Vauva 9 kk ja Tuntuu, että koti on kuin sikolätti ja kaipaisin hetken aikaa esim. Lukea

["Miuku"]

Aikaisemmin vauva nukkui pidempiä päiväunia ja tykkäsi katsella leluja tai minun touhuja jos ripustin pyykkiä, tyhjensin astianpesukonetta jne. nykyään koittaa nousta pyykinpesutelinettä pitkin seisomaan ja kiivetä astianpesukoneen päälle vaikka olisi mitä salittua tutkittavaa lattialla. Onhan se ihanaa, että vauva kehittyy ja harjoittelee uusia taitoja mutta tuntuu, etten ehdi mitään ja huomaan kaipaavani hetkeä jolloin voisi vaikka 20 min. lukea keskeytyksettä kirjaa. Äsken nukutin päiväunille sänkyyn ja aikaa meni 1,5 h koska vauva kokoajan nousi seisomaan vaikka oli selvästi ihan väsynyt. Tästä syystä on nukkunut nykyään vaunuissa koska nukuttaminen sisälle on aikaavievää ja vaunulenkille nukahtaa nopeasti. Ei kuitenkaan jostain syystä nuku paikallaan olevissa vaunuissa pitkään, joten ei onnistu sekään, että jättäisin ulos nukkumaan ja tulisin sisälle itse. Vauva nousee hereilläollessa jokapaikkaa vasten seisomaan eikä osaa laskeutua muuta kuin kaatumalla alas, ikenet ilmeisesti kutisevat koska koittaa pureskella aivan kaikkea ja erityisesti oven ja karmien väliset raot tuntuvat kiinnostavan (työntää sormiasn väliin) jos jokin ovi jää auki jne. Tuntuu, että kokoajan saa olla perässä tai leikkimässä koska muuten on kohta kakomassa jotain roskaa tai on lyönyt päänsä kaatuessa.

Tuntuu, että kaikki päiväuniajat siivoan yms. Ja jatkan kun vauva menee yöunille mutta silti meillä on koti kuin hävityksen jäljiltä. Mies ei ole mitenkään siisti vaan kaikki jää häneltä hujan hajan. Eikä kuitenkaan suostu auttamaan siivouksessa nyt kun minä olen kaikki päivät kotona enkä käy töissä vaikka aikaisemmin kotityöt tehtiin puoliksi. Lähipäivinä etenkin on tuntunut, että olen ihan poikki. Vauva on alkanut nukkua levottomasti ja perässäjuoksemisen seurauksena omat syömiset ovat jääneet vähiin. Eilen taas kaavin roskiin ruokani josta olin ehtinyt syödä vain vähän ja kun se oli seissyt pöydällä 4 tuntia ei enää tehnyt mieli syödä sitä. Vauvan jos ottaa syöttötuoliin siksiaikaa kun syön heittelee omat ruokansa ja lelunsa nopeassa tahdissa lattialle ja haluaisi ehdottomasti minun ruokani tämän jälkeen. Kun ei saa alkaa kiukuttelu ja kiemurtelu, että haluaa lattialle.

Hyvät vinkit olisivat tarpeen! Millä ihmeellä saan siivottua, ehtisisin/muistaisin syödä ja lisäksi olisi ihanaa jos vielä saisi edes jokatoinen päivä hetken aikaa istua lukemassa tai roikkua netissä ilman syyllisyyttä tekemättömistä kotitöistä. Kiitos jos joku osaa auttaa! En kaipaa leuhkimista sillä kuinka joku saa kaiken tehtyä kädenkäänteessä neljän lapsen kanssa ja miten ennen on pärjätty vaikka on ollut ties mitä muutakin. Tiedän kyllä, että olen monen mielestä saamaton ja osaamaton kun arki ei tunnu nyt sujuvan.

 

[Häkitä]

Oisko vanha kunnon leikkikehä ratkaisu ongelmaan?

 

[tsemppiä]

Lapsi on innostunut omista kehittyneistä taidoistaan niin ettei meinaa malttaa nukkua. Ja voihan olla että myös vaistoa sinun ärtymyksen ja oman tilan kaipuun ja reagoi siihenkin sillä ettei halua mennä uneen (jättää maailmaa, kun ei tiedä onko sitä enää herättyä).

Leikkikehä ei kyllä mikään vallan hassu idea ole. Voisit myös antaa vauvasi "auttaa" kun teette hommia, eli jos sinä ripustat pyykkiä, niin vauva voi esimerkiksi ojentaa sulle niitä märkiä pyykkejä korista (samalla tulee "anna" ja "kiitos"; muista kehua vauvaa avusta). Oma esikoiseni oli niin rauhallinen että saattoi jopa käsitellä astioita 9-kuisena, kakkonen olikin sitten toista sorttia, sille ei juuri uskaltanut antaa haarukkaa ei lautasta pelkäämättä että jotain menee rikki, vähintäänkin lapsen silmät. Vauvasi haluaa osallistua ja nähdä, hän on utelias ja oppii. Ja sen katsominen oikealla silmällä on ihanaa puuhaa sekin.

Mutta mies nyt voisi kyllä ainakin omat jälkensä korjata. Ja sitten hän voisi olla joskus lapsen kanssa, että sinä saat sen vähintään puolen tunnin tauon. Sano vaikka että meet nokkaunille, tai lähde kirjastoon lukemaan tai lenkille.

 

[HippuTAR]

Sellasta se vähän on... Mutta suosittelen kans leikkikehää. Paat lapsen sinne jotta saat syötyä ja siivottua. Niin mä tein kahden viimesen lapsen kans, helpotti kummasti.
Meillä oli sellanen pehmytpohjainen, verkkoseinäinen leikkikehä, ei tullut kipeää vaikka kaatui sielä.

 

[pehmeä.]

vaikka matkasänky.

 

[Vier]

Et ole saamaton ja osaamaton mutta miehes kuulostaa olevan kun ei omaa lastaan hoida että saisit levätä. Vaadi miestä siivoamaan, mielellään lähde pois joksikin aikaa ja anna miehen hoitaa lasta ja kotia sen aikaa että näkee kuinka vaativaa se on!

 

["Miuku"]

Onhan se ihanaa, että lasta kiinnostaa ja huolissani olisin jos vain makailisi flekmaattisena paikoillaan on siis todellakin sen sorttinen, ettei uskalla anttaa mitään rikkimenevää (nostaa lelutkin mahdollisimman ylös ja heittää kovaa ja kuulostelee ääniä) tai antaa mitään minkä voi työntää syvälle suuhun ja kaatua tämän jälkeen on meillä hauskaa vauvan kanssa ja on ihanaa kun vauvan kanssa tulee yhdessä naurettua ties mille jutuille pitkin päivää.

Miestä ei kiinnosta olla vauvan kanssa yhtään vaikka halusikin lasta yhtä paljon kuin minä. ei esim. Jaksa olla vauvan kanssa sitä aikaa kun syön koska haluaa rentoutua työpäivän jälkeen tai katsoa rauhassa telkkaria. Minusta tuntuu kurjalta (vauvan kannalta) alkaa riitelemään siitä pitääkö mieheni olla vauvan kanssa jos ei halua niin mielummin olen sitten itse ja koitan tehdä otittöt yms. Vauvan nukkuessa. Tähänasti olen ajatellut ettei tämä vaihe kauaa kestä ja kohta vauva varmaan jaksaakin keskittyä sukkien tai lautasten ojenteluun ainakin hetken.

 

["Mievaan"]

Mies leikkikehään.

 

[tsemppiä]

En nyt haluaisi sinua moittia enkä syyllistää, mutta ehkä tämä kommenttini voi semmoisia tunteita saada aikaan.

Nimittäin se asia, että miehesi ei halua olla lapsen kanssa eikä opetella nauttimaan isyydestään ja kantamaan osaansa vastuussa ei todella ole vain sinun mukavuudesta pois. Se on pois isän ja lapsen suhteesta. Lapsi tarvitsisi sen isänsä ja isäkin tarvitsisi lapsensa, kunpa he vain nyt saisivat tilaisuuden luoda suhteen ennen kuin on liian myöhäistä.

Ehkä voisit ottaa asian neuvolassa(kin) puheeksi. Ja toivottavasti sentään olet jo puhunut asiasta miehen kanssa, ehkä myös miehen vanhempien kanssa, jos välisi ovat sellaiset?

 

["vierailija"]

Itse tein vain kaiken pakollisen ja kaiken muun jätin tekemättä, joten siivous yms väheni totaalisesti. En tehnyt edes ruokaa kun sen verran univelka vei voimat, että käytin kaiken energian siihen, että kävin vauvan kanssa kerhoissa ja tapasin muita äitejä sekä olin tietenkin vauvan kanssa kotona. Omaa aikaa sain sitten kun mieheni tuli töistä kotiin ja oli vauvamme kanssa iltaisin kun yleensä päiväuniaikoina yritin itsekkin levähtää.

 

["vierailija"]

Itselle myös esim. kerran viikossa käynti jossakin ilman vauvaa illalla antoi tosi paljon puhtia arkeen.

 

["Miuku"]

Miehen kanssa olen puhunut ties kuinka monta kertaa ja esim. tänään pitkän suostuttelun jälkeen oli vauvan kanssa ehkä 2 min (että ehtisin purkaa ostokset ja käydä vessassa). En saanut ostoksia kaappiin kun mies toi vauvan keittiöön ja sanoi, että kyllä se pärjää sen aikaa yksin kun teet hommasi loppuun. Sanoin, että ole sen aikaa vauvan kanssa, että saan syötyä vastaus oli, että ota se keittiönlattialle ja lue vaikka kirjaa vauvalle samalla kun syöt. Silloin tuli joku ohjelma minkä halusi katsoa ja vauva häiritsee katselua. Jotenkin olen jo kyllästynyt pyytämään ja puhumaan kun se ei muuta mitään ja vielä oudommalta tuntuisi puhua asiasta yli kolmekymppisen miehen vanhemmille. Omasta mielestään mies osallistuu ja on paljon vauvan kanssa. On ollut 9 kk aikana kaksi kertaa vauvan kanssa kotona kun olen käynyt kaupassa ja kerran uimassa. Nykyään sanoo aina "kysy vaikka äitiäsi lapsenvahdiksi" jos ehdotan, että kävisin ilman vauvaa jossain. Eli juu, miestä ei kiinnosta ja minä en jaksa jankata tästä hänen kanssaan eli joku muu konsti täytyisi keksiä, että arki sujuisi.

 

["Jenis"]

Auttaisko ruokailuun sormiruoka? Eli annat lapselle samaa mitä itselläsi on sopivina palasina ja annat syödä itse. Meillä toi ainakin rauhoitti tilannetta.

Kotitöiden ajaksi leikkikehä vois toimia, tai kantoreppu. Mä sain esim. keittiön siivottua niin, että lapsi sai tyhjentää jonkun keittiön alalaatikoista sillä aikaa, siis ei mitään veitsilootaa tietenkään. Imuroinnit ja pölyjen pyyhkimiset lapsi oli repussa.

 

[#vieras]

Anteeksi kun sanon, mutta miehesi on idiootti.

 

[tsemppiä]

[QUOTE="Miuku";29511357]Miehen kanssa olen puhunut ties kuinka monta kertaa ja esim. tänään pitkän suostuttelun jälkeen oli vauvan kanssa ehkä 2 min (että ehtisin purkaa ostokset ja käydä vessassa). En saanut ostoksia kaappiin kun mies toi vauvan keittiöön ja sanoi, että kyllä se pärjää sen aikaa yksin kun teet hommasi loppuun. Sanoin, että ole sen aikaa vauvan kanssa, että saan syötyä vastaus oli, että ota se keittiönlattialle ja lue vaikka kirjaa vauvalle samalla kun syöt. Silloin tuli joku ohjelma minkä halusi katsoa ja vauva häiritsee katselua. Jotenkin olen jo kyllästynyt pyytämään ja puhumaan kun se ei muuta mitään ja vielä oudommalta tuntuisi puhua asiasta yli kolmekymppisen miehen vanhemmille. Omasta mielestään mies osallistuu ja on paljon vauvan kanssa. On ollut 9 kk aikana kaksi kertaa vauvan kanssa kotona kun olen käynyt kaupassa ja kerran uimassa. Nykyään sanoo aina "kysy vaikka äitiäsi lapsenvahdiksi" jos ehdotan, että kävisin ilman vauvaa jossain. Eli juu, miestä ei kiinnosta ja minä en jaksa jankata tästä hänen kanssaan eli joku muu konsti täytyisi keksiä, että arki sujuisi.[/QUOTE]

Soita neuvolan terkkarille ja juttele tästä miesongelmasta.

Monesti miehen ei ole niin mahdollista kasvaa isyyteen kuin naisen äitiyteen: naiselle se kroppa kun kertoo että täällä hei kasvaa joku, ja tissejä imee joku, olen siis näköjään äiti. Mies ei tässä tapauksessa ole ollenkaan havainnut olevansa isä, tai ei ole valmis isyyttään kohtaamaan, työntää sen mieluummin mielestään pois. Ehkä miehellä on jotain lapsuuden traumoja, vaikeutta siinä miten hänelle on aikanaan oltu vanhempi? Sekä lapsen että isän että avioliittonne jatkon etu olisi, että asia päästään käsittelemään, mieluiten mahdollisimman pian.

 

[halipupu harmaana]

Siivoamisestahan voi tehdä lapsen kanssa leikkiä. Konttaa lapsen kanssa lattialla ja kerää lelut pois ja sitten imuroit. Näin lapsi myös tottuu imurin ääneen eikä sun tartte siivota aina päiväuniaikaan, vaan voi siivota silloin kun lapsi on hereillä. Koti kannattaa viimeistään nyt järjestää niin, että se on lapselle turvallinen, eikä sun tartte koko aikaa vahtia mitä lapsi tekee, vaan tiedät, että maljakoita ei saa vedettyä päälleen jne... lapsi tykkää yleensä myös samoista leikeistä kuin koirat eli tennispallo tms. käteen ja vierittää sen jonnekin, lapsi hakee pallon ja tuo sulle ja samalla voit vetäistä aterian naamariin ja lapsi on tyytyväinen. Tällaisissa pikkuisilla jipoilla äitikin saa omaa aikaa.

 

[astrolabe]

Kyllä kai tuon ikäinen vaikka kiemurtelee sitten lattialla sen ajan, kun aikuinen syö. Järkevä vanhempi huolehtii omista perustarpeistaan, jotta jaksaa vahti lapsia.

 

["Jenis"]

Joo-o, ja ei millään pahalla mutta ukkos on idiootti :-O

 

["kahden äiti"]

Koita jaksaa, tuo on vain ohi menevä vaihe. Pian vauva liikkuu ketterästi, malttaa syödä itse jne. ja nukahtaminenkin todennäköisesti helpottuu, kun innostus uusista taidoista haalenee.

Mä olen jemmannut kaupasta ruokia, jotka saa syötyä "lennossa", kun välillä on tuntunut, ettei syömisestä tule mitään, ja jossain vaiheessa tulee paha olo kun ei ole muistanut syödä. Esimerkiksi banaani, juotavat jogurtit, jääkaappiin valmiiksi tehty voileipä ym. Lounassalaatit on hyviä (voi tehdä esim. edellisenä iltana valmiiksi), kun ei tarvitse syödä lämpimänä, eikä harmitella sitä että ruoka ehtii jäähtyä Mä olen myös laittanut oman lautaseni reunalle jotain vauvaa varten, että kun alkaa se äidin ruokien hamuaminen, on jotain mitä antaa.

Kantoreppu (esim. manduca) on myös kätevä, vauva saa olla kyydissä kun itse esimerkiksi imuroi ja moppaa. Voit myös koittaa antaa vauvalle esimerkiksi pyykkipoikia, puhtaan rätin ja tyhjän suihkepullon ym. tavaroita mitä itsekin käytät, pian hän osaa jo auttaa sua kotitöissä

Ota illalla itsellesi omaa aikaa, lähde vaikka lenkille tai kauppaan yksin. Jos mieskin viettäisi aikaa vauvan kanssa, hän ehkä ymmärtäisi, ettei se ihan pelkkää löhöilyä ole, ja esimerkiksi kotitöiden tekeminen siinä vauvan viihdyttämisen lomassa on oikeasti joskus haastavaa. Luonnollisesti kotona oleva yleensä siivoaa jne. mutta ei työssäkäynnin silti pitäisi olla mikään vastuuvapautus omien jälkien korjaamisesta. Mä esimerkiksi ihan mielelläni imuroin, puhdistan paikkoja, hoidan pyykit viikattuina kaappiin jne. mutta en todellakaan ala korjaamaan aikuisen hikisukkia lattioilta tai kerää toisen roskia pitkin pöytiä.

Jos miehesi mielestä lapsenhoito ja kotihommat on niin helppoja, ettet hänen mielestään tarvitse koskaan aikaa rentoutua, miksei hän sitten ole vauvan kanss/siivoa illalla, jos se hänen mielestään on rentoa oleilua? Mitä jos menisit joskus pitemmä'ksi ajaksi pois, tyyliin koko päiväksi, ja mies hoitaisi sillä aikaa kaiken sen, mitä sä teet nykyään hänen poissaolleessaan, muuttuisiko asenne sen jälkeen?

 

[vieras mutsi]

Kyllä kai tuon ikäinen vaikka kiemurtelee sitten lattialla sen ajan, kun aikuinen syö. Järkevä vanhempi huolehtii omista perustarpeistaan, jotta jaksaa vahti lapsia.

Lapsia on erilaisia. Minun lapseni eivät "kiemurrelleet lattialla" kun söin, tai jos kiemurtelivatkin, niin karjuivat sitten siinä samalla. Kaksi perustyytymätöntä kääröä olen nyt leikki-ikäisiksi kasvattanut ja hämmästyn edelleen, kun ihmisillä on vauvoja, jotka pysyvät paikoillaan ja hiljaa.

 

["Wieras"]

Voi oikeesti tuota sun ukkoasi. Se ei ole siis vielä tajunnut että teillä on lapsi, joten telkkarin katsominen ja rentoutuminen rauhassa ei ole enää mahdollista. Mutta sellasta se on. Ei ne miehet tajua. Kuten jossain toisessakin ketjussa sanoin että äidin oma aika tulee viimeistään silloin kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitä odotellessa..

 

["yks"]

Lapsia on erilaisia. Minun lapseni eivät "kiemurrelleet lattialla" kun söin, tai jos kiemurtelivatkin, niin karjuivat sitten siinä samalla. Kaksi perustyytymätöntä kääröä olen nyt leikki-ikäisiksi kasvattanut ja hämmästyn edelleen, kun ihmisillä on vauvoja, jotka pysyvät paikoillaan ja hiljaa.

No kyllähän ne varmasti karjuu, kun karjuminen takaa viihdyttämisen jatkumisen... Mitäs sitten vaikka karjuu, jos ei kerran hätää ole?! Kyllä se aiheeton huuto loppuu, kun sillä ei saa toivottua tulosta.

 

[xvierasx]

Ymmärrän täysin tilanteesi! Meillä on myös saman tilanne, mutta lisäksi meillä on kotihoidossa oleva 3-vuotias energiapakkaus, joka vaatii jatkuvasti leikkiseuraa.. Ootko kokeillut antaa vauvalle esim. Banaania (siis ihan puolikasta käteen)? Meidän vauva syö sitä kauan, ku mä syön. Lisäksi riisikakut ja maissinaksut toimii. Kodin siisteydelle kannattaa yrittää silmänsä tai ilmottaa miehelle, että hän saa illalla valita hoitaako lasta vai siivoaako . Ja kannattaa vaan yrittää lisätä omia menoja, niin isä oppii olemaan lapsensa kanssa ja arvostamaan suakin kenties enemmän.

 

[Hgfd]

Oman ruokailun ajaksi annoin aina lapselle kurkkua tai maissinaksuja. Niitä sitten mussutti sen aikaa, kun itse söin. Sormiruokailua kans suosittelen, sillon saat itse syötyä kanssa.

Toi kiipeilyikä on pahin, kohta se oppii laskeutumaan itsekin ja sitten se taas viihtyy ja sen voi jättää jo yksinkin.

 

[¤vieras]

[QUOTE="yks";29511507]No kyllähän ne varmasti karjuu, kun karjuminen takaa viihdyttämisen jatkumisen... Mitäs sitten vaikka karjuu, jos ei kerran hätää ole?! Kyllä se aiheeton huuto loppuu, kun sillä ei saa toivottua tulosta.[/QUOTE]

No tota joo. Myöhemmin on selvinnyt, että molemmilla lapsillani on adhd. Että siksi ne olivat kääröinä jo hyvin levottomia, itkuisia ja toimintaa kaipaavia.