V
vierailija
Vieras
maaliskuu 8, 201821:56
Kommentti: Helsingin Sanomien vaihtoehtoinen totuus vähättelee kansallismielisten voittoja ja paisuttelee tappioita
Politiikka
HS on kärkäs tulkitsemaan kansallismielisten puolueiden oletettua pienemmät voitot viestiksi EU-projektin voittokulusta, muttei näe kansallismielisten puolueiden läpimurtovoittojen kohdalla muuta kuin yksittäistapauksia, vailla laajempaa merkitystä. Europarlamenttiavustaja, KTM Mikael Lith (ps.) kirjoittaa Helsingin Sanomien journalismista.
Italian parlamenttivaalien jälkeen Helsingin Sanomat antoi ymmärtää, että maassa koettu populistinen vyöry oli pelkkä yksittäistapaus, josta ei ole syytä tehdä johtopäätöksiä Euroopan yleisestä poliittisesta tilanteesta. Tämä on varsin merkillinen kannanotto ottaen huomioon sen, että HS kyllästymiseen asti on jankuttanut Alankomaiden ja Ranskan kansallismielisten puolueiden ennakoitua pienemmän vaalivoiton jälkeen, että populismi on nyt voitettu Euroopassa – ja että tästä seuraa euroalueen väistämätön tiivistäminen liittokansleri Angela Merkelin ja presidentti Emmanuel Macronin johdolla.
HS:n hurmahenkiseen narratiiviin eivät tuoneet muutosta Itävallan ja Tsekin parlamenttivaalit viime syksynä, joissa kansallismieliset puolueet saivat murskavoitot. Itävallassa kansallismielinen FPÖ vielä ylsi hallitusvastuuseen asti maan konservatiivien kanssa, jonka seurauksena Itävaltaa ajaa nyt EU:ssa väkevää kansalliskonservatiivista linjaa.
Viime viikolla varmistunut Saksan hallituksen muodostaminen sosiaalidemokraattien ja kristillisdemokraattien kesken oli myös HS:n mukaan EU-mielisten voitto. On kuitenkin varsin kyseenalaista pitää voittona sitä, että kaksi murskatappion syksyn liittopäivävaaleissa kärsinyttä puoluetta muodostaa pakkoavioliiton samalla, kun kansallismielinen AfD on 15-16 % kannatustasolla mielipidekyselyissä. AFD on näissä kyselyissä ajoittain jopa ohittanut sosiaalidemokraatit ja noussut Saksan toiseksi suosituimmaksi puolueeksi.
HS on selvästi omaksunut vaihtoehtoisen totuuden levittämisen strategian uutisoidessaan kansallismielisten puolueiden menestyksestä Euroopassa. Suuret voitot populistipuolueille ovat HS:lle yksittäistapauksia ja kansallismielisten ennakoitua pienemmät vaalivoitot taas merkkejä suuresta käänteestä globalistien hyväksi. HS koittaa näin informaatiovaikuttaa sitä tosiasiaa vastaan, että perussuomalaisten ajama moderni kansallismielisyys alkaa olla Euroopassa uusi normaali. Suomen poliittista tilannetta voidaan pitää tällä hetkellä varsin poikkeuksellisena Länsi-Euroopassa. Missään muussa Länsi-Euroopan maassa eivät konsensuspuolueet suurella vimmalla kilpaile siitä, kuka on EU- ja maahanmuuttomyönteisin liike. Perussuomalaisilla on edessään iso työ ennen ensi vuoden eduskunta- ja europarlamentti-vaaleja, jotta Euroopassa jo useamman vuoden tyrskynnyt kansallismielisyyden aalto yltäisi Suomeenkin asti.
MIKAEL LITH
Kommentti: Helsingin Sanomien vaihtoehtoinen totuus vähättelee kansallismielisten voittoja ja paisuttelee tappioita
Politiikka
HS on kärkäs tulkitsemaan kansallismielisten puolueiden oletettua pienemmät voitot viestiksi EU-projektin voittokulusta, muttei näe kansallismielisten puolueiden läpimurtovoittojen kohdalla muuta kuin yksittäistapauksia, vailla laajempaa merkitystä. Europarlamenttiavustaja, KTM Mikael Lith (ps.) kirjoittaa Helsingin Sanomien journalismista.
Italian parlamenttivaalien jälkeen Helsingin Sanomat antoi ymmärtää, että maassa koettu populistinen vyöry oli pelkkä yksittäistapaus, josta ei ole syytä tehdä johtopäätöksiä Euroopan yleisestä poliittisesta tilanteesta. Tämä on varsin merkillinen kannanotto ottaen huomioon sen, että HS kyllästymiseen asti on jankuttanut Alankomaiden ja Ranskan kansallismielisten puolueiden ennakoitua pienemmän vaalivoiton jälkeen, että populismi on nyt voitettu Euroopassa – ja että tästä seuraa euroalueen väistämätön tiivistäminen liittokansleri Angela Merkelin ja presidentti Emmanuel Macronin johdolla.
HS:n hurmahenkiseen narratiiviin eivät tuoneet muutosta Itävallan ja Tsekin parlamenttivaalit viime syksynä, joissa kansallismieliset puolueet saivat murskavoitot. Itävallassa kansallismielinen FPÖ vielä ylsi hallitusvastuuseen asti maan konservatiivien kanssa, jonka seurauksena Itävaltaa ajaa nyt EU:ssa väkevää kansalliskonservatiivista linjaa.
Viime viikolla varmistunut Saksan hallituksen muodostaminen sosiaalidemokraattien ja kristillisdemokraattien kesken oli myös HS:n mukaan EU-mielisten voitto. On kuitenkin varsin kyseenalaista pitää voittona sitä, että kaksi murskatappion syksyn liittopäivävaaleissa kärsinyttä puoluetta muodostaa pakkoavioliiton samalla, kun kansallismielinen AfD on 15-16 % kannatustasolla mielipidekyselyissä. AFD on näissä kyselyissä ajoittain jopa ohittanut sosiaalidemokraatit ja noussut Saksan toiseksi suosituimmaksi puolueeksi.
HS on selvästi omaksunut vaihtoehtoisen totuuden levittämisen strategian uutisoidessaan kansallismielisten puolueiden menestyksestä Euroopassa. Suuret voitot populistipuolueille ovat HS:lle yksittäistapauksia ja kansallismielisten ennakoitua pienemmät vaalivoitot taas merkkejä suuresta käänteestä globalistien hyväksi. HS koittaa näin informaatiovaikuttaa sitä tosiasiaa vastaan, että perussuomalaisten ajama moderni kansallismielisyys alkaa olla Euroopassa uusi normaali. Suomen poliittista tilannetta voidaan pitää tällä hetkellä varsin poikkeuksellisena Länsi-Euroopassa. Missään muussa Länsi-Euroopan maassa eivät konsensuspuolueet suurella vimmalla kilpaile siitä, kuka on EU- ja maahanmuuttomyönteisin liike. Perussuomalaisilla on edessään iso työ ennen ensi vuoden eduskunta- ja europarlamentti-vaaleja, jotta Euroopassa jo useamman vuoden tyrskynnyt kansallismielisyyden aalto yltäisi Suomeenkin asti.
MIKAEL LITH
