Vatsan päältä työntäminen ponnistusvaiheessa

[mamma82]

\

Kuulkaas nyt silloin kun on hätä ja puhun oikeasta hädästä. Me ei kyllä aleta kertomaan joka Jumalan sääntöä ja poikkeamaa melkein kontrolloimattomassa tilassa olevalle äidille. Jokainen teistä kätilön ammattitaitoa epäilevistä naisista saisitte hävetä. Meillä Suomessa on maailman alhaisimmat lapsikuolleisuus luvut. Jokainen kätilö synnytyssalissa tietää, mitkä on riskit, mutta jokainen myös tietää mitä seuraa jos apua ei anneta. Te naiset, jotka ette ole kätilöitä ette voi eikä teidän tule tietää kaikkea, mitä me ammattilaisena tiedämme. Kaikkea ei myöskään lue kirjoissa. Minäkään en valita kun kaupan kassa ei viitsi palvella minua ja kohtaan noita hapan naamoja joka ikinen päivä.

Joo mutta on kyse minusta ja minun lapsesta niin silloin asiat kuuluu minulle,en ole haukkunut kätilöitä!Synnytykseni aikana vuoro kerkesi vaihtua 3 kertaa(olin kokoajan salissa)ja kaikki olivat ihania ja ammattitaitoisia,mutta kun jotain tehdään niin siitä voisi mainita äidille että nyt teemme niin ja näin,sen ja sen takia..ei vaan nosteta koipia tuille ja ruveta repimään ja tempomaan varsinkin kun vauvalla ei ole hätää!!!!!!!!Jäi vähän huono maku suuhun

 

[taustalla]

Myös minulla painettiin vatsan päältä esikkoa saadessa,kun olin ponnistanut n.liki tunnin ja olin jo hokenut ainakin vartin,että se ei tule,kun yhtään ei liikkunut vaikka kuinka puski. Napanuora oli lyhyt ja kaulan ympäri,joten ihmekös tuo.
Itsellä ei tullut mitään vammoja ja lapsikin on terve. LUotan kyllä kätilön ammattitaitoon tehdä valinnat salissa ilman ,että joka asiaa tarvii minulle selittää. Eikä siinä ole aikaa alkaa selittää miksi ja mitä,jos vauvan henki on kyseessä. Potilaalla on toki oikeus tietää,mutta asioiden selitys pitää suhteuttaa tilanteeseen ja siihen kuinka nopeasti on toimittava. Ei siinä voi alkaa vänkäämään äidin kanssa,mitä tehdä....

t.itsekin hoitaja,joka toivoo asiakkaan luottavan päättämisessä ammattitaitooni

 

[heka]

voi kun ois muakin autettu ponnistusvaiheessa..pienikin apu olisi ollut paikallaan,kun vauva ei vaan tullu!!!!supistukset oli mitä oli...ja ponnistaa joutusin yli 3 tuntia.teillä osalla sentään on ruvettu toimimaan kun noin tunti oli kulunut ponnistamisesta...

 

[taustalla]

\

LUotan kyllä kätilön ammattitaitoon tehdä valinnat salissa ilman ,että joka asiaa tarvii minulle selittää. Eikä siinä ole aikaa alkaa selittää miksi ja mitä,jos vauvan henki on kyseessä. Potilaalla on toki oikeus tietää,mutta asioiden selitys pitää suhteuttaa tilanteeseen ja siihen kuinka nopeasti on toimittava. Ei siinä voi alkaa vänkäämään äidin kanssa,mitä tehdä....

Samaa mieltä!
Ei siinä ole välttämättä aikaa alkaa selittää miksi mitäkin tekee saati sitten luetella riskejä.

Entäs muuten sektiossa? Miten siinä on tuon mahasta työntämisen kanssa? Onko se läheskään samaa asiaa? Tehdäänkö sitä aina?

 

[sirveli]

Itse ponnistin 2 tuntia, kunnes kätilön avuksi tuli toinen erittäin isokokoinen ja lihava kätilö ja alko "kääriä hihoja ylös". Puuttui enää että se olis sanonu, että nyt alkaa tapahtua. Ja sitte painettiin mahan päältä sen kummemmin selittelemättä. No, eipä siltikään mitään tapahtunu. Minua ja miestäni vieläkin se tilanne näin yli 3 vuoden jälkeen huvittaa.

 

[Commander]

Mulla painettiin myös, samalla kun vedettiin imukupilla. Mulla tilanne johtui sydänäänien jyrkistä laskuista ja siitä, että ponnistaessa vauva ei liikkunut milliäkään. Olin täysin kiitollinen saadusta avusta, mutta valitettavasti ei auttaneet nekään, vaan hätäsektioksi meni.

 

[H-E-P-P-U-L-I]

Mullakin painettiin vatsan päältä. Mutta mun koko ponnistusvaihe kesti vain 19min. Eli nyt ihmettelen, kun tätä ketjua luen, et miks painoivat. No sama se kaikki hyvin, vauva terve, ja itsekin ok, mut outoa, jos kerta ei suositeltavaa. Kun minun tietääkseni tytöllä ei sydänäänet heikentynyt tms. Sai kyllä happea synnytyksen jälkeen, kun äkisi, oli vetänyt henkeen lapsivettä.

 

[kaura]

Kyllä multakin painettiin vatsan päältä vaikka ponnistus kesti vain 20min, tai siksi se kestikin vain 20min. Mutta minulle kyllä syykin kerrottiin. Sydänäänten jyrkät laskut. Lääkäri oli jo aiemmin varottanut, että on mahdollista, että joudutaan auttamaan imukupilla, mutta ei auttanutkaan imukupilla vaan painoi vatsan päältä, eikä mielestäni edes painanut kovin kovaa, mutta se auttoi ja olin toimenpiteeseen tyytyväinen. Riskeistä en tiennyt minäkään, mutta eihän sitä uskaltaisi edes synnyttää kun tietäisi kaikista riskeistä

 

[Jutta83]

Kun synnytin esikoista ja olin ponnistanut jonkin aikaa tuloksia tehden, mutta hitaasti ja voimat hiipuen, huoneeseen tuli 2 hoitajaa tai kätilöä (epäselväksi on jäänyt kumpia olivat) ja painoivat yhdessä mahaani samalla kun ponnistin. Kokemuksesta jäi ainakin minulle ihan positiivinen mieli, koska itse olin niin ilokaasupöllyissä etten jaksanut ponnistaa kunnolla ja he sitten auttoivat poikani maailmaan pienellä avustuksella!!
Tikkejä laitettiin muutama epparihaavaan ja johonkin sisemmälle koska poika tuli käsi poskella ulos.
En olisi voinut kuvitellakkaan että tämä kyseinen mukava kätilö olisi ruvennut minulle siinä mistään riskeistä puhumaan, koska toden näköisesti en olisi edes mitään silloin ymmärtänyt!

 

[Ruusu]

Hmm... muistelen, että mullakin kätilö avitti mahan päältä painamalla samalla, kun lääkäri veti imukupilla. Ponnistusvaihe kesti 1 h 36 min. Vielä olisi voimia itselläkin riittänyt, mutta kun vauva ei vaan päässyt putkahtamaan ulos, niin ei päässyt. Oli jotenkin sellaisessa "kulmassa" pää tai jotain. Että hyvä kun auttoivat.

Mulla oli koko ponnistusvaiheen ajan sellainen tunne, ettei supistukset oikeesti auta, eikä mulla ollu sellasta ponnistamisen tarvetta. Yhtäkkiä vaan kätilö sanoi, että seuraavalla supistuksella saat ponnistaa eli olin 10 cm auki. Supistukset tuntui selässä ja yritin vaan keskittyä tinkaamiseen, kun supistus tuli.

Mut hyvät muistot on 5 viikon takaisesta synnytyksestä, itse luotan suomalaiseen hoitohenkilökuntaan lähes sokeasti!

 

[AjaBaja]

Minulla työnnettiin ponnistusvaiheessa vatsan päältä ja vedettiin imukupilla samaan aikaan. Yksi vielä yritti vetää tytön kainaloitten alta. Tyttö jumittui hartioistaan, ja tuli kiire saada ulos kun sydänäänet laski. Minulle annettiin lisähappea, jotta tytölle ei tulisi happivajetta. En tiennyt mahdollisista vahingoista, ja käsitykseni mukaan oli jo todella kiire saada tyttö ulos. Supistukseni olivat liian heikkoja ja lyhyitä jotta niistä olisi ollut apua. Yrittivät kai ensin imukupilla ja sitten painoivat vatsan päältä kun ei auttanut.
Mulla on joku mielikuva, ja miehen kertoman mukaan he ovat kyllä koko ajan kertoneet mitä tapahtuu ja mitä aikovat tehdä. Ainoa mikä mulla siinä vaiheessa meni tajuntaan oli, että vauvalta loppuu happi ja hänet on pakko saada ulos, mieluiten NYT. Siinä ei paljon muita riskejä kerenny edes miettimään.
Repesin pahasti (en noista asteista tiedä), ja olin kirurgin ommeltavana, plastiikkakirurgin opastaessa vieressä. En viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta minulle ei uuden repeämisriskin vuoksi enää suositella alatiesynnytystä. Eivät kuulemma välttämättä saisi enää uudestaan kursittua yhtä hyvin kasaan, jos repeäisin samalla tavalla...