V
"Vieras"
Vieras
Joskus tuntuu sille, että ei oikein tahtois jaksaa mennä eteenpäin... Tulevaisuudessa on liikaa isoja päätöksiä edessä. Sellaisia, jotka vaikuttaa lasten elämään. Ainakin yhden lapsen kohdalla täytyy miettiä tosi isoja asioita... Koulun käynti muuten ihan ok, mutta kun koulussa on hometta, niin reagoi niihin ja poissaoloa kertyy ja oppiminen tietty jossain vaiheessa rupee kärsimään. 
Lapsemme on ihan koko aika kipeenä. Koulua käytynä nyt muutamia päiviä ja poissaolopäiviä 6 kpl. Keuhkot vinkuu koko aika, eikä lapsi jaksa tehdä yhtään mitään. Ihan puhki koulupäivien jälkeen! Astma on sairautena ja muitakin pitkäaikaissairauksia löytyy. Osa lapsista reagoi koulussa tosi hurjasti ja toisiin se ilma ei vaikuta millään tavalla. Harmittaa vaan niin paljon, kun tuollaisia homekouluja tuntuu olevan vähän joka nurkalla, eikä niistäkään puhuta!! Juuri tällä viikolla oli Iltasanomissa vai Iltalehdessä siitä kuinka paljon Suomessakin noita homekouluja on. Mutta mitäs niille pystytään tehdä, kun niin paljon löytyy. Ei mitään! Kellään ei ole varaa niitä laittaa maan tasalle ja rakentaa uusia. Siellä ne pienet koululaiset viettävät suurimman osan ajastaan ja kuinka siitä jää toisille loppuelämän kestävä riesa... Eikä kokoaikainen sairastaminen ole kenellekään kivaa!
Rupeen niin kallistumaan tuohon, että koulussa jotain on, koska koko kesä oltiin täysin terveitä! Ei ensimmäistäkään räkätautia eikä astmakohtausta. Nyt jo kaksi astmakohtausta takana ja jatkuva räkäsyys. Rupee vaan henkisesti ottamaan koville, kun kaksi vuotta ollaan takuttu tämmöstä ihan jatkuvaa sairastamista. Tässä loppuu voimat kohta koko perheeltä! Eihän kukaan loputtomiin jaksa sairastaa. Se on henkisesti tosi rankkaa. Katotaan mitä tähän ratkaisuksi saadaan... Lastani en kertaakaan laita tästä lähtien puolikuntoisena kouluun! Tulkoon poissaoloja vaikka kuinka paljon, mutta eipä siellä koulussa mitään opikaan, jos silmänaluset on ihan mustat ja lapsi ihan väsynyt jo aamulla herätessään, kun yöllä ei ole saanut nukuttua. Uni taas ei tule, kun nenä tukossa ja keuhkot tukossa. Eipä sitä kunnollista unta saa kukaan, jos ahdistaa koko aika... Ja öisin lääkitään, niin kyllä siihenkin herätään. Eikä tartte itse taas miettiä, että sais joskus edes nukkua. Sellaista mahdollisuutta ei vaan ole. Tottakai lapsen parasta tässä ajatellaan!! 
Myös koulussa kesken päivän lääkitseminen kuuluu tämän äidin tehtäviin, koska muutaman kerran on lääke unohdettu koulussa ottaa. Eikä niin voi käydä, kun aivan tukossa ollaan.
Mä itse en pysty töissä käydä... Varmaan monikaan ei tätä meidän yhtälöä ymmärrä ja ihmettelee, että miksi olen kotona. Siksi, kun lapseni ei pärjää yksin kotona! Oon saanut niin paljon kritiikkiä siitä, että kuinka voit olla VAAN kotona. Mun tekis joskus mieli sanoa, että vaihdetaan hetkeksi aikaa paikkoja ja kokeilkaa, mitä tää kotona "löhöily" meillä tarkoittaa. Se on sellaista "löhöilyä", että öisinkään ei voi nukkua! Miehen kanssa vuoroöin herätään ja lääkitään, kun tarve on. Ja yritetään vuorotellen nukkua, kun siihen mahdollisuus on. Ja yritetään mahdollisimman "normaalia" arkea tässä elää. Tiedän, että mikään kuolemaan johtava tauti tää ei ole, mutta ei tää silti helppoa aina ole...
Onneksi mulla on ihania ystäviä, jotka kyselee kuulumisia, kun itse en jaksa edes puhelinta ottaa käteen ja soittaa. Kaikesta huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois! <3 Lapset ovat tosi rakkaita ja ihania!! <3 Ja kun tää kaikki on käyty läpi, niin mä todella toivon, että mä oon kasvanut ihmisenä ihan tosi paljon!! Kuulemma olen nyt jo. Itsehän ei sitä huomaa, mutta toiset tulee sanomaan!
Tulipahan pitkä purnaus ja purkaus, mutta helpotti kuitenkin oloa tosi paljon!! Kiitos, jos joku jaksoi lukea tämän pitkän tekstini!! Ja haluan kaikille sanoa, että älkää arvostelko ihmisten valintoja, koska välttämättä toiset ei tiedä kaikkea, mitä kenelläkin tapahtuu. Tuntuu kurjalta sellaisille puolitutuille ihmisille, jotka siis ei meitä tunne, niin selitellä, että miten sä et töissä käy. Kävisin, jos pystyisin! Kun se ei aina ole itsestä kiinni tää juttu!! Annetaan jokaisen tehdä ihan omat ratkaisut ja päätökset ja kantaa vastuunsa niistä päätöksistä, mitä tekee!!
Aurinkoista alkavaa viikkoa!! Ei anneta kaikkien pienten vastoinkäymisten pilata kaikkia päiviä!!
Lapsemme on ihan koko aika kipeenä. Koulua käytynä nyt muutamia päiviä ja poissaolopäiviä 6 kpl. Keuhkot vinkuu koko aika, eikä lapsi jaksa tehdä yhtään mitään. Ihan puhki koulupäivien jälkeen! Astma on sairautena ja muitakin pitkäaikaissairauksia löytyy. Osa lapsista reagoi koulussa tosi hurjasti ja toisiin se ilma ei vaikuta millään tavalla. Harmittaa vaan niin paljon, kun tuollaisia homekouluja tuntuu olevan vähän joka nurkalla, eikä niistäkään puhuta!! Juuri tällä viikolla oli Iltasanomissa vai Iltalehdessä siitä kuinka paljon Suomessakin noita homekouluja on. Mutta mitäs niille pystytään tehdä, kun niin paljon löytyy. Ei mitään! Kellään ei ole varaa niitä laittaa maan tasalle ja rakentaa uusia. Siellä ne pienet koululaiset viettävät suurimman osan ajastaan ja kuinka siitä jää toisille loppuelämän kestävä riesa... Eikä kokoaikainen sairastaminen ole kenellekään kivaa!
Rupeen niin kallistumaan tuohon, että koulussa jotain on, koska koko kesä oltiin täysin terveitä! Ei ensimmäistäkään räkätautia eikä astmakohtausta. Nyt jo kaksi astmakohtausta takana ja jatkuva räkäsyys. Rupee vaan henkisesti ottamaan koville, kun kaksi vuotta ollaan takuttu tämmöstä ihan jatkuvaa sairastamista. Tässä loppuu voimat kohta koko perheeltä! Eihän kukaan loputtomiin jaksa sairastaa. Se on henkisesti tosi rankkaa. Katotaan mitä tähän ratkaisuksi saadaan... Lastani en kertaakaan laita tästä lähtien puolikuntoisena kouluun! Tulkoon poissaoloja vaikka kuinka paljon, mutta eipä siellä koulussa mitään opikaan, jos silmänaluset on ihan mustat ja lapsi ihan väsynyt jo aamulla herätessään, kun yöllä ei ole saanut nukuttua. Uni taas ei tule, kun nenä tukossa ja keuhkot tukossa. Eipä sitä kunnollista unta saa kukaan, jos ahdistaa koko aika...
Ja öisin lääkitään, niin kyllä siihenkin herätään. Eikä tartte itse taas miettiä, että sais joskus edes nukkua. Sellaista mahdollisuutta ei vaan ole. Tottakai lapsen parasta tässä ajatellaan!! Myös koulussa kesken päivän lääkitseminen kuuluu tämän äidin tehtäviin, koska muutaman kerran on lääke unohdettu koulussa ottaa. Eikä niin voi käydä, kun aivan tukossa ollaan.Mä itse en pysty töissä käydä... Varmaan monikaan ei tätä meidän yhtälöä ymmärrä ja ihmettelee, että miksi olen kotona. Siksi, kun lapseni ei pärjää yksin kotona! Oon saanut niin paljon kritiikkiä siitä, että kuinka voit olla VAAN kotona. Mun tekis joskus mieli sanoa, että vaihdetaan hetkeksi aikaa paikkoja ja kokeilkaa, mitä tää kotona "löhöily" meillä tarkoittaa. Se on sellaista "löhöilyä", että öisinkään ei voi nukkua! Miehen kanssa vuoroöin herätään ja lääkitään, kun tarve on. Ja yritetään vuorotellen nukkua, kun siihen mahdollisuus on. Ja yritetään mahdollisimman "normaalia" arkea tässä elää. Tiedän, että mikään kuolemaan johtava tauti tää ei ole, mutta ei tää silti helppoa aina ole...
Onneksi mulla on ihania ystäviä, jotka kyselee kuulumisia, kun itse en jaksa edes puhelinta ottaa käteen ja soittaa. Kaikesta huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois! <3 Lapset ovat tosi rakkaita ja ihania!! <3 Ja kun tää kaikki on käyty läpi, niin mä todella toivon, että mä oon kasvanut ihmisenä ihan tosi paljon!! Kuulemma olen nyt jo. Itsehän ei sitä huomaa, mutta toiset tulee sanomaan!
Tulipahan pitkä purnaus ja purkaus, mutta helpotti kuitenkin oloa tosi paljon!!
Kiitos, jos joku jaksoi lukea tämän pitkän tekstini!! Ja haluan kaikille sanoa, että älkää arvostelko ihmisten valintoja, koska välttämättä toiset ei tiedä kaikkea, mitä kenelläkin tapahtuu. Tuntuu kurjalta sellaisille puolitutuille ihmisille, jotka siis ei meitä tunne, niin selitellä, että miten sä et töissä käy. Kävisin, jos pystyisin! Kun se ei aina ole itsestä kiinni tää juttu!! Annetaan jokaisen tehdä ihan omat ratkaisut ja päätökset ja kantaa vastuunsa niistä päätöksistä, mitä tekee!!Aurinkoista alkavaa viikkoa!! Ei anneta kaikkien pienten vastoinkäymisten pilata kaikkia päiviä!!
Ja kun niin isoon ääneen niin monessa paikassa aina kotiäitejä mollataan ja haukutaan, niin sehän on niin monen suhtautuminen tuohon kotiäitiyteen. Mä oon tosi iloinen jollain tavalla tästä, että saan kuitenkin mahdollisuuden olla kotona ja hoitaa omat lapseni. Joitain valintoja on täytynyt tehdä, eikä ulkomaan reissuja tehdä, mutta sitten taas on toisenlaista rikkautta olemassa. Aika ihanaa sekin! 
