40 vuotias äitinä, mut myönnettävä on että kyl toi 1v:n kaitseminen yhdistettynä pitkiin ruumillisiin työpäiviin niin voimia se kysyy...

Jokainen tietää tehdessään että onko sopivan ikäinen äiti.