Väsynyt lapsen väkivaltaisuuteen (jatkoa)

[täällä taas]

Minulla on täällä taannoin ketju siitä, kuinka väsynyt olen 3v lapsenne väkivaltaisuuteen. Olisin jatkanut tuohon ketjuun, mutta en löytänyt sitä, joten tässä nyt uusi.

Sain tuohon ketjuun ihan hyvän neuvon olla vielä yhteydessä neuvolaan. Tein noin ja asiaa taas tuumittiin, mutta totesivat, että lapsi vielä liian nuori tutkimuksiin. Kuulema edes ammattilaiset eivät pysty noin nuoresta lapsesta päätteleemään, missä vika vai onko missään. Tähän palataan 4v katsonnassa.

Lapsen väkivaltaisuus sen sijaan jatkuu entisellään. Eilen potkaisi kengät jalassa polveen niin kovaa, että käveleminen sattuu. Kun lapsen tasolla yritin selittää, että noin ei saa tehdä, alkoi raapia kasvojani.

Sen olen huomannut, että lähipiirille/ystäville aiheesta ei kannata puhua. Saa vain ohjeita käyttää jäähypenkkiä. Kun sanon, että on käytössä, niin alkaa epäily, että onko aina ja prosessin kuvaus. Olen oikeasti niin väsynyt tähän koko kuvioon.

 

["vieras"]

Voi lässynlässynlää...Vai ihan lapsen tasolla yritit selittää. Kuule, on niin kovakalloisia lapsia, että niihin ei rauhallinen selittely tehoa. Meillä varsinkin tuo keskimmäinen on sellainen, että hänelle pitää ärähtää oikein kunnolla. Meilläkin oli väkivaltainen vaihe lapsella, mutta se lopetettiin hyvin lyhyeen. Ei mitään rauhallisia selittelyjä "lapsen tasolla", vaan napakka kielto "EI RAAVITA!" ja sitten lapsesta rivakka ote ja jäähylle. Siellä lapsi on hetken miettimässä asiaa ja sen jälkeen selitetään, että äitiä ei raavita, äidillä on paha mieli ja nyt pitää pyytää äidiltä anteeksi. Jos ei anteeksipyyntöä tule, lapsi takaisin miettimään asiaa ja niin kauan että se anteeksipyyntö tulee sieltä. Mitään huomiota lapsi ei saa ennen kuin on käynyt pyytämässä anteeksi, ei myöskään ole ruokapöytään asiaa, ei leikitä yhdessä jne. Meillä jäähylle vienti sai lapsen aivan raivoihinsa, joten laitoin yläkertaan riehumaan turevaportin taakse ja sitten kun rauhoittui, pääsi sieltä pois. aikamoista oli, mutta melko nopeasti lapsi oppi tavoille.Kaikilla lapsilla esim. kielenkehitys ei ole 2-3-vuotiaana vielä sillä tasolla, että ymmärtäisi aikuisen monimutkaisia selityksiä.

 

[TrueBlood]

Auttaako sekään, jos käännät lapselle selkäsi hänen tehtyään jotain ilkeää, lähdet pois tilanteesta?

Miten teillä on jäähypaikka käytössä?

Tuo on totta, että lapsi on vielä liian nuori psykologisiin tutkimuksiin. Yleensä ne aloitetaan siinä 4 ikävuoden tietämillä.

 

[vicy]

Aika outoa tuo ettei tutkita, kun meidän vanhin (joka siis on erityslapsi) pääsi tutkimuksiin neurolle jo 2 vuotiaana...

En nyt muista aiempaa aloitustasi, mutta tuleeko tuo väkivaltaisuus esille suuttuessa vai onko se sellaista että yhtäkkiä vaan voi käydä lyömässä tai raapimassa?
Jos tulee suuttuessa niin oletko kokeillut holdingia? eli pidät lasta kiinni sylissä niin kauan että riehuminen loppuu ja lapsi rauhoittuu ja sitten juttelette asiasta?

 

[Madicken04]

Meillä tyttö oli sen 2,5v kun neuvolakin huolestui, alle 3v sai lähetteen tutkimuksiin jotka tehtiin siinä heti kun oli täyttänyt 3v. Autismidiagnoosin sai 3v3kk iässä. Mutta ilmeisesti Suomessa noiden kanssa odotellaan pidempään.

 

[leijona76]

Joo...Ei kannata yrittää selittää ja miten käytätte penkkiä? Meillä tollanen kitkettiin lujasti ja määrätietoisesti. Joka kerta samantien jäähy ja äräshys että EI RAAVITA tms.
Tilanne läpi jäähyn loputtua ja anteeksi pyyntö. Siinä kohtaa puhuttiin mitä ei saa tehdä ja miksi. Tosi on että 3v ei vielä psykologi kato. Ensin lapselle tehtiin selväksi mitä ei saa tehdä ja mitä siitä seuraa mikäli tekee. Toisen vahingoittamisesta ei edes varotettu vaikka muuten ennen jäähyä aina saa sen varoituksen.

 

[leijona76]

Aika outoa tuo ettei tutkita, kun meidän vanhin (joka siis on erityslapsi) pääsi tutkimuksiin neurolle jo 2 vuotiaana...

En nyt muista aiempaa aloitustasi, mutta tuleeko tuo väkivaltaisuus esille suuttuessa vai onko se sellaista että yhtäkkiä vaan voi käydä lyömässä tai raapimassa?
Jos tulee suuttuessa niin oletko kokeillut holdingia? eli pidät lasta kiinni sylissä niin kauan että riehuminen loppuu ja lapsi rauhoittuu ja sitten juttelette asiasta?

Vaihtelee varmaan paikkakunnittain ja tapauksittain. Meillä poika on sen 5v ja 4v pääs toisen paikkakunnan psykologille, täälä ei pääse alle 5v. Ollaan luultavasti menossa myös neurolle. Eriasia tosin jos ois vahva epäilys esim autismista tms pikkulapsella. Meillä ongelmia ollu aina mut siinä 3v alko neuvola katella ja 4v päiväkoti.

 

[??]

vicy, millainen erityisyys esikoisellasi on todettu? asustellaan samoilla suunnilla ja meille ei tunnu apua löytyvän niin siksi kiinnostaa...

 

[6-vuotiaan jääräpään äiti]

[QUOTE="vieras";27467225]Voi lässynlässynlää...Vai ihan lapsen tasolla yritit selittää. Kuule, on niin kovakalloisia lapsia, että niihin ei rauhallinen selittely tehoa. Meillä varsinkin tuo keskimmäinen on sellainen, että hänelle pitää ärähtää oikein kunnolla. Meilläkin oli väkivaltainen vaihe lapsella, mutta se lopetettiin hyvin lyhyeen. Ei mitään rauhallisia selittelyjä "lapsen tasolla", vaan napakka kielto "EI RAAVITA!" ja sitten lapsesta rivakka ote ja jäähylle. Siellä lapsi on hetken miettimässä asiaa ja sen jälkeen selitetään, että äitiä ei raavita, äidillä on paha mieli ja nyt pitää pyytää äidiltä anteeksi. Jos ei anteeksipyyntöä tule, lapsi takaisin miettimään asiaa ja niin kauan että se anteeksipyyntö tulee sieltä. Mitään huomiota lapsi ei saa ennen kuin on käynyt pyytämässä anteeksi, ei myöskään ole ruokapöytään asiaa, ei leikitä yhdessä jne. Meillä jäähylle vienti sai lapsen aivan raivoihinsa, joten laitoin yläkertaan riehumaan turevaportin taakse ja sitten kun rauhoittui, pääsi sieltä pois. aikamoista oli, mutta melko nopeasti lapsi oppi tavoille.Kaikilla lapsilla esim. kielenkehitys ei ole 2-3-vuotiaana vielä sillä tasolla, että ymmärtäisi aikuisen monimutkaisia selityksiä.[/QUOTE]


Kyllä lapselle voi ja pitää rauhallisesti ja napakasti asiat selittää ja kiellot asettaa, vaikka olisi kuinka jääräpäisestä tapauksesta kyse. Kun asioita toistaa ja jankkaa tarpeeksi kauan, niin saattaa jotain mennä perillekin asti. Se mitään lässyttämistä ole.

Ja se jäähypenkki ei todellakaan toimi kaikilla.

 

[ap.]

Aika outoa tuo ettei tutkita, kun meidän vanhin (joka siis on erityslapsi) pääsi tutkimuksiin neurolle jo 2 vuotiaana...

En nyt muista aiempaa aloitustasi, mutta tuleeko tuo väkivaltaisuus esille suuttuessa vai onko se sellaista että yhtäkkiä vaan voi käydä lyömässä tai raapimassa?
Jos tulee suuttuessa niin oletko kokeillut holdingia? eli pidät lasta kiinni sylissä niin kauan että riehuminen loppuu ja lapsi rauhoittuu ja sitten juttelette asiasta?

Olen identifioinut kolme asiaa: lapsi epäonnistuu jossain, siirtymävaiheet ja sitten ihan random väkivalta eli lyö vaikka yhtäkkiä jollain lelulla.

Voi että, kun en löytänyt sitä edellistä ketjua. Siinä oli muutaman erityislapsen vanhemman hyviä kommentteja, joihin ajattelin palata, jos neuvola ei auta.

 

["vieras"]

Kyllä lapselle voi ja pitää rauhallisesti ja napakasti asiat selittää ja kiellot asettaa, vaikka olisi kuinka jääräpäisestä tapauksesta kyse. Kun asioita toistaa ja jankkaa tarpeeksi kauan, niin saattaa jotain mennä perillekin asti. Se mitään lässyttämistä ole.

Ja se jäähypenkki ei todellakaan toimi kaikilla.

Rauhallisen ja luonteltaan sopuisan ja tottelevaisen lapsen kanssa tuo toimii, mutta ei kaikkien lasten kanssa. Ap on jo käsittääkseni kokeillut tuota rauhallisesti selittämistä ja lapsen tasolle tulemista, eikä se ole tehonnut. Nyt on aika kokeilla toista lähestymistapaa... Lapselle osoitetaan välittömästi, että hän teki väärin ja niin ei tehdä. Kun aikuinen vain rauhallisesti lässyttää ja sössöttää, lapsi voi ymmärtää tilanteen väärin. Hän ei tajua, että tuli juuri satuttaneeksi toista ja voipa vielä käsittää niinkin, että kun hän puraisee äitiä jalkaan, hän saa heti äidin huomion, äiti laskeutuu hänen luokseen lattialle ja alkaa juttelemaan hänen kanssaan=positiivista huomiota. Sen sijaan napakka kielto ja vienti jäähylle tai miettimispenkille, miten kukakin asiaa haluaa nimittää, ei positiivista huomiota hetkeen. Lapsi ymmrätää, että nyt tuli tehtyä väärin ja että aikuinen on vihainen, kaikki mukava loppui puremiseen=ei kannata purra. Vasta miettimisen jälkeen asiasta puhutaan rauhallisesti ja lapsi opettelee myös pyytämään anteeksi.

Oikeasti 2-3-vuotiaana kaikki lapset eivät ole kielellisesti sillä tasolla, että ymmärtäisivät monimutkaisia lauseita tai syy- seurausyhteyksiä. silloin ns. koirakoulu tuottaa parempia tuloksia.

 

[vicy]

vicy, millainen erityisyys esikoisellasi on todettu? asustellaan samoilla suunnilla ja meille ei tunnu apua löytyvän niin siksi kiinnostaa...

Ei saatu koskaan mitään tarkkaa diagnoosia, mutta epikriisissä oli laaja-alainen kehitysviive ja kielen kehityksen erityisvaikeus.
Nyt poika on jo 10v ja on jo lähes joka alueella saanut ikätasonsa kiinni ja siitä saa kyllä kiittää sitä tukea ja apua mikä heti saatiin kun pojan "ongelmat" huomattiin

 

[edviina]

Onko lapsesi impulsiivinen?

Meillä ainakin ongelmia tulee juuri impulsiivisuudesta. Siis vaikka kuinka sääntöjä toitotetaan ja ne tiedetään niin heikkona hetkenä ei vaan hallita tunteita. Ja sitä tapahtuu, vaikka kuinka jäähytettäisiin. Itse olen yrittänyt mahdollisuuksien mukaan ennakoida tilanteita ja ennen raivoa keskutella lapselle. Saa suututtaa ja saa ilmaista tunteensa, mutta ei saa lyödä/töniä/ paiskoa. Yrittänyt auttaa itsensä ilmaisussa, löytää muita keinoja kuin väkivalta. Usein tietty tilanteetkin kehittyvät niin nopeasti, ettei väliin ehdi, mutta aina voi kokeilla.

 

[ap.]

Tukiviittomat! Nyt muistin, että noihin oli tarkoitus palata, jos neuvolasta ei apua.

Voisiko joku noita tukiviittomia käyttävä kertoa, mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Vaikka ihan konkreatian tasolla, miten lapsen herättyä päivä etenee tukiviittomien avulla..

 

["Newyork"]

meillä on myös aggressiivisesti käytäytyvä poika joka tällä hetkellä on 2v8kk. Ollut vauvasta lähtien ns.voimakastahtoinen. Me saatiin aika psykologille, ja eka aika on nyt perjantaina. Tämän psykologin mielestä lapsemme ei ymmärrä rangaistuksia mitä olemme antaneet: holding, jäähypenkki. Ja selittäminen on yhtä tyhjän kanssa. Toivottavasti tämä psykologi antaa meille ohjeita miten saada tuo aggressiivisuus vähenemään ja kertomaan sopivat keinot siihen hallintaan ja rankaisemiseen.

Onhan tämä hankalaa kun ei saa otetta omaan lapseensa ja syylisyys painaa- mitä teen väärin?! kaikki kertoo että katso peiliin mutta olemme tehneet kaikkemme mitä omatoimisesti pystyy, siksi haemmekin apua jo ulkopuolelta.

 

[edviina]

Onko lapsesi impulsiivinen?

Meillä ainakin ongelmia tulee juuri impulsiivisuudesta. Siis vaikka kuinka sääntöjä toitotetaan ja ne tiedetään niin heikkona hetkenä ei vaan hallita tunteita. Ja sitä tapahtuu, vaikka kuinka jäähytettäisiin. Itse olen yrittänyt mahdollisuuksien mukaan ennakoida tilanteita ja ennen raivoa keskutella lapselle. Saa suututtaa ja saa ilmaista tunteensa, mutta ei saa lyödä/töniä/ paiskoa. Yrittänyt auttaa itsensä ilmaisussa, löytää muita keinoja kuin väkivalta. Usein tietty tilanteetkin kehittyvät niin nopeasti, ettei väliin ehdi, mutta aina voi kokeilla.

Niin ja meillä ongelmia samoissa tilanteissa kuin teillä.

Meillä on ollutk käytössä itse tehty kuvallinen viikkon-ohjelma, jossa näkyy mitä milloinkin tapahtuu. Päiväohjelma tekeillä. Pukemiseen olen tehnyt kuvallisen tuen vaatekappaleista, mutta pitäisi ottaa vielä käyttöön. Ennakointi siirtymissä: 10 min, 5 min ...1 min...nyt pukemaan. jne.

 

["kylähullu"]

Moi ap! Minulla 5-vuotias poika, joka satuttaa toisia kun vastaan tulee hänelle epämiellyttävä tilanne. Eli esim. päiväkodissa leikit kesken, tulen hakemaan -> leikkikaveri saa nyrkistä. Tai yrittää rauhoittua ja siihen tulee joku ohikulkumatkalle -> taas meinaa tulla nyrkistä. Puree, lyö, potkii ja rääkyy kuin elukka...hyperaktiivinen ja motorisesti levoton lääkäreiden mukaan, vaan eipä se ole mikään synonyymi väkivaltaiselle. Aika tarkkaan kotiolot ym. selvitetään tutkimuksissa, käydään läpi rutiinit jne. Aina ei siltikään löydy vastausta...ja osa lapsista reagoi täysillä sellaiseen, jota osa ei taas huomaisi ollenkaan.

Sanovat, että lapsen tunnetiloja pitäisi sanottaa ("huomaan että sinua suututtaa nyt, koska.."), mutta paskat se ole mitään auttanut ainakaan meidän tilanteessa. Vuosia on tätä tehty, kehitys on ottanut takapakkia jopa: yhden kerran lapsi on ymmärtänyt osallisuutensa toisen pahaan mieleen ja pyytänyt anteeksi. Siitä on nyt puolitoista vuotta...joka päivä muistutetaan hyvässä hengessä, miten voi reagoida jos tulee paha mieli. Keinoina mm. rauhoittuminen yksin eri tilassa, kotona omaan sänkyyn meneminen ja tyynyn/pehmoeläinten heittely, jalan polkeminen ja hyppiminen...joka päivä nämä käydään läpi, yksikään päivä ei ole tullut tulosta. Suuttuessaan puree, lyö ja ärisee kuin sekopäinen.

 

[Perustollo]

Kokeileppa, että jätätte turhat karkit ja sokerit kokonaan pois ja alat antamaan kalanmaksaöljyä.

Viime aikoina on tutkittu omega-3:n vaikutuksia mielenterveyteen ja oppimisvaikeuteen. Tulosten mukaan omega-3-rasvahapot ehkäisevät ja hoitavat ahdistusta, aggressioita, väkivaltaista käyttäytymistä, itsemurha-ajatuksia, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, masennusta, paniikkikohtauksia, persoonallisuushäiriötä ja stressiä. (Kalaöljyopas – Terveyshymy)

 

["tss"]

Kokeileppa, että jätätte turhat karkit ja sokerit kokonaan pois ja alat antamaan kalanmaksaöljyä.

Viime aikoina on tutkittu omega-3:n vaikutuksia mielenterveyteen ja oppimisvaikeuteen. Tulosten mukaan omega-3-rasvahapot ehkäisevät ja hoitavat ahdistusta, aggressioita, väkivaltaista käyttäytymistä, itsemurha-ajatuksia, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, masennusta, paniikkikohtauksia, persoonallisuushäiriötä ja stressiä. (Kalaöljyopas – Terveyshymy)

Mitenkään omegaa vähättelemättä, aivoissa olevaa poikkeavuutta se kylläkään korjaa. Toivotaan, ettei ap:n muksun kohdalla kyse ole siitä.

 

["tss"]

Kokeileppa, että jätätte turhat karkit ja sokerit kokonaan pois ja alat antamaan kalanmaksaöljyä.

Viime aikoina on tutkittu omega-3:n vaikutuksia mielenterveyteen ja oppimisvaikeuteen. Tulosten mukaan omega-3-rasvahapot ehkäisevät ja hoitavat ahdistusta, aggressioita, väkivaltaista käyttäytymistä, itsemurha-ajatuksia, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, masennusta, paniikkikohtauksia, persoonallisuushäiriötä ja stressiä. (Kalaöljyopas – Terveyshymy)

Mitenkään omegaa vähättelemättä, aivoissa olevaa poikkeavuutta se ei kylläkään korjaa. Toivotaan, ettei ap:n muksun kohdalla kyse ole siitä.

 

[TrueBlood]

Tukiviittomat! Nyt muistin, että noihin oli tarkoitus palata, jos neuvolasta ei apua.

Voisiko joku noita tukiviittomia käyttävä kertoa, mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Vaikka ihan konkreatian tasolla, miten lapsen herättyä päivä etenee tukiviittomien avulla..

Tukiviittomat ei meillä toimineet. Papunetin sivuilta saa kuvia, joita voi käyttää hyödyksi. Meillä aikoinaan toimi (lapsella puheenkehityksen viivästymä) ennen/sitten- kortti: ensin leikitään, sitten siivotaan. Ensin syödään, sitten pestään hampaat. Vähitellen tuota voi sitten laajentaa ja yrittää rakentaa koko päivä aamusta iltaan.

Papunet | Selkeää ja saavutettavaa viestintää

 

[Madicken04]

Meillä on ollut tukiviittomatkin käytössä, ihan kivat silloin kun lapsi ei juuri vielä puhunut.

Nuo kuvakortit ja juuri nuo ensin-sitten ovat rauhoittaneet lasta ja helpottaneet siirtymävaiheita. Esim aamun ja illan toimet on kuvilla järjestetty "listaksi/ohjelmaksi" missä siis edetään kuva kerrallaan.