T
tytär
Vieras
Miten voisin sanoa nätisti äidilleni, että en halua toimia hänen parisuhdeterapeuttinaan, tai kodinhoitajanaan? Olen nyt muutaman vuoden saanut viikottain kuulla vuodatusta isästäni, ja heidän avoiliitostaan. Kuitenkin he ovat minun vanhempani enkä halua asettua kummankaan puolelle. Äitini ei näe enää paljoakaan ympärilleen. Keskustelut joita käymme junnaavat samoista aiheista, joko hänen harrastuksistaan tai parisuhteesta. Jos yritän viedä keskustelua muualle, hän vain sivuuttaa ne tai on keskittyvinään johonkin muuhun. Ja kodinhoito, puutarhanhoito yms on vanhemmiltani jäänyt ihan retuperälle. Usein kun menemme kylään (käymme säännöllisesti yhtenä päivänä viikossa välimatkaa on alle 50km.) on vastassa silmitön kaaos. Menen siis usein juuri siivoamaan heille, ja auttamaan. Mistään alkoholi tai muusta ongelmasta ei ole kyse. Heillä ei omien sanojensa mukaan töiltä tai harrastuksilta jää aikaa mihinkään. En vain enää tiedä miten saisin vanhempani ryhdistätymään, ja hoitamaan asioitaan. En jaksa olla kuuntelija ja auttaja. Heillä on oma taloutensa, niinkuin minullakin. Miten vain saisin sen heille taottua, etteivät he voi olla aina sanomassa että kyllä tänne saa tulla auttamaan. Koska vastuuni lapsuuden kotiin lakkaa? Kohta kahden lapsen äitinä tuntuu naurettavalta paapoa kahta työikäistä ihmistä. Haluaisin saada luontevat välit vanhempiini, isovanhemmat lapsilleni mutta mahtaako se jäädä haaveeksi?