Vauva 10 kk, mahdottomat raivarit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti ihmeissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti ihmeissään

Vieras
Tää tuntuu ihan uskomattomalta...

Meillä poika 10 kk ja nyt kuukauden sisään on alkanut oma tahto tulla todella voimakkaana esiin.

"ei" ja "älä" sanat ovat pojalle kuin punainen vaate. Kun kiellät tekemästä jotain, alkaa vuosisadan itkupotkuraivari, kirkuminen ja valtavan isot kyyneleet valua. Luonnollisesti päätä hakataan lattiaan tai muuhun kovaan mihin nyt sattuu yltämään. Kaupassa yrittää heittäytyä ihan väkisin kärryistä lattialle ja kun yritän pitää kiinni, raivostuu vaan enemmän.

Yritän kieltää poikaa mahdollisimman vähän. Kotona ollessa nostelen häntä pois vaarallisista paikoista ja harhautan osoittamalla jotain muuta mielenkiintoista jota sitten yhdessä tutkitaan. Välillä on kuitenkin pakko kieltääkin.


Onko kellään samanlaista pientä termiittiä? Mä en tiennyt, että noin pieni voi saada tuollaisia raivokohtauksia. Mitähän se uhmaikä sitten tuleekaan olemaan?
 
Ihan normaalilta vaikuttaa. On se lapsellikin rankkaa, kun alkaa itsenäistyä äidistä, mutta kuitenkin on niin pienen pieni. Ei lapsi siihen kuole, jos täytyy aiheuttaa pettymystä kieltämällä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viiden äiti:
Juu ihan normaalia on :) Täälläkin 11kk ikäinen tyttö raivoaa aina kun kielletään.

No onpa kiva kuulla, että muillakin... esikoisen äitinä sitä on välillä ihan pihalla. :)

Tuntuu vielä, että mitä rauhallisemmalla äänellä poikaa kieltää, sitä enemmän hän raivostuu.
 
Jep, tuossa vaiheessa lapsella on sellanen "vaikeampi kausi" monesti, ei osaa vielä käsitellä pettymyksiä ja lisäksi samaan aikaan eroahdistus kun tajuaa olevansa äidistä erillinen olento.
 
No eroahdistusta on tosiaan muutenkin todella paljon. Vierastaa lähes kaikkia muita paitsi minua ja isäänsä todella rankasti. Kotona en saa lähteä ollenkaan eri huoneeseen ja tauotta roikkuu lahkeessa ja haluaa sylitellä. Ihana poika :heart:

Nuo raivarit on vaan niin järisyttäviä. Lisäksi vielä pojalla on serkkutyttö, kuukauden vanhempi, joka on kuin itse rauhallisuus. En ole tytön koskaan nähnyt raivoavan, itkeekin ainoastaan jos satuttaa itsensä. Siinä sitten isovanhemmatkin kauhistelevat meidän "kauhukakaraa". Kurjalta se tuntuu.
 

Yhteistyössä