vauva 15kk, äiti todella väsynyt/masentunut?

[ippa]

Olen 15kk ikäisen lapsen äiti. Lapsen syntymästä saakka olen ollut vailla energiaa. Lapsen hoidan kyllä mutta päivällä olen niin väsynyt että silmät eivät meinaa pysyä auki. Jotenkin alakuloinen olen kokoajan. Myöskään vauvakilot eivät ole lähteneet. Vatsa on pallo, kuin olisin raskaana 4-5kk:lla, ylikiloja on noin 25kg. Koskaan ennen en ole ollut lihava.

Voisiko kyse olla masennuksesta, vai kenties jonkun hormonin puutteesta? Meillä myös parisuhde kärsii tilanteesta, syyttelyä puolin ja toisin. Mieheni ei ymmärrä ollenkaan etten jaksa ja tahdon levätä. Nalkutan myöskin joskus, ja olen allapäin, en näe valoa monissakaan asioissa. En jaksa enää.

 

[vieras]

selitä neuvolassa tilannetta ja sano että nyt on vaan niin väsynyt olo. eikö miehesi pysty katsomaan paria tuntia lastanne että saisit nukuttua,tai miksi et nuku silloin kun lapsi nukkuu päiväunet. tarvitset lepoa ja liikuntaa ja raitista ilmaa. ja kuntoilua,käy vaikka kerran tai 2 jumppatunnilla.

 

[a.t.]

Krooninen väsymys teettää juuri kaikkea tuota. Millainen tukiverkosto teillä on? Voisitko saada vaikka yhden päivän viikossa kokonaan itsellesi, aluksi vaikka ihan vaan lepäämiseen ja latailuun ja yksin olemiseen, sitten vaikka kuntoiluun jne.

Joudutko valvomaan paljon? Syötkö monipuolisesti ja muistathan myös juoda? Voimakkaasti hiilaripainotteinen ravinto väsyttää myös, eli kannattaa tilanteessasi kiinnittää huomiota myös siihen.

Paljon lämpimiä halauksia, painostava jatkuva väsymystila on todella kamalaa, on ihan hyvässä muistissa itselläkin, vaikka tilanne on jo omalla kohdalla aika hyvällä mallilla nyt. Muiden tuki ja nimenomaan apu ja aika on todella tärkeää, jotaa itse saa mahdollisuuden levätä ja nollata.

 

[Tee]

Kuulostaa aika tutulta. Oletko saanut lapsen syntymän jälkeen viettää omaa aikaa? Mua ainakin väsytti, vaikka nukuinkin suht koht riittävästi. Oma olo koheni siinä vaiheessa kun palasin takaisin töihin, kaikkia ei vaan ole tarkoitettu olemaan pitkään kotona (olin reilun 1,5 vuotta) vaikka lasta suuresti rakastankin ja hänen kanssaan haluan yhdessä viettää mahdollisimman paljon aikaa. Puhu asiasta neuvolassa, soita ja pyydä saada tulla ylimääräiselle käynnille. Ja juttele miehellekin tietysti. Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa!

 

[sh]

mulla saman ikäinen lapsi ja samat fiilikset. mulla vaan mies ei todellakaan ota tosissaan/ymmärrä että mulla on kova väsymys ja paha olla....

 

[ippa (ap)]

Samoin, mun mies ei ymmärrä tai ota tosissaan että olen ihan poikki, kysyy että mistä muka??? Meillä ei ole ketään lähettyvillä, lisäksi asumme vielä toisessa maassa, eli ei neuvolaa. Mua itkettää usein. En halua mennä oikein minnekään. Lapsen kanssa käyn kävelemässä.
Suutun usein miehelleni, tai valitan/rutisen. Jotenkin tuntuu vaan ettei JAKSA. En osaa selittää. Rakastan lastani ja pelkään että hän tässä kärsii. Mieheni huutaa ettei jaksa kuunnella mun selityksiä että hormonit sekaisin, synnytys, lapsi jne vaikuttaa huonoon olooni/tuuleeni. Hän ei jaksa tukea, ei ymmärrä että voisin olla "sairas"/masentunut ehkä. Ei ymmärrä ettei tämä ole olotila jolle voin jotain tehdä noin vaan. En haluaisi olla tällainen, haluaisin olla kuten ennenkin; positiivinen, aurinkoinen, naurava, onnellinen. Joskus tuntuu että olisi helpompaa vain poistua tästä kaikesta. Mieheni on lapsen kanssa iltaisin, mutta itse olen kokoajan läsnä. Mieheni myös syyllistää mua siitä että hän aina syöttää iltapuuron ja maidon, luulin että hän halusi asian niin. Nyt kuitenkin olen laiska paska.

 

[kyllä se siitä]

Nyt äkkiä kilpirauhashormonien mittaukseen.

Jos kyse ei ole siitä niin sitten sinulla on kroonista masennusta.

Jos neuvola on tulossa ihan näinä päivinä niin voinet hoitaa asian selvityksen alkuun siellä. Muuten oma aika terveyskeskuksesta tai yksityiseltä.

 

[Sanna]

Ette asu suomessa, olisiko siellä missä halutte mahdollisuutta laittaa lapsi päiväkotiin. Hän on jo 1v3kk, joten pärjäisi jo hoidossa hyvin ja sinä pääsisit töihin aikuisten ihmisten seuraan.
Olisi ihan eri tavalla voimia olla töitten jälkeen lapsen kanssa.

Oma lapseni oli 1v5kk kun menin takaisin töihin ja sain siitä energiaa ja olin kuin eri äiti illat ja viikonloput.
Jaksoin leikkiä ja touhuta.

 

[ippa (ap)]

Joo, kilpirauhanen on multa poistettu, syön tyroksiinihormonia joka päivä. Kävin juuri verikokeissa ja luulen että olen ottanut hieman liikaa tyroksiinia. Jos olisin ottanut liian vähän saattaisi masentaa, mutta tietääkseni ns hypertyreoosi ei pitäisi masentaa, vaan piristää. Ajattelin vielä otattaa muut hormoniarvot, kuten estrogeenin jne. Jos vaikka siinä olisi syy tähän energiattomuuteen. Aurinkoa täällä saa riittävästi.

Voisin tosiaan viedä lapsen vaikka puolipäivähoitoon, ajattelin kyllä viedä hoitoon vasta vuoden kuluttua, tai kesän jälkeen. Mieheni ei pysty kesällä olemaan lapsen kanssa yhtään, tekee 12-16 tunnin työpäiviä ensikuusta alkaen. Olen sitten kokonaan itsekseni lapsen kanssa. Luoja kuinka tahdon entisen minäni takaisin!