Toggle sidebar

Vastakkaista sukupuolta olevat ystävät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LonelyInside
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

LonelyInside

Vieras
Heippa!
Olen ollut poikaystäväni kanssa useamman vuoden yhdessä, kihloissakin olemme. Olemme vähän yli parikymppisiä, ja molemmilla on myös vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Mieheni pitää omiinsa enemmän yhteyttä kuin minä, ja on sanonut suoraan, että jos joskus laittaisin hänet valitsemaan heidän ja minun välillään, hän lähtisi samantien luotani. Joskus tiivis yhteydenpito häiritsee minua, kun itse en niin aktiviisesti pidä miepuolisiin ystäviini yhteyttä, vaan pidän miestäni selkeästi etusijalla. Ajatus siitä, että miehelleni hänen naispuoliset ystävänsä ovat minua tärkeämpiä, satuttaa pakostikin. Olenko ihan yliherkkä?
 
Onhan se vaikeaa.. mutta toista ei voi omistaa. Jos sinä kuitenkin olet hänen kihlattunsa ja rakkaansa, ei kannattaisi vaivata turhaan päätään asialla. Turha mustasukkaisuus on kamalinta mitä suhteessa voi tunnepuolella olla. Olen joskus itsekin sanonut valitsevani perheeni ja ystäväni ennen poikaystävää jos valinta eteen tulisi, ja mielestäni se on terveellisin tilanne. Kukaan joka laittaa valitsemaan itsensä ja muiden välillä, ei ansaitse tulla valituksi. Et voi pyyhkiä hänen elämäänsä pois, et vanhoja tärkeitä ihmisiä, ja joskus tajuat kuinka hyvä sinullekin on, että hänellä on ihmisiä ympärillään. Toisenlaisista ihmisistä voi tulla riippuvaisia sinusta, olet heidän onnensa ainoa tekijä, ja se jos mikä on uuvuttavaa ja tukahduttavaa.. Usko pois. Luota häneen ja suhteeseen. Jos joudut pettymään.. sanotaan että on häpellisempää epäillä ystäviään kuin tulla heidän pettämäkseen. :) Tsemppiä!
 
En usko että miehesi tarkoitti sitä että ystävät olisivat hänelle sinua tärkeämpiä, kun hän sanoi lähtevänsä luotasi jos laittaisit hänet valitsemaan. Luulen että hän tarkoitti enemmän sitä ettei kellään ole oikeutta pakottaa toista ihmistä valitsemaan rakkaansa ja ystävien välillä. On todella itsekästä ja epäoikeudenmukaista laittaa rakkaalleen sellaiset vaihtoehdot. Harva ihminen pystyy yksin täyttämään rakkaansa kaikki sosiaaliset tarpeet. Jos miehen ystävät sattuvat olemaan naisia, niin olkoot.

Sitäpaitsi tuollaisesta paistaa mustasukkaisuus läpi ja se vasta on myrkkyä parisuhteelle. Toinen asia on tietysti jos todella on aihetta mustasukkaisuuten, esim. jos vastakkaista sukupuolta oleva ystävä selvästi on muunkin kuin ystävyyden perässä.

Puhun omasta kokemuksesta. Mulla on miespuolisia ystäviä muutama, mutta varsinkin yksi on mulle todella tärkeä ihminen. Tunsin hänet jo ennen omaa miestäni, vaikka emme silloin vielä olleet yhtä läheisiä ystäviä kuin nykyään. Vaan mitä sanoo mieheni tästä ystävyydestä? On mustasukkainen, eikä enää sallisi moista. On kerran sanonut että joudun kohta valitsemaan hänen ja ystäväni välillä. Täytyy tunnustaa että ensimmäisenä mieleeni tuli että jos tuollaiset vaihtoehdot laitetaan, niin kyllä valitsen ystäväni. En siksi etteikö mieheni olisi mulle kaikkein tärkein, vaan siksi ettei tuollasita voi vaatia rakkaaltaan. Luottamusta ja itsetuntoa pitäisi olla edes sen verran että parisuhde kestää ulkopuolisetkin ihmissuhteet.
 
Todella mielenkiintosia ja asiallisia vastauksia, pistivät kovasti miettimään. Ootte varmasti molemmat aivan oikeassa. Haluan nyt korostaa vielä kuitenkin, että en ole laittanut miestäni valintatilanteeseen, hän on spontaanisti itse todennut valitsevansa mielummin ystävänsä, ja minulle tuskaa on lähinnä tuottanut ajatus siitä että jään hänen elämässään muille ihmisille (naisille vieläpä ;) kakkoseksi. Ehkä sitten minunkaan ei ole välttämätöntä pitää omaa miestäni niin selkeästi ensimmäisellä sijalla miespuolisena henkilönä elämässäni, vaan voin antaa itsenikin pitää miespuolisia ystäviäni yhtä tärkeänä kuin miestäni, eri tavalla toki kuitenkin. Tähän keskusteluun saa ihan mielellään vielä vastailla lisääkin, tulen uudelleenkin lukemaan vastauksia jos niitä vielä tulee. Sen verran asiallista ja kiinnostavaa tekstiä olitte laittaneet, kiitokset teille vielä!
 
Mukavaa että pystyit miettimään tätä asiaa myös toiselta näkökannalta :). Toivottavasti en vaikuttanut liian hyökkäävältä vastauksessani; ei ollut tarkoitus ainakaan olla röyhkeä. Pisti vaan vihaksi oman mieheni aiheeton mustasukkaisuus tuota vastausta kirjoittaessa...

En nyt kuitenkaan suosittelisi laittamaan muita miehiä ensimmäiselle sijalle, mutta tottakai sullakin on oikeus miespuolisiin ystäviin yhtä paljon kuin miehelläsi on hänen ystäviin. Kaikkein parasta olisi kai jos tekisitte ystävistänne "yhteisiä", mutta toisaaltaan suhteelle voi olla hyväksi jos kummallakin on ihan "omia" ystäviä myös. Sukupuolella ei väliä, sillä mies ja nainen voivat ihan oikeasti olla ystäviä, vaikka tästä asiasta vieläkin kiistellään. :)

Kirjoitat että jäät miehesi elämässä kakkoseksi, eli että naisystävät ovat tärkeämpiä. Jos miehesi todellakin, siis ihan oikeasti, laittaa nämä naisystävät aina etusijalle ymmärrän tunteesi paremmin. Miten tuo tulee ilmi ihan käytännössä? Peruuko miehesi esim. teidän yhteiset menonne ystävien takia? Viettääkö hän enemmän aikaa jonkun ystävättären kanssa kuin sinun kanssa? Jne? Kysyisin myös onko miehesi sanonut suoraan että olet kakkonen vai oletko sinä itse tehnyt sellaisen johtopäätöksen?

En tiedä kumpi asia sinulle loppujen lopuksi tuottaa tuskaa; se että miehelläsi on myös muita tärkeitä ihmissuhteita, vai se että ne tärkeät ihmiset ovat vastakkaista sukupuolta. En kuitenkaan usko että sinun täytyy nähdä niitä ihmisiä uhkana parisuhteellesi.
 
Tuo kyllä kuulostaa pahalta että miehesi on spontaanisti sanonut valitsevansa ystävänsä sinun ylitseen. Minun mieheni on spontaanisti sanonut valitsevansa minut sekä ystäviensä että perheensä sijaan, ja se tuntui hyvältä kuulla. Ei sillä että hänen tarvitsisi valita koska hän ei niin paljon vietä aikaa ystäviensä kanssa että se häiritsisi meidän suhdettamme, enkä minä siis asiaa esille tuonut.

Mieheni on nykyään minun perheeni ja minä hänen ja siksi hän tulee minulle etusijalle ja minä hänelle. Hyviä ystäviä voi silti olla ja pitää läheisiä suhteita yllä perheenjäseniin, mutta minä ainakin näen niin että siskolla ja veljilläkin on ne omat perheensä jotka menevät minun ohitseni.

Kyseessä ei varmaan ole (ainakaan vielä) kovin tärkeä tai sitoutunut suhde jos kaverit ovat etusijalla.
 
Voihan olla, että miehelläsi on kokemusta ex-heiloista, jotka ovat näyttäneet nyrpeää naamaa miehen kaikista kaverisuhteista, ei pelkästään niistä naispuolisista, ja hän haluaa tehdä heti alunpitäen selväksi, ettei hyväksy vastaavaa käytöstä sinulta. Lievää hätävarjelun liioittelua siis. Me ihmiset kun emme useinkaan osaa ilmaista tunteitamme ja ajatuksiamme niin, ettei väärinkäsityksiä tule tai ettei toinen ota nokkiinsa jostakin lauserakenteesta. En usko, että miehesi on tarkoittanut olla aivan niin jyrkkä.

Minullakin on joitakin ystäviä, joista en luopuisi mistään hinnasta. En näe mitään syytä, miksi mieheni voisi jossain tilanteessa vaatia minua luopumaan heistä, mutta jos hän niin tekisi, vaikuttaisi hän minun mielestäni melko kylmältä ja tunteettomalta. Suurin osa tällaisista ystävistä on kohdallani naispuolisia, esim. eräs, jonka olen tuntenut vauvaiästä asti ja olemme kasvaneet yhdessä, mutta on joukossa pari miestäkin ja minusta olisi tylyä pyytää toista luopumaan hyvästä ystävästä (kun kerran kyseessä on vain ystävä). Ymmärtäisin periaatteessa, jos joku haluaisi kumppaninsa katkaisevan välit vaikkapa exänsä kanssa, mutta tässäkin asiassa on poikkeuksia eli exätkin voivat olla vilpittömästi ystäviä keskenään. Kaikki riippuu yksilöistä.

Lyhyesti siis, jos mieheni olisi minulle joskus niin ilkeä, että pistäisi minut SYYTTÄ moisen valintatilanteen eteen, saattaisin miettiä kahdesti, otanko minua tukevan ystäväverkoston vai miehen, joka noin törkeällä tavalla loukkaa tunteitani ja pyrkii kontrolloimaan elämääni noin tärkeässä asiassa. Siinä tilanteessa saattaisi olla suhteessa muutakin pielessä.
 
Heissan kaikki ja suurkiitos vastauksista!
Pahoittelen etten ole aikoihin ehtinyt tänne niitä lukemaan. Nyt kuitenkin mielelläni kommentoisin muutamaa juttua...
Nimimerkille "ei kiitos", en toki pahastunut! En tahtoisikaan näitä kavereita ajatella uhkana suhteelleni, mutta luonteena, jolla pyrin varautumaan kaikkeen, ettei mikään pääsisi selän takaa yllättämään, on sekin vaihtoehto mielessä välillä käväissyt. Ja nimenomaan sukupuolen uskon uhkana kokevani; mieheni hyvät miespuoliset ystävät eivät aiheuta minulle lainkaan mielipahaa. Lisäksi vielä, mieheni siis todella sanoi, että valitsisi mielummin naispuoliset ystävänsä jäämään osaksi elämäänsä kuin minut, jos valita pitäisi. Korostan vielä kertaalleen, etten käskenyt hänen valita, vaan esitin kysymyksen täysin teoreettisena (tyhmää silti, tiedän).

Olen mielipiteiltäni jokseenkin samoilla linjoilla kuin nimimerkki "Sitoutuminen?". Minähän olen avopuolisona ja kihlattuna mieheni perhe? Eikö perheen tulisi kuitenkin olla tärkeintä? Vai olenko taas lapsellisella tuulella =) ymmärtäisin vallan mainiosti jos todella esimerkiksi veljeni puoliso hänen perheenään olisi hänelle tärkeintä.. Selitinkö ymmärrettävästi?=) ja kuitenkin pitäisin meidänkin suhdettamme sitoutuneena, kun todella yhdessä asumme ja sormuksetkin on.

Ymmärrän mys "Hello kitty":n kannan asiaan. Tunnen vain mieheni niin hyvin, ettei hätävarjelun liioittelussa taida tässä tilanteessa olla kyse=(.
Jotenkin vain tämä tiivis yhteydenpito naispuolisten ystävien kanssa (ja se, että he ovat"tärkeämpiä" kuin minä;) alkoi taas rassaamaan. Siksipä kai tänne taasen eksyinkin!! =)
Jos nyt joku vielä jaksaa puhua minulle järkeä, kiitän jo etukäteen!


 
Alkuperäinen kirjoittaja ketjun aloittaja:
Heissan kaikki ja suurkiitos vastauksista!
Pahoittelen etten ole aikoihin ehtinyt tänne niitä lukemaan. Nyt kuitenkin mielelläni kommentoisin muutamaa juttua...
Nimimerkille "ei kiitos", en toki pahastunut! En tahtoisikaan näitä kavereita ajatella uhkana suhteelleni, mutta luonteena, jolla pyrin varautumaan kaikkeen, ettei mikään pääsisi selän takaa yllättämään, on sekin vaihtoehto mielessä välillä käväissyt. Ja nimenomaan sukupuolen uskon uhkana kokevani; mieheni hyvät miespuoliset ystävät eivät aiheuta minulle lainkaan mielipahaa. Lisäksi vielä, mieheni siis todella sanoi, että valitsisi mielummin naispuoliset ystävänsä jäämään osaksi elämäänsä kuin minut, jos valita pitäisi. Korostan vielä kertaalleen, etten käskenyt hänen valita, vaan esitin kysymyksen täysin teoreettisena (tyhmää silti, tiedän).

Olen mielipiteiltäni jokseenkin samoilla linjoilla kuin nimimerkki "Sitoutuminen?". Minähän olen avopuolisona ja kihlattuna mieheni perhe? Eikö perheen tulisi kuitenkin olla tärkeintä? Vai olenko taas lapsellisella tuulella =) ymmärtäisin vallan mainiosti jos todella esimerkiksi veljeni puoliso hänen perheenään olisi hänelle tärkeintä.. Selitinkö ymmärrettävästi?=) ja kuitenkin pitäisin meidänkin suhdettamme sitoutuneena, kun todella yhdessä asumme ja sormuksetkin on.

Ymmärrän mys "Hello kitty":n kannan asiaan. Tunnen vain mieheni niin hyvin, ettei hätävarjelun liioittelussa taida tässä tilanteessa olla kyse=(.
Jotenkin vain tämä tiivis yhteydenpito naispuolisten ystävien kanssa (ja se, että he ovat"tärkeämpiä" kuin minä;) alkoi taas rassaamaan. Siksipä kai tänne taasen eksyinkin!! =)
Jos nyt joku vielä jaksaa puhua minulle järkeä, kiitän jo etukäteen!
Click to expand...

Olet oikeassa. Mieheltäsi joko kypsymätöntä/ sitä ettei rakasta sua tarpeeksi, koska valitsisi tyttökaverinsa sun edelle.

Minun mieheni kerran sanoi, esittäessäni tuon saman teoreettisen kysymyksen, että jos minuua häiritsee hänen naispuoliset ystävänsä, ja jos se/he muodostavat jostain syystä esteen meidän yhteiselämällemme, hän valitsee minut silmää räpäyttämättä.

Tässä ei otettu mahdollisuutta lukuun, että minä olisin yhtäkkiä niin hullu että huvikseni kieltäisin pelkkää vallanhimoani, vaan että jos tulisi se tilanne että olisi minä vastaan tyttökaverit jostain kumman syystä.

Ex-vaimon soittelut mua häiritsi alussa, hän sanoi exälleen että ei tarvitse soitella kokoajan, hän (mieheni) haluaa keskittyä nyt nykyiseen naiseensa ja elämäänsä.

 
Sulle "ap on oikeassa" (hyvä nimimerkki muuten ;), itsellä on kanssa tuollainen käsitys, että sen MINUN MIELESTÄNI pitäisi mennä noin. En tiedä sitten, onko kyse nyt kypsymättömyydestä vai rakkauden puutteesta tässä meidän tapauksessa.
Itse laittaisin mieheni miespuolisten ystävieni edelle, minkä varmaan olen jo jossakin kohdassa viesteissäni todennutkin. Siksi sattuu, etten merkitse hänelle yhtä paljoa kuin hän minulle (?). Jatkuva muiden naisten kanssa jaettu huomio joskus saa minut miettimään mikähän minun roolini kodin siivoojaan ja ruuan laittajan lisäksi on... Eli mikä muu minut näistä muista tytöistä hänen elämässään edes erottaa? Mahdan olla pikkusieluinen ihminen, mutta kun en ennen ole vastaavanlaiseen tilanteeseen joutunut, niin kyllä tässä meinaa sormi mennä suuhun =)
 
Öh.. ensimmäisestä lauseesta muotoutui vähän hassu, taisi punainen lanka kadota kesken kirjoituksen. Tarkoituksenani oli todeta, että vaikka teidän muidenkin mielipiteet ymmärrän ja niitä suuresti kunnioitan (ja toivoisin että pystyisin ajattelemaan samalla tavalla!) niin jotenkin "enemmän omalta" tuntuisi tuo edellisen kirjoittajan ajattelutapa... Käsittääkseni minun kuitenkin tulisi olla mieheni elämässä se "ykkönen" (ainakin naisista jotka ovat suunnilleen omaa ikäluokkaani). Hän niin harvoin mitenkään ilmaisee mitä merkitsen, etten todellakaan tiedä olenko loppujen lopuksi yhtään sen tärkeämpi millään tavalla kuin hänen lukuisat ystävättärensä.
 
Minusta et ole ihan syytta loukkaantunut. Jos olette miehesi kanssa jo sina vaiheessa seurustelua etta asutte yhdessa ja kihlatkin on ostettu, eli siis han suunnittelee avioliittoa ja perheen perustamista kanssasi, on taysin johdonmukaista olettaa etta hanen tuleva vaimonsa on erityisasemassa ja ajaa tarkeysjarjestyksessa kavereiden ohi. Nain tapahtuu normaaliperheissa. Onhan sitten toki niita perheita joissa mies elaa ja bailaa kaverien kanssa kuin huoleton sinkku ja nainen hoitaa yksin kodin ja lapset, mutta en oikein usko etta sellaisesta tulevaisuudesta haaveilet.

Jos mies (tai pojaksi kai tuota on viela kutsuttava) ei tata ole viela sisaistanyt, niin han ei ole valmis vakavaan parisuhteeseen. Teini-ikaisille on ominaista korostunut kaveripiirin tarkeys, ja aikuistuessa taas puolison ja oman perheen merkitys korostuu. Naisen vaistosi on saanut sinut ihan aiheellisesti huolestumaan miehesi arvomaailman tilasta. Ehka han on viela liian lapsellinen.

Sinuna katsoisin koko suhdetta jonkin aikaa kriittisella silmalla, enka ainakaan hankkisi lapsia taman miehen kanssa tassa tilanteessa.
 
Kertoisitko ketjun aloittaja, mitä tämä yhteydenpito ystävättärien kanssa käytännössä tarkoittaa? Millä tavalla hän pitää yhteyttä ystävättäriinsä, missä ja kuinka usein tapaa heitä, kahden keskenkö heidän kanssaan vaiko enemmän muiden tuttujen seurassa? Kutsutaanko sinua koskaan mukaan? Tunnetko nämä hänen ystävänsä?
 
Hei!

Niin.. olenkin osittain pistänyt tätä kuviota nuoren ikämme piikkiin.. Eikä todellakaan olla vielä lapsukaisia vääntämässä (mies niistä kylläkin haaveilee jo!), kun tilanne on tällainen... On ehkä kohtuutonta ottaa tästä näin paljon lämpöä, kun kyse ei kumminkaan mistään pettämisestä tms. ole, mutta pahaltahan tällainen toiselle sijalle jääminen väistämättä tuntuu. Varsinkin, kun itse en ole samasta muotista tässä asiassa kuin mieheni.

Yhteydenpito ystävien kanssa on hänen tapauksessaan soittelemista ja kahvilla käymistä aina tilaisuuden tullen. Kahden kesken siellä ovat siis, käsittääkseni, aina siis hän ja senkertainen seuralaisensa. Olen pari näistä tytöistä tavannut ohimennen, ensimmäinen esimerkiksi oli minua kohtaan suorastaan vihamielinen (itse muistan vielä ennen tapaamista ajatelleeni, kuinka mukavaa onkaan viimeinen tavata tämä tyttö!), ja seuraavia kohdatessani en kai itsekään ole enää niin ennakkoluuloton ollut, mukava olen kuitenkin pyrkinyt heille olemaan. Joitakin en ole koskaan henk. koht. nähnyt. Eikä minua näille "treffeille" ole mukaan kutsuttu... Soittelemisesta minulla ei ole selvää käsitystä kuinka tiivistä se on, enkä ole hänen puhelimestaan todellakaan katsonut milloin hän on heille soitellut.. Jos olen oikein ymmärtänyt, varsinkin silloin kun meillä on vaikeuksia, hän soittelee näille toisille tytöille tiiviimmin.

 
Sellaista se "nuoruus?" on. Nyttemmin täytyisi sanoa, etten harkitsisi miestä, ketä laittaisi laittaisi itseni tyttökaveridensa jälkeen toiskesi. Perheen ja parisuhteen täytyy tulla ensimmäisenä, ohi kaveriden, omien vanhempien jne. Se on niin sanotusti sitoutumista ja rakastamista. Mutta yhtä kaikki täysin vapaaehtoista. Pakottaa ei voi.

Nuorempana tuollaista "hömppiä" tilanteita tuli katseltua, nyttemmin ei suoraan sanottuna tulisi mieleenikään moisia katsella. Totuus on, että jos ja kun kaverit menevät parisuhteen edelle on jotain jo pielessä. Yhtä totta on, että ystävät ja kaverit saa valita itse, ekä niistä pidäkkään luopua. Mutta puolison kunnoitus, mielipiteet ovat todella painavia.

Jokainen parisuhteessa määrittelee oman tilansa ja sen mikä kulloisellekkin pariskunnalle sopii. Myös ajatellaan sitä, kenen seurassa kumppani viihtyy ja kenen seurassa kumppanilla on hyvä olo.

Mutta että sitoudutaan, harkitaan lapsia ja lapsenkasvatusvastuuta... silti tyttökaverit tulisivat ensimmäisenä. Täysin on prioriteetit päälaellaan tuossa kohdin.

 
Ymmärrän täysin tilanteesi. Koskaan aiemmin en ole itse joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen jossa kaverit ja se oma maailma menee kaiken muun edelle. Minä saan olla olemassa silloin kun se miehelle sopii. Ja nyt puhutaan jo kolmenkympin rajapyykin ylittäneestä tapauksesta. Olen tullut siihen tulokseen että mies ei ole valmis sitoutumaan minuun vaan hänellä on vielä menossa "teinivaihe" josta ei ole niin kiire pois. Ei ainakaan nyt eikä minun takiani. Miksi minäkään sitten enään tuhlaisin aikaani häneen? Vähän yli vuoden olen katsonut tätä menoa ja odottanut muutosta mutta ei sitä tule. En jaksa enää odottaa ihmettä. Parempi lähteä eteenpäin ja etsiä se suhteeseen valmis ja sitoutuva mies. Ansaitsen sen enkä enää tyydy vähempään. Ehkä lähtö herättää miehen, ehkä ei. Sitten ei ole väliksikään jos edes lähtöni ei aiheuta minkäälaisia reaktioita, saa ollakin sitten koko juttu. Kehottaisin sinua tekemään samoin. Ei mies arvosta sinua niin paljoa että pistäisi sinut kaiken muun edelle. Rakastaa voi toki, mutta rakkauttakin on näköjään niin montaa eri muotoa. Itse en tällaista rakkautta arvosta kovin pitkälle, se on yhtä kuin tyhjää koska toinen ei sitoudu asiaan mitenkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap taas :):
Hei!


Yhteydenpito ystävien kanssa on hänen tapauksessaan soittelemista ja kahvilla käymistä aina tilaisuuden tullen. Kahden kesken siellä ovat siis, käsittääkseni, aina siis hän ja senkertainen seuralaisensa. Olen pari näistä tytöistä tavannut ohimennen, ensimmäinen esimerkiksi oli minua kohtaan suorastaan vihamielinen (itse muistan vielä ennen tapaamista ajatelleeni, kuinka mukavaa onkaan viimeinen tavata tämä tyttö!), ja seuraavia kohdatessani en kai itsekään ole enää niin ennakkoluuloton ollut, mukava olen kuitenkin pyrkinyt heille olemaan. Joitakin en ole koskaan henk. koht. nähnyt. Eikä minua näille "treffeille" ole mukaan kutsuttu...
Click to expand...

Hmm.. kuules nyt, nain pitkaan elamaa nahneen naisen nenukkaan tuommoinen miehen haaraily ja kahdenkesken kahvittelu haiskahtaa jo reippaasti. ettei vaan ole kyseessa ns. "friends with benefits"? Taidat olla vahan liian luottavainen.

Jos minun mieheni ravaisi jatkuvasti kahvilla kahdenkesken toisten naisten luona, jotka sattumalta tavatessa nyrpistelevat minulle nenaansa, olisi hyvin pian entinen mies. Olisi taysin yksi lysti minulle syyttelisiko han minua mustasukkaiseksi tai vainoharhaiseksi, mina en tuommosta pelia kauan katselisi, ja mies saisi menna sen silean tien. Paremman saisin pika pikaa.
 
Minua on kielletty paljastamasta tätä provoilijaa.

Noinko huonosti naiset tuntevat toisiaan; että kuvittelevat jonkun naisen hyväksyvän mieheltään päiväkahvit toisten naisten kanssa ja kirkkain silmin kuuntelevat miten mies ilmoittaa, että valitsee nämä toiset naiset , jos tulee valintatilanne.
En ole koskaan tavannut sellaista naista, mutta ilmeisesti se on mahdollista?

Huh, huh
 
Voihan tama olla provokin, mutta surullinen totuus on se etta naita naisia kylla on olemassa, eivatka ole edes harvinaisia. Ovat niin epatoivoisen rakastuneita etta hyvaksyvat miehelta lahes mita tahansa. Omassa tuttavapiirissani on vuosien aikana ollut useampikin umpirakastunut ressukka. Kaikia vedatettiin taysilla monta vuotta, mutta eivat halunneet tunnustaa totuutta.
 
Ilmeisesti tarkoititte minua,että olisin mahdollisesti provo... Surullisen huvittavaa, ettei näin kumminkaan ole. Toki tuokin, että sellaista voisi epäillä, kertoo jotain :).. eli ehkäpä kestän liikaakin. Olisin itse myös olettanut mieheni tässä TEOREETTISESSA valintatilanteessa sanomaan, että minä olen ensimmäisellä sijalla -edes mielikseni- mutta ei. On toisaalta lohduttavaa kuulla että tästä todella saa mielensä pahoittaa.

Tuntuu ettei mieheni edes ole tullut ajatelleeksi, miltä minusta mahtaa tuntua. Itsesäälissä en toki ala rypemään, mutta kyllähän tämä miettimään laittaa. Lähtökin on mielessä käynyt. Tapaamisissa toisten naisten, ystäviensä, kanssa mieheni ja toinen tyttö ovat julkisissa kahviloissa; kyseessä ei siis ole mikään pk-seura, tästä olen kyllä 99% varma: olemme keskustelleet pettämisestä ja mieheni kanta siihen -kuten itseasiassa hyvin moneen muuhunkin asiaan- on erittäin jyrkästi negatiivinen. Luottamuspulaa ei siis sinänsä pitäisi olla, mutta eipä se minua loukkantumasta ole estänyt :)...
 
Kuten aikaisemminkin sanoin, totta kai saat loukkaantua. Kertoo kylla paljon nykynaisten latistetusta mentaliteetista etteivat enaa edes ole varmoja onko miehen ylimalkaisuudesta "lupa" loukkaantua vai ei. Syyllistavat sen sijaan itseaan etta mitenkas mina nyt noin ylireagoin, olinpa typera... ja miehenkollit nauraa partaansa. Miehet saavat tehda melkein mita tahansa ilman seurauksia, niin kauheasti ainakin nuoret naiset nykyaan pelkaavat leimautumista mustasukkaiseksi ja nalkuttavaksi akaksi.

Onko miehesi muuten yhta vapaamielinen kun ja jos sina istuskelet illan toisensa jalkeen muitten miesten kanssa kuppiloissa ja runoiltamissa joihin hanta ei huolita mukaan? Mitas tuumisi jos nama sitten viela mulkoilisivat hanta vihaisesti tavatessa? Voisi tehda hanelle hyvaa saada kokea milta tuntuu kun kenka onkin valilla omassa jalassa.
 
Minusta on säälittävää ja typerää edes teoreettisesti mennä kyselemään mieheltä, että "kumman ottaisit, minut vai ystäväsi, jos olisi pakko valita?". Itse en tuontyyppisestä kiristämisestä tykkäisi ja varmaan saattaisin itsekin vastata tyyliin: "rakkaudenkohteet vaihtuvat, mutta ystävät ovat ikuisia...". Olen nimittäin itse omassa elämässäni tajunnut ystävien arvon merkityksen, vaikka miehiä on rinnallani ollut muutamia. Ei ne nyxät/exät jää ikinä rinnalle, kun tulee vaikeuksia, mutta ystävät ovat silloinkin kullanarvoisia. Ja puhun kokoajan siis platonisista ystävistä, en panokavereista, oli sukupuoli sitten vaikka vastakkainenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja frendit on ikuisia:
Minusta on säälittävää ja typerää edes teoreettisesti mennä kyselemään mieheltä, että "kumman ottaisit, minut vai ystäväsi, jos olisi pakko valita?". Itse en tuontyyppisestä kiristämisestä tykkäisi ja varmaan saattaisin itsekin vastata tyyliin: "rakkaudenkohteet vaihtuvat, mutta ystävät ovat ikuisia...". Olen nimittäin itse omassa elämässäni tajunnut ystävien arvon merkityksen, vaikka miehiä on rinnallani ollut muutamia. Ei ne nyxät/exät jää ikinä rinnalle, kun tulee vaikeuksia, mutta ystävät ovat silloinkin kullanarvoisia. Ja puhun kokoajan siis platonisista ystävistä, en panokavereista, oli sukupuoli sitten vaikka vastakkainenkin.
Click to expand...
Ystävätkään eivät ole ikuisia. Monista pitkäaikaisista ns. "ystävistä" on myöhemmin paljastunut semmoisia asioita minkä takia heitä ei voi ystäviksi kutsua. Esimerkiksi kaksinaamaisuus, toisen haukkuminen ja loukkaaminen selän takana eivät ole asioita joita ystäviltä odotan. Ihmiset ovat hyviä piilottamaan huonot puolensa, mutta ei niitäkään voi ikuisesti piilotella.
 
Olen tässä elämän korkeakoulussa huomannut, että välttämättä ystävyys tai rakastettu mieskään eivät säily koko elämää. Erään hyvän (ex?) ystävän olen tuntenut päiväkodista asti, olimme samalla luokalla ja koulujen jälkeenkin pidimme yhteyttä noin 20 vuotta. Niin vaan on yhteydenpito jäänyt, kun toinen on perheellinen ja toinen ei. Enää ei kehtaa soittaakaan, kun edellisestä yhteydenpidosta on varmaankin 2-3 vuotta.

Minusta on aika hölmöä asettaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen, kuten AP:n mies tekee. Minusta on ihan sama, onko ystävä mies vai nainen, mutta jos mies viettää turhan paljon aikaa kavereitten kanssa, niin miksi mies sitten sitoutuu, jos viikon kohokohta on ystävän tapaaminen eikä se, että viettäisi aikaa oman vaimon/tyttöystävän kanssa.

Ymmärrän kyllä, että jos on vaikeaa, niin silloin herkästi tarvitsee keskustelukumppania. Kuitenkin parisuhteen ongelmat pitäisi ensisijassa käsitellä pariskunnan välillä eikä analysoida toisen tekemisiä ja sanomisia kahvilassa ystävän kanssa jaaritellen. Siinä voi nimittäin käydä herkästi niin, että parisuhdepuinneissa päästään ihan eri lopputulokseen kuin että pariskunta itse keskenään puhuisi asiasta, löytäisi sovinnon ja saisi asiat kuntoon.

Onko miehelläsi ollenkaan miespuolisia ystäviä? Jos kaikki ystävät ovat naisia, niin se kuulostaa mielestäni oudolta.

Minä haluan, että olen puolisoni kanssa myös hyvät ystävät keskenään. Toki saa olla muitakin ystäviä, mutta itselleni on tärkeää, että miehen kanssa voi keskustella asioista niin hyvässä kuin pahassakin. On kivaa, kun on viikoittain ikiomaa aikaa, mutta on myös tärkeää, että yhdessä vietetään viikoittain "laatuaikaa".
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa