Vanhemman vaikutus lapseen

[Pohdin vakavissani]

Onko teidän mielestä niin, että lapsi tietää/vaistoaa vain sen, minkä äiti/isä heille sanoo? Vai vaistoaako lapsi, jos esim. äiti voi huonosti? Miten paljon vanhempien "demoneita" voi siirtyä lapseen kun tämä kasvaa?

Jos lapsen äiti on vaikka uupunut, vihaa itseään kroonisesti, pitää itseään rumana läskinä ja on kovin epävarma/pelkää sosiaalisia tilanteita, niin millaisia vaikutuksia tästä saattaisi olla lapselle? Entäpä vaikka syömistavat ja liikunnallinen aktiivisuus, uskotteko niissä isän/äidin esimerkin olevan kuinka merkittävä?

 

[Kovajänis]

No hei, kaikkihan on kiinni kodista ja vanhemmista!
Lapsi ottaa mallia kotioloissa saamastaan käsityksestä.
Toi just huvittaa (ja säälittää) kun ollut noita lasten lihavuus-ohjelmia, niin lapsi yritetään saada laihtumaan vaikka vanhemmat ja koko lähipiiri on lihavia

 

[Jehnny Tightlips]

Luulen, että geeneillä on tuossa suuri merkitys myös. Liikunnallisuus voi olla enemmän opittua, mutta siihenkin saattavat geenit hiukan vaikuttaa, jotkut kokevat lenkin jälkeen selkeän endorfiiniryöpyn ja jotkut eivät.

 

[näin]

Teet vain sen minkä pystyt. Jos sinulla on itselläsi ongelmia, kerro niistä avoimesti lapselle ja sano, että äiti ajattelee väärin ja sinun tulisi ajatella näin ja näin. Kyllä se lapsi ottaa mallia esim sos tilanteissa, siksi lapselle on kerrottava totuus. Ja liikuntaharrastuksen voit lapselle hankkia liikkumatta itse yhtään. Näin.

 

[maritu]

Minusta juuri näissä asioissa vanhempien olisi oltava varpaillaan, mitä sanotaan lasten kuulleen. Ja mitä näytetään.

 

[toffeepala]

Minusta juuri näissä asioissa vanhempien olisi oltava varpaillaan, mitä sanotaan lasten kuulleen. Ja mitä näytetään.

Olen jokseenkin samaa mieltä, mutta minä uskon lasteni olevan tuota fiksumpia - jos meillä vaikka aviomieheni kanssa menisi huonosti, uskoisin lasten vaistoavan sen vaikka koitettaisiin esittää muuta

 

[maritu]

Minusta juuri näissä asioissa vanhempien olisi oltava varpaillaan, mitä sanotaan lasten kuulleen. Ja mitä näytetään.

Olen jokseenkin samaa mieltä, mutta minä uskon lasteni olevan tuota fiksumpia - jos meillä vaikka aviomieheni kanssa menisi huonosti, uskoisin lasten vaistoavan sen vaikka koitettaisiin esittää muuta

Aivan varmasti vaistoavat, sitä ajattelin tuolla viimeisellä lauseella.

 

[mä]

Vanhemman vaikutus lapseen

Onko teidän mielestä niin, että lapsi tietää/vaistoaa vain sen, minkä äiti/isä heille sanoo? Vai vaistoaako lapsi, jos esim. äiti voi huonosti? Miten paljon vanhempien "demoneita" voi siirtyä lapseen kun tämä kasvaa?

Jos lapsen äiti on vaikka uupunut, vihaa itseään kroonisesti, pitää itseään rumana läskinä ja on kovin epävarma/pelkää sosiaalisia tilanteita, niin millaisia vaikutuksia tästä saattaisi olla lapselle? Entäpä vaikka syömistavat ja liikunnallinen aktiivisuus, uskotteko niissä isän/äidin esimerkin olevan kuinka merkittävä?

Vanhemmat vaikuttavat lapseensa sekä geenien, että tapojen j a käytöksen kautta hyvin paljon. Vanhempien keskinäisen tunnelman on todettu olevan paljon merkittävämpi juttu lapselle kuin vanhempien tahdonalainen kasvatus.

Vanhempien minäkuva vaikuttaa lapseen. Jos vanhempi ei pidä itsestään, hän ei osaa luoda lämmintä kontaktia lapseensakaan.

Ruokailutavat ovat paljolti opitut eli lapsi syö kuten häntä opastaa, mukaanlukien uhman hoitaminen/hoitamattomuus. Ajan mittaan lapsen ruokailuun vaikuttaa se, miten hyvin vanhemmat ovat osanneet opettaa lasta valmistamaan ruokaa perheelle säännöllisesti. Lapsen tulisi osallistua perheen ruuanvalmistukseen kykyjensä mukaan ja kuuliaisuutta osoittaen ja näin omaksua vastuullinen suhtautuminen perheen ihmissuhteisiin sekä niissä vaikuttamisen rooli, joka on merkittävä lapsen itsetunnon kantaja.

Liikunnallisuus liittyy puolestaan paljon enemmän perimään. Jos lapsi on liikunnallinen, hän liikkuu jollakin tavoin ja harrastaa liikuntaa joukoissa, kun taas geeneiltään heikompilihaksinen lapsi varoo luonnostaan rasittamasta itseään fyysisesti yli sietokyvyn. Tässäkin vanhemmat ovat vaikuttajina havaitessaan, millainen heidän lapsensa on ja kuunnellessaan myös toisten aikuisten mielipiteitä sikäli kuin niiden esittäjät hallitsevat alaa, jota pohditaan.

 

[nyt ihmetyttää]

Pitääkö joku lapsiaan niin tyhmänä, että ajattelee "kunhan en lasten edessä..."

 

[maritu]

Pitääkö joku lapsiaan niin tyhmänä, että ajattelee "kunhan en lasten edessä..."

Tarkoitatko, että vanhemmilla ei saa olla ongelmia ollenkaan?
Eikös meidän tehtävä ole vain yrittää suojella lapsia aikuisten ongelmilta parhaan taitomme mukaan?

 

[Beep]

Lapset vaistoavat uskomattoman paljon ja oppivat kodin, eli vanhempien tapaan suhtautua kaikkeen... ihmisiin, politiikkaan, syömiseen, ajankäyttöön... siis ihan kaikkeen, kunnes jossain vaiheessa alkavat ns. kyseenalaistaa.

Lapset oppivat esimerkistä, et turha huijata tekemällä itse eri tavalla mitä opettaa.

Mä pohdin mm. sitä, että miten perheen lapset voi olla niin eri näköisiä toistensa kanssa. Toinen on syntymästä asti hoikan mallinen, toinen jykevämpi... esim. kapeakasvoinen ja pyöreäkasvoinen lapsi, toisella kaulaa, toisella ei paljoa, toisella kapea kroppa, toinen leveämpi. Ja erot näkyvät aina, aikuisenakin... toiset inhoavat liikuntaa, toiset rakastavat sitä lapsesta asti.

 

[harmaana myönnän]

Minä ostan lapseni rakkauden materialla, tyytyväiseltä tuo näyttää

 

[tänään viimeksi]

Tänään viimeksi jouduin todistamaan, että ei nää uusavuttomat vanhemmat tajua mitään!

Melkein itkettää, kun joillakin on niin pää pepussa, että omat asiat menee lasten edelle... Ajokortti lasten tekoon kiitos!

 

[polle]

...mun narsistinen siko ajaa mut hulluksi

 

[bdt]

Onko teidän mielestä niin, että lapsi tietää/vaistoaa vain sen, minkä äiti/isä heille sanoo? Vai vaistoaako lapsi, jos esim. äiti voi huonosti? Miten paljon vanhempien "demoneita" voi siirtyä lapseen kun tämä kasvaa?

Jos lapsen äiti on vaikka uupunut, vihaa itseään kroonisesti, pitää itseään rumana läskinä ja on kovin epävarma/pelkää sosiaalisia tilanteita, niin millaisia vaikutuksia tästä saattaisi olla lapselle? Entäpä vaikka syömistavat ja liikunnallinen aktiivisuus, uskotteko niissä isän/äidin esimerkin olevan kuinka merkittävä?

Kun lapsi ei ole vielä koulussa varmaan kaikki kodin vaikutteet uppoavat lapseen ja tekevät sitten mitä tekevät demoneilla tai ilman.
Kun lapsi menee kouluun niin viimeistään ylä-asteella alkaa oma maailmankuva muotoutua, murrosiässähän sitä kritiikkiä alkaa sitten kohdistua vanhempiinkin.
Sitten omalta kohdalta olen huomannut vielä näin nelikymppisenäkin että ahaa tää juttu on kotoa lähtöisin.
Jotkut asiat ovat hyvästä ja jotkut eivät, elämä on tällaista.
Parasta on silloin kun ihminen osaa eritellä oman näkökantansa siitä mihin hänet on kasvatettu ,varsinkin jos se näkökanta on eriävä.
Haluan kai sanoa että loppujen lopuksi tärkeintä on se että ihminen tajuaa omasta elämästään sen verran että osaa muodostaa mielipiteensä itse ja analysoida omaa käyttäytymistään. Huh...