Toggle sidebar

Väsynyt oon ja kaipaan neuvoja vaikeassa asiassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viers
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

viers

Vieras
Lyhykäisyydessään... Miehelläni on syöpä. Hän on sairastanut jo vuonna 2006, mutta nyt syöpä on uusinut.

Lapset ovat nyt 10v, 8v ja 5v.

Mies on välillä joitakin öitä pois kotoa sairaalassa hoidoissa. Olemme saaneet paljon apuja läheisiltä ja tukiverkko on hyvä eli esim. lasten harrastukset on pystytty pyörittämään edelleen.

Mutta illat on vaikeita, jos mies on sairaalassa. Lapset tulee väsyneenä itkuisiksi ja mitä pahemmaksi väsymys pääsee, kun uni ei tule niin sitä itkuisempaa touhu on.

En saa hommaa pyörimään millään kunnolla. Lapset valvoo aivan liian pitkään enkä oikein ymmärrä miten tähän saisi muutoksen. Alan olla itse aika väsynyt näinä päivinä, kun mies on pois, kun illat on hulabaloota.
 
Miten ois, jos aloittais iltarutiinit tarpeeksi ajoissa? Jos heillä huoli isästä, voisko vaikka iltaruoan päälle soittaa ja puhua hänen kanssaan? Lapsille illoissa tärkeitä ne kaavamaiset rutiinit ja rauhoittuminen. Kaikki sohvalle ja luette iltasadun sylikkäin, sitten nukkumaan?
 
Siis miten jäi epäselväksi? Lapset valvoo liian pitkään, kun he ei saa nukahdettua.

Iltarutiinit on kaikki pysyneet ihan samanlaisina kuin tähänkin asti ja sääntö on meillä ollut, että viimeistään yhdeksältä on päät tyynyissä. Isälle on soitettu joka ilta ennen nukkumaan menoa.
 
jos levottomuus johtuu pois olevasta isästä niin voisko auttaa sama asia mitä supernanny käytti eli isä etukäteen nauhottaa häneen puhumiaan iltasatuja esim dvd levylle ja voitte niitä sit yhdessä katsoa porukalla?
 
Nyt ei ole kyse ihan niin pienistä lapsista, että asiaa auttaisi se, että isä on lukenut iltasadun. 10v poika itkee tolkuttomasti ikävää jo kuvaa katoessa saati jos kuuntelisi jotain satua nauhalta... eikä poikaa edes sellaiset sadut kiinnosta. Enkä usko että se tytöilläkään toimisi.
 
Lapset siis ymmärtää jo miten vakavasta asiasta on kyse. Eilen ja tänäänkin itkua on aiheuttanut ajatus siitä, että on isänpäivä ja isä joutuu olemaan sairaalassa ja miten kurjalta se isästä mahtaa tuntua. Ei siinä nauhoitettu satu auta. :/
 
Kyllä lapset sitten pääsee yökyläänkin, kun sille on tarvetta, mutta jatkuvasti ei mitenkään voi. Lisäksi lasten harrastukset välillä estää sen, että eivät voi viikonloppuna ollakaan pois kotoa. Isovanhemmat ei paikkakunnalla siis.
 
Mä aloittaisin iltarutiinit vielä aikaisemmin tai ainakin niin että kerkeis koko porukalle lukemaan yhdessä jotain kivaa kirjaa. Sais jokainen ajatukset pois kurjista asioista ettei ne jäis päällimmäiseksi pyörimään ja estämään unen tuloa. Voisko isälle toivottaa hyvät yöt aikaisemmin ja sitten vaikka vähän jutella ja lukea kirjaa siihen päälle?
 
Onko lapsilla 'sopivasti' harrastuksia.. ei liikaa, koulutyön lisäksi. Muistan lapsuudesta, että oli parasta, kun sai vielä 11- ikäisenä pötköttää sohvalla illalla pää äidin polvien päällä ja äiti silitti hiuksia. Katsottiin tv:tä yhdessä tai äiti luki kirjaa. Lapset tarvii, joka päivä vanhempien kosketusta ja yhteisiä keskusteluja. Kokoudutteko iltaisin yhdessä pohtimaan asioita. Vanhemmat tsemppaa lapsia. Tsemppiä ja voimia ! :-)
 
Millainen olo sinulla on? Lapset ovat usein meidän aikuisten peilikuvia ja seuraavat käytöstämme. Kuinka paljon puhutte ja käsittelette isän tilannetta? Jos aihetta väistellään ja kannat huolta yksinäsi lapsilla on myös huoli sinusta. He kokevat olonsa turvattomaksi niin kuin ilmeisesti sinäkin. Joten hae apua, miten sairauksia käsitellään perheessä.
 
Minulle ensimmäinen ajatus olisi ottaa lapset vieraan tai ainakin samaan huoneeseen nukkumaan, kun isä on sairaalassa. Vaikka lapset ei ihan pieniä ole, niin kai heitä silti läheisyys tuo turvaa. Isälle soittamisen siirtäisin myös aiemmaksi, ei juuri nukkumaanmenoa ennen.

Voimia raskaaseen tilanteeseen.
 
Mikä miehen tilanteen ennuste on, toipuuko vai onko epäselvää miten tässä käy? Tietääkö lapset totuuden asiasta ja voisiko heille selittää vielä tarkemmin? Antaa toivoa siitä että isä toipuu kyllä ja tulee kotiin (jos siis näin on). Kertoa että isä tarvitsee heidät kaikki tuekseen ja toivoisi että he hoitaisivat koulunsa kunnolla ja pitäisivät itsestään hyvää huolta (myös riittävien unien muodossa) ettei isän tarvitsisi murehtia sairaalassa perhettään vaan pystyisi ottamaan hoidot hyvin vastaan. Menisikö tuo jo liiallisuuksiin? Riippunee lapsista, sinä heidät parhaiten tunnet..

Olisiko lapsille (ja sinullekin) keskusteluapua saatavilla, voisivat kertoa murheistaan jollekkin ulkopuoliselle jos pelkäävät sinulle puhua (että sinulle tulee paha mieli tms)? Voisiko hoitava lääkäri selittää asioita lapsillekin? Ehkä vanhin lapsista ainakin tarvitsisi keskusteluapua. Rehellisesti kertoisin asioista, että nyt on tämä tilanne ja tulevaa ei voi kukaan varmasti tietää mutta perheenä taistelette yhdessä ja toivotte parasta. Voimia sinulle, muista myös oma jaksamisesi koska sinulla on nyt paljon vastuuta ja olet tärkein lenkki perheessä, joten pidä myös itsestäsi huolta!
 
Voimia teille, olet varmasti yrittänyt parhaasi koko ajan, tsemppiä jatkoonkin:) Itsellä tuli mieleen, kun itsellä useampikin lapsi, ja pulmatilanteita ollut.....Otetaan nyt se itkuisuus käsittelyyn. Olen ottanut "projektiksi" useammalle päivälle selviittää asiaa: Olen ensin huolehtinut, ettei mikään ns. perustarve (nälkä, väsy, sairaus) ole jäänyt huomaamatta. Sitten koetan jokaisen kanssa ensin viettää aikaa kahden kesken ja kautta rantain jutella. Lapsi saattaa siinä kertoa, mikä painaa. Se on monesti jo helpottanut. Sitten vain elämän rauhoittaminen, harrastuksetkin voi pistää hetkeksi jäähylle, kannattaa miettiä. Olla vaan kotona rauhassa.

Ja vaikka itsestä tuntuu, että 19.30 aikaan iltapuuhien aloitus on ihan liian aikaisin, niin kyllä se sitten palkitsee!
 
Lapsille on kerrottu avoimesti sairaudesta ja siihen liittyvistä asioista ja vastattu rehellisesti heidän esittämiin kysymyksiin. 10v poika osaa kysyä jo ihan sellaisiakin asioita, että eikö ole huono juttu kun se tuli uusiksi ja miettinyt millaista se hoito on jne. Kaikesta on kerrottu ihan rehellisesti enkä ole peitellyt mitään tunteitani tai sen sellaista.

Lapset on tienneet muutenkin aina sairaudesta, koska kontrolleja on ollut ja miehellä on arpi vatsassa edellisen kerran jäljiltä. Silloin kaksi vanhinta lasta olivat vielä niin pieniä etteivät muista siitä mitään.

Lapset tahtoo harrastaa ja ei ole tullut sellaista tunnetta, että ne olisivat liikaa. Me olemme urheilullinen perhe ja harrastan myös itse paljon. Ja koen ehdottoman tärkeäksi tässäkin tilanteessa sen, että en luovu omista harrastuksistani. Viimeksi kun mies sairasti niin jätin oman jaksamiseni liian vähälle huomiolle ja vedin vain kivirekeä perässäni ja seuraukset ei olleet hyvät. Nyt en tee sitä virhettä.

Psykologilla olen käynyt ja keskustelen hänen kanssaan myös siitä tarviiko lasten mennä jossain vaiheessa sinne myös.

Tytöt on nukkuneet vieressäni ne yöt, kun isä on pois. Poika tahtoo olla omassaan rauhassa.
 
Hmm.Rankka asia pienille kantaa. Miehellä on varmasti jonkinlainen ennuste. Olisi varmaan hyvä, jos lapsille voisi etukäteen kertoa, ettei isä vielä juuri tällä kertaa kuole. Voiko niin tehdä? Ymmärtäisin, että olisi jatkuvassa hoidossa sairaalassa, jos toivoa enää ei olisi.

Isälle soittamisen voisi vaihtaa aamuun tai muuhun aikaan, kuten on ehdotettu. Voimia.
 
Meille ei kyllä ole kummallakaan kerralla puhuttu mistään "ennusteista". Hauska jotenkin tämä käsitys ihmisillä siitä, että jokaiselle syöpään sairastuneelle lyötäisiin aina jokin ennuste käteen. Silloin kun mies viieksi sairasti niin kaikki kysyi, että mikä on ennuste. Lääkärit ei koskaan puhuneet sellaisesat. Sanottiin vaan, että se hoidetaan näin ja thats it. Samoin on tehty nyt. Mies saa hoidot xxx ja xxx suunnitelmalla ja saikkua toukokuulle.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa