väsyneet äidit ja isät

[väsynyt äiti]

Olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Minulla on useampi alle kouluikäinen lapsi ja nyt olen havahtunut siihen, että mietin itsetuhoisia ajatuksia. Mietin myös joskus miten "pääsisin lapsistani eroon". Kauhistun itsekin näitä ajatuksia ja tällä järjellä mikä nyt on käytössäni en näitä ajatuksia todellakaan ole lähdössä toteuttamaan. Välillä kuitenkin hirvittää, että entä jos joku päivä vain se jaksamisen raja ylittyy totaalisesti ja päässäni naksahtaa niin etten enää pystykään hallitsemaan itseäni.
En tiedä osasinko selittää tätä nyt ymmärrettävästi, mutta onko täällä muita jotka ovat olleet samassa tilanteessa ja silti selvinneet ilman sitä naksahdusta? Oletteko saaneet jostakin apua? Ei kai ihminen voi vain yht,äkkiä seota?

 

[kiki]

ei kannata ainakaan odottaa sitä yhtäkkistä sekoamista, ota rohkeasti yhteyttä esim. neuvolaan, sieltä ohjaavat eteenpäin!

voimia ja yritä pitää itsetuhoiset ajatukset poissa mielestä!

 

[BDT]

Väsymyksen yllättäessä sitä tulee kaikenlaista päähän. Tärkeintä että se vain tulee päähän ja katoaa eikä tapahdu muuta. Mutta kuten itsekin huomasit, olet väsynyt. Keskity itseesi jollain konstila, nuku, tee jotain vain itsellesi mieluista.
Mulle tulee niitä ajatuksia kun olen väsynyt työstä, perheestä ja itsestäni johtuvista syistä. tosin todella harvoin niin käy ja ajatus kestää vain sekunnin. Yleensä olen kuin myrskynmerkki muutenkin ja aivan raivona kaikesta. Luulenkin että mulla nämä alkavat tarkoittaa vaihdevuosien tuloa, lapset kun ovat jo "isoja".

 

[ap]

Kiitos vastauksista. Tiedän kyllä että nämä ovat väsymyksestä ja siitä yksin. Mutta tilanne on sinällään toivoton kun tiedän että minun on vain jaksettava siihen asti että joskus helpottaa. Perhetyöntekojöihin olen ottanut yhteyttä, mutten koe saaneeni sieltä apua, jota tarvitsisin.
Mietin jo että pitäisikö sitä johonkin terapiaan lähteä, mutta en tiedä onko siitä sitten tähän ongelmaan apua.

 

[bdt]

Kiitos vastauksista. Tiedän kyllä että nämä ovat väsymyksestä ja siitä yksin. Mutta tilanne on sinällään toivoton kun tiedän että minun on vain jaksettava siihen asti että joskus helpottaa. Perhetyöntekojöihin olen ottanut yhteyttä, mutten koe saaneeni sieltä apua, jota tarvitsisin.
Mietin jo että pitäisikö sitä johonkin terapiaan lähteä, mutta en tiedä onko siitä sitten tähän ongelmaan apua.

Ei kai terapia pahasta ole.Mutta joka tapauksessa tarvitset lepoa ja omaa aikaa. niistä jo voi olla paljonkin apua.

 

[kokemusta]

Mahtaisko mielialalääkityksestä olla apua sulle? Ei siitä varmaan haittaakaan olis, joten varaa lääkärille aika. Mullakin on ollut vaikeaa mutta kun olen aloittanut lääkityksen on paljon parempi olla ja ne pahat ajatukset kadonneet. Varaa myös aika psykologille tms. mihin pääset juttelemaan

 

[ap]

Kiitos vastauksista. Tiedän kyllä että nämä ovat väsymyksestä ja siitä yksin. Mutta tilanne on sinällään toivoton kun tiedän että minun on vain jaksettava siihen asti että joskus helpottaa. Perhetyöntekojöihin olen ottanut yhteyttä, mutten koe saaneeni sieltä apua, jota tarvitsisin.
Mietin jo että pitäisikö sitä johonkin terapiaan lähteä, mutta en tiedä onko siitä sitten tähän ongelmaan apua.

Ei kai terapia pahasta ole.Mutta joka tapauksessa tarvitset lepoa ja omaa aikaa. niistä jo voi olla paljonkin apua.

Siis minulla ärsyttää nyt valittaa, mutta tosi asia on se, että minulla ei ole mahdollisuutta siihen lepoon eikä omaan aikaan. Mies ei halua tajuta että olen oikeasti aivan poikki ja lähipiirissä ei ole ketään joka meidän katrasta ehtisi hoitamaan. Siksi nyt tuota äkillistä sekoamista pelkään, että jos pää lopettaakin vaan toimimasta. Toivottavasti pelkään sitä turhaan.

 

[perus maukka]

olen itekki välillä väsynyt isä. Ja sillon en tahtoisi millään jaksaa sitä että vaimokin on väsynyt, ja jos viellä lapset temppuilee. Väkisin siinä kummallakin on jaksamisen kanssa äärirajoilla. Lapset vain kukkuu vielä kun oot ite jo ihan sippi. Tulee oltua äkkipikainen ja kiukkuinen näissä tilanteissa. Sillonkiikkuu jaksamisen ääri rajoilla ja on ihan ymmärrettävää että tulee itse tuhoisia ajatuksia koska se tuntuu nopealta tieltä pois siittä tuskasta. Silloin tajuttiin meiän perreesä että pittää laittaa mukuloita hoitoon. Ja sillä tavalla saimme ei ehkä helpommaksi mutta se ei ollut enää saman toistoa ja sillon saimme elämäämme taas uutta pontta. Uskon että miehesikin tiedostaa tämän tilanteen mutta ei osaa sanoa ratkaisua asiaan.

 

[Myry vaan]

ei kannata ainakaan odottaa sitä yhtäkkistä sekoamista, ota rohkeasti yhteyttä esim. neuvolaan, sieltä ohjaavat eteenpäin!

voimia ja yritä pitää itsetuhoiset ajatukset poissa mielestä!

Itseasiassa olen lukenut että ainakin ahdistuneuroosissa jossa itsetuhoiset tai muuten pelottavat ajatukset alkavat ahdistaa, niiden pitäisi vain antaa tulla ja mennä ohi, ei niinkään pakottaa pysymään poissa väkisin, koska sitten ne alkavat hyökätä kokoajan.

Mutta nyt kipinkapin perheneuvolaan hakemaan tukea!