V
vierailijaxxxx
Vieras
Tutustuin erääseen mieheen ja meistä tuli nopeasti todella läheisiä, ja viestittelemme jatkuvasti, näämme tai puhumme kokoajan näkemisestä. Sovimme jopa kuukausien päähän juttuja mitä voimme tehdä yhdessä. Emme ole edes pussailleet tai mitään sen erikoisempaan. Jaettu ajatuksiamme, ja koemme että olemme sukulaissieluja. Tämä mieskin puhuu siitä kuinka ei ole koskaan tavannut sellaista ihmistä, jonka kanssa on näin samalla aaltopituudella.. Mutta hän on varattu. Ei naimisissa, eikä lapsia. Sitoutunut kyllä, ja pitkässä parisuhteessa.
Mutta.. Olen tavannut hänen ystäviäänkin. Ja hän puhuu minusta kokoajan ystävilleen, ja haluaa kuulua elämääni. Ja minä hänen. Tiedämme rajamme, emmekä ylitä niitä. Paitsi musta tuntuu että me ollaan. Ollaan jo niin paljon jaettu yhdessä.. Vaikka emme ole yhdessä!
En tiedä. Ei kai tästä voi tulla mitään. Vai voiko? Onko tässä järkeä? Ei. Miehen pitäisi olla vapaa.. mutta miten luovuttaa, jos tapaa niin uskomattoman upean ihmisen, jonka toisenlaista ei ole koskaan tullut vastaan? Enkä koskaan ole tuntenut mitään tälläistä.
Mies ei anna minkäänlaisia lupauksia minulle. Ei halua olla kusipää kumppaniaan kohtaan. Hän ei pyydä minua odottamaan, eikä vaadi mitään.
Apuja? Järkipuheita? Kokemuksia?
Mutta.. Olen tavannut hänen ystäviäänkin. Ja hän puhuu minusta kokoajan ystävilleen, ja haluaa kuulua elämääni. Ja minä hänen. Tiedämme rajamme, emmekä ylitä niitä. Paitsi musta tuntuu että me ollaan. Ollaan jo niin paljon jaettu yhdessä.. Vaikka emme ole yhdessä!
En tiedä. Ei kai tästä voi tulla mitään. Vai voiko? Onko tässä järkeä? Ei. Miehen pitäisi olla vapaa.. mutta miten luovuttaa, jos tapaa niin uskomattoman upean ihmisen, jonka toisenlaista ei ole koskaan tullut vastaan? Enkä koskaan ole tuntenut mitään tälläistä.
Mies ei anna minkäänlaisia lupauksia minulle. Ei halua olla kusipää kumppaniaan kohtaan. Hän ei pyydä minua odottamaan, eikä vaadi mitään.
Apuja? Järkipuheita? Kokemuksia?
