""
No kyllä tuli kommenttia enemmän asian vierestä kuin asiasta.. Kiitos kuitenkin kovasti teille kaikille, jotka vastasille kenkä asiaan. En nyt viitsi kirjoittaa kengästä sen enempää ettei tule virheitä..
Ja kielipoliisille haluaisin sanoa, että kun meillä sanotaan ketä tuli se olen aina minä joka niin sanoo enkä millään muotoa suostu kysymyssanaani muuttamaan. Minusta erilaiset kielikuvat, murteet ja sanonnat ovat hieno asia. Että eiköhän anneta jokaisen sanoa sanansa kuinka haluaa, jos ymmärretyksi kuitenkin tulee. Ja kiusallanikaan en vaihda otsikko oikeaksi, olkoon siinä kaikkien kielipoliisien kiusana. Voivat sitten leikkiä olevansa tarkempia ja parempia kuin muut. Onneksi tämä palsta kuitenkin on kaksplussan keskustelu palsta eikä äidinkielen oikeinkirjoitus palsta.
Nimim jokaisen kirjotusvirheen tahallaan jättänyt pikkumyy.. """
Tuolla oli vuorellisesta ja vuorillisesta kumisaappaasta kumpuava keskustelu johon minä nipottelin kommenttiani. Meinasin jo vastata ketjuun, mutta ajattelin laittaakin sen tänne kokonaan omana juttuna.
Eli tähän liittyen nyt kommentoin.
Murresanat ja kielikuvat ovat ihan eri asia kuin näppäily- tai kirjoitusvirheet. Ne ovat myös aivan eri asia kuin kielioppivirheet. Vai pitäisikö sanoa: kieli oppi virheet.
Murreilmaisut ovat varsin ilmeikkäitä ja kuvaavia. Kielikuvat taas ovat kokonaan oma lukunsa. Kieliopillisesti väärä tai huono ilmaisu niin suullisesti kuin kirjallisesti on kuitenkin kokonaan eri asia, ja minun silmään ja korvaan ne tarttuvat.
En leiki olevani tarkempi tai parempi kuin muut. Kieliopin teoriaa en osaa. Predikaatit sun muut, menee ihan ohi. Mutta käytännön tasolla nämä asiat ovat niin selkäytimessä. Minä en ymmärä, millä tavalla nykyään kouluissa äidinkieltä opetetaan. Hyvin monilla on yhdyssanat täysin hukassa. Samoin pilkun paikka. Pilkku laitetaan systemaattisesti esim. ETTÄ-sanan jälkeen : minä ajattelin että, ketä meidän ovikelloa nyt soittaa.
Tai sitten ne yhdys sanojen erikseen kirjoittamiset.
Tämän olen huomannut omien lastenikin kohdalla. Ja heidän puheeseen kuten kirjoitukseenkin olen puuttunut. Aina!
Työkseni kirjoitan - en omaa tekstiä vaan toisten - ja tottakai tekstin on oltava lukukelpoista, oikein kirjoitettua. Näppisvirheitä ei työtekstissä sallita. Vapaa-ajan tekstiin niitä tulee minullakin. Mutta kyllä minäkin välillä pähkäilen, että miten joku sana kuuluu kirjoittaa oikein.. suomen kieli on yllättävän vaikeaa. Puhekieli on erilaista kuin kirjoitettu kieli, ja minä olen semmoisen koulukunnan tai aikakauden tuotos, jolloin opetettiin, että niiden kuuluu ollakin erikseen: vain harvoin voi kirjoittaa kuten puhutaan.
Puhekielellä kirjoitettua ja runsailla kielioppivirheillä höystettyä tekstiä on raskas lukea, ainakin jos teksti on pitkä.
OMille lapsilleni puhun tavallista suomea. Puhun tällä tavalla kuten kirjoitankin: tavallista perussuomea, jota höystää jokunen murresana.
Meillä ei ole koskaan ollut sanastossa näitä lapsille tyypillisesti opetettuja tai lausuttuja sanoja: poppa, pipi, tutu (=tuti), aa-aa (=nukkumaan), mamma (=maito), ammu (=lehmä), piipaa-auto, nenu (=nenä), suukki tai summu (=suu), simmy (=silmä)
*suukki auki; nyt mennään aa-aamaan, simmyt kiinni, tutu summuun*
ja niin edelleen, mitä niitä nyt onkaan. Lapsi ei koskaan mene kiikkaamaan, vaan keinumaan. Hän ei ihastele hauvaa tai sessua, vaan koiraa.
En näe siinä mitään väärää. En mielestäni hienostele. En kuvittele olevani jotain enemmän. Meillä on näin. Mieheni ei puutu tai huomauttele, hän puhuu samalla tavalla. Mummo ei lässytä lapselle "veruke-sanoja", vaan puhuu normaalisti.
Miehen sisko innostui lässyttämään kuopukselle, kun tämä oli aivan vauva. Lapsen suorasanainen setä puuskahti: "puhu sille kuin ihmiselle, niin se oppii puhumaan kuin ihminen!"
Ihan oikeaoppisesti olisi tietty pitänyt sanoa "hän", mutta kas, murresanastoa meilläkin käytetään.
Mutta ei asia minulle kuolemanvakava ole. Itsestäänselvyys enemmänkin, aivan kuten viherpiperöt ja ekoluomuihmiset ihmettelee, kuinka joku voi syödä lihaa.... :wave:
No kyllä tuli kommenttia enemmän asian vierestä kuin asiasta.. Kiitos kuitenkin kovasti teille kaikille, jotka vastasille kenkä asiaan. En nyt viitsi kirjoittaa kengästä sen enempää ettei tule virheitä..
Ja kielipoliisille haluaisin sanoa, että kun meillä sanotaan ketä tuli se olen aina minä joka niin sanoo enkä millään muotoa suostu kysymyssanaani muuttamaan. Minusta erilaiset kielikuvat, murteet ja sanonnat ovat hieno asia. Että eiköhän anneta jokaisen sanoa sanansa kuinka haluaa, jos ymmärretyksi kuitenkin tulee. Ja kiusallanikaan en vaihda otsikko oikeaksi, olkoon siinä kaikkien kielipoliisien kiusana. Voivat sitten leikkiä olevansa tarkempia ja parempia kuin muut. Onneksi tämä palsta kuitenkin on kaksplussan keskustelu palsta eikä äidinkielen oikeinkirjoitus palsta.
Nimim jokaisen kirjotusvirheen tahallaan jättänyt pikkumyy.. """
Tuolla oli vuorellisesta ja vuorillisesta kumisaappaasta kumpuava keskustelu johon minä nipottelin kommenttiani. Meinasin jo vastata ketjuun, mutta ajattelin laittaakin sen tänne kokonaan omana juttuna.
Eli tähän liittyen nyt kommentoin.
Murresanat ja kielikuvat ovat ihan eri asia kuin näppäily- tai kirjoitusvirheet. Ne ovat myös aivan eri asia kuin kielioppivirheet. Vai pitäisikö sanoa: kieli oppi virheet.
Murreilmaisut ovat varsin ilmeikkäitä ja kuvaavia. Kielikuvat taas ovat kokonaan oma lukunsa. Kieliopillisesti väärä tai huono ilmaisu niin suullisesti kuin kirjallisesti on kuitenkin kokonaan eri asia, ja minun silmään ja korvaan ne tarttuvat.
En leiki olevani tarkempi tai parempi kuin muut. Kieliopin teoriaa en osaa. Predikaatit sun muut, menee ihan ohi. Mutta käytännön tasolla nämä asiat ovat niin selkäytimessä. Minä en ymmärä, millä tavalla nykyään kouluissa äidinkieltä opetetaan. Hyvin monilla on yhdyssanat täysin hukassa. Samoin pilkun paikka. Pilkku laitetaan systemaattisesti esim. ETTÄ-sanan jälkeen : minä ajattelin että, ketä meidän ovikelloa nyt soittaa.
Tai sitten ne yhdys sanojen erikseen kirjoittamiset.
Tämän olen huomannut omien lastenikin kohdalla. Ja heidän puheeseen kuten kirjoitukseenkin olen puuttunut. Aina!
Työkseni kirjoitan - en omaa tekstiä vaan toisten - ja tottakai tekstin on oltava lukukelpoista, oikein kirjoitettua. Näppisvirheitä ei työtekstissä sallita. Vapaa-ajan tekstiin niitä tulee minullakin. Mutta kyllä minäkin välillä pähkäilen, että miten joku sana kuuluu kirjoittaa oikein.. suomen kieli on yllättävän vaikeaa. Puhekieli on erilaista kuin kirjoitettu kieli, ja minä olen semmoisen koulukunnan tai aikakauden tuotos, jolloin opetettiin, että niiden kuuluu ollakin erikseen: vain harvoin voi kirjoittaa kuten puhutaan.
Puhekielellä kirjoitettua ja runsailla kielioppivirheillä höystettyä tekstiä on raskas lukea, ainakin jos teksti on pitkä.
OMille lapsilleni puhun tavallista suomea. Puhun tällä tavalla kuten kirjoitankin: tavallista perussuomea, jota höystää jokunen murresana.
Meillä ei ole koskaan ollut sanastossa näitä lapsille tyypillisesti opetettuja tai lausuttuja sanoja: poppa, pipi, tutu (=tuti), aa-aa (=nukkumaan), mamma (=maito), ammu (=lehmä), piipaa-auto, nenu (=nenä), suukki tai summu (=suu), simmy (=silmä)
*suukki auki; nyt mennään aa-aamaan, simmyt kiinni, tutu summuun*
ja niin edelleen, mitä niitä nyt onkaan. Lapsi ei koskaan mene kiikkaamaan, vaan keinumaan. Hän ei ihastele hauvaa tai sessua, vaan koiraa.
En näe siinä mitään väärää. En mielestäni hienostele. En kuvittele olevani jotain enemmän. Meillä on näin. Mieheni ei puutu tai huomauttele, hän puhuu samalla tavalla. Mummo ei lässytä lapselle "veruke-sanoja", vaan puhuu normaalisti.
Miehen sisko innostui lässyttämään kuopukselle, kun tämä oli aivan vauva. Lapsen suorasanainen setä puuskahti: "puhu sille kuin ihmiselle, niin se oppii puhumaan kuin ihminen!"
Ihan oikeaoppisesti olisi tietty pitänyt sanoa "hän", mutta kas, murresanastoa meilläkin käytetään.
Mutta ei asia minulle kuolemanvakava ole. Itsestäänselvyys enemmänkin, aivan kuten viherpiperöt ja ekoluomuihmiset ihmettelee, kuinka joku voi syödä lihaa.... :wave:
