Vanhemmat haluavat ostaa minulle auton, huono omatunto vaikka maksaisin takaisin

["vieras"]

Tilanne on siis se, että olen kahden lapsen yksinhuoltaja, käyn töissä ja tulen ihan ok toimeen. Erossa meni kaikki säästöt ja vähän enemmänkin, joten nyt aloittelen nollasta. Minulla on pieni velaton auto, joka alkaa käymään ahtaaksi lasten kasvaessa. Asuntolainaa on ja jonkin verran opintolainaa. Nyt vanhempani haluavat maksaa osan, että saisin vähän isomman auton. Olen sanonut heille, ettei tarvitse enkä halua ottaa heiltä rahaa. Ovat kuitenkin sitä mieltä, että enempää eivät halua minun ottavan lainaa (autoa varten siis) vaikka sitä saisinkin. Nyt pähkäilen, että mitä teen. Maksaisin tietysti autoa pikkuhiljaa vanhemmilleni takaisin, mutta silti tämä vaivaa.

Oletteko muut saaneet jotain tällaista isoa vanhemmiltanne? Oletteko maksaneet takaisin vai ottaneet lahjana? Onko ollut huono omatunto? Vanhempani eivät todellakaan ole suurituloisia, mutta velattomia.

 

["vieras"]

Luepas nyt ekaksi se ketju, jossa ap osti vanhempien rakennuttaman talon. Jos omat vanhempasi ovat yhtään sinnepäinkään samanlaisia kuin he, unohda koko juttu.

 

["vieras"]

ne on sun vanhempia, tottakai otat avun kiitollisena vastaan!

 

["vieras"]

Tiedän monta jotka saavat vanhemmilta avustusta ties mihin, joten ihan hyvin voi ottaa lainan/lahjan vastaan. Harvempi vaan kehtaa huudella että äiti on maksanu.

 

["vieras"]

Omat vanhempani ovat avustaneet minua taloudellisesti isommissakin hankinnoissa. Olen ottanut avun hyvällä omatunnolla vastaan, koska tiedän, ettei se juuri vaikuta heidän talouteensa ja tiedän heidän haluavan vilpittömästi auttaa. Kyse on siis ollut ihan lahjoituksista, ei lainasta. Toivon, että minullakin on tulevaisuudessa mahdollisuus auttaa omia lapsiani myös taloudellisesti, jos heillä on siihen tarvetta.

 

[Porho]

Riippuis vanhempien taloudesta ja lainan suuruudesta ja maksuajasta. jos vanhempasi ovat iäkkäitä ja asuvat omakotitalossa, voi heidän säästössä olleelle 10 000eurolle tulla yllättävääkin käyttöä. Sitten on huonompi homma jos säästöt on kiinni sinun lainassasi, vaikka makseletkin sitä takaisin.

 

["Maatushka"]

Maksa vanhemmillesi sitä autoa takaisin samalla summalla kuin maksaisit lainaa pois, esim. 200 €/kk niin pitkään että se on maksettu. Näin olisit velkaa autosta vanhemmillesi etkä pankille ja säästäisit myös koroissa ja muissa maksuissa.

 

["vieras"]

Tarkoitus tosiaan olisi maksaa kuukausittain vanhemmille lainaa takaisin, mutta silti joku tässä vaivaa minua. Kyseessä olisi siis reilusti alle 10 000 euron laina, mutta kun en ole tällaiseen yhtään tottunut.

Ja tiedän, että vanhempani vain ihan vilpittömästi haluavat auttaa eivätkä halua, että otan itselleni lisää lainaa pankista. Ymmärrän kyllä heidänkin näkökulmansa, koska tottakai minäkin auttaisin omia lapsiani ja toivottavasti tulevaisuudessa pystynkin auttamaan.

 

[===]

Mä olen ottanut vanhemmilta vastaan lainaa ja melko isoja rahallisia avustuksia. Munkaan vanhempani eivät ole varakkaita, mutta velattomia ja heillä on pienet menot. Ikinä en ole heiltä rahallista apua pyytänyt, ovat itse tarjoutuneet. Mutta kieltämättä mullekin on tullut tosi huono omatunto kun tarjoutuvat auttamaan (mun mielestä) liian isoissa jutuissa. He kumminkin tietävät että mä arvostan heidän apuaan ihan suunnattomasti, enkä ikinä käyttäisi heitä taloudellisesti hyväkseen.

Isä on joskus sanonut että hänen oma äitinsä aikoinaan sanoi että niitä lapsia pitää auttaa silloin kun sitä apua tarvitaan, ja sitä hänkin nyt toteuttaa. Ja samoin mä haluan omien lapsieni kanssa jatkaa.

Eli sun tilanteessa ottaisin kiitollisena avun vastaan

 

["vieras"]

No onko se summa vanhemmillesi kuinka iso raha? Joutuvatko he joustamaan omista menoistaan, vai tuntuuko se yhtään missään?

 

["vieras"]

Summa on tietysti vanhemmillenikin aika iso raha, mutta eivät joudu tinkimään omista menoistaan. Ehkä siis suostun heidän ehdotukseensa ja alan lyhentämään sitten autolainaa heille.