Väsyttekö koskaan 2-3 vuotiaan lapsen kanssa?

["jep"]

Mulla kanssa välillä tuntuu, että se jatkuva mankuminen ja vinkuminen ja hokeminen ottaa enemmän hermoon kuin varsinaiset uhmaraivarit.

On muuten totta, itsekin olen huomannut saman. Olen miettinyt asiaa niin, että raivotessaan lapsi on jotenkin kovin avuttomassa tilassa ja hukassa tunteidensa kanssa, ja silloin herää enemmänkin empatia ja halu auttaa pientä. Usein huomaan, että pitäessäni karjuvaa ja raivoavaa lasta sylissä, oma vireystilani ikään kuin laskee ja rauhoittuu ihan fyysisestikin.

Sen sijaan mankuminen, jankkaaminen, yhteistyöstä kieltäytyminen, toistuva hyvin kielletyksi tiedettyjen asioiden tekeminen ja "korvani ovat vain koristeena" -tyyli repäisee hermon hyvinkin äkkiä. Tuntuu varmaankin, että lapsi silloin astuu omille varpaille enemmän ja suututtaa, kun tulee lisätyötä, odottelua tms. tottelemattomuuden vuoksi. Pitäisi muistaa, ettei lapsi sitäkään harkitun ilkeästi tee, mutta silti se ärsyttää monin verroin enemmän.