Väsynyt ja silti vauvakuumeinen - vuodatus

[Ihme hiihtäjä]

Joo siis niin ihme juttu.
Meillä on 1 lapsi, 10kk ikäinen.
Mä oon usein ihan tosi väsynyt, lapsi valvottelee öisin kun saa hampaita.
Pääsääntöisesti hoidan lapsen ja kodin itse, en jaksa riidellä miehen kanssa siitä kumpi tekee. Saan onneksi apua ja tukea sukulaisilta.

Usein illalla huokailen, olen niin väsynyt... Ja silti mulla on hirveä vauvakuume päällä!
Olen usein hiljaisesti ihan raivona miehelle siitä, että hoidan kaiken ja kannan vastuun yksin. Silti, on jotenkin niin palkitsevaa ja hyvä olla äiti. Jotenkin koen elämän niin tarkoitukselliseksi.

Hoh, en itsekään ymmärrä itseäni. Kiitos kun sain vuodattaa
Ehkä toinen nainen voi ymmärtää tämän.

 

["Samma här"]

Itselläni myös kova vauvakuume, neljättä kuumeilen. Arki kolmen lapsen kanssa tuntuu välillä niin kovin uuvuttavalta, mutta ajatus neljännestä lapsesta on silti vahvasti mukana. Kuumen voimakkuus vaihtelee, mutta siellä se aina on.
Nyt on kuitenkin järjenääni astunut kuvioihin ja annan itselleni ainakin puolivuotta aikaa, vasta sitten alamme neljättä yrittämään. Silloin nuo kolme ovat jo jokainen sen puolivuotta vanhempia ja omat voimat vauva-arjen pyörittämiseen riittävät.
Arkihan on väsyttävää, mutta myös niin ihanan palkitsevaa. Kannattaa kuunnella omaa sisintään ja miettiä onko valmis toiseen lapseen, vai hengähtääkö ensin hetken. Molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät puolensa. meillä nuo kolme ovat pienillä ikäeroilla, 1v.8kk kaikilla välissä ja minusta on ihanaa kuinka tiivis lapsikatras nyt on. Mutta neljä''ttä en missään nimessä olisi jakasanut tuolla ikäerolla. Uskon meidän perheelle olevan hyvä ratkais pitää nyt pieni aikalisä. Mutta kyllä se neljäskin joku päivä saa tulla Kenties sitten neljä'nnelle kaveriksi viideskin, onhan ikäero isompaan sisaruskatraaseen sitten tällä toiveissa olevalla nelosella niin paljon isompi, kuin meillä on totuttu.

onnea yritykseen, mikäli toisen haluatte

 

[Leenuliinukka]

Ymmärrän vauvakuumeen. Mutta en sitä, että olet hiljaisesti raivona. Miksi et ota asioita puheeksi? Oikeesti kannattais jutella työnjaosta ennen toisen lapsen yritystä.

 

["tyttis"]

Samoissa tuntemuksissa täälläkin ja oon aatellut että oon ihan hullu! Meillä tosin vasta 4kk ikäinen vauva, eli täyttä vauvaarkea elellään ja täysimetyksellä. Yöt menee 2-4 syötöllä ja muutenkin melko haastavata tuon neidin kanssa kun on sellainen kaveri että rauhoittuu parhaiten vain tissille, ei syö tuttga, ei viihdy vaunuissa..ja muutenkin aika temperamenttinen pieni olento. Mut jostain kumman syysttä mullakin se vauvakuume vaan nostaa päätään..mut mun on turha haikailla vielä pitkiin aikoihin ppikkukakkosesta, mies ei nyt suostu oikein mitään nytkään touhuumaan ennen kun oon saanu kierukan, meillä kun tuo ensimmäinen oli yllärivauva ja toista ylläriä mies ei halua..mut miten voikaan olla niin seko olo. Välillä tuonkin neidin olis 'valmis' antamaan ensimmäiselle vastaantulijalle kun on niin väsy sen kitinään ja koko äitiyteen ja sit tunnin päästä kaikki on taas niin ihanaa ja vauva on niin ihana ja suloinen ja niin iso jo että kaipaa jo uutta ihan pikkusta vauvvaa. Seku on tämä mieli. Koskaan ei oo täysin tai riittävän hyvä. Vaikka oisikin. Kun osaisi nauttia siitä mitä jo on!

 

["samma här"]

Ja juu, niinkuin Leeniliinukka sanoikin: juttele arjenpyörittämisestä ennenkuina alatte kakkosta yrittämään. Ei se nimittäin ainakaan helpota kahden lapsen kanssa. Eihän kodinhoito voi olla täysin toisen vastuulla, yhteinen elähän teillä on. Keksutelua, keskustelua ja keskustelua Rakentavassa hengessä tietysti toivon mukaan, ei syyttämällä tai "säetkoskaan..." aloituksilla. Me ihmiset nyt vaan ollaan välillä niin uskomattoman urpoja, ettei tajuta toista, ellei se sano mitään Monesti toinen ei ihan oikeasti tajua kunnolla toisen tilannetta, väsymystä tai toiveita, ennen kunnon keskustelua.

 

[Leenuliinukka]

Ja siis tosiaan ymmärrän ton vauvakuumeen, koska mulla oli ihan sama tilanne. Toisen yhteisen lapsen yritys aloitettiin ku eka oli 11 kk, vaikka tuo eka valvottelee edelleen jonkun verran ja ekat kuukaudet oli tosi rankkoja. Nyt oon 28. viikolla raskaana ja laskettuna aikana eka on 1v8kk2vkoa. Meillä kyllä mies osallistuu niin kodin kuin lapsenkin hoitoon.

 

["tarja"]

Vauvakuume kohoaa usein äideillä silloin, kun lapsi on juuri tuossa iässä. Se pikkuinen vauva ei olekaan enää pieni vauva, vaan syö jo monipuolisesti, liikkuu jo touhukkaasti..jne. Jotkut sanovat lapset jo sanojakin kymmenkuisina.

Mutta niinkuin Leenuliinukka tuossa sanoi, minäkin jäin ihmettelemään, miksi sinä et puhu miehesi kanssa? Ethän halua olla "marttyyriäiti"? Mieti millaiset vanhemmat sinulla on ollut... Entä tiedätkö millaiset vanhemmat miehelläsi ovat olleet,silloin kun hän on vielä asunut kotona... Näistä lapsuudenperheistä me otamme tiedostamattamme mallin, jota sovellamme omassa parisuhteessamme ja vanhempina. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa. Puhuminen on ainoa keino. Puhukaa nyt kun kaikki on vielä hyvin! Kahden tai useamman lapsen äitinä menee asiat vain vaikeimmiksi.

Toivon että saat vielä vauvakuumeeseesikin parhainta mahdollista lääkettä! Useamman lapsen äitinä olen huomannut, että lyhyehköt ikäerot palkitsevat jo leikki-iässä. Tosin sanoisin, että 1,5-vuotiaalla ja 2-vuotiaalla on melko suuri ero jos ajattelet sitä minkäikäinen esikoisesi on, kun perheeseen tulee uusi vauva. Puolitoistavuotias on usein aika holtiton, mutta kaksivuotias ymmärtää jo paljon enemmän.

 

["Mä vain"]

En ymmärrä näitä vauvakuumeilijoita, joilla jo yhden lapsen kanssa hankalaa. Ja kohta se mies parka "pakotetaan" konstilla jos toisella tekemään taas lisää lapsia, joista sitten vingutaan ja vangutaan, kun ei jakseta. Hei haloo ihmiset oikeasti!!! Ja pahimmassa tapauksessa "ne lapset" myös kuulevat tuon vanhemmiltaan, että vanhemmat eivät jaksa hoitaa lapsiaan. Onko oikein lapsille? Kysyn vain. Miettikää ihmiset (naiset) loppuun asti oikeasti!